Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen noidankehä: mitä enemmän nainen suorittaa ja pitää koko ajan lankoja käsissään, sitä passiivisemmaksi mies muuttuu
30.05.2026 |
Sitä mukaa kun mies passivoituu entisestään, nainen reagoi ottamalla yhä enemmän johtajan ja vastuunkantajan roolia.
Tulos: nainen uupuu ja mies taas kokee olevansa hyödytön (maskuliinisuus kärsinyt).
Miten tuosta päästään pois?
Kommentit (155)
"Kulttuuri" ei muutu sillä että odottaa että joku toinen muuttaa asiat. Jos haluaa muutosta se on tehtävä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Olen sun kanssa suunnilleen samanikäinen ja itse(kin) mietin, että tämä on vasta nyt muuttumassa, siten, että naiset ei enää hyväksy tätä. Kyllä minäkin sitä kyseenalaistin aikanaan ja pidin huonona mallina, mutta aika oli toisenlainen ja vaikea ylivoimaisessa vähemmistössä kyseenalaistaa ja olla "huono äiti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
"Kulttuuri" ei muutu sillä että odottaa että joku toinen muuttaa asiat. Jos haluaa muutosta se on tehtävä itse.
Juuri näin.
Minusta on ihan turha marista ja märmättää siitä passiivisesta, palvelua vaativasta puolisosta, joka ei itse osaa huolehtia itsestään, jos sille alistuu ja antaa aina periksi.
Selvät, yhteiset säännöt sille miten kodissa ollaan ja ukko/akka kylmästi pihalle jos ei suostu ja ota itseään niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun mies ei tee MITÄÄN!!! Jos nainen ei suorita talo on kuin kaatopaikka! jne... (on testattu olematta tekemättä mitään, ei auta, toinen vaan ei tee mitään)
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi yksikään nainen haluaisi olla "paeisuhteessa" moisen holhottavan kanssa. Paljon parempi olisi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan.
Kodinmalli on sitä vahvempi mitä.vahvempi napanuora sinne kotiin on. Mitä enemmän ajatellaa mitä muut ajattelee jos me tehdään noin tai näin, mitä äitikin tästä sanoisi. Osittain se varmaan on ikäkysymys mutta ei täysin. Melko nuorina mekin olemme yhteen muuttaneet mutta ei meidän malli oikein vastaa kummankaan perheen mallia. Tosin kumpikaan ei tee valintoja sen mukaan mitä joku toinen niistä sanoisi vaan molemmat olemme luomteeltamme vähän sellaisia että ei välitetä mitä muut on asiasta mieltä tai enemmän sr on huumoria jos joku hämmästelee että ai toi/noi teki toin asian noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan.
Kodinmalli on sitä vahvempi mitä.vahvempi napanuora sinne kotiin on. Mitä enemmän ajatellaa mitä muut ajattelee jos me tehdään noin tai näin, mitä äitikin tästä sanoisi. Osittain se varmaan on ikäkysymys mutta ei täysin. Melko nuorina mekin olemme yhteen muuttaneet mutta ei meidän malli oikein vastaa kummankaan perheen mallia. Tosin kumpikaan ei tee valintoja sen mukaan mitä joku toinen niistä sanoisi vaan molemmat olemme luomteeltamme vähän sellaisia että ei välitetä mitä muut on asiasta mieltä tai enemmän sr on huumoria jos joku hämmästelee että ai toi/noi teki toin asian noin.
Varmasti noinkin. Meillä ei mietitty muita ihmisiä, ei vaan koskaan löydetty sitä me -vaihdetta, lähtökohdat ja arvomaailmat olivat lopulta liian erilaiset. Ja silti piti väkisin yrittää ja tälle on se aikuinen lapsikin nauranut, että mitä hittoa te oikein ajattelitte. No enpä muista. Me kyllä molemmat saatiin sinänsä huonot mallit kotoa, että kummankaan vanhemmilla ei ollut mikään rakkausliitto. Onneksi sentään sitä tyytymisen, kaunan ja katkeruuden mallia ei jääty toistamaan eikä periyttämään eteenpäin, hyvin kävi lopulta molemmille, tai ehkä pitäisi sanoa kaikille, kun katsoo seuraavaa sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Olen myös X-sukupolvea ja mun nuoruudessa sukupuoliroolit oli vielä pitkälle kaavoihinsa kangistuneita.
Nyt kun katselen moderneja isiä jotka leikkii ja hoitaa lapsiaan ihan huoletta ja itsestäänselvästi niin onhan se hienoa että edes jotkut jaksaa ja osaa.
Se on miehellekkin voitto kun saa olla lastensa kanssa ja osallistuu perheen normaaliin elämään.
Ei ruoan laiton tai oman kodin kunnossapidon pitäisi olla alentavaa kellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet lähteekö tuohon mukaan
Muistakaa pirttiteoria: Nainen valittaa aina, vain aihe vaihtuu. Lopulta, kaikki on kielletty. Pitäkää maasto!
Kuinka kertoa ettet osaa huolehtia naisesta ja tehdä tätä tyytyväiseksi kertomatta sitä :D
Tästä on tekeillä miehille kurssi nettiin: Miten pitää vireensä pirttihirmuvallan juonittelussa. Kyllä se ydin on mykkäkoulu ja vauhtisokeus. Tarkemmin kurssimatskussa. Vinkkejä pullopiilotteluun ja salarakkauteen sisältyy kurssitukseen. Viimeinen tilaisuus sinullekin nousta tohvelin alta baarituolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Olen sun kanssa suunnilleen samanikäinen ja itse(kin) mietin, että tämä on vasta nyt muuttumassa, siten, että naiset ei enää hyväksy tätä. Kyllä minäkin sitä kyseenalaistin aikanaan ja pidin huonona mallina, mutta aika oli toisenlainen ja vaikea ylivoimaisessa vähemmistössä kyseenalaistaa ja olla "huono äiti".
Jep. Me muutettiin aikanaan saman kaupungin sisällä alueelta toiselle ja neuvola ja pk vaihtuivat. Muistan muutamankin kerran kun tosissaan tuntui siltä, että taistelee tuulimyllyjä vastaan, kun kohdalle sattui joku oikein vanhakantainen ammattilainen, jonka mielestä aivan kaikki oli luontevasti äidin homma. No, luontevasti se munkin lapsilukuni jäi yhteen, en olisi jaksanut enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan.
Milloin ajat oli erilaiset?
X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku suomalaisen kulttuurin häpeäpiste. Jossain muualla on asiat vielä huonommin, esim. naisilla ei ole oikeutta omaan kehoon (moni suomalainen mies haaveilee sitä tännekin varsinkin maaseudulla) ja r a i skattu nainen häpäisee perheen ja pitää sen vuoksi kivittää, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Moni mies on sellainen helmi, että siivoaa ja miettii puolison parasta, jos on lapsia niin hoitaa lasten asiat 50-50 jne, mutta naisiin verrattuna niitä miehiä on selvästi vähemmän. Siis joku kulttuuriongelma se on. Mistä se sitten johtuu? Ehkä poikien kasvatuksesta, ehkä matalista testoista tms, moni mies jotenkin taantuu lapseksi kun pitäisi pyörittää arkea. Ehkä pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä edes lapsena. Sitten niistä tulee tuollaisia.
Kyse on kulttuurista.
Suomessa miehet ovat monien vuosikymmenten ajan päässeet liian helpolla. Heitä on passattu kotona, eikä koulussakaan ole vaadittu paljon. Vanha kansa sanookin osuvasti, että kun jollekin "on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia". Pojilta ei vaadita kotona mitään, ei koulussa mitään, ja työpaikoillakin on totuttu pääsemään helpolla. Näistä miehistä ei hyviä aviomiehen ja isän roolimalleja omille pojilleen tule.
Suomessa taas naisilta on aina vaadittu paljon. Nykyään vielä enemmän koska naisten on kamppailtava sekä työelämässä että kotona. Ennen vanhaankin naisten rooli "kotona" oli rankka, koska maatiloilla naisten työt olivat jatkuvia ja raskaita. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä kotiäidit nostettiin jalustalle, joka velvoitti heidät kasvattamaan tulevat sukupolvet terveiksi ja isänmaallisiksi, naisten piti tietää hygienistasta, ruoan säilönnästä ja säilytyksestä, ravinnon terveellisyydestä ja lastensairauksista. Hän vastasi perheen rahatalouden hoidosta, säästämisestä, sekä lasten kasvattamisesta, moraalista, yms.
Kaikki tuo perinne näkyy suomalaisten naisten elämässä nykyäänkin. Suomalainen nainen harvoin hylkää lapsiaan, hän sinittelee vaikeissakin tilanteissaan perheen puolesta.Miehet sen sijaan eivät enää ole menneiden sukupolvien veroisia. Jotkut eivät kykenisi ottamaan entistä perheen pään roolia, saati edes jakamaan puoleksi vetovastuuta, joka nyt on kulttuurinen oletus.
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)
Mä olen miettinyt samaa. Ja kotoa perittyjä mallejahan sitä kukin pistää eteenpäin, ellei tietoisesti pyri niistä eroon. Mä olen nuorempaa x-sukupolvea, jo aikuisen äiti, ja tuntuu että meidän ikäluokassa oli vielä ihan jäätävät erot niissä malleissa, mitä ihmiset saivat kodeistaan. Miehen malli oli toisilta tosiaan aivan hukassa, kun elämäntapa ei enää tukenutkaan perinteistä ränninputsaaja ja kotipiika -työnjakoa. Tämä porukka sitten turhauttui sohvalla tai kaljoitteli. Valitettavasti tuntuu siltä, että kodin ja vanhemmuuden vastuut olivat vielä hyvin epätasaisesti jakautuneet. Ja mulla ne kokopäivätyöt tietysti lisänä, eikä mitään projektia vaan fyysisesti kuluttavaa duunarinhommaa. Olin aivan rikki, mutta niin oli moni muukin.
Meidän jälkeläiset ovat nyt synnytysiässä ja syntyvyyslukemat lattianrajassa, eiköhän tällä ole tekemistä senkin kanssa, eihän tällaista osaa kukaan täyspäinen valitsisi jos olisi vaihtoehto. Mun aikaan vielä maansisäiset kulttuurierotkin olivat suuria, eikä siitäkään mitään tullut, kun etelän kaupunkilaistyttö ja pohjoisen maalaispoika yrittivät sovittaa lokeroitaan yhteen. Nykyään on sentään netti jo normikauraa tasoittamassa menoa.
Ajatteletko että pohjoisessa kaikissa perheissä rooli mallit on tietynlaisia ja vaikkapa Helsingissä jako kaikissa perjeissä on samanlainen. Eniten se perhekulttuuri vahteler ihan perheittäin. Välttämättä sillä ei myöskään ole tekemistä senkään ksnssa millainen roolimalli on ollut naisen tai millainen rooli malli miehen kotona. Parisuhteessa muodostetaan ne roolit ihan itse.
Ajat olivat ihan erilaiset. Täytyy sanoa, että aika järkytys oli ensimmäisen puolisoni kotipaikkakunta Kaennuun perukoilla. Kyllä siellä elämänmeno oli kymmeniä vuosia sitten jotain ihan muuta kuin mun kotikonnuillani 100 km Helsingistä. Jollain maantieteilijällä oli innovaatioiden leviämisestä teoriakin, ensin isot keskukset ja sitten sieltä pienempiin ja kaukaisempiin, ja se tulee aina mieleen kun muistelee mennyttä kulttuurishokkia. Toki kodin mallit ovat sitä vahvemman, mitä vähemmän aikaa ollaan oltu kotoa pois, ja me mentiin nuorina, aivan liian nuorina naimisiin. Eipä sille sitten pariterapeuttikaan voinut mitään, että yritettiin survoa toista oman mielen mukaiseen malliin, ja kyse oli juuri sukupuolirooleista. Oli mielenkiintoinen virhe, jota ei toistettu kumpikaan.
Milloin ajat oli erilaiset?
X sukupolvi on varmasti se sukupolvi jolla esim. kotitöiden jako eri perheissä vaihtelee kaikkein eniten. Osalla se edeleen petustuu siihen mitä tehtiin aikaisemmin eli nainen hoitaa kodin ja mies talouden. Osa taas on tietoisesti tai tiefostamattaan muuttanut sitä mallia sellaiseksi minkä he ovat kokeneet toimivimmaksi omassa ajassaan.
Ysäreiden lopulla, vuosituhannen vaihteessa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Just nykyisen puolison kanssa (yli 20 vaihteessa menkin jo yhdessä) muisteltiin aikaa ennen Googlea ja tultiin siihen tulokseen, ettei ilmeisesti vaan tiedetty mistään mitään, mikä ei ollut tietosanakirjasarjassa.
Alue: Aihe vapaa
Olen pohtinut, voisiko tämä olla jotenkin vieläkin sotien vaikutusta. Naiset joutuivat silloin opettelemaan tekemään ns. kaiken yksin (paitsi sen maanpuolustuksen), ja sotien jälkeen vielä kun naisilla oli omaakin kokemusta sodasta ja läheisten miesten kaatumisesta ja siitä, miten järkyttävää se sota oli etenkin miehille ollut, niin sen jälkeen naiset jatkoivat kotien kannattelua ja perheen päänä toimimista, kun miehet pitkään (vuosikausia, jopa vuosikymmeniä) oireilivat vielä sodasta. Naisilla riitti ehkä ymmärrystä, kun oli omaakin kokemusta siitä sota-ajasta ja miten hirveää se oli. Mutta tämmöinen kauhea malli siirtyi sitten eteenpäin, että naiset hoitaa kaiken ja miehet vain avuttomina ja masentuneina makaavat kotona eivätkä saa paljon aikaan. (Ja joo joo, ei tosiaan koske kaikkia, mutta jonkinlaisena kulttuurisena ilmiönä.)