Parisuhteen noidankehä: mitä enemmän nainen suorittaa ja pitää koko ajan lankoja käsissään, sitä passiivisemmaksi mies muuttuu

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon siivoamatta, ja paskat oli vetämättä pöntöstä yms. Totesin, että minä siivoan mielelläni vaikka joka päivä, mutta mies maksaa minulle oman osuutensa eli 50% siitä, mitä erikseen ostettu viikkosiivoaja kustantaisi.

Huh huh. Kaikenlaisten miesten kanssa te elättekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi kun mies ei tee MITÄÄN!!! Jos nainen ei suorita talo on kuin kaatopaikka! jne... (on testattu olematta tekemättä mitään, ei auta, toinen vaan ei tee mitään)

No sitten on jo tehty huono valinta pariutumisessa.

Niinhän se on. Nainen ihastuu miehen potentiaaliin, eikä sille mitään voi, jos miehestä sitten ei tulekaan mitään. Tai tulee pelkkä työssäkävija.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on passivoitunut niin myös minä olen alkanut tekemään vähemmän. Ei ole siis ikinä ollut tuollaista ongelmaa. 

Olen huomannut töissäkin että mitä enemmän teet niin sitä enemmän saat aina tehdä. Pitää sopeuttaa se tekeminen muiden tahtiin jos ei halua yksinään rehkiä.

Tietysti on kausia kun toinen on väsyneempi ja toinen tekee enemmän, mutta näin se menee puolin ja toisin.

Niin minäkin, mutta kyllä se on ongelma. Kun itse tykkää kauniista kodista, ja kaikki paikat alkavat repsottaa, eikä mitään tapahdu.

Mieluummin eläisi kauniissa kodissa, jota molemmat vaalivat. Rakkaus kuolee, kaikki kuolee. Miehen harrastukset jäävät.

Inä olen nainen ja minä olen se, josta tuli passiivinen avioliiton myötä. Se ei johtunut miehen suorittamisesta, vaan siitä, ettei minulla ollut päätösvaltaa. Oli sama, mitä päätin, koska mies päätti asian lopulta uudestaan. Siksi en enä lopulta liikkunut mihinkään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kulttuuri" ei muutu sillä että odottaa että joku toinen muuttaa asiat. Jos haluaa muutosta se on tehtävä itse.

Juuri näin.

Minusta on ihan turha marista ja märmättää siitä passiivisesta, palvelua vaativasta puolisosta, joka ei itse osaa huolehtia itsestään, jos sille alistuu ja antaa aina periksi.

Selvät, yhteiset säännöt sille miten kodissa ollaan ja ukko/akka kylmästi pihalle jos ei suostu ja ota itseään niskasta kiinni.

Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kieltämättä elämä tuosta helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiiveja kommentteja tuollaiset, että ota selvää ennen parisuhdetta. Jos mies tykkää, että kotona on siistiä, niin toki hän itse siivoaa, jos ketään muuta ei ole. Parisuhteen alussa on aina taas voimakas tarve miellyttää toista. Yleensä se passattavaksi taantuminen tapahtuu lasten myötä. Tähän auttaa parhaiten se, että myös isä jää pikkulasten kanssa vuorollaan kotiin ja ottaa koko sirkuksen hoitaakseen. 

Miten voi taantua passattavaksi jos toinen ei passaa?

Niin. Kun on lapsia, on lasten takia tehtävä erinäisiä kotitöitä, siinä siis se toinenkin osapuoli pääsee nauttimaan näistä asioista valmiina ikään kuin siivellä. Sellaista vaihtoehtoa kun ei siinä vaiheessa enää ole, että ruokaa ei laiteta koskaan, ei siivota, tiskata, pyykätä, vaihdeta lakanoita ym... 

Miten toinen pääsee nauttimasn siitä että toinen hoitaa lasta? Pesee, pukee, ostaa vaatteita, ostaa lapselle ruokaa jne.

Kun lapselle laitetaan ruokaa sitä voi syödä koko perhe. Jos siivotaan niin koko talon. Jos suunnitellaan lomat niin kaikki matkustaa jne.  Mies voi vapaamatkustaa.

Sukat joutuu mies toki ostamaan yksin.

Uuh. Niin monet sukat ja kalsarit olen ostanut. Tunnustan.

Mutta nyt on mies vapautettu luonnon kiertokulkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelmana on parisuhteen alusta asti ollut se, että ne langat eivät ole kenenkään käsissä, jos minä en niitä ota.

Esimerkiksi asuntojen ostamiset ja myymiset, yhteydenpito välittäjiin, tarjousten läpikäynti ja hyväksyminen, ajan sopiminen pankkiin kaupantekoa varten. Näin on ollut nyt kolmen yhdessä ostamamme ja 50/50 omistamamme asunnon kohdalla.

Mieheni piti myös hänen omistuksessaan olevaa, Helsingin Kantakaupungissa sij. asuntoa tyhjillään, romuvarastona 10 vuoden ajan. Pitkän suostuttelun jälkeen sain hänet suostuteltua laittamaan asunnon vuokralle. Autoin prosessissa ja lisäksi siivosin asunnon. Sovin sen näytöt jne.

Meillä ainakin on täysin toisinpäin. Vaimo ei saa sanaa suustaan kun pitäisi tehdä isoja valintoja, kodin rakentaminen, auton osto, raha-asiat, hän ei ole koskaan ottanut minkäänlaista vastuuta. Aivan täysin ovat jääneet minun eli miehen vastuulle.

Ihania nämä "ei meillä ainakaan"-argumentit, jotka eivät todista mitään kun puhutaan isommista yhteiskunnallisista ilmiöistä kuten tässä ketjussa. Ja miksi SINÄ siis otit tuollaisen ihmisen vaimoksesi, jos hän ei osaa ottaa vastuuta tai tehdä päätöksiä? Ei taida olla tottakaan tuo kommentti.

Juuri tuohon samaan oli joku vastannut miten miehistä on tullut tuollaisia tossuja. Huom monikossa miehistä, joka ei pidä paikkaansa. Mutta kun minä puhun yhdestä ihmisestä se tuomitaan. Miksi? Eihän naisista tiedä koskaan mitä ovat ennenkuin näkee. Nainen on sillä tavalla peto ettei tutustumisvaiheessa näe päällepäin mikä on todellisuudessa. Minä ajattelin että päiväkodin työntekijä varmasti tulee lasten kanssa toimeen, mutta olikin se joka huutaa ja raivoaa lapsille niin että 100m päässä ulkonakin kuulee, ei ole yksi eikä toinen kerta kun lasten hoidon suhteen on lennellyt lusikat ja haarukat pitkin seiniä ja kuullut huutoa "en minä enää jaksa". Mitä tekee isä, hoitaa lapset hyvälle mielelle ja sitten syödään ja nauretaan. Oudosti kun olen itse töissä ja vaimon Vuoro selvitä lasten kanssa on ovenkahvat seinistä läpi, Hella lyöty paistinpannulla halki, huudettu ja raivottu kuin pikku.pentu. mikään ei kestä. Sellainen on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja vaimona. 

Eihän kukaan voi tutustumisvaiheessa tietää, millainen äiti tai isä jostakin tulee, kun ollaan täysin lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän maaston, enkä anna naisen valitukselle periksi. Hidastakaa!!! Siirtäkää!! Älkää tehkö!

Kätevintä on kun on ihan oma maasto, asunto ja reviiri. Mies voi asua lätissään keskenään ja kutsua naisen sinne (nainen ei tule) tai syömään ulos hänen kustannuksellaan.

Useimmile tämä sopisikin parhaiten. Jostain syystä se on kuitenkin yleensä nainen, joka ehdottaa muuttamista yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi kun mies ei tee MITÄÄN!!! Jos nainen ei suorita talo on kuin kaatopaikka! jne... (on testattu olematta tekemättä mitään, ei auta, toinen vaan ei tee mitään)

Älä mene kimppaan miehen kanssa joka on kaatopaikka/kaaos/luuseri. Tutustu mieheen kunnolla ja arvioi hänen elämäänsä analyyttisesti ennen kuin edes harkitset ihastumista. Todennäköisesti et tule pääsemään koskaan sinne asti, jos katsot ensin onko miehestä kumppaniksi/aviomieheksi

Voin kertoa kamalan kokemuksen: aikoinaan mieheni tavatessani ajattelin, että onpa kiva kun miehellä on mieheksi aika siisti koti ja pukeutui siististi. Todellisuus oli se, että miehen äiti kävi siivoamassa ja osti miehen vaatteet. Nämä asiat selvisivät vasta yhteenmuuton jälkeen.

Menin kimppaan miehen kanssa, jonka opiskelijasolu oli askeettisesti sisustettu, mutta erittäin siisti. Myös lakanat olivat puhtaat. En osannut epäillä, muuta kuin hänen sisustusmakuaan, mutta se ei olekaan koskaan ollut ongelma. Aina on minun makuni kelvannut.

Koska olin itse kasvanut perheessä, jossa isä oli paitsi taitava, myös rakkaudella teki kaikenlaista kotinsa eteen, en voinut kuvitellakaan, että on olemassa miehiä, jotka eivät lainkaan viitsi. Ajattelin, että kyllä näitä oppii. No, ei opi jos ei koskaan tartu tekemiseen.

En tiedä, mitä mies itse ajatteli tuovansa parisuhteeseen? Hän kyllä imuroi. Ja vaati seksiä.

Tämähän on ikuisuusaihe (tämäkin ketju venähti alle vuorokaudessa yli 170 viestiin) ja keskustelu menee nopeasti asiattomaksi heittelyksi, mutta koitetaan tiivistää:

Loppupelissä kotitöissä ei ole ole kyse siitä, miten ne jaetaan, vaan siitä miten toisen työtä arvostetaan. Tuo ap:n kuvaama tilanne on lähinnä se, että mies ottaa naisen tekemän työn itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä.

Tämä arvostus ei tule kotityölistoista tai muusta jakamisesta. Kotityöt sinänsä pystyy yksi ihminen hoitamaan uupumatta, ihan palkkatyön ohessa. Kyse on vain siitä, miten asiat järjestetään. Tätä voi kysyä melkein keneltä tahansa töissäkäyvältä yh-äidiltä.

Eikä minulla ole mitään patenttiratkaisua tähän, mutta jos kotityöt tuntuvat ongelmalta, ei se tyypillisesti ratkea hoitamalla ne jotenkin toisin. Esimerkkitapaus on se, kun perheessä päätetään äidin työtaakkaa keventääkseen, tilata viikkosiivous. Tuloksena äidin pitää itseasiassa tehdä vielä enemmän, kun viikkosiivousta varten pitää järjestää paikat, koska mies jättää kaikki vielä enemmän levälleen, kun "meillähän käy siivooja" Eli varsinainen syy, mies pitää äidin ja siivoojan työtä itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä, ei kadonnut minnekkään.

Yleensä parisuhteen ongelmat oireilevat riitoina kotitöistä. Näin ollen ne kotitöiden ongelmat ratkaistaan selvittämällä parisuhteen ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ikuisuusaihe (tämäkin ketju venähti alle vuorokaudessa yli 170 viestiin) ja keskustelu menee nopeasti asiattomaksi heittelyksi, mutta koitetaan tiivistää:

Loppupelissä kotitöissä ei ole ole kyse siitä, miten ne jaetaan, vaan siitä miten toisen työtä arvostetaan. Tuo ap:n kuvaama tilanne on lähinnä se, että mies ottaa naisen tekemän työn itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä.

Tämä arvostus ei tule kotityölistoista tai muusta jakamisesta. Kotityöt sinänsä pystyy yksi ihminen hoitamaan uupumatta, ihan palkkatyön ohessa. Kyse on vain siitä, miten asiat järjestetään. Tätä voi kysyä melkein keneltä tahansa töissäkäyvältä yh-äidiltä.

Eikä minulla ole mitään patenttiratkaisua tähän, mutta jos kotityöt tuntuvat ongelmalta, ei se tyypillisesti ratkea hoitamalla ne jotenkin toisin. Esimerkkitapaus on se, kun perheessä päätetään äidin työtaakkaa keventääkseen, tilata viikkosiivous. Tuloksena äidin pitää itseasiassa tehdä vielä enemmän, kun viikkosiivousta varten pitää järjestää paikat, koska mies jättää kaikki vielä enemmän levälleen, kun "meillähän käy siivooja" Eli varsinainen syy, mies pitää äidin ja siivoojan työtä itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä, ei kadonnut minnekkään.

Yleensä parisuhteen ongelmat oireilevat riitoina kotitöistä. Näin ollen ne kotitöiden ongelmat ratkaistaan selvittämällä parisuhteen ongelmat.

Kyllä, ylipäätään parisuhteessa on ratkaisevaa, että ryhtyy siihen ihmisen kanssa, joka kunnioittaa toisia ihmisiä. Sellainen ihminen näkee toisen arvon. Eihän sillä ole mitään väliä, mitä kukakin tekee, jos molemmat tekevät parhaansa ja arvostavat sitä, mitä toinen tekee.

Sellainen ihminen, joka vain laskeskelee omia tekemisiään ja rahojaan joutaa painua pois.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ikuisuusaihe (tämäkin ketju venähti alle vuorokaudessa yli 170 viestiin) ja keskustelu menee nopeasti asiattomaksi heittelyksi, mutta koitetaan tiivistää:

Loppupelissä kotitöissä ei ole ole kyse siitä, miten ne jaetaan, vaan siitä miten toisen työtä arvostetaan. Tuo ap:n kuvaama tilanne on lähinnä se, että mies ottaa naisen tekemän työn itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä.

Tämä arvostus ei tule kotityölistoista tai muusta jakamisesta. Kotityöt sinänsä pystyy yksi ihminen hoitamaan uupumatta, ihan palkkatyön ohessa. Kyse on vain siitä, miten asiat järjestetään. Tätä voi kysyä melkein keneltä tahansa töissäkäyvältä yh-äidiltä.

Eikä minulla ole mitään patenttiratkaisua tähän, mutta jos kotityöt tuntuvat ongelmalta, ei se tyypillisesti ratkea hoitamalla ne jotenkin toisin. Esimerkkitapaus on se, kun perheessä päätetään äidin työtaakkaa keventääkseen, tilata viikkosiivous. Tuloksena äidin pitää itseasiassa tehdä vielä enemmän, kun viikkosiivousta varten pitää järjestää paikat, koska mies jättää kaikki vielä enemmän levälleen, kun "meillähän käy siivooja" Eli varsinainen syy, mies pitää äidin ja siivoojan työtä itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä, ei kadonnut minnekkään.

Yleensä parisuhteen ongelmat oireilevat riitoina kotitöistä. Näin ollen ne kotitöiden ongelmat ratkaistaan selvittämällä parisuhteen ongelmat.

Minä teen sitä, mikä minua kiinnostaa ja mistä pidän. Miksi et osallistu? Vaadin osallistumista ja yhteisiä resursseja siihen, mikä minua kiinnostaa ja mistä minä pidän. Itse asiassa koko parisuhteen tärkein asia on, että jos on senttikin ylimääräistä rahaa se on matkusteltava tai sisusteltava äkkiä vttuun.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vain yksi, järjetön ja epälooginen, mutta toisen mielestä oikea tapa tehdä asioita ja kaikesta muusta saa riidan aikaiseksi, niin itse jättäisin kyllä sitten tekemättä.

Milä vimma näillä kalkkunoilla on kuvitella olevansa oikean tiedon ja tavan ylimpiä auktoriteetteja?

Se mitä en ymmärrä on, että mikä saa sinut alentumaan tuollaisen kalkkunan passiiviseksi Kyllä Kulta-mieheksi 🤔 

Miksi olla ihmisen kanssa, jota ei voi kunnioittaa. 

Olen pari kunnon justiinaakin kyllä tavannut, luonnevikaisia on kaikissa ihmisryhmissä.

Mutta yleisemmin seurannut sivusta miten mies "tekee omalla tavallaan" johon voi hyvinkin kuulua, että rahat törsätään pikaruokaan, lomat homehdutaan kotona tai jossain sukumökillä missä naiset palvelee ja mies röyhtäilee aurinkotuolissa. Joulut ja synttärit unohtuu hups, lahjaksi käy kai kaikille suklaalevy ja eikös tarjoilu voi tälläkin kertaa olla pitsaa taikka mäkin autokaistaa? Ei väliä että lapsi kulkee liian pienissä tai märissä vaatteissa tai että vaimo itkee itsensä uneen. Miehelle ei saa nipottaa, onhan hänenkin tapansa hieno ja omanlaisensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän maaston, enkä anna naisen valitukselle periksi. Hidastakaa!!! Siirtäkää!! Älkää tehkö!

Kätevintä on kun on ihan oma maasto, asunto ja reviiri. Mies voi asua lätissään keskenään ja kutsua naisen sinne (nainen ei tule) tai syömään ulos hänen kustannuksellaan.

Useimmile tämä sopisikin parhaiten. Jostain syystä se on kuitenkin yleensä nainen, joka ehdottaa muuttamista yhteen.

No ei tosiaan ole, ainakaan ollut. Miehillä on kova hinku ainaki perinteisen naisen kanssa yhteen. Tiedän kyllä miksi. Kolmekymppisenä menin jo toisen kerran naimisiin, sillä kertaa onnellisesti, mutta rajoistaan saa kyllä pitää kiinni tai saa tehdä kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.

Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.

Kyse on kulttuurista. 

Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule. 

Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms. 
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta. 

Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus. 

Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)

Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin. 

Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.

Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.

Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan. 

Milloin ajat oli erilaiset?

X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.

Ysäreiden lopulla, vuosituhannen vaihteessa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Just nykyisen puolison kanssa (yli 20 vaihteessa menkin jo yhdessä) muisteltiin aikaa ennen Googlea ja tultiin siihen tulokseen, ettei ilmeisesti vaan tiedetty mistään mitään, mikä ei ollut tietosanakirjasarjassa.

Ole muutanut mieheni kanssa yhteen -94 eikä se että ei ollut tietokonetta tai älykännyköitä mitenkään pakottanut passaamaan tai holhoamaan miestä. Kyllä hän sai ruuan laitettua, käytyä kaupassa jne ilman niitäkin. Samoin ystäväpiirissä miehet osallistui kotitöihin jotkut hieman enemmän jotkut hieman vähemmän. Ja asuttiin ja asutaan edelleen satojen kilometrien päässä suuremmista kaupungeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.

Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.

Kyse on kulttuurista. 

Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule. 

Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms. 
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta. 

Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus. 

Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)

Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin. 

Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.

Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.

Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan. 

Milloin ajat oli erilaiset?

X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.

Ysäreiden lopulla, vuosituhannen vaihteessa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Just nykyisen puolison kanssa (yli 20 vaihteessa menkin jo yhdessä) muisteltiin aikaa ennen Googlea ja tultiin siihen tulokseen, ettei ilmeisesti vaan tiedetty mistään mitään, mikä ei ollut tietosanakirjasarjassa.

Ole muutanut mieheni kanssa yhteen -94 eikä se että ei ollut tietokonetta tai älykännyköitä mitenkään pakottanut passaamaan tai holhoamaan miestä. Kyllä hän sai ruuan laitettua, käytyä kaupassa jne ilman niitäkin. Samoin ystäväpiirissä miehet osallistui kotitöihin jotkut hieman enemmän jotkut hieman vähemmän. Ja asuttiin ja asutaan edelleen satojen kilometrien päässä suuremmista kaupungeista.

Mulla sai ex oikein valita tekeekö 50:50 vai sektoroidaanko niin, että minä teen tietyt asiat kokonaan ja hän toiset kokonaan. Kumpikaan ei oikein käynyt, koska hänen mielestään lapsen eyntymän jälkeen käytännössä kaikki olisi ollut naisten homma (ei koskaan asuttu maalla eikä remontin tarpeessa). Työssäkäyvänä en tällaiseen diiliin lähtenyt. 

Eihän sitä päätä käännetty kumpaankaan suuntaan, ihan hassua näin jälkikäteen, että piti edes yrittää. No, kerrasta minäkin viisastuin, tämän toisen kanssa on sitten  sektoroitu. Passaaminen on mulle vierasta, mutta miehille olisi toki kelvannut. Kun ei luoja suonut häärääjämiestä, pitää olla rajoistaan tarkka. Minä kokkaan, hän siivoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.

Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.

Kyse on kulttuurista. 

Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule. 

Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms. 
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta. 

Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus. 

Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)

Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin. 

Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.

Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.

Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan. 

Milloin ajat oli erilaiset?

X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.

Ysäreiden lopulla, vuosituhannen vaihteessa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Just nykyisen puolison kanssa (yli 20 vaihteessa menkin jo yhdessä) muisteltiin aikaa ennen Googlea ja tultiin siihen tulokseen, ettei ilmeisesti vaan tiedetty mistään mitään, mikä ei ollut tietosanakirjasarjassa.

Ole muutanut mieheni kanssa yhteen -94 eikä se että ei ollut tietokonetta tai älykännyköitä mitenkään pakottanut passaamaan tai holhoamaan miestä. Kyllä hän sai ruuan laitettua, käytyä kaupassa jne ilman niitäkin. Samoin ystäväpiirissä miehet osallistui kotitöihin jotkut hieman enemmän jotkut hieman vähemmän. Ja asuttiin ja asutaan edelleen satojen kilometrien päässä suuremmista kaupungeista.

Mulla sai ex oikein valita tekeekö 50:50 vai sektoroidaanko niin, että minä teen tietyt asiat kokonaan ja hän toiset kokonaan. Kumpikaan ei oikein käynyt, koska hänen mielestään lapsen eyntymän jälkeen käytännössä kaikki olisi ollut naisten homma (ei koskaan asuttu maalla eikä remontin tarpeessa). Työssäkäyvänä en tällaiseen diiliin lähtenyt. 

Eihän sitä päätä käännetty kumpaankaan suuntaan, ihan hassua näin jälkikäteen, että piti edes yrittää. No, kerrasta minäkin viisastuin, tämän toisen kanssa on sitten  sektoroitu. Passaaminen on mulle vierasta, mutta miehille olisi toki kelvannut. Kun ei luoja suonut häärääjämiestä, pitää olla rajoistaan tarkka. Minä kokkaan, hän siivoaa.

Sai valita mitä tekee mutta itse jouduit tyytymään miehee jonka luoja suo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.

Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.

Kyse on kulttuurista. 

Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule. 

Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms. 
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta. 

Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus. 

Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)

Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin. 

Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.

Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.

Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan. 

Milloin ajat oli erilaiset?

X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.

Ysäreiden lopulla, vuosituhannen vaihteessa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Just nykyisen puolison kanssa (yli 20 vaihteessa menkin jo yhdessä) muisteltiin aikaa ennen Googlea ja tultiin siihen tulokseen, ettei ilmeisesti vaan tiedetty mistään mitään, mikä ei ollut tietosanakirjasarjassa.

Ole muutanut mieheni kanssa yhteen -94 eikä se että ei ollut tietokonetta tai älykännyköitä mitenkään pakottanut passaamaan tai holhoamaan miestä. Kyllä hän sai ruuan laitettua, käytyä kaupassa jne ilman niitäkin. Samoin ystäväpiirissä miehet osallistui kotitöihin jotkut hieman enemmän jotkut hieman vähemmän. Ja asuttiin ja asutaan edelleen satojen kilometrien päässä suuremmista kaupungeista.

Mulla sai ex oikein valita tekeekö 50:50 vai sektoroidaanko niin, että minä teen tietyt asiat kokonaan ja hän toiset kokonaan. Kumpikaan ei oikein käynyt, koska hänen mielestään lapsen eyntymän jälkeen käytännössä kaikki olisi ollut naisten homma (ei koskaan asuttu maalla eikä remontin tarpeessa). Työssäkäyvänä en tällaiseen diiliin lähtenyt. 

Eihän sitä päätä käännetty kumpaankaan suuntaan, ihan hassua näin jälkikäteen, että piti edes yrittää. No, kerrasta minäkin viisastuin, tämän toisen kanssa on sitten  sektoroitu. Passaaminen on mulle vierasta, mutta miehille olisi toki kelvannut. Kun ei luoja suonut häärääjämiestä, pitää olla rajoistaan tarkka. Minä kokkaan, hän siivoaa.

Sai valita mitä tekee mutta itse jouduit tyytymään miehee jonka luoja suo.

Satuin rakastumaan mieheen, joka ei ole luonteeltaan häärääjä, toisin kuin minä. Epäreiluus ei ole tämän toisen kanssa ollut mikään ongelma koskaan. Ensimmäisen kanssa oli.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ikuisuusaihe (tämäkin ketju venähti alle vuorokaudessa yli 170 viestiin) ja keskustelu menee nopeasti asiattomaksi heittelyksi, mutta koitetaan tiivistää:

Loppupelissä kotitöissä ei ole ole kyse siitä, miten ne jaetaan, vaan siitä miten toisen työtä arvostetaan. Tuo ap:n kuvaama tilanne on lähinnä se, että mies ottaa naisen tekemän työn itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä.

Tämä arvostus ei tule kotityölistoista tai muusta jakamisesta. Kotityöt sinänsä pystyy yksi ihminen hoitamaan uupumatta, ihan palkkatyön ohessa. Kyse on vain siitä, miten asiat järjestetään. Tätä voi kysyä melkein keneltä tahansa töissäkäyvältä yh-äidiltä.

Eikä minulla ole mitään patenttiratkaisua tähän, mutta jos kotityöt tuntuvat ongelmalta, ei se tyypillisesti ratkea hoitamalla ne jotenkin toisin. Esimerkkitapaus on se, kun perheessä päätetään äidin työtaakkaa keventääkseen, tilata viikkosiivous. Tuloksena äidin pitää itseasiassa tehdä vielä enemmän, kun viikkosiivousta varten pitää järjestää paikat, koska mies jättää kaikki vielä enemmän levälleen, kun "meillähän käy siivooja" Eli varsinainen syy, mies pitää äidin ja siivoojan työtä itsestäänselvyytenä, eikä arvosta tätä, ei kadonnut minnekkään.

Yleensä parisuhteen ongelmat oireilevat riitoina kotitöistä. Näin ollen ne kotitöiden ongelmat ratkaistaan selvittämällä parisuhteen ongelmat.

Muuten pitkälti samaa mieltä, mutta lusmu ei ole aina mies. Joissain tilanteissa nainen on se pompottaja, joka pitää toista itsestäänselvyytenä. Sitten ihmettelee, kun ei saa ihailua osakseen. Ei ole osallistunut yhteisiin velvoitteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi kun mies ei tee MITÄÄN!!! Jos nainen ei suorita talo on kuin kaatopaikka! jne... (on testattu olematta tekemättä mitään, ei auta, toinen vaan ei tee mitään)

No sitten on jo tehty huono valinta pariutumisessa.

Näin on. Jos tulee valittua väärin, niin sitten voi valita suhteesta lähtemisen. Kenenkään ei ole pakko kärsiä uuvelosta miehestä, jos ei halua.