Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset on viallisia tavalla tai toisella. Jos tulisin raskaaksi (mikä on tälläiällä jo vähän epätodennäköisempää) jättäisin kai ne seulat välistä.
Tuttavapiirissä on tapaus, kun raskausaikana oli löydetty, että lapsi tulee olemaan vammainen. Abortti ei uskovaisille tullut silti kysymykseenkään. Rukous tuli. Ja tuli terve lapsi, joka työskentelee tätänykyä lääkärinä.
Jos tuo lapsi on jo lääkäriksi asti ehtinyt, niin seulontamenetelmät lienee kehittyneet sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Vierailija kirjoitti:
En kannata enkä itse tekisi. Toisten puolesta ei nykyään saa enää sanoa, eivät edes piispat näköjään kun ovat hiljaa. Mutta on syntiä. Tietenkin ihmiset tekevät syntiä, myös abortteja, ja se on heidän ja Luojansa välinen asia. En puutu siihen etten sorru toiseen syntiin.
Onneksi ei ole Luojaa, joka asettaa rajoja oman järjen käytölle vaikeissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Joo. Oikeuksia on. Tämä selvä. Muilla on sit oikeus, kunnia ja velvollisuus olla mahdollistajana ja maksajana.
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Olet oikeassa siinä, että etukäteen ei voi tietää millainen lapsen elämä. Mitkään sikiötutkimukset eivät myöskään takaa tervettä lasta. On kuitenkin eri asia synnyttääkö tietoisesti vammaisen lapsen vai syntyykö sellainen yllättäen.
Itse sain oman vaikeasti vammaisen lapseni yllättäin. Myöhemmissä raskauksissa olisin ilman muuta tehnyt abortin, jos olisi selvinnyt 21-trisomia. Tiesin, että voimavarani eivät riittäisi jo olemassa olevan lapsen lisäksi helponkaan down-lapsen kasvattamiseen. Sinun mielestäsi minun ei olisi sitten enää pitänyt lapsia tehdä. Sain kuitenkin vielä kolme tervettä lasta. Ja olen heistä onnellinen.
Rakastin myös vammaista lastani, mutta kun hän kuoli (aikuisena), en itkenyt niinkään hänen kuolemaansa, vaan enemmän elämätöntä elämää. Hän jäi niin paljosta vaille.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Olet oikeassa siinä, että etukäteen ei voi tietää millainen lapsen elämä. Mitkään sikiötutkimukset eivät myöskään takaa tervettä lasta. On kuitenkin eri asia synnyttääkö tietoisesti vammaisen lapsen vai syntyykö sellainen yllättäen.
Itse sain oman vaikeasti vammaisen lapseni yllättäin. Myöhemmissä raskauksissa olisin ilman muuta tehnyt abortin, jos olisi selvinnyt 21-trisomia. Tiesin, että voimavarani eivät riittäisi jo olemassa olevan lapsen lisäksi helponkaan down-lapsen kasvattamiseen. Sinun mielestäsi minun ei olisi sitten enää pitänyt lapsia tehdä. Sain kuitenkin vielä kolme tervettä lasta. Ja olen heistä onnellinen.
Rakastin myös vammaista lastani, mutta kun hän kuoli (aikuisena), en itkenyt niinkään hänen kuolemaansa, vaan enemmän elämätöntä elämää. Hän jäi niin paljosta vaille.
Tätä samaa olen kuullut eräältä tutulta, joka joutui viemään vaikeavammaisen lapsensa laitokseen jo varsin nuorena, kun kotona ei pärjätty ja oli muitakin lapsia. Kertoi, että juuri kaikki, mikä lapselta jäi kokematta, suretti eniten. Jopa ensiaskeleet jäivät uupumaan. Lisäksi syyllisyys, kun ei pärjännyt oman lapsen kanssa. Kertoi, että lapsen kuolema oli myös suuri helpotus, kun ei tarvinnut enää pelätä puhelua, että nyt se lapsi on tukehtunut omaan sylkeensä tms.
Ei ollut down, mutta tuon ihmispolon järki ei tainnut riittää edes siihen, että olisi kokenut elämänlaatuaan minkäänlaiseksi. Hän vain oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Tuosta saa nyt sen käsityksen, että lapsia tehdessä pitää vaan hyväksyä että lapsi syntyy terveenä tai sitten vammaisena. Asiahan ei ole noin. Itselleen pitää tehdä selväksi miten suhtautuu abrottiin jos paljastuu että sikiöllä on joku hätänä, ja sitten toimii sen mukaan. Abortti on ihan laillinen ja hyväksytty mahdollisuus, eikä kenenkään pidä kasvattaa vammaista lasta jos pystyy abortin tekemään.
Terveenä syntynyt voi toki elää kurjaa elämää, mutta hänen elämäänsä ei ainakaan kurjista se että hänellä on kromosomipoikkeama tai muu pysyvä vamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Oikeus elämään menee kaiken muun ohi. Sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Ne eivät ole samanarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miesten oikeutta aborttiin. Jos mies ei halua lasta saa hän vaatia aborttia tai kaiken vastuun luovuttamista. On väärin että naiset saa tästäkin päättää ihan yksin.
Jos se lapsi kasvaa miehen sisällä niin hänellä on kyl ihan yhtäläinen oikeus aborttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
Vammaisellakin on oikeus elämään.
Totta kai on, siinä vaiheessa kun hänet on tähän maailmaan saatu. Siinähän on jo monta päätöstä tehty nykypäivän lääketieteen antamin mahdollisuuksin. Seulonnoissa sen sijaan vammaisella ei ole sen suurempaa oikeutta kuin muillakaan sikiöillä, joiden kohtalo on vielä auki. Äidillä on oikeus päättää haluaako hän jatkaa raskauttaan. Vammaisen lapsen kohdalla korostuu muihin abortteihin verrattuna poikkeuksellisella tavalla se, että lapsi tulee olla toivottu kaikin puolin jotta raskautta jatketaan.
Kyllä se on niin, että raskaus jatkuu, ellei äiti erikseen pyydä sen keskeyttämistä. Ei tässä maassa mitään pakkoabortteja tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. T. Down lapsen kummitäti jonka äiti on uskomattoman uupunut
Tässä on hyvä pointti. Kyse ei ole vain "oikeudesta elämään", vaan pitää myös miettiä omaa ja puolison jaksamista ja elämän laatua, miten vammainen lapsi vaikuttaisi mahdollisten muiden lasten elämään sekä sen vammaisen lapsen elämän laatua.
Olipas kamala kommentti. Lapsi pitäisi siis tappaa, koska äiti on väsynyt? WTF?
Jos ei jaksa niin hankitaan apua.
Tässä ei nyt puhuta jo syntyneiden tappamisesta, vaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitää miettiä omaa ja muiden jaksamista ja elämän laatua tulevaisuudessa.
Jaksamisen ja elämänlaadun eteen voi tehdä paljon eri asioita. Vauvan tappaminen ei kuulu näihin.
Kannatan vanhempien oikeuksia valita abortin ja vauvan pitämisen välillä, lakien mukaisesti.
Kannatan.
Mutta kannatan myös sitä, että jos vanhemmat ehdoin tahdoin pitää vammaisen lapsen, he sen sitten itse hoitavat ja maksavat. Se arkiromantiikkaa kun katoaa äkkiä ja sitten tuodaan se välillä raivohullu /seksuaalisesti häiriintyneesti käyttäytyvä /puhumaton yms vammainen hoitoon ja oletetaan että yhteiskunta sponssaa.
Hoidan työkseni kehitysvammaisia ja kyllä on niin kylmiä vanhempia, käydään kerran vuoden katsomassa /ollaan lapsen edunvalvojia ja lapsi kulkee ryysyissä /ollaan edunvalvojia ja jätetään laskut maksamatta ja ostellaan itselle kaikkea.
Oikeus aborttiin, mutta jos pidät tietoisesti vaikeasti vammaisen, hoidat myös itse. Vammainen on itse syytön tilanteeseensa.