Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (217)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensikodissa suurin osa alaikäisiä synnyttäjiä aviottomia on muumaalaisia . Käy kuule aloittaja vaikka maksamassa heidän ruuat asuminen ja synnytys sekä lasten hoito ja vaunut . Elatusmaksut .
No en ainakaan tuomitsekaan.
Kaikki downit eivät muuten ole herttaisia ja muuten terveitä, vaikka mediasta sen kuvan usein saa.
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha.
EI OLE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En "kannata" yleisesti sillä lailla että alkaisin muita neuvoa, mutta itse tekisin tuossa tilanteessa abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Kuten vanhukset ja mt-kuntoutujat, vammautuneet, syrjäytyneet jne. Eli onko niin, että vain ne, jotka arvioidaan elävän koko elämänsä sun normien mukaan ja tajuavat kuolla ennen vanhuutta saisi syntyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei eugeniikalle. Ei-lääketieteelliset abortit (93%) kiellettävä.
Me ollaan jo kokeiltu tätä vaihtoehtoa ja seurauksena oli itsemurhia ja laittomista aborteista seuranneita kuolemia, vammautumisia ja lapsettomuutta ja uupumusta ja lasten heitteillejättöä. Oli abortista mitä mieltä tahansa, on selkeää faktaa että yhteiskunta, jossa abortti on laiton, on huomattavasti kamalampi paikka kuin sellainen missä se on sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Tämä! Mun tyttären luokalta valmistui ysiltä yksi down-lapsi ja häntä huonommin pärjänneitä oli aika moni sähläpoika, niin koulussa kuin kotonaankin.
Kannatan aborttia downin ja muidekin kehitysvammojen suhteen silloin, kun poikkeavuus jää raskauden aikana kiinni seulassa ja vanhemmat aborttia toivovat. Abortin pitäisi olla tuossa tapauksessa aina vanhempien päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Down-lapsestakin voi huonossa tilanteessa kasvaa alkoholisti, päihteidenkäyttäjä tai vaikka rikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien. Siis ihan kaikkien, jotka ovat sitä mieltä, että vammaisia ei saisi abortoida. Tulkaa katsomaan heitä laitoksiin. Tervetuloa ja käsi sydämellä sanokaa onko heidän elämä elämisen arvoista.
Vieraat ihmiset ( hekin usein väsyneitä raskaaseen työhönsä) hoitavat, kun omat vanhemmat eivät enää jaksa ja pysty. Osa vammaisista ei ole koskaan kotona asunutkaan, kun ovat niin laitteisiin kytjettyinä että kotihoito on mahdotonta.
Limaa imetään säännöllisesti, silti ovat tukehtua limaan, ei tule puhetta, kaikessa avustettavia. Jopa pään tukemisessa ettei retkota rinnuksilla. Spastisuutta ja ties mitä. Luettelo loputon...
Kyllä kuulkaas useasti käy mielessä, että " voi miksi raukkariepu synnyitkään"
Minä olen laitoksessa vammaisia hoitanut ja silläkin perusteella en itse aborttiin suostuisi. Ei siellä juurikaan downeja ollut. Sillä osastolla jolla aloitin ei ollut kenelläkään sellaista vammaa joka olisi raskauden aikana selvinnyt. Itse asiassa olen ollut töissä monella osastolla ja monessa laitoksessa. Nyt ei laitoksia ole kuin ehkä yksi. Olen hoitanut ja ohjannut kehitysvammaisia erilaisissa asumispalveluissa ja kouluissa. Downin syndrooma on kyllä lievimmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka monta Down-laspsen perhettä te henkilökohtaisesti tunnette, mutta minä tunnen kaksi.
Tapaus yksi. Nuoret vanhemmat saivat yllättäen Down-lapsen, mitään seulontaa ei kaksikymppiselle äidille oltu tehty. He yrittivät n. puoli vuotta hoitaa monisairasta lasta kotona, mutta voimat ja taidot loppuivat kesken. Parisuhde kariutui, vanhemmat olivat aivan loppu, ja lopulta lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen äiti ei koskaan toipunut traumasta, eikä enää halunut edes tavata lasta. Isä kävi joskus parin kuukauden välein tervehtimässä lasta sijaisperheesdä, kunnes lopetti senkin.
Tapaus kaksi. Vanhat vanhemmat saivat Down-lapsen. Isä oli itse monisairas ja äidillä psykologisia ongelmia ja sairauksia. Lapsi sijoitettiin Espoon Rinnekotiin, koska vanhemmat eivät kyenneet hänestä huolehtimaan. Äiti kuoli suhteellisen nuorena ja jo ikääntyvä sairas isä kävi välillä hakemassa tyttären kotiin viikonlopou-lomalle. Muistan kun isäkin kuoli miettineeni, että nyt sillä tyttärellä ei ole enää ketään muuta kuin hoitajat sen elämässä.
Pitäisi muistaa, että Down lapsilla on syntymästään asti jo monia ongelmia, esim. liian iso kieli joka pitää leikata, reikä sydämessä joka pitää leikata ym. Suu jo aiheuttaa vaikeuksia syömisen kanssa, imetys ei onnistu, ja monia muita vaikeuksia.
Eivät ne Down-lapset ole "söpöjä" kuin muutaman ensimmäisen vuoden, sen jälkeen he ovat monivammaisia aikuisia.
Tunnen, tiedän ja olen hoitanut kymmeniä downeja.
Nin, olet siis hoitanut. Eli myönnät, että tarvitsevat hoitoa.
Voi elämä. Kyllä myös downit käyvät tilapäisjaksoilla. Useat ainakin. Joku tarvitsee hoitoa ja joku ei. Muistan erään downin joka hoiti itse vaikean sairautensa ja huolehti vanhasta äidistään. Äidin kuoleman jälkeen ilmeisesti muutti muualle.
Näistä muumaalaisia tulee vanhuksia myös täällä kuka maksaa ?