Lue keskustelun säännöt.
"Mies uhraa itsensä perheen eteen, nainen uhraa perheen itsensä eteen"
14.05.2026 |
Tuossa taitaa olla perää kun katsotaan avioerotilastoja joissa 2/3 hakemuksista on naisen jättämiä? Miksi nykynainen ei enää arvosta perhettään?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Maksoitko vaimollesi eläkettä niistä 7 vuodesta? Melko varmasti et, koska hyvin harva niin tekee. Monella naisella eläke jää pieneksi, sitä pienemmäksi mitä pidempään kotiäitiys kestää.
Noin 85 000–86 000 suomalaista naista on työkyvyttömyyseläkkeellä, miksi miesten pitäisi se maksaa?
Kävit näköjään kysymässä asiaa tekoälyltä. Niin kävin minäkin, kopsasin tuohon kohdan, jonka jätit laittamatta:
Määrä: Naisia työkyvyttömyyseläkkeensaajista oli yhteensä 85 600, kun koko maassa työkyvyttömyyseläkettä sai 173 362 henkilöä.
Osuus: Naiset muodostavat lähes puolet (n. 49 %) kaikista työkyvyttömyyseläkkeensaajista.
Hupsis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.
Mutta naisen on jostain syystä mentävä naimisiin ja lisäännyttävä sellaisen kanssa?
Miehethän täällä palstalla aina vaativat, kuinka heille pitää antaa mahdollisuus. Aina välillä joku nainen haksahtaa perustamaan perheen perässävedettävän miehen kanssa, mutta korjaavat sitten virheensä ja eroavat.
Olen eronnut ja työtön nainen. Meillä oli omat rahat miehen kanssa koko ajan, lapsen kanssa elimme äityisrahalla ja myöhemmin kotihoidontuella ja lapsilisällä, yhteensä 240 e. Sillä ostin omat ja lapsen ruuat, maksoin omat laskut ja lapsen vaatteet. Erosimme väkivallan takia kun mies sai raivareita ja uhkasi veitsellä puukottaa, oli erottava.
Nyt maksaa elareita 5000 e nettopalkastaan 190 e kk.
Totta, valitsin huonosti miehekseni suomalaisen insinöörin joka kertoi että perhe on hänelle tärkeintä maailmassa.
Ikävä kyllä kun huomaa virheensä ei sitä lasta saa enää palautettua.
Ikävää jos ap oli hyvä mies ja isä js silti tuli ero. Olisipa itselläkin ollut hyvä mies, haaveilin perheestä ja ero oli kova paikka. Oli valittava oma henki ja lapsen turvallisuus ydinperheen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.
Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.
Työnantajat kuitenkin maksavat palkkaa naisille heidän ,,käsien heiluttelustaan,,. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä alkaa olla yhdeksättäkymmentä vuotta kun miehet viimeksi uhrasivat itsensä muiden hyväksi. Samaan aikaan naiset hoitivat kotirintamalla kaiken, mukaanlukien aseiden ja ammusten valmistaminen, teollisuuden pitäminen käynnissä, elintarvike- ja varustetuotanto, logistiikka, lapset ja näiden huoltaminen sekä ilmavalvonta ja armeijan ja koko kansan ruokkiminen ja lääkintä.
Miehille jäi korsuissa aikaa jopa veistellä puuleluja ym, mutta naiset tekivät töitä kellon ympäri.
Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa ja siviilejäkin kuoli pommituksissa ja desanttien hyökkäyksissä.
Ihan toivoisin, että te nykyajan vetelät, lihavat nuoret miehet hoidattaisitte nuppinne kuntoon kun ei teillä muutakaan tekemistä näy olevan.
Vihollinen on sama kuin aina ennenkin ja te joudutte ensimmäisinä sitä vastaan. Mikään määrä nöyristelyä ja kitinää ei teitä pelasta vaan siinä kohtaa viimeistään kannattaisi kasvaa mieheksi ja olla vastuunsa mittainen. Rinnallanne on siellä myös naisia, jotka epäilemättä on teitä parempia ja joita teillä ei ole oikeus ahdistella, mutta ahdistelette silti, koska toimitte nyt ja silloin Venäjän laskuun ja teidät pitäisi kaivaa esiin ja internoida jo nyt. Mahdollisesti karkottaa, koska kuolemanrangaistus ei ole meillä rauhanaikana voimassa.
Voi että, kiitos tästä historianluennosta, kultaseni. Yhdeksänkymmentä vuotta sitten miehet uhrasivat itsensä? No jopas se oli uutinen.
Itse asiassa miehet uhrasivat itsensä siinä määrin, että Suomi menetti lähes sadantuhannen miehen sukupolven talvisodassa ja jatkosodassa – suhteessa väkilukuun yksi Euroopan pahimmista. He seisoivat rintamalla pakkasessa -40 asteessa, ampuivat venäläisiä aaltoina hyökkääviä divisioonia, tekivät vastahyökkäyksiä ja kuolivat korsuissa, miinoissa ja kranaattien repiminä. Kyllä, naiset tekivät valtavan työn kotirintamalla – se on totta ja ansaitsee kiitoksen. Mutta älä nyt vittuile, että miehille jäi eniten aikaa "veistellä puuleluja". Suurin osa veisteli lähinnä hautaristejä itselleen tai kuunteli toverin viimeisiä sanoja.
Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa, täysin oikein. Mutta yksikään huolto ei toimi ilman miehiä, jotka ottavat luodit vastaan. Se on se pieni yksityiskohta, jonka some-sankarittaret unohtavat mainita.
Hyvä, että puolustivat ja olemme kaikki siitä kiitollisia. Mutta naiset eivät sitäkään sotaa aloittaneet. Joten turha ulista ja uhriutua naisten suuntaan. Miehet ovat sotaisia.
”Miehet ovat sotaisia.” Joo joo. Samat miehet, jotka ovat rakentaneet sivilisaatiot, keksineet rokotteet, moottorit ja internetin, ovat myös ne, jotka ovat sodissa suojanneet juuri sinun kaltaistasi some-valittajaa. Miehet ovat sotaisia – mutta ennen kaikkea miehet ovat ne, jotka tappavat muita miehiä toisten miesten käskystä. Naiset harvemmin. Silti te saatte nauttia rauhasta, jonka ne samat ”sotaiset” miehet ovat verelläan ostaneet.
Ja se kaikkein makein osa: Kun sota oikeasti uhkaa (kuten nyt idässä), te samat naiset alatte yhtäkkiä huutaa someen: ”Miehet, olkaa nyt miehiä! Menkää rintamalle!” Mutta rauhan aikana olette vuosikymmeniä haukkuneet maskuliinisuutta myrkylliseksi, purkaneet varusmieskoulutusta, opettaneet pojille että väkivalta on aina väärin ja että sotilas on outo dinosauruksen jäänne. Sitten kun Putin kolkuttaa, muisti palaa ja vaaditaan uhrautumista.
Naiset ei ole sotimassa, heittämässä ketään rintamalle tai huutamassa sotapropagandaa suu vaahdossa. Sen teette te miehet. Minä en toivo mitään niin paljon kuin sitä, että poikani saavat elää rauhassa. Ja kaikkien muiden äitien pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Väärin siinä on se millä tavalla miestä rangaistaan niillä. Esimerkiksi jos me nyt ydinperhe vanhemmat ja on kolme lasta. Työpaikat molemmat 2200€ nettona kuussa. Siitä 4400€ sitä 1200€ asuntolainaan, 800€ ruokaan, autoihin kaikkinensa 700€, laskut (vesi, sähkö, puhelimet, vakuutukset jätteet) 700€ =3400 jää tonni 5 henkeä kohti rahaa jolla ostettaisiin vaatteita ja ylipäätään käyttörahaa, mutta ei jää todellisuudessa puoliakaan tuosta, kodin särkymävara ottaa osansa, nytkin on toinen auto remontissa ja menee 700€ . Joskus katsoin paljonko on minimi elarit jos joutuisin maksamaan niin sehän on niin järjetön summa ettei me yhdessä asuessaankaan pystytä laittamaan niin paljon lapsiin, esim 500€kk per lapsi on aivan järkyttävän paljon.
Jos nyt eroaisin ja muuttaisin 500€ vuokra kaksioon ja lapset viikonloppuina kanssani. Maksaisin siihen päälle vielä elarit, eläisin itse makaronilla, eihän siitä 2200€ jäisi senttiäkään käteen. Onko siinä jotain reilua? Jos kuitenkin se entinen vaimo saisi elareiden muodossa vähän extraakin, koska koskaan harrastamattomien lasten pitää kuitenkin saada raha jolla harrastaakkkin, olla kaiken varalta vähän enemmän kuin mitä kuluttaa. Outoa että minä en tarvitse erotessani sellaista varaa eikä näin ydinperheenä ole sellaiseen mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Tätä alanuolittaneet ovat toista sukupuolta vihaavia hieman yksinkertaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.
Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona
Voi reppana, jouduit oikein hoitaa omaa lastasi työpäivän jälkeen, etkä saanutkaan kaatua sohvalle kaljaa kittaamaan, joka sulke luonnollisesti kuuluisi!
**Voi reppana sentään.**
Kylläpä se on rankkaa elämää se moderni isyys. Tulee töistä (jossa teki 8–10 tuntista oikeaa duunia, maksoi verot ja elatusmaksut), ja silti joutuu vaihtamaan vaippoja ja lukemaan iltasadun oman lapsensa kanssa. Ei pääse edes kaatumaan sohvalle oluttölkin kanssa tuijottamaan jääkiekkoa – se kun on ilmeisesti se luonnollinen oikeus, joka miehelle kuuluu!
Entäs äiti sitten? Hän on tietysti jo tehnyt täyden työpäivän some-scrollaillessa, kahvittelussa ja fiilistellessä, miten raskasta kaikkea on. Siksi on täysin kohtuullista, että isä hoitaa loputkin. Tasa-arvoa nimittäin. Paitsi silloin kun laskut erääntyvät, ylläpito pitää maksaa tai joku pitää kantaa – silloin tasa-arvo unohtuu ja palataan perinteiseen “sinä olet mies, hoida homma”.
**Voi että te olettekin mestareita.**
Vaaditte mieheltä sekä perinteistä leivänraatajaa (rahaa, turvaa, korjauksia) että modernia tasa-arvoista hoitajaa (kotityöt, tunneilmaisut, läsnäolo). Ja jos mies uskaltaa väsyä tai valittaa, hän on heti laiska sohvaperuna ja huono isä. Jos hän taas vetäytyy ja keskittyy vain töihin, hän on etäinen tunnekypsymätön patriarkka.
Mutta tiedätkö mikä on parasta? Se, että yhä useampi nuori mies katsoo tätä sirkusta ja päättää: “Ei kiitos.” Ei yhteistä taloutta, ei avioliittoa, ei yhteisiä lapsia. Silloin ei tarvitse kuunnella tätä valitusta, kun “omat lapset” muuttuvat exän aseeksi ja some-päivitykseksi.
Jatka vaan "reppanoiden" haukkumista. Se vain nopeuttaa sitä trendiä, jossa miehet lopettavat kokonaan pelaamisen pelissä, jonka säännöt te muutatte kesken matkan itsellenne sopiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä alkaa olla yhdeksättäkymmentä vuotta kun miehet viimeksi uhrasivat itsensä muiden hyväksi. Samaan aikaan naiset hoitivat kotirintamalla kaiken, mukaanlukien aseiden ja ammusten valmistaminen, teollisuuden pitäminen käynnissä, elintarvike- ja varustetuotanto, logistiikka, lapset ja näiden huoltaminen sekä ilmavalvonta ja armeijan ja koko kansan ruokkiminen ja lääkintä.
Miehille jäi korsuissa aikaa jopa veistellä puuleluja ym, mutta naiset tekivät töitä kellon ympäri.
Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa ja siviilejäkin kuoli pommituksissa ja desanttien hyökkäyksissä.
Ihan toivoisin, että te nykyajan vetelät, lihavat nuoret miehet hoidattaisitte nuppinne kuntoon kun ei teillä muutakaan tekemistä näy olevan.
Vihollinen on sama kuin aina ennenkin ja te joudutte ensimmäisinä sitä vastaan. Mikään määrä nöyristelyä ja kitinää ei teitä pelasta vaan siinä kohtaa viimeistään kannattaisi kasvaa mieheksi ja olla vastuunsa mittainen. Rinnallanne on siellä myös naisia, jotka epäilemättä on teitä parempia ja joita teillä ei ole oikeus ahdistella, mutta ahdistelette silti, koska toimitte nyt ja silloin Venäjän laskuun ja teidät pitäisi kaivaa esiin ja internoida jo nyt. Mahdollisesti karkottaa, koska kuolemanrangaistus ei ole meillä rauhanaikana voimassa.
Voi että, kiitos tästä historianluennosta, kultaseni. Yhdeksänkymmentä vuotta sitten miehet uhrasivat itsensä? No jopas se oli uutinen.
Itse asiassa miehet uhrasivat itsensä siinä määrin, että Suomi menetti lähes sadantuhannen miehen sukupolven talvisodassa ja jatkosodassa – suhteessa väkilukuun yksi Euroopan pahimmista. He seisoivat rintamalla pakkasessa -40 asteessa, ampuivat venäläisiä aaltoina hyökkääviä divisioonia, tekivät vastahyökkäyksiä ja kuolivat korsuissa, miinoissa ja kranaattien repiminä. Kyllä, naiset tekivät valtavan työn kotirintamalla – se on totta ja ansaitsee kiitoksen. Mutta älä nyt vittuile, että miehille jäi eniten aikaa "veistellä puuleluja". Suurin osa veisteli lähinnä hautaristejä itselleen tai kuunteli toverin viimeisiä sanoja.
Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa, täysin oikein. Mutta yksikään huolto ei toimi ilman miehiä, jotka ottavat luodit vastaan. Se on se pieni yksityiskohta, jonka some-sankarittaret unohtavat mainita.
Hyvä, että puolustivat ja olemme kaikki siitä kiitollisia. Mutta naiset eivät sitäkään sotaa aloittaneet. Joten turha ulista ja uhriutua naisten suuntaan. Miehet ovat sotaisia.
”Miehet ovat sotaisia.” Joo joo. Samat miehet, jotka ovat rakentaneet sivilisaatiot, keksineet rokotteet, moottorit ja internetin, ovat myös ne, jotka ovat sodissa suojanneet juuri sinun kaltaistasi some-valittajaa. Miehet ovat sotaisia – mutta ennen kaikkea miehet ovat ne, jotka tappavat muita miehiä toisten miesten käskystä. Naiset harvemmin. Silti te saatte nauttia rauhasta, jonka ne samat ”sotaiset” miehet ovat verelläan ostaneet.
Ja se kaikkein makein osa: Kun sota oikeasti uhkaa (kuten nyt idässä), te samat naiset alatte yhtäkkiä huutaa someen: ”Miehet, olkaa nyt miehiä! Menkää rintamalle!” Mutta rauhan aikana olette vuosikymmeniä haukkuneet maskuliinisuutta myrkylliseksi, purkaneet varusmieskoulutusta, opettaneet pojille että väkivalta on aina väärin ja että sotilas on outo dinosauruksen jäänne. Sitten kun Putin kolkuttaa, muisti palaa ja vaaditaan uhrautumista.
Sodat ovat miesten aloittamia. Naiset eivät sotisi.
Ihmiskunnan ja kansakunnan selviämisen jatkamisen kannalta on pakko suojata naiset sodalta joten miesten on sodittava miesten aloittamissa sodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Väärin siinä on se millä tavalla miestä rangaistaan niillä. Esimerkiksi jos me nyt ydinperhe vanhemmat ja on kolme lasta. Työpaikat molemmat 2200€ nettona kuussa. Siitä 4400€ sitä 1200€ asuntolainaan, 800€ ruokaan, autoihin kaikkinensa 700€, laskut (vesi, sähkö, puhelimet, vakuutukset jätteet) 700€ =3400 jää tonni 5 henkeä kohti rahaa jolla ostettaisiin vaatteita ja ylipäätään käyttörahaa, mutta ei jää todellisuudessa puoliakaan tuosta, kodin särkymävara ottaa osansa, nytkin on toinen auto remontissa ja menee 700€ . Joskus katsoin paljonko on minimi elarit jos joutuisin maksamaan niin sehän on niin järjetön summa ettei me yhdessä asuessaankaan pystytä laittamaan niin paljon lapsiin, esim 500€kk per lapsi on aivan järkyttävän paljon.
Jos nyt eroaisin ja muuttaisin 500€ vuokra kaksioon ja lapset viikonloppuina kanssani. Maksaisin siihen päälle vielä elarit, eläisin itse makaronilla, eihän siitä 2200€ jäisi senttiäkään käteen. Onko siinä jotain reilua? Jos kuitenkin se entinen vaimo saisi elareiden muodossa vähän extraakin, koska koskaan harrastamattomien lasten pitää kuitenkin saada raha jolla harrastaakkkin, olla kaiken varalta vähän enemmän kuin mitä kuluttaa. Outoa että minä en tarvitse erotessani sellaista varaa eikä näin ydinperheenä ole sellaiseen mahdollisuutta.
Katsopa, kultaseni, elareiden keskimääräinen määrä per lapsi. Saatat yllättyä.
Nainen ei jätä miestä, joka ei ole taakka. Pelkkä töihin raahautuminen ei riitä. Naisetkin joutuvat raahautumaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.
Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona
Voi reppana, jouduit oikein hoitaa omaa lastasi työpäivän jälkeen, etkä saanutkaan kaatua sohvalle kaljaa kittaamaan, joka sulke luonnollisesti kuuluisi!
**Voi reppana sentään.**
Kylläpä se on rankkaa elämää se moderni isyys. Tulee töistä (jossa teki 8–10 tuntista oikeaa duunia, maksoi verot ja elatusmaksut), ja silti joutuu vaihtamaan vaippoja ja lukemaan iltasadun oman lapsensa kanssa. Ei pääse edes kaatumaan sohvalle oluttölkin kanssa tuijottamaan jääkiekkoa – se kun on ilmeisesti se luonnollinen oikeus, joka miehelle kuuluu!
Entäs äiti sitten? Hän on tietysti jo tehnyt täyden työpäivän some-scrollaillessa, kahvittelussa ja fiilistellessä, miten raskasta kaikkea on. Siksi on täysin kohtuullista, että isä hoitaa loputkin. Tasa-arvoa nimittäin. Paitsi silloin kun laskut erääntyvät, ylläpito pitää maksaa tai joku pitää kantaa – silloin tasa-arvo unohtuu ja palataan perinteiseen “sinä olet mies, hoida homma”.
**Voi että te olettekin mestareita.**
Vaaditte mieheltä sekä perinteistä leivänraatajaa (rahaa, turvaa, korjauksia) että modernia tasa-arvoista hoitajaa (kotityöt, tunneilmaisut, läsnäolo). Ja jos mies uskaltaa väsyä tai valittaa, hän on heti laiska sohvaperuna ja huono isä. Jos hän taas vetäytyy ja keskittyy vain töihin, hän on etäinen tunnekypsymätön patriarkka.
Mutta tiedätkö mikä on parasta? Se, että yhä useampi nuori mies katsoo tätä sirkusta ja päättää: “Ei kiitos.” Ei yhteistä taloutta, ei avioliittoa, ei yhteisiä lapsia. Silloin ei tarvitse kuunnella tätä valitusta, kun “omat lapset” muuttuvat exän aseeksi ja some-päivitykseksi.
Jatka vaan "reppanoiden" haukkumista. Se vain nopeuttaa sitä trendiä, jossa miehet lopettavat kokonaan pelaamisen pelissä, jonka säännöt te muutatte kesken matkan itsellenne sopiviksi.
Olisipa mies ollut vain valittava ja väsynyt. Minä huolehdin ja olisin huolehtinut hänestä. Väkivaltaa ja pelossa elämistä en voinut jatkaa ja nukkua veitsi tyynyn alla loppuelämää.
Erosimme ja mies turvautuu yhä minuun henkisesti ja hakee minusta turvaa. Jos on sairas vien lääkkeitä ja ruokaa hänelle jnr. Kuuntelen huoliaan. Kun on kuitenkin lapseni isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Väärin siinä on se millä tavalla miestä rangaistaan niillä. Esimerkiksi jos me nyt ydinperhe vanhemmat ja on kolme lasta. Työpaikat molemmat 2200€ nettona kuussa. Siitä 4400€ sitä 1200€ asuntolainaan, 800€ ruokaan, autoihin kaikkinensa 700€, laskut (vesi, sähkö, puhelimet, vakuutukset jätteet) 700€ =3400 jää tonni 5 henkeä kohti rahaa jolla ostettaisiin vaatteita ja ylipäätään käyttörahaa, mutta ei jää todellisuudessa puoliakaan tuosta, kodin särkymävara ottaa osansa, nytkin on toinen auto remontissa ja menee 700€ . Joskus katsoin paljonko on minimi elarit jos joutuisin maksamaan niin sehän on niin järjetön summa ettei me yhdessä asuessaankaan pystytä laittamaan niin paljon lapsiin, esim 500€kk per lapsi on aivan järkyttävän paljon.
Jos nyt eroaisin ja muuttaisin 500€ vuokra kaksioon ja lapset viikonloppuina kanssani. Maksaisin siihen päälle vielä elarit, eläisin itse makaronilla, eihän siitä 2200€ jäisi senttiäkään käteen. Onko siinä jotain reilua? Jos kuitenkin se entinen vaimo saisi elareiden muodossa vähän extraakin, koska koskaan harrastamattomien lasten pitää kuitenkin saada raha jolla harrastaakkkin, olla kaiken varalta vähän enemmän kuin mitä kuluttaa. Outoa että minä en tarvitse erotessani sellaista varaa eikä näin ydinperheenä ole sellaiseen mahdollisuutta.
Katsopa, kultaseni, elareiden keskimääräinen määrä per lapsi. Saatat yllättyä.
THL:n tilaston (Tilastoraportti 18/2024, Perheoikeudelliset palvelut 2023) perusteella Suomessa maksetaan melko pieniä elatusapuja. Vuonna 2023 50,8 % sopimuksista ei ole lainkaan vahvistettu, 13,3 %:ssa sopimuksista elatusavun määrä on ollut alle 67,28 euroa kuukaudessa per lapsi. Sopimuksista 16,8 %:ssa elatusavun määräksi on vahvistettu 168,19-235,45 euroa kuukaudessa lasta kohden. Tätä suuremmasta elatusavusta ovat sopineet noin 7,1 % vanhemmista, ja etenkin yli 302,73 euron elatusapu on harvinaisuus: tähän ovat päätyneet vain 2,7 % vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut ja työtön nainen. Meillä oli omat rahat miehen kanssa koko ajan, lapsen kanssa elimme äityisrahalla ja myöhemmin kotihoidontuella ja lapsilisällä, yhteensä 240 e. Sillä ostin omat ja lapsen ruuat, maksoin omat laskut ja lapsen vaatteet. Erosimme väkivallan takia kun mies sai raivareita ja uhkasi veitsellä puukottaa, oli erottava.
Nyt maksaa elareita 5000 e nettopalkastaan 190 e kk.
Totta, valitsin huonosti miehekseni suomalaisen insinöörin joka kertoi että perhe on hänelle tärkeintä maailmassa.
Ikävä kyllä kun huomaa virheensä ei sitä lasta saa enää palautettua.
Ikävää jos ap oli hyvä mies ja isä js silti tuli ero. Olisipa itselläkin ollut hyvä mies, haaveilin perheestä ja ero oli kova paikka. Oli valittava oma henki ja lapsen turvallisuus ydinperheen sijasta.
Miksi ihmeessä piti ottaa insinööri eikä miestä kumppaniksi? En ymmärrä. Sinulta ilmeisesti kun kysytään minkälainen miehen pitäisi olla, et osaisi vieläkään sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten käymällä töissä".
-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)
-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä
Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?
Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.
Maksoitko vaimollesi eläkettä niistä 7 vuodesta? Melko varmasti et, koska hyvin harva niin tekee. Monella naisella eläke jää pieneksi, sitä pienemmäksi mitä pidempään kotiäitiys kestää.
Noin 85 000–86 000 suomalaista naista on työkyvyttömyyseläkkeellä, miksi miesten pitäisi se maksaa?
Mitä ihmettä työkyvyttömyyseläkkeillä on tämän kanssa tekemistä. Ne menevät suurin piirtein puoliksi naisten ja miesten kesken, nuoremmissa ikäluokissa suhteellisesti enemmän miehiä ja lähellä vanhuuseläkeikään enemmän naisia.
Itse olen ilkeä nainen ja jätin miehen. Mitä nyt mies vähän käytti väkivaltaa minuun ja yhteen lapsista. En sallinut tätä ja hajotin perheen. Terapiassa ollaan käyty lasten kanssa ja meillä on hyvät ja lämpivät välit. Mies porskuttaa eteenpäin, mutta oikea yhteys lapsiin on mennyt. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.
Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.
Työnantajat kuitenkin maksavat palkkaa naisille heidän ,,käsien heiluttelustaan,,. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan miksi?
Ei siinä ole kyllä mitään järkeä, että äideille maksetaan, kun nåmä voisivat olla lasten kanssa kotona ja se palkka, joka menee käsienheiluttelijoille aivan hukkaan, annettaisi isille.
On se erikoista kun miehet luulevat että nainen haluaa jäädä yksin huolehtimaan lapsista eron jälkeen ja se elämä yksinhuoltajana on niin ihanaa.
Kertoo kyllä miehistä aika tavalla. Kukaan nainen ei halua erota kuin painavista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.
Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.
Työnantajat kuitenkin maksavat palkkaa naisille heidän ,,käsien heiluttelustaan,,. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan miksi?
Ei siinä ole kyllä mitään järkeä, että äideille maksetaan, kun nåmä voisivat olla lasten kanssa kotona ja se palkka, joka menee käsienheiluttelijoille aivan hukkaan, annettaisi isille.
Itse olen anestesialääkäri. Mieheni on liikkkeenjohdon konsultti. Kumpi meistä heiluttelee käsiään?
Joo, munkin työssäni vaihdellaan tekolonkkia kuuttakymppiä lähestyville, me nuoremmat saadaan bursiitteja samaa odotellessa eikä kävellä vähään aikaan yhtään. Sellaista käsienheiluttelua. Mut hakee mies illoista ja viimeksi nukahdin sohvalle kun oli niin kevyt ja kiva käsienheiluttelupäivä. En silti tekisi muuta eikä tätäkään ole enää pakko tehdä kokoaikaisena, mutta hitto että lapsiperhevuosina oli kovilla, mulle kun arpa antoi kolmekymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävän puolison. Hyvä koti-isä tuli lopulta, kädet heiluvat nykyään.