Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
No en ainakaan tuomitsekaan.
Kaikki downit eivät muuten ole herttaisia ja muuten terveitä, vaikka mediasta sen kuvan usein saa.
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha.
EI OLE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
En "kannata" yleisesti sillä lailla että alkaisin muita neuvoa, mutta itse tekisin tuossa tilanteessa abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Kuten vanhukset ja mt-kuntoutujat, vammautuneet, syrjäytyneet jne. Eli onko niin, että vain ne, jotka arvioidaan elävän koko elämänsä sun normien mukaan ja tajuavat kuolla ennen vanhuutta saisi syntyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei eugeniikalle. Ei-lääketieteelliset abortit (93%) kiellettävä.
Me ollaan jo kokeiltu tätä vaihtoehtoa ja seurauksena oli itsemurhia ja laittomista aborteista seuranneita kuolemia, vammautumisia ja lapsettomuutta ja uupumusta ja lasten heitteillejättöä. Oli abortista mitä mieltä tahansa, on selkeää faktaa että yhteiskunta, jossa abortti on laiton, on huomattavasti kamalampi paikka kuin sellainen missä se on sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Tämä! Mun tyttären luokalta valmistui ysiltä yksi down-lapsi ja häntä huonommin pärjänneitä oli aika moni sähläpoika, niin koulussa kuin kotonaankin.
Kannatan aborttia downin ja muidekin kehitysvammojen suhteen silloin, kun poikkeavuus jää raskauden aikana kiinni seulassa ja vanhemmat aborttia toivovat. Abortin pitäisi olla tuossa tapauksessa aina vanhempien päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Down-lapsestakin voi huonossa tilanteessa kasvaa alkoholisti, päihteidenkäyttäjä tai vaikka rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien. Siis ihan kaikkien, jotka ovat sitä mieltä, että vammaisia ei saisi abortoida. Tulkaa katsomaan heitä laitoksiin. Tervetuloa ja käsi sydämellä sanokaa onko heidän elämä elämisen arvoista.
Vieraat ihmiset ( hekin usein väsyneitä raskaaseen työhönsä) hoitavat, kun omat vanhemmat eivät enää jaksa ja pysty. Osa vammaisista ei ole koskaan kotona asunutkaan, kun ovat niin laitteisiin kytjettyinä että kotihoito on mahdotonta.
Limaa imetään säännöllisesti, silti ovat tukehtua limaan, ei tule puhetta, kaikessa avustettavia. Jopa pään tukemisessa ettei retkota rinnuksilla. Spastisuutta ja ties mitä. Luettelo loputon...
Kyllä kuulkaas useasti käy mielessä, että " voi miksi raukkariepu synnyitkään"
Minä olen laitoksessa vammaisia hoitanut ja silläkin perusteella en itse aborttiin suostuisi. Ei siellä juurikaan downeja ollut. Sillä osastolla jolla aloitin ei ollut kenelläkään sellaista vammaa joka olisi raskauden aikana selvinnyt. Itse asiassa olen ollut töissä monella osastolla ja monessa laitoksessa. Nyt ei laitoksia ole kuin ehkä yksi. Olen hoitanut ja ohjannut kehitysvammaisia erilaisissa asumispalveluissa ja kouluissa. Downin syndrooma on kyllä lievimmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka monta Down-laspsen perhettä te henkilökohtaisesti tunnette, mutta minä tunnen kaksi.
Tapaus yksi. Nuoret vanhemmat saivat yllättäen Down-lapsen, mitään seulontaa ei kaksikymppiselle äidille oltu tehty. He yrittivät n. puoli vuotta hoitaa monisairasta lasta kotona, mutta voimat ja taidot loppuivat kesken. Parisuhde kariutui, vanhemmat olivat aivan loppu, ja lopulta lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen äiti ei koskaan toipunut traumasta, eikä enää halunut edes tavata lasta. Isä kävi joskus parin kuukauden välein tervehtimässä lasta sijaisperheesdä, kunnes lopetti senkin.
Tapaus kaksi. Vanhat vanhemmat saivat Down-lapsen. Isä oli itse monisairas ja äidillä psykologisia ongelmia ja sairauksia. Lapsi sijoitettiin Espoon Rinnekotiin, koska vanhemmat eivät kyenneet hänestä huolehtimaan. Äiti kuoli suhteellisen nuorena ja jo ikääntyvä sairas isä kävi välillä hakemassa tyttären kotiin viikonlopou-lomalle. Muistan kun isäkin kuoli miettineeni, että nyt sillä tyttärellä ei ole enää ketään muuta kuin hoitajat sen elämässä.
Pitäisi muistaa, että Down lapsilla on syntymästään asti jo monia ongelmia, esim. liian iso kieli joka pitää leikata, reikä sydämessä joka pitää leikata ym. Suu jo aiheuttaa vaikeuksia syömisen kanssa, imetys ei onnistu, ja monia muita vaikeuksia.
Eivät ne Down-lapset ole "söpöjä" kuin muutaman ensimmäisen vuoden, sen jälkeen he ovat monivammaisia aikuisia.
Tunnen, tiedän ja olen hoitanut kymmeniä downeja.
Nin, olet siis hoitanut. Eli myönnät, että tarvitsevat hoitoa.
Voi elämä. Kyllä myös downit käyvät tilapäisjaksoilla. Useat ainakin. Joku tarvitsee hoitoa ja joku ei. Muistan erään downin joka hoiti itse vaikean sairautensa ja huolehti vanhasta äidistään. Äidin kuoleman jälkeen ilmeisesti muutti muualle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon abortoidaan terveitä sikiöitä, jotka on diagnosoitu monivammaiseksi? Näitä tarinoita kuulee, kun painostus aborttiin on heti kova, kun jotain poikkeavaa ilmenee. Sitten syntyykin terve lapsi. Eihän näitä kukaan kerro, että hups menikin terve lapsi. Nykyisin hampaat irvessä kemiallisesti hankitaan tai yritetään hankkia lapsia, mutta sekin pitä seuloa, ihan mikä vaan lapsi ei käy.
Tiedän yhden tapauksen. Äiti ei suostunut aborttiin ja synnytti terveen lapsen.
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan
Sama! Ei tähän maailmaan kannata tehtailla vammasia, terveistäkin on ihan tarpeeksi veronmaksajille kuluja (työttömät, sairastuneet, eläkeläiset yms).
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Mites ne, jotka päättävät lapsen pitää? He ansaitsevat syyllistystä ja viattoman lapsen haukkumista?
Rv 24 on muuten jo todella myöhä ja siinä on jo eettinen kysymys onko äidillä oikeutta päättää lapsen kuolemasta vai tulisiko lapsi yrittää pitää hengissä ensisijaisesti. Nuorin eloon jäänyt keskonen on syntynyt raskausviikolla 21. On hurjaa jos toisessa huoneessa joukko henkilökuntaa yrittää pitää pientä elämää hengissä ja toisessa huoneessa samanikäinen vauva paloitellaan kohdussa, jotta saa näppärämmin ulos.
Ja kuten sanottu down on erittäin lievä vammaisuus eivätkä kaikki vammaisiksi luokitellut lopulta välttämättä olekaan vammaisia. Kyse ei siis edes ole siitä että abortoitava olisi täysin varmasti mitenkään elinkelvoton.
Itse tiedän yhden hyvin vaikeasti vammaisen. Hänellä syy oli synnytyksen aikainen hapenpuute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.
Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan
Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina.
Heillä menee oikein hyvin. Ydinperhe arkea ja äiti ollut kotona kummankin viisi ensimmäistä elinvuotta. Nyt koulutiellä ja hyvin opinnot sujuvat. Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Loppui argumentit kun ad hominem?
Ihan kuule todistit sanani. Asennevammainen kasvattaa lapsistaan näennäisesti pärjääviä, mutta se tuen tarve kun on kaikkea muuta. Edelleen olisin heistä (ja heisän lapsistaan) enemmän huolissani kuin jonkun downin tuen tarpeesta.
En tietääkseni todistanut mitään muuta kuin ad hominemia ja liibalaalaabaa. En mitään perusteluja en mitään.
Asennevammasi taisit todistaa. Se aiheuttaa paljon suuremman huolen kuin DS.
Eli debatoin täysin turhaan kun ei sieltä tule järkevää argumenttia takaisin. Onnea ja menestystä, toivottavasti elät niinkuin opetat.
Kuinkas järkevänä omaa kommenttiasi pidät? Kyllä, elän niinkuin opetan ja kasvatan lapseni samoin.
Mikä kommentissani oli asiatonta?
99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana.
Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Eli sinulle on tärkeintä että lapsesta kasvaa varakas aikuinen eikä hän tarvitse kenenkään apua tai tukea tai ohjausta missään vaiheessa.
Onko asiallista?
-Eri
On, mikä siinä oli ei asiatonta? Kylmää faktaa. Jokaisen pitäisi aina lähtökohtaisesti olla vastuussa itsestään täysi-ikäisenä.
Ja downitko ei ole?
Eri mutta en ole tavannut yhtäkään 22 vuotisen työhistoriqni aikana. T. Palvelulaitoksen laikkari
Ensikodissa suurin osa alaikäisiä synnyttäjiä aviottomia on muumaalaisia . Käy kuule aloittaja vaikka maksamassa heidän ruuat asuminen ja synnytys sekä lasten hoito ja vaunut . Elatusmaksut .