Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle miksi poikalapset eivät ole toivottuja
21.12.2011 |
Joka päivä tällä palstalla joku valittaa, että poika tulossa ja on hirveä pettymys tai jopa masennus iskenyt kun poika tulossa ja pitää psykologilla käydä.
Olen myös huomannut, että tuttavapiirissä toivotaan tyttöjä aika avoimesti myös useimpien miesten puolelta. Poikauutista ei hehkuteta samoin kuin tyttöuutista.
Voitteko kertoa, mikä tässä on taustalla? Eikö nyky-yhteiskunnassa ole tilaa olla poika? Onko ainoa oikea tapa olla lapsi tytön tapa? Tiedän, että kehitysmaissa toivotaan poikia, mikä on kauheaa. Mutta siellä on usein yhteiskunta sellainen, että tytön saanut tulee olemaan taloudellisissa vaikeuksissa, tilalle ei löydy jatkajaa jne.
Länsimaissa tuntuu, että poikia ei toivota heidän itsensä takia, eli että poikamaisuudessa olisi jotain vikaa. Aika surullista. Tässä olisi mielestäni tosi hyvä tutkimusaihe jollekin tai juttuaihe vaikka vauvalehteen.
Kommentit (180)
Eikä kukaan jaksa kodissaan riehumista. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tuleva lapsi on terve! Vain 50% kromosomi- ja rakennevioista näkyy ultrissa. Sitten vielä erilaiset autismit, tunnistamattomat kehitysvammat, käytöshäiriöt, psyykkiset ongelmat, aistirajoitteet, elämää rajoittavat sairaudet..
Huhhuh, pitäisikö vielä sukupuolesta stressata? Aika heikosti menee, jos sukupuolen takia menettää mielenterveytensä.... Kannattaako silloin lapsia hankkia?
kun kuulin ultrassa odottavani kahta poikaa.
Varmaan se johtui siitä, että poikien maailma oli mulle niin vieras. Minulla on pelkästään siskoja, ja olen opiskellut ja työskennellyt naisvaltaisella alalla. Pojat oli musta kai vähän outoja, pelottavia ja vaikeasti hallittavia.
Sitten sain nuo kaksi ihanaa, vauhdikasta ja vilkasta pojankoltiaista, ja olen ajatellut, että se oli mulle ihan oikein! On mahtavaa kun saa katsella maailmaa pikkupojan näkökulmasta ja tutustua ihan uudenlaisiin asioihin. Nykyään ymmärrän poikieni ansiosta miestänikin paremmin!
Myöhemmin sain vielä sen tytönkin, ja olen onnellinen, että elämässäni on myös pikkutyttöulottuvuuksia. Tosi monet onnittelivat tytön synnyttyä tyyliin "varmaan ihanaa, kun nyt saitte tytön". Rehellisesti voin sanoa, että kuopusta odottaessani, minulla ei ollut minkäänlaisia toiveita lapsen sukupuolesta. Kumpi vaan olis ollut kiva!
Itseäni huolettaa olla pienen pojan äiti. Pojat pitää kasvattaa tietynlaiseen rooliin. Poikien tulee olla vahvoja, he eivät saa itkeä, he eivät saa hempeille, eivät käyttää hameita, eivät tanssia, eivät tykätä mistä tahansa väristä. Heillä pitää olla lyhyet hiukset ja tylsät vaatteet (musta, sininen, harmaa, beige, vihreä).
Jos poika/mies ei mene yhteiskunnan normien mukaan, hän on homo. Tai muuten epäkelpo. Jos hän itkee ja ei halua käydä asevelvollisuutta, on hän nynny puunhalaaja ja ei tule menestymään työelämässä.
Tytöille on kaikki sallittua. Poikatytöistä tulee mahtavia naisia. Heistä tehdään telkkarijuttuja ja heistä tulee miesten pomoja. Tytöt saavat harrastaa mitä tahansa. Kaikki on vain positiivista. Tytöt saavat pukeutua miten tahtovat. He ovat vain persoonallisia. Tytöt saavat olla villejä, he saavat itkeä. Tyttöjä lohdutetaan. Tytöt saavat käydä intin, jos haluavat. Valitsevatpa he kummin vain, päätös on hyvä. Ei vankilaa.
Nykymaailman ei ole tasa-arvoinen paikka. Miehille.
Eikö tässäkin ketjussa piilossa todeta, että tyttö ei saa olla riehakas. Tytön kuuluu olla kiltti ja suloinen. Hänellä on ulkonäköpaineet ja käytöspaineet. Eikö tyttöjen lisääntynyt masentuneisuus ja syömishäiriöt kerro jotain? Tyttö ei saa kertoa samanlaisia vitsejä kuin pojat eikä varsinkaan tapella. Isänikin sanoi kolmelle tytöllensä varsin usein: "miten te kolme käyttäydytte noin VAIKKA olette tyttöjä."
Mieheni oli lapsella erittäin rauhallinen lapsi. Hän tykkäsi leikkiä omissa oloissaan ja oli ennemminkin ujo kuin riehakas. Itse taas olin villi tyttö. Raivokohtaukset ja riehuminen olivat minun tapojani elää lapsena. Tytöltä se ei ollut suvaittavaa, minua rankaistiin poikamaisesta käytöksestäni. Nykyään olen varsin tavallinen, toisinaan aika tulinen nainen. Mies taas edelleen rauhallinen ja harkitseva, mutta tästä on ollut hänelle hyötyä. Ikinä ei ole kiusattu ja paljon on ollut kavereita hänellä, itsellä tilanne on ollut toinen. Mies oli teininä se karismaattinen, jota kuunneltiin. Itse taas se häslä, jolla ei liiemmin ollut kavereita kuin nörttipojissa. Aikuistuttuani minun piti hillitä itseäni paljon. Pojalla ei olisi ollut samaa ongelmaa kummassakaan tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi poikaa. Olisin toivonut tyttöä ihan itseni puolesta, mutta toisaalta olen iloinen poikieni puolesta sen vuoksi, että he ovat juuri poikia. Heille kaikki on helpompaa.
- vaikka poika sössisi koko peruskoulun omaa laiskuuttaan, hän pärjää työelämässä kuitenkin paremmin kuin peruskoulun sössinyt tyttö
- teki hän mitä työtä tahansa, hän saa parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevä nainen (jos se vaan on laillisesti mahdollista)
- vaikka hänellä ei olisi mitään johtajaominaisuuksia, häntä pidetään automaattisesti parempana esimiehenä ja johtajana kuin naista (esimerkiksi koulujen rehtoreista suuri osa on miehiä, vaikka suurin osa opettajista on naisia). Eli lähtökohtaisesti häntä pidetään järkevämpänä, loogisempana ja älykkäämpänä kuin naista.
- hän voi saada kaiken, sekä perheen että uran, tinkimättä kummastakaan. Kukaan ei jätä palkkaamatta häntä sen vuoksi, että hän on "lastentekoiässä".
- jos pojalla on yhtään järkeä pitää huolta kunnostaan, hänen kehonsa on suurinpiirtein muuttumaton täysi-ikäisyydestä keski-ikäisyyteen. Samalla ajanjaksolla naisen keho rasittuu raskauksista, vaihdevuosista jne.
- pojan ei tarvitse olla minkään näköinen ja hän saa silti kummpanin, koska poika määritellään sen mukaan, mitä hän osaa ja mihin pystyy. Nainen määritellään sen mukaan, miltä näyttää ja paljonko miellyttää muita. Paljon, paljon vaikeampaa..
- kaikesta, mikä elämässä menee pieleen, hän voi syyttää naisia; omaa äitiään joka ei kasvattanut eikä kannustanut, tarhantätejä jotka eivät ymmärtäneet, opettajia jotka eivät sietäneet pientä poikamaista villiyttä. Ja lopuksi voi sitten tietenkin parjata vaimoa. ;)
Mun pojilla on aika hyvin asiat. Minimipanostuksellakin he voivat saada ihan kelvollisen elämän.
ja aivan ihanat pojat olenkin saanut. Pelkäsin odotusaikana, että tulee tyttö ja sit kun se on teini, se saa jonkun järkyttävän "teinipissisprinsessaraivarin" ja mä kuristan sen. Onneksi SAIN poikia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tuleva lapsi on terve! Vain 50% kromosomi- ja rakennevioista näkyy ultrissa. Sitten vielä erilaiset autismit, tunnistamattomat kehitysvammat, käytöshäiriöt, psyykkiset ongelmat, aistirajoitteet, elämää rajoittavat sairaudet..
Huhhuh, pitäisikö vielä sukupuolesta stressata? Aika heikosti menee, jos sukupuolen takia menettää mielenterveytensä.... Kannattaako silloin lapsia hankkia?
Kyllä elämässä on liian helppoa, jos avoimesti pettyy toisesta sukupuolesta. Entä jos tulisikin "oikea" sukupuoli lisämausteena laaja-alainen kehityshäiriö? Salassa saa toivoa, mutta ei maailma saa "väärään" sukupuoleen kaatua.
kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, ja äidiksi tulo aktivoi hyvin varhaisiakin muistoja. Joidenkin ensimmäinen ja voimakkain miessukupuoleen liittyvä muisto on pettymys, pelko ja hylkääminen. Sama kuvio on voinut toistua läpi elämän kaikissa miehiin ja poikiin liittyvissä ihmissuhteissa; ensin isä, josta ei ole mihinkään, sitten koulussa kiusaavat pojat, omat veljet joita täytyy pelätä jne. ja sitten lopulta oma mies, jonka kanssa raskaus ja pikkuvauva-aika voi olla hyvinkin kriittistä aikaa, jossa nainen on pettynyt siihen, miten mies asennoituu perheeseen. Jos naisen elämsässä ei ole juurikaan myönteisiä muistoja miehistä, on ihan turha mennä sanomaan hänelle, että pojat on ihania. Eivät ne hänen kokemuksensa mukaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi poikaa. Olisin toivonut tyttöä ihan itseni puolesta, mutta toisaalta olen iloinen poikieni puolesta sen vuoksi, että he ovat juuri poikia. Heille kaikki on helpompaa.
Itse olen ollut poikamainen tyttö. Se on ollut positiivinen asia, olen saanut kannustusta. Opiskelussa oli hienoa, kun pärjäsin matematiikassa ja fysiikassa (mielestäni ihan normaalia). Oli hienoa sekä perheen että koulun kannalta, kun lähdin opiskelemaan teknistä alaa. Koulussa sain erityiskohtelua. Työpaikat ovat aina tulleet helpolla.
Olen saanut aina harrastaa, mitä olen halunnut. Sekä riehumislajeja (judo, palloilulajit) että hempeilyä (klassinen baletti, musiikki).
Nainen saa raskauksien kautta erityiskohtelua. Hänellä on etuoikeus lapsiin. Miehen ja isän oikeudet ovat kiinni aivan äidin halusta antaa hänelle näitä oikeuksia.
Mitä sellaisia (laillisia) asioita on olemassa, joita et tyttäresi haluaisi tekevän? Entä poikasi kohdalla?
Jos poikasi haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen tylliin ja olla keiju, saako hän tehdä niin?
Mies-naisasettelu työelämässä on vielä suurten ikäluokkien myötä miehiin suuntautuva. Monien miesten tulee valita ura. Heille ei ole mahdollista valita koti-isyyttä. Oikeus valintaan kuuluu äidille. Pojista ja miehistä tehdään vastuunkantajia. He eivät välttämättä hakeudu siihen asemaan. Olen töissä naisten perustamassa yrityksessä. Ihan ok firma. Ko. firma saa kuitenkin julkisuutta ja palkintoja siitä syystä, että se on naisten perustama (!). Työ on kuitenkin ihan samaa kuin muuallakin, eikä sinänsä tuo naisperustajuus näy käytännön työssä mitenkään.
Meillä tosiaan voi olla erilaiset elämänkokemukset. Minä olen tilanteessa, jossa olen aina tehnyt opiskeluissa ja työelämässä parhaani, ja kaikki tyssäsi lapsen saamiseen. Olen miesvaltaisella alalla, jossa seksuaalinen häirintä on arkipäivää, eivätkä siihen esi_miehet_ välitä puuttua. Naiset saavat huonompaa palkkaa eikä heillä ole asiaa miesten omiin juttuihin ja pikkujoulujen jatkoille. Minä näen konkreettisesti, kuinka nämä nuoretkin, tasa-arvoiset miehet omaksuvat nämä asiat pikkuhiljaa itsestäänselvyyksinä, eivätkä he halua kuulla naisten nillitystä ja ammattiliittohömppää.
Omassa lähipiirissäni taas on sellainen käsittämätön ristiriita, että naiset kantavat viime kädessä vastuun kaikesta, mut silti miehiä pidetään jotenkin pelastavina enkeleinä kun on "tositilanne". Naiset voivat hoitaa esimerkiksi jonkun iäkkään sukulaisen koko muuton, mut kun mies käy laittamassa yhden lampun kattoon niin kaikki huokailee ihastuksesta, että on se meidän Reima vaan niin taitava, ei oltais itse osattu! ;) Jotenkin mä näen, että meidän suvussamme pojat saa kaiken paljon helpommalla ja heiltä vaaditaan vähemmän.
Olen aina ilahtunut kun näen todellista tasa-arvoa, mut valitettavasti joskus meinaa usko loppua. Ennen lasta olin täysin toista mieltä ja uskoin että naisiakin arvioidaan kykyjen perusteella. Lapsen saaminen muutti kuitenkin niin monta asiaa, etten enää voi allerkirjoittaa tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muuten olin tyypillinen tapaus siinä suhteessa, että esikoiseksi toivoin poikaa
Esikoiseksi toivotaan yleensä tyttöä. Et siis ole tyypillinen tapaus.
kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta, ja äidiksi tulo aktivoi hyvin varhaisiakin muistoja. Joidenkin ensimmäinen ja voimakkain miessukupuoleen liittyvä muisto on pettymys, pelko ja hylkääminen. Sama kuvio on voinut toistua läpi elämän kaikissa miehiin ja poikiin liittyvissä ihmissuhteissa; ensin isä, josta ei ole mihinkään, sitten koulussa kiusaavat pojat, omat veljet joita täytyy pelätä jne. ja sitten lopulta oma mies, jonka kanssa raskaus ja pikkuvauva-aika voi olla hyvinkin kriittistä aikaa, jossa nainen on pettynyt siihen, miten mies asennoituu perheeseen. Jos naisen elämsässä ei ole juurikaan myönteisiä muistoja miehistä, on ihan turha mennä sanomaan hänelle, että pojat on ihania. Eivät ne hänen kokemuksensa mukaan ole.
Suurella osalla naisista on voittopuolisesti huonoja kokemuksia miessukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojat on suloisia, mutta mua kauhistuttaa ajatus haisevista, finninaamaisista ja haistattelevista teinipojista. Pissistyttö ei ajatuksena sekään kiva, mutta paljon parempi kuitenkin. Ihan pelottaa nuo ostareilla riehuvat teinipojat jotka eivät millään tavalla kunnioita aikuisia.
Minulla on kaksi tyttöä ja ovat luonteltaan hyvin erilaisia. Toinen kauniista vaatteista ja tanssista pitävä prinsessa, toinen vilkas ja liikunnallinen rämäpää, joka ei paljon vaatteista piittaa. Kummatkin rakkaita ja ihania, omalla tavallaan. Poikaa joskus kaipailin joukon jatkoksi, mutta en taida enää jaksaa. Nämä tytöt riittää meille hyvin.:)
On totta että miehet edelleen pärjäävät työelämässä keskimäärin paremmin, mutta uskon että tilanne muuttuu kokoajan ja meidän lasten kohdalla tilanne voi jo olla paljon parempi ja jopa tasaveroinen naisten ja miesten kesken. Onhan se meidän vanhempien ajastakin jo muuttunut radikaalisti. Miksi uskotte, että työelämän arvot ovat muuttumattomat?
joka oikeasti erottaa tytöt pojista on, että vanhemmat (erityisesti isä) toivoo, että tyttö olisi homoseksuaali.
Poikien halutaa jatkavan sukua, joten homous on paha asia ja muutenkin yököttävää.
ja siksi haluavat tyttö lapsen, koska äidit eivät kestä sitä, että heidän (poika) lapsella olisi joku äitiä tärkeämpi nainen elämässä.
pojat peittoo tytöt ihan kevyesti.
Teini tytöt ei niin hirveäsäti puhu asioistaan, mutta pojat sitäkin enemmän.
Teini pojat on hauskaa seuraa.
Tytöt on teineinä varautuneempia ja pojista löytyy sitä leikkimielisyyttä.
Ostoskeskuksissa laahaavat pojat on pieni osa pojista. Niillä juuri ne vanhemmat, jotka ei päästä lapsensa kavereita kaverikylään.
Pienenä alkaa ulkoilupakko ja se vaan jatkuu.
Yllätyin itsekkin.
Ei kaikki ole samanlaisia kuin sun miehes
Minulla ei ole miestä. Miehistä on syytä pysyä mahdollisimman kaukana. Miesseurassa on suuri riski tulla murhatuksi. En ymmärrä, miksi jotkut naiset suostuvat asumaan miehen kanssa saman katon alla.
Alkaa valjeta palstan toistuvat poikalasten "haukkumisketjut" :D :D
En ole aloittanut tällä palstalla ainuttakaan viestiketjua, eli väärässä olet.
vaan tietyistä kommentoinneista...
Pojat ei oo sen huonompia kun tytötkään.
Pojat ovat huonompia. Pojissa ei ole ainuttakaan hyvää ominaisuutta. Poikia inhotaan, vihataan ja halveksitaan.
Pidin itsestäänselvänä, että saan tyttöjä ja jos molemmat lapset olisivat olleet poikia, olisin ollut kauhuissani.