Lue keskustelun säännöt.
"Mies uhraa itsensä perheen eteen, nainen uhraa perheen itsensä eteen"
14.05.2026 |
Tuossa taitaa olla perää kun katsotaan avioerotilastoja joissa 2/3 hakemuksista on naisen jättämiä? Miksi nykynainen ei enää arvosta perhettään?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Nää on varmaan niitä miehiä, jotka kyselyissä "ei suhtaudu naisiin negatiivisesti" mutta tällaisissa jutuissa aina tulee ilmi, että he eivät pidä naisia minään. Nainen uhraa itsensä perheen eteen täsmälleen samalla tavalla kuin mies, mutta nää tyypit ei vain ole näkevinään sitä, koska heidän mielestään millään, mitä nainen tekee, ei ole arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Useimmat naiset käy töissä siinä kuin miehetkin. Ei esim. minun äitini ollut äitiysloman jälkeen missään vaiheessa kotona. Kotiäitiys on Suomessa hyvin harvinaista.
Jos te yksittäisenä pariskuntana sovitte, että vaimosi on kotiäitinä, niin hän puolestaan uhrasi itsensä, uransa ja ansaitsemismahdollisuutensa lasten eteen. Eli uhrautui vähintään yhtä paljon perheensä hyväksi kuin sinä. Miksi et arvosta sitä enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Eron alulle panijana on nainen noin kaksi kertaa useammin kuin mies. Mikäli (naisten hakemien) erojen syy olisi väkivaltainen ja juoppo mies, tarkoittaisi tämä, että 30 - 40% avioliittoon päätyvistä miehistä olisi hakkaavia juoppoja. Ei kai nyt sentään?
Ei kun 30-40 prosenttia miehistä on näitä, jotka haluavat eron mutta eivät viitsi itse tehdä siihen aloitetta. Tällaisia: https://www.vauva.fi/keskustelu/6499180/avovaimo-halusi-eron-paras-uuti…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Mihin unohdit lapsiasi kotona hoitaneen vaimosi taloudellisen uhrauksen? Esim hänen palkkakehityksensä ja eläkekertymä? Ja sä olet mielestäsi tarinan sankari. Toivottavasti ymmärrät edes hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittiko aloittaja siis kysyä, että miksi jotkut aviomiehet eivät arvosta vaimojaan, kohtele heitä hyvin, tasapuolisesti ja kunnioittavasti, vaali liittoa ja perheen yhteistä hyvää? Tuollainen tilanne usein johtaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Ongelma oli alkujaankin naisen "minä, minä -ajattelu"
Puhelimeen kaulottamansa perusteella hyvin raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Eron alulle panijana on nainen noin kaksi kertaa useammin kuin mies. Mikäli (naisten hakemien) erojen syy olisi väkivaltainen ja juoppo mies, tarkoittaisi tämä, että 30 - 40% avioliittoon päätyvistä miehistä olisi hakkaavia juoppoja. Ei kai nyt sentään?
Tai sitten elo 30 - 40% miehistä kanssa on pelkästään epämukavaa. Miksi jumittaa suhteessa, joka ei anna mitään?
Tässä onkin asian ydin. Erojen pääasiallisena syynä ei ole täysin kelvoton mies, vaan tunne siitä, että väljähtyneestä liitosta ei saa oikein mitään irti.
Sitä "väljähtynyttä tunnetta" kutsutaan arjeksi. Se on vääjäämättä edessän jokaisessa tiiviissä ihmissuhteessa. Asia pitäisi hyväksyä, ja pyrkiä löytämään onni seesteisyydestä. Jakuvien tunne-elämysten metsästäminen ei tuo ihmiselämään pysyvää onnellisuuden tunnetta -mutta pyrkimys sellaiseen rikkoo parisuhteita.
Et nyt ymmärtänyt. Tuskin kukaan eroaa huvin vuoksi, joten eiköhän ne "elvytysyritykset" ole jo käyty läpi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittiko aloittaja siis kysyä, että miksi jotkut aviomiehet eivät arvosta vaimojaan, kohtele heitä hyvin, tasapuolisesti ja kunnioittavasti, vaali liittoa ja perheen yhteistä hyvää? Tuollainen tilanne usein johtaa eroon.
Ei vaan sitä että on tehnyt vuosikausia juuri toisinpäin ja sitten ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Jos vaimosi olisi ollut töissä, sinä et olisi voinut käydä töissä kuten kävit. Sinulle olisi tullut lasten viemistä hoitoon ja hakemista pois päiväkodin aukioloaikojen mukaan, lasten neuvola-, lääkäri- ja hammaslääkärireissuja, päiväkodin vasukeskusteluja sekä poissaoloja lasten sairastuessa. Lomat olisit joutunut sumplimaan sen mukaan, miten päiväkodissa oli kesätauot. Siihen vielä päivähoitomaksut. Vieläkö väität, että vaimosi ei tehnyt mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kaikkien muiden oletustensa ("voimaantunut perheenäiti") päälle tämän kirjoittaja ei kuitenkaan tee oletusta, että vaimon mies, josta järjestelee erooa, jäi kiinni sivusuhteesta, jossa unohti ajatella "meitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Tämä vastaa omaan kommenttiinsa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.
Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Tämä vastaa omaan kommenttiinsa :D
Olen täysin eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.
Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Eron alulle panijana on nainen noin kaksi kertaa useammin kuin mies. Mikäli (naisten hakemien) erojen syy olisi väkivaltainen ja juoppo mies, tarkoittaisi tämä, että 30 - 40% avioliittoon päätyvistä miehistä olisi hakkaavia juoppoja. Ei kai nyt sentään?
Yleisempää on se, että mies pettää. Toinen yleinen syy on se, että mies ei osallistu lasten eikä kodin hoitoon, vaan vaimo hoitaa kaiken oman palkkatyönsä lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.
Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona
Mihin unohdit hoitovapaan? Sen voi käyttää myös isä. Eikö hotsittanut?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.