Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.
Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan
Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina.
Heillä menee oikein hyvin. Ydinperhe arkea ja äiti ollut kotona kummankin viisi ensimmäistä elinvuotta. Nyt koulutiellä ja hyvin opinnot sujuvat. Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Loppui argumentit kun ad hominem?
Ihan kuule todistit sanani. Asennevammainen kasvattaa lapsistaan näennäisesti pärjääviä, mutta se tuen tarve kun on kaikkea muuta. Edelleen olisin heistä (ja heisän lapsistaan) enemmän huolissani kuin jonkun downin tuen tarpeesta.
En tietääkseni todistanut mitään muuta kuin ad hominemia ja liibalaalaabaa. En mitään perusteluja en mitään.
Asennevammasi taisit todistaa. Se aiheuttaa paljon suuremman huolen kuin DS.
Eli debatoin täysin turhaan kun ei sieltä tule järkevää argumenttia takaisin. Onnea ja menestystä, toivottavasti elät niinkuin opetat.
Kuinkas järkevänä omaa kommenttiasi pidät? Kyllä, elän niinkuin opetan ja kasvatan lapseni samoin.
Mikä kommentissani oli asiatonta?
99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana.
Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Eli sinulle on tärkeintä että lapsesta kasvaa varakas aikuinen eikä hän tarvitse kenenkään apua tai tukea tai ohjausta missään vaiheessa.
Onko asiallista?
-Eri
On, mikä siinä oli ei asiatonta? Kylmää faktaa. Jokaisen pitäisi aina lähtökohtaisesti olla vastuussa itsestään täysi-ikäisenä.
Eli, jos sun lapsesi jäisi vaikkapa työttömäksi, ajattelisit että hukkaan meni ja jälkiabortin paikka? Etkä olisi salkkua kerryttänyt, jos olisi vaikka lukivaikeus? Vai missä sulla se raja menee? Omakotitalossa tai kesämökissä? Mitäs, jos lapsenlapsesi syntyy tukea ja apua tarvitsevana tai vammautuu lapsena? Turhakehan hän sitten on.
Terveen ja vammaisen lapsen ero on se että vammaisestq lapsestq ei tule normaalia aikuista. Nyt pitää ymmärtää että työttömyys ei ole ongelma tai vammautuminen. Se on ongelma että JOS tiedetään että se tuleva lapsi on vammainen, hänet tänne synnytetään itsekkäistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Älä puhu sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Mites ne, jotka päättävät lapsen pitää? He ansaitsevat syyllistystä ja viattoman lapsen haukkumista?
Rv 24 on muuten jo todella myöhä ja siinä on jo eettinen kysymys onko äidillä oikeutta päättää lapsen kuolemasta vai tulisiko lapsi yrittää pitää hengissä ensisijaisesti. Nuorin eloon jäänyt keskonen on syntynyt raskausviikolla 21. On hurjaa jos toisessa huoneessa joukko henkilökuntaa yrittää pitää pientä elämää hengissä ja toisessa huoneessa samanikäinen vauva paloitellaan kohdussa, jotta saa näppärämmin ulos.
Ja kuten sanottu down on erittäin lievä vammaisuus eivätkä kaikki vammaisiksi luokitellut lopulta välttämättä olekaan vammaisia. Kyse ei siis edes ole siitä että abortoitava olisi täysin varmasti mitenkään elinkelvoton.
Itse tiedän yhden hyvin vaikeasti vammaisen. Hänellä syy oli synnytyksen aikainen hapenpuute.
Kaikki downit eivät todellakaan ole mitenkään lievästi vammaisia.
Monella myös liitännäisenä esim sydänvika.
Ja 21 viikkoisia sikiöitä ei Suomessa tehohoideta eli tämän propagandan voit jättää väliin.
Ei mulla ole sellaista syndroomaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Down-lapsestakin voi huonossa tilanteessa kasvaa alkoholisti, päihteidenkäyttäjä tai vaikka rikollinen.
Monelle kyllä kuppi maistuu. Tiedän down-naisen, joka myy itseään muutamasta kaljatölkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Mites ne, jotka päättävät lapsen pitää? He ansaitsevat syyllistystä ja viattoman lapsen haukkumista?
Rv 24 on muuten jo todella myöhä ja siinä on jo eettinen kysymys onko äidillä oikeutta päättää lapsen kuolemasta vai tulisiko lapsi yrittää pitää hengissä ensisijaisesti. Nuorin eloon jäänyt keskonen on syntynyt raskausviikolla 21. On hurjaa jos toisessa huoneessa joukko henkilökuntaa yrittää pitää pientä elämää hengissä ja toisessa huoneessa samanikäinen vauva paloitellaan kohdussa, jotta saa näppärämmin ulos.
Ja kuten sanottu down on erittäin lievä vammaisuus eivätkä kaikki vammaisiksi luokitellut lopulta välttämättä olekaan vammaisia. Kyse ei siis edes ole siitä että abortoitava olisi täysin varmasti mitenkään elinkelvoton.
Itse tiedän yhden hyvin vaikeasti vammaisen. Hänellä syy oli synnytyksen aikainen hapenpuute.
En tietääkseni kirjoittanut missään, että vammaisen lapsen pitävät vanhemmat ansaitsevat syyllistämistä? Enkä ole haukkunut yhtään lasta. Suomessa abortti nyt on sallittu 23+6 viikolle saakka jos sikiöllä todetaan vakava sairaus/kromosomipoikkeama. Kuten kirjoitin, niin kannatan että tähän saakka vanhemmat itse päättävät. Jokaisen voimavarat ja kokemukset ovat yksilölliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Mitä ehdotat? Narkit kuopan reunalle ja pam?
Eroaako tuo ratkaisu jotenkin siitä, että vauvan ei anneta kehittyä? Jos siis puhutaan kustannuksista yhteiskunnalle. Kai ymmärrätte, että kun tällaisen hyötyajattelun aloittaa, sille on vaikea löytää loogista päätepistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Mites ne, jotka päättävät lapsen pitää? He ansaitsevat syyllistystä ja viattoman lapsen haukkumista?
Rv 24 on muuten jo todella myöhä ja siinä on jo eettinen kysymys onko äidillä oikeutta päättää lapsen kuolemasta vai tulisiko lapsi yrittää pitää hengissä ensisijaisesti. Nuorin eloon jäänyt keskonen on syntynyt raskausviikolla 21. On hurjaa jos toisessa huoneessa joukko henkilökuntaa yrittää pitää pientä elämää hengissä ja toisessa huoneessa samanikäinen vauva paloitellaan kohdussa, jotta saa näppärämmin ulos.
Ja kuten sanottu down on erittäin lievä vammaisuus eivätkä kaikki vammaisiksi luokitellut lopulta välttämättä olekaan vammaisia. Kyse ei siis edes ole siitä että abortoitava olisi täysin varmasti mitenkään elinkelvoton.
Itse tiedän yhden hyvin vaikeasti vammaisen. Hänellä syy oli synnytyksen aikainen hapenpuute.
Kaikki downit eivät todellakaan ole mitenkään lievästi vammaisia.
Monella myös liitännäisenä esim sydänvika.
Ja 21 viikkoisia sikiöitä ei Suomessa tehohoideta eli tämän propagandan voit jättää väliin.
Sydänvika, joka 99% korjataan heti ayntymän jälkeen niin. Ja useammalla sitä ei edes ole. Ja useimmilla kehitysvamma on lievä, pikkasen useammalla keskivaikea ja ihan pienellä osalla vaikea. Diwn ei todellakaan ole millään tavalla vakava diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Down-lapsestakin voi huonossa tilanteessa kasvaa alkoholisti, päihteidenkäyttäjä tai vaikka rikollinen.
Monelle kyllä kuppi maistuu. Tiedän down-naisen, joka myy itseään muutamasta kaljatölkistä.
Ja tätä yhtä naista kohden on sata samaa harrastavaa ilman downia niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Miksi juuri down-sikiö olisi se, jonka elämään "ei ole varaa"? Sikiö ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään eikä ole syyllinen omaan tilanteeseensa.
Toisin kuin vaikkapa vangit. Yksi vuorokausi vankilassa maksaa 225 euroa per vanki, eli vuoden tuomio tekee 82 125 euroa. Rikoksista aiheutuneet kulut toki päälle (uhrin hoito ja työkyvyttömyys, oikeudenkäyntikulut, tuhottu omaisuus jne.).
Tai alkoholistit. Yli 10 000 on työkyvyttömyyseläkkeellä alkoholista aiheutuneiden sairauksien takia, ja jokaisen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa. He myös käyttävät paljon julkisia sote-palveluita.
Ja narkomaanit vasta kalliiksi tulevatkin. Sosiaalipalvelut, Kelan etuudet, poliisin työpanos, verenmyrkytykset, haavojenhoito, C-hepatiitit, huumepsykoosit ja sairaalajaksot ovat valtavia kulueriä. Esim. C-hepatiitin hoitoon tarkoitettu Sovaldi maksaa 16 000e/kk ja sitä käytetään 3kk ajan.
Down-ihmiset ovat yhteiskunnalle huomattavasti pienempi rasite.
Mitä ehdotat? Narkit kuopan reunalle ja pam?
Eroaako tuo ratkaisu jotenkin siitä, että vauvan ei anneta kehittyä? Jos siis puhutaan kustannuksista yhteiskunnalle. Kai ymmärrätte, että kun tällaisen hyötyajattelun aloittaa, sille on vaikea löytää loogista päätepistettä.
Eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päättää asian itse rv 24 loppuun saakka, kannatan tätä. Itse abortoisin down-sikiön.
15 vuotta olen keskeytyspotilaita hoitanut. Raskaita päätöksiä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.
Mites ne, jotka päättävät lapsen pitää? He ansaitsevat syyllistystä ja viattoman lapsen haukkumista?
Rv 24 on muuten jo todella myöhä ja siinä on jo eettinen kysymys onko äidillä oikeutta päättää lapsen kuolemasta vai tulisiko lapsi yrittää pitää hengissä ensisijaisesti. Nuorin eloon jäänyt keskonen on syntynyt raskausviikolla 21. On hurjaa jos toisessa huoneessa joukko henkilökuntaa yrittää pitää pientä elämää hengissä ja toisessa huoneessa samanikäinen vauva paloitellaan kohdussa, jotta saa näppärämmin ulos.
Ja kuten sanottu down on erittäin lievä vammaisuus eivätkä kaikki vammaisiksi luokitellut lopulta välttämättä olekaan vammaisia. Kyse ei siis edes ole siitä että abortoitava olisi täysin varmasti mitenkään elinkelvoton.
Itse tiedän yhden hyvin vaikeasti vammaisen. Hänellä syy oli synnytyksen aikainen hapenpuute.
Kaikki downit eivät todellakaan ole mitenkään lievästi vammaisia.
Monella myös liitännäisenä esim sydänvika.
Ja 21 viikkoisia sikiöitä ei Suomessa tehohoideta eli tämän propagandan voit jättää väliin.
Sydänvika, joka 99% korjataan heti ayntymän jälkeen niin. Ja useammalla sitä ei edes ole. Ja useimmilla kehitysvamma on lievä, pikkasen useammalla keskivaikea ja ihan pienellä osalla vaikea. Diwn ei todellakaan ole millään tavalla vakava diagnoosi.
Perustelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan. Ihmisen varhaishistoriassa kaikki jotka ei kyenneet elämään itsenäisesti, menehtyi. Sääli on koitunut sairaudeksi.
Minulla ei ole tähän selvää mielipidettä. Riippuu niin paljon perheen kyvystä hoitaa vammaista lasta ja myös siitä minkä asteisia poikkeamia sikiöllä näkyy. Olen myös sitä mieltä, että lääketiedettä pitää voida hyödyntää seulonnoissa aina rakenneultraan asti ja tarvittaessa jopa pidemmälle. En ole ap.n kanssa samaa mieltä, että pitää tyytyä siihen kohtaloon mitä luonto antaa. Myöhemmin havaitut sairaudet ja kehitysvammat on toki ihan eri asia ja vanhaa käytäntöä, jossa lapsi sijoitettiin hoitokotiin kehitysvamman takia en pääsääntöisesti hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan perheen mahdollisuutta päättää asiasta. Omalla kohdalla abortti olisi ainoa vaihtoehto. Minulle on aivan sama pitääkö joku muu downia lievänä vammana. Harva aikuinen down kykenee itsenäiseen elämään enkä halua tieten tahtoen asettaa lapsen sisaruksia rooliin, jossa heillä on huolena vammainen aikuinen sisarus ja ikääntyvät vanhemmat.
Ja tähän on turha vetää korttia, että jokainen voi vammautua synnytyksessä tai ylipäätään elämässä. Nämä eivät ole valinnaisia asioita. Downin kohdalla voin valita.
Se daunari voi olla 60 vuoden piina vanhemmille.
En. Ainoastaan jos äidin henki on vaarassa. Abortti on murha.
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Vierailija kirjoitti:
En. Ainoastaan jos äidin henki on vaarassa. Abortti on murha.
Tästä oli juuri pelottava dokumentti. Jos mennään näin tiukalle linjalle, niin se "henki on vaarassa" on häilyvä käsite.
Riittääkö, että lapsivesi menee viikolla 18? Voidaanko tuossq tilanteessa keskeyttää niin kauan kuin sikiön sydän lyö? Pitääkö odottaa kunnes äiti on septinen ja teholla? Onko hengenvaaraa itsetuhoinen teiniodottaja?
Voin sanoa, että tuolla ei saada mitään hyvää aikaa kenellekään
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Itse olen tainnut rikkoa kaikkia 10 käskyä elämäni aikana ja silti pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä. Ei elämä ole mustavalkoista kuin niille, jotka eivät osaa asettua muiden asemaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ehdotat? Narkit kuopan reunalle ja pam?