Kertokaa mulle miksi poikalapset eivät ole toivottuja
Joka päivä tällä palstalla joku valittaa, että poika tulossa ja on hirveä pettymys tai jopa masennus iskenyt kun poika tulossa ja pitää psykologilla käydä.
Olen myös huomannut, että tuttavapiirissä toivotaan tyttöjä aika avoimesti myös useimpien miesten puolelta. Poikauutista ei hehkuteta samoin kuin tyttöuutista.
Voitteko kertoa, mikä tässä on taustalla? Eikö nyky-yhteiskunnassa ole tilaa olla poika? Onko ainoa oikea tapa olla lapsi tytön tapa? Tiedän, että kehitysmaissa toivotaan poikia, mikä on kauheaa. Mutta siellä on usein yhteiskunta sellainen, että tytön saanut tulee olemaan taloudellisissa vaikeuksissa, tilalle ei löydy jatkajaa jne.
Länsimaissa tuntuu, että poikia ei toivota heidän itsensä takia, eli että poikamaisuudessa olisi jotain vikaa. Aika surullista. Tässä olisi mielestäni tosi hyvä tutkimusaihe jollekin tai juttuaihe vaikka vauvalehteen.
Kommentit (180)
kiljuin onnesta saadessani tietää että esikonen on tyttö, ja niin tein myös saadessani tietää nyt että tulokas on poika. mahtavaa en olisi enää kestänyt äklöä glitteriä,pinkkiä ja prinsessajuttuja.. pojat on mielestäni omatoimisempia ja reippaampia kuin tytöt ja kasvatushan siihen vaikuttaa myös. tuleehan siitä haiseva paapottu riehuva kauhukakara jos lapsen kasvattaa niin. vaan tuskin minun pojastani, saa nähdä. ja onko se pahasta jos lapsi on eläväinen? minun tuttavapiirissä keitä tunnen niin kyllä siellä tytöt on hankalempia ja villimpiä kuin pojat. ne jotka masentuvat lapsen sukupuolesta ei mielestäni ole vielä kypsiä vanhemmuuteen, eikö isompi suru olisi esim.lapsen vakava sairaus kuin sukupuoli?
Tykkään pojista, kun ne pysyy niin kauan pieninä ja leikkimielisinä.
Jotenkin olen niin vieraantunut tyttöjen liian äkkinäisestä kehittymisestä.
Pojat nyt vaan on niin ihania.
Kait nyt poikalasten vanhemmat saa tykätä pojista.
Poikavihaajien on näköjään sitäkin vaikea hyväksyä!
Rakastan poikia.
Tytöistä en sano mitään, koska en oikeastaan ole tyttöjen kanssa, kun ei ole suvussa lapsia nyt muutenkaan.
Jokainen synnytetty tyttölapsi lisää äidin elinikää, ja jokainen poikalapsi vähentää. Ihmiset toivovat elävänsä kauan. Hyvä syy toivoa tyttöä.
Tyttöjen vanhemmat ovat onnellisempia kuin poikien vanhemmat.
Itse olen kyllä toivonut saavani molempia sukupuolia.
Minulla on yksi lapsi, tyttö. Olen onnellinen, että hän on tyttö. Kun katselee menoa esim. päiväkodissa,niin monet pojat ovat varsinaisia hirviöitä. Ja syy on se, että poikia ei komenneta samanlailla kuin tyttöjä. Ja tytöt kasvatetaan valitettavasti pienestä pitäen kotiorjiksi,kun poikia ei taas patisteta mitenkään kotitöihin ja valitettavan monesti isit leikkivät olevansa perheenpäitä, vaikka monet äidit nykypäivänä käyvät ansiotyössä ja maksavat yhteiset laskut puoliksi omilla rahoillaan eivätkä enään ole ns. miesten elättejä.Tosin vieläkin löytyy naisia, jotka hyötyvät miesten rahoilla.
Minustakin pojat ovat ihania, isot ja pienet :)
Pojissa ei ole mitään ihanaa.
Minustakin pojat ovat ihania, isot ja pienet :)
Pojissa ei ole mitään ihanaa.
Sinussa ei ole mitään ihanaa.
Taidat olla poikien äiti. Totuus ottaa ilmeisesti koville.
Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on sisko ovat onnellisempia kuin muut. Veljet vähentävät onnellisuutta. Parempi olla ainoa lapsi, kuin sellainen jolla on veljiä. Ihmiset, joilla on on veljiä, syyllistyvät muita useammin rikoksiin. Tämäkin on tutkittu juttu.
tai me, joilla on 2-3 poikaa ja 1 tyttö, saa varautua sit tähän. Koska sillä tyttö-parallahan on pelkkiä veljiä.
Toisin sanoen ainoa hyvä juttu on pelkkiä tyttöjä. Onneksi sulla on näin. Mutta sit kuitenkin sulla on tarve avautua, et pojat on vihattuja yms...
Jos maailmanlaajuisesti katsotaan niin joka kulttuurissa halutaan poikalapsia, se, että joku marisee täällä palstalla tuskin kertoo mitään hei :)
Minulla on kolme poikaa
Kurja tilanne sinulla, ja varsinkin pojillasi. Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on sisko ovat onnellisempia kuin muut. Veljet vähentävät onnellisuutta. Parempi olla ainoa lapsi, kuin sellainen jolla on veljiä. Ihmiset, joilla on on veljiä, syyllistyvät muita useammin rikoksiin. Tämäkin on tutkittu juttu.
Nyt mä voin syyttää mun 11v. veljeä kun olen niin onneton. Löytyhän sille syy vihdoin ja viimein.
Ehkä myös pitää alkaa hokea samaa tyttärellekin, meillä kun on myös poika. Veli se sitten on syypää onnettomaan elämään.
kun sain tietää lapsen olevan poika, olivat musertavat.
En halunnut mitään peikkopoikaa, joka haisee pahalta (pojat haisee), joka hyppii, räyhää, rähisee, kiljuu, huutaa, pitää rumia vaatteita ja on peikkopojan näköinen :)
No, pariin kohtaan pystyin itse vaikuttamaan. Hänen vaatteissaan eivät hirviöt meuhkanneet, vaan puin hänet kauniisti. Hiukset leikkasimme kampaajalla, eikä malli ollut todellakaan "pietarilainen katulapsi". Vilkas lapsi hänestä tuli, mutta suloinen, empaattinen, herkkä ja söpö. Mielikuvani poikalapsesta vaihtui aika nopeasti. Lisäksi pojat ovat aika easy-going. Valitsemani vaatteet kelpasivat pitkään, (nyt on ostanut pitkään itse vaatteensa, värikkäitä, hauskoja ja kivannäköisiä), eikä ollut mitään draama-queen -aikeita.
Tiesitkö muuten, että suurin osa pph:sta ottaa poikia, jos voivat vaikuttaa asiaan. Ja siihen on syyntä :)
toivoin nimittäin lasta. Suosittelen muillekin lapsentekijöille samaa asennetta ainakin niin kauan kuin sukupuoleen ei pysty ennakolta vaikuttamaan.
ja sellainen tulikin. Sen sijaan kahdella pariskunnalla olen havainnut tietynlaista pettymystä, kun tulokas olikin tyttö. Toinen on perhe, jossa isä on muslimi. Jo ultrassa sanoivat molempien lasten kohdalla, että tyttö tulossa, mutta kovasti selittelivät, että ultrahan ei ole 100 % varma ja toisen tytön kohdalla äiti jaksoi vakuuttaa koko ajan, että tämä raskaus on ihan erilainen kuin ensimmäinen. Toinen taas on sellainen tapaus, jossa isä on ns. macho ja jälleen seliteltiin ultran epäluotettavuutta. No, kummassakin perheessä tyttöjä rakastetaan kovasti, joten ei hätää sen suhteen.
toisinpäin. Meidän lähipiirissä on kans tätä, äitini pahin. en käsitä.
Ihanaa olla pojan äiti! =)
usein enemmänkin kuin tyttöjä (varsinkin esikoiseksi), mutta sen julkinen ilmaisu ei ole suotavaa juuri tuon historiallisen painolastin vuoksi. Vielä 50-60 luvuilla oli yleisesti Suomessakin se ilmapiiri, että poikalapsi on "arvokkaampi", nyt olisi sosiaalinen itsemurha ilmoittaa haluavansa mieluummin pojan kuin tytön. Tytön toivomisessa taas ei ole negatiivista vivahdetta, sillä se ei sisällä automaattisesti tuota mielikuvaa, että poika olisi arvottomampi.
Minä muuten olin tyypillinen tapaus siinä suhteessa, että esikoiseksi toivoin poikaa (tietenkin salaisesti), mutta sen jälkeen tyttöjä (salaisesti niitäkin)
Ennen lapsen saamista sitä helposti ajattelee että rauhallinen ja hiljainen lapsi olisi ihana, koska sellainen lapsi mukautuu helpommin vanhempien elämään. Onhan sen hiljaisen ja rauhallisen tytön kanssa helpompi käydä syömässä ravintolassa tai lentää lentokoneessa tai istua kahvilassa. Mutta eihän vanhemmuus ole sitä, ettei lapsi saisi kuulua tai näkyä, tai muuttaa radikaalisti vanhempien elämää. Eiköhän suurin osa vanhemmista ymmärrä tämän viimeistään siinä vaiheessa kun se lapsi syntyy sekoittamaan pakkaa, oli se sitten tyttö tai poika. :)
Mutta kyllä, varsinkin lapsettomat kaverini tai esikoistaan odottavat kaverini ovat nimenomaan ilmaisseet halunsa saada tytön. Rauhallisen sellaisen. Villit pojat koetaan jotenkin elämää liikaa hankaloittavina.
Lisäksi varsinkin lapsettomilla tuntuu usein olevan se käsitys, että:
rauhallinen = hyvin kasvatettu
villi = huonosti kasvatettu.
Tähän kun vielä liitetaan ennakkokäsitykset rauhallisista tytöistä ja villeistä pojista, niin ei ihme että toivotaan sitä rauhallista tyttöä.
Varsinkin kun sen tytön voi pukea iki-ihaniin vaatteisiin ja tytöstä tulee tietenkin äidin uusi bestis.
Näin minäkin joskus ajattelin, tosin en ollutkaan silloin vielä kypsä äidiksi.
T. Ihanan ja villin pojan äiti. Ja kyllä, meidän poika sekoitti pakkaa ja kunnolla sekoittikin.
Tykkään pojista, kun ne pysyy niin kauan pieninä ja leikkimielisinä.
Jotenkin olen niin vieraantunut tyttöjen liian äkkinäisestä kehittymisestä.
Pojat nyt vaan on niin ihania.
Kait nyt poikalasten vanhemmat saa tykätä pojista.
Poikavihaajien on näköjään sitäkin vaikea hyväksyä!
Rakastan poikia.
Tytöistä en sano mitään, koska en oikeastaan ole tyttöjen kanssa, kun ei ole suvussa lapsia nyt muutenkaan.