"Mies uhraa itsensä perheen eteen, nainen uhraa perheen itsensä eteen"

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.

Mutta naisen on jostain syystä mentävä naimisiin ja lisäännyttävä sellaisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.

Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona 

Voi reppana, jouduit oikein hoitaa omaa lastasi työpäivän jälkeen, etkä saanutkaan kaatua sohvalle kaljaa kittaamaan, joka sulke luonnollisesti kuuluisi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Muuten hyvä uhriutumisyritys, mutta vain teillä. Itse jäin kahdestaan lapsen kanssa, kun lapsi oli hyvin pieni. Pyöritin naisena kotia, yritystä ja omakotitaloa ja hoidin lasta, yksin. Exästä ei ollut mihinkään, siksi hänestä tuli ex. Elatusapu hänen puoleltaan oli minimi, mutta pitäköön tunkkinsa, siinäkin. 

Mitä luulet, olisiko sinusta ollut samaan? Kun kerran olet supermies? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei tarvitse elämäänsä pilata hakkaavan, ilkeän, juopon, tyhmän, ruman miehen kanssa.

Mutta naisen on jostain syystä mentävä naimisiin ja lisäännyttävä sellaisen kanssa?

Noh, jossain vaiheessa nainen ymmärtää onneksi lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin

Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.

Itsekään en tajua, kuka noita tarinoita rustaa. Tuntemani perheenäidit käyvät vakituisessa palkkatyössä. Riippumatta myös siitä, onko mies tai ei. Jollakin päävastuu koko perheen elätyksestä, vaikka on aviomies. Täällä palstalla tuntuu olevan asiat toisin kuin tosielämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Mies kuolee itsemurhissa?

96, Teillähän on useampi lapsi. Sun työpäiväsi aikana se vaimo on myös syöttänyt ja vaihtanut vaippaa useamman kerran kaiken muun kotityön lisäksi. Ajattelitko vaan pötkähtää sohvalle lepäilemään töistä tullessasi ja hymyillen tervehtiä pestyjä ja kammattuja lapsia? Vielä enemmän olisit joutunut tekemään, jos vaimosikin olisi käynyt töissä, taisit päästä tosi helpolla.

Pitääpä hetki miettiä, kumpi tässä olisi kivempi homma:

a) tarkkailla töissä kelloa, huomata, että se on jo lähes klo 16, yrittää tehdä kiireellä hommat loppuun, kiirehtiä päiväkotiin, kuunnella lapsen kiukuttelut, kiirehtiä kotiin laittamaan ruokaa ja kuunnella lisää lapsen kiukuttelua

vai 

b) katsoa töissä kelloa, huomata, että se on vasta klo 16, hommia on vielä tekemättä, joten siinä voi hakea kupin kahvia, jutella työkavereitten kanssa, tehdä hommat rauhassa loppuun ylitöinä ja kun kello on 17, voi lähteä kotiin. Kotona onkin ruoka valmis ja lapsi syömässä tyytyväisenä. Ylitöistä väsyneenä voikin oikaista sohvalle ja se ensin kotiin tullut voikin siivota jäljet, kun hänellä on ollut lyhyempi työpäivä.

Siis tosi vaikea valita, kumpi noista on kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Muuten hyvä uhriutumisyritys, mutta vain teillä. Itse jäin kahdestaan lapsen kanssa, kun lapsi oli hyvin pieni. Pyöritin naisena kotia, yritystä ja omakotitaloa ja hoidin lasta, yksin. Exästä ei ollut mihinkään, siksi hänestä tuli ex. Elatusapu hänen puoleltaan oli minimi, mutta pitäköön tunkkinsa, siinäkin. 

Mitä luulet, olisiko sinusta ollut samaan? Kun kerran olet supermies? 

Jännä että menit porsimaan tuollaiselle.

No, kertoo sinusta enemmän kuin miehestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.

Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona 

Kenenkään äitiysloma ei kestä seitsemää vuotta. Tämän vertaa et ymmärtänyt lastesi äidin elämäntilanteesta. Varmaan luulit, että sai seitsemän vuotta äitiysrahaakin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Miehellä on sama vapaus uhrata itsensä perheensä eteen hoitamalla lapsia kotona. Tilastoista päätellen tämä ei miehille oikein kelpaa.

Ei ollut. Äidillä oli pitkä äitiysloma, minulla vain muistaakseni 4 viikkoa ja se 6 päälle. Pidin aina kaikki. Joka ikinen päivä töiden jälkeen odotti lapsi vaipan vaihtoa ja syöttämistä ja minun se oli tehtävä vaikka vaimo oli 7 vuotta kotona 

Oliko teidän lapsi vaikeasti kehitysvammainen vai miten ihmeessä vaihdoit vaippoja kouluikäiselle? Lapsi ei myöskään koskaan oppinut syömään itse?

Jos teillä oli useampi lapsi, niin kai sinä halusit viettää heidän kanssa aikaa työpäiväsi jälkeen? Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän se yhdessäolo on hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin

Tämä vastaa omaan kommenttiinsa :D

Niin taitaa muuten tehdä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Maksoitko vaimollesi eläkettä niistä 7 vuodesta? Melko varmasti et, koska hyvin harva niin tekee. Monella naisella eläke jää pieneksi, sitä pienemmäksi mitä pidempään kotiäitiys kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin

Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.

Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.

 

Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.

 

Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."

 

Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.

 

Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.

Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".

Kaikkien muiden oletustensa ("voimaantunut perheenäiti") päälle tämän kirjoittaja ei kuitenkaan tee oletusta, että vaimon mies, josta järjestelee erooa, jäi kiinni sivusuhteesta, jossa unohti ajatella "meitä". 

Ei tarvinnut päätellä, ero tuli miehelle yllätyksenä kun naiselle arki oli nykyisin liian tylsää, talokin oli jo saatu vakmiiksi ja mies vain teki liian pitkiä työpäiviä.

Kaiken nainen kailotti puhelimeen, eipä tarvinnut paljon päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä alkaa olla yhdeksättäkymmentä vuotta kun miehet viimeksi uhrasivat itsensä muiden hyväksi. Samaan aikaan naiset hoitivat kotirintamalla kaiken, mukaanlukien aseiden ja ammusten valmistaminen, teollisuuden pitäminen käynnissä, elintarvike- ja varustetuotanto, logistiikka, lapset ja näiden huoltaminen sekä ilmavalvonta ja armeijan ja koko kansan ruokkiminen ja lääkintä.

Miehille jäi korsuissa aikaa jopa veistellä puuleluja ym, mutta naiset tekivät töitä kellon ympäri.

Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa ja siviilejäkin kuoli pommituksissa ja desanttien hyökkäyksissä.

Ihan toivoisin, että te nykyajan vetelät, lihavat nuoret miehet hoidattaisitte nuppinne kuntoon kun ei teillä muutakaan tekemistä näy olevan.

Vihollinen on sama kuin aina ennenkin ja te joudutte ensimmäisinä sitä vastaan. Mikään määrä nöyristelyä ja kitinää ei teitä pelasta vaan siinä kohtaa viimeistään kannattaisi kasvaa mieheksi ja olla vastuunsa mittainen. Rinnallanne on siellä myös naisia, jotka epäilemättä on teitä parempia ja joita teillä ei ole oikeus ahdistella, mutta ahdistelette silti, koska toimitte nyt ja silloin Venäjän laskuun ja teidät pitäisi kaivaa esiin ja internoida jo nyt. Mahdollisesti karkottaa, koska kuolemanrangaistus ei ole meillä rauhanaikana voimassa.

Voi että, kiitos tästä historianluennosta, kultaseni. Yhdeksänkymmentä vuotta sitten miehet uhrasivat itsensä? No jopas se oli uutinen.

Itse asiassa miehet uhrasivat itsensä siinä määrin, että Suomi menetti lähes sadantuhannen miehen sukupolven talvisodassa ja jatkosodassa – suhteessa väkilukuun yksi Euroopan pahimmista. He seisoivat rintamalla pakkasessa -40 asteessa, ampuivat venäläisiä aaltoina hyökkääviä divisioonia, tekivät vastahyökkäyksiä ja kuolivat korsuissa, miinoissa ja kranaattien repiminä. Kyllä, naiset tekivät valtavan työn kotirintamalla – se on totta ja ansaitsee kiitoksen. Mutta älä nyt vittuile, että miehille jäi eniten aikaa "veistellä puuleluja". Suurin osa veisteli lähinnä hautaristejä itselleen tai kuunteli toverin viimeisiä sanoja.

Yksikään armeija ei toimi ilman huoltoa, täysin oikein. Mutta yksikään huolto ei toimi ilman miehiä, jotka ottavat luodit vastaan. Se on se pieni yksityiskohta, jonka some-sankarittaret unohtavat mainita.

Hyvä, että puolustivat ja olemme kaikki siitä kiitollisia. Mutta naiset eivät sitäkään sotaa aloittaneet. Joten turha ulista ja uhriutua naisten suuntaan. Miehet ovat sotaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettyttää aina tää, miten "mies uhrautuu perheensä eten  käymällä töissä".

 

-mihin unohtui naisten töissäkäynti (jonka päälle luonnollisesti raskaudet, lasten- ja kodinhoito)

 

-mies kävisi töissä, vaikkei hänellä olisi perhettä

Jep. Jos mies uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä, niin samalla logiikalla myös nainen uhraa itsensä perheen eteen käymällä töissä. Miten tää kääntyykin ap:n kaltaisten tyyppien mielessä niin päin, että työssä käyvä mies uhraa itsensä perheen eteen mutta naisen työssä käyntiä ei lasketa ollenkaan vaan naisen uhraus mitätöidään ja naisen väitetään uhraavan perheensä itsensä eteen?

Koska naiset eivät käy samalla tavalla töissä kuin miehet. Esim meillä vaimo oli 7 vuotta kotona lasten kanssa ja itse kävin töissä, maksoin tuona aikana lähes kaiken yksin.

Maksoitko vaimollesi eläkettä niistä 7 vuodesta? Melko varmasti et, koska hyvin harva niin tekee. Monella naisella eläke jää pieneksi, sitä pienemmäksi mitä pidempään kotiäitiys kestää. 

Noin 85 000–86 000 suomalaista naista on työkyvyttömyyseläkkeellä, miksi miesten pitäisi se maksaa?

Ok, jatkossa mies voi siis leikata vaikka itseltään vasemman jalan irti millä ruokkii naista, jotta miehen naiseen injektoima loinen saa riittävästi ravinteita naiselta. Raamatussahan jumala otti mieheltä kylkiluun, mutta eipä kylkiluussa varmaan ole tarpeeksi ravinteita edes pikkuvauvan tuottamiseen. Kiva juttu tämä, ettei naisten tarvitse enää uhrata mitään perheelle. I'm all for it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin

Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.

Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.

Persvakomies ei tee töitä, jos hän ei saa palkkaansa ajallaan. Firmakin menee konkurssiin, jos siellä ei hoideta lakisääteisiä velvollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.

Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.

Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".

Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.

Mitä se nainen tekee miehen työpäivän aikana ja iltaisin? Unohdit kuvata sen.