Lue keskustelun säännöt.
"Mies uhraa itsensä perheen eteen, nainen uhraa perheen itsensä eteen"
14.05.2026 |
Tuossa taitaa olla perää kun katsotaan avioerotilastoja joissa 2/3 hakemuksista on naisen jättämiä? Miksi nykynainen ei enää arvosta perhettään?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut ja työtön nainen. Meillä oli omat rahat miehen kanssa koko ajan, lapsen kanssa elimme äityisrahalla ja myöhemmin kotihoidontuella ja lapsilisällä, yhteensä 240 e. Sillä ostin omat ja lapsen ruuat, maksoin omat laskut ja lapsen vaatteet. Erosimme väkivallan takia kun mies sai raivareita ja uhkasi veitsellä puukottaa, oli erottava.
Nyt maksaa elareita 5000 e nettopalkastaan 190 e kk.
Totta, valitsin huonosti miehekseni suomalaisen insinöörin joka kertoi että perhe on hänelle tärkeintä maailmassa.
Ikävä kyllä kun huomaa virheensä ei sitä lasta saa enää palautettua.
Ikävää jos ap oli hyvä mies ja isä js silti tuli ero. Olisipa itselläkin ollut hyvä mies, haaveilin perheestä ja ero oli kova paikka. Oli valittava oma henki ja lapsen turvallisuus ydinperheen sijasta.
Miksi ihmeessä piti ottaa insinööri eikä miestä kumppaniksi? En ymmärrä. Sinulta ilmeisesti kun kysytään minkälainen miehen pitäisi olla, et osaisi vieläkään sanoa mitään.
Kirjoitin ammatin siihen kun palstalla aina väitetään että ne miehet väkivaltaiset miehet joista erotaan ovat m muut tajia tai baarissa istuvia jännämiehiä. Minun ex mieheni on tarvis suomalainen mies kaikilla mittareilla ulkosesti. Opiskellut,vakityössä jne. Väkivaltaisia voivat olla myös ns tavismiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Väärin siinä on se millä tavalla miestä rangaistaan niillä. Esimerkiksi jos me nyt ydinperhe vanhemmat ja on kolme lasta. Työpaikat molemmat 2200€ nettona kuussa. Siitä 4400€ sitä 1200€ asuntolainaan, 800€ ruokaan, autoihin kaikkinensa 700€, laskut (vesi, sähkö, puhelimet, vakuutukset jätteet) 700€ =3400 jää tonni 5 henkeä kohti rahaa jolla ostettaisiin vaatteita ja ylipäätään käyttörahaa, mutta ei jää todellisuudessa puoliakaan tuosta, kodin särkymävara ottaa osansa, nytkin on toinen auto remontissa ja menee 700€ . Joskus katsoin paljonko on minimi elarit jos joutuisin maksamaan niin sehän on niin järjetön summa ettei me yhdessä asuessaankaan pystytä laittamaan niin paljon lapsiin, esim 500€kk per lapsi on aivan järkyttävän paljon.
Jos nyt eroaisin ja muuttaisin 500€ vuokra kaksioon ja lapset viikonloppuina kanssani. Maksaisin siihen päälle vielä elarit, eläisin itse makaronilla, eihän siitä 2200€ jäisi senttiäkään käteen. Onko siinä jotain reilua? Jos kuitenkin se entinen vaimo saisi elareiden muodossa vähän extraakin, koska koskaan harrastamattomien lasten pitää kuitenkin saada raha jolla harrastaakkkin, olla kaiken varalta vähän enemmän kuin mitä kuluttaa. Outoa että minä en tarvitse erotessani sellaista varaa eikä näin ydinperheenä ole sellaiseen mahdollisuutta.
Katsopa, kultaseni, elareiden keskimääräinen määrä per lapsi. Saatat yllättyä.
THL:n tilaston (Tilastoraportti 18/2024, Perheoikeudelliset palvelut 2023) perusteella Suomessa maksetaan melko pieniä elatusapuja. Vuonna 2023 50,8 % sopimuksista ei ole lainkaan vahvistettu, 13,3 %:ssa sopimuksista elatusavun määrä on ollut alle 67,28 euroa kuukaudessa per lapsi. Sopimuksista 16,8 %:ssa elatusavun määräksi on vahvistettu 168,19-235,45 euroa kuukaudessa lasta kohden. Tätä suuremmasta elatusavusta ovat sopineet noin 7,1 % vanhemmista, ja etenkin yli 302,73 euron elatusapu on harvinaisuus: tähän ovat päätyneet vain 2,7 % vanhemmista.
Aika iso summa on jos 300€ per lapsikin maksettu. Itse lupasin lapselle joskus yli kuukausi sitten ostaa jonkun pienen jutun kun oli reipas jossain tietyssä jutussa. Eipä ole vielä ollut siihen tikkariin rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Nyt täytyy sanoa että harvoin näin totuudenmukaisesti kukaan osaa asiaa kirjoittaa. Se on just eikä melkein noin
Se ei juuri koskaan ole noin. Todellisuudessa se perheenäiti nousee myös 5.30 ja lähtee töihin tai palaa iltavuorosta klo 22, tai sulkee koneen klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia. Jostain syystä näissä poikain fantasioissa naiset eivät ikinä käy töissä.
Onhan siinä huikea ero, kun persvakomies tekee niitä töitä oikeasti ja nainen käy heiluttelemassa käsiään työpaikalla eikä mikään asia oikeasti edisty. Seuraavana päivänå heilutellaan uudestaan käsiä.
Työnantajat kuitenkin maksavat palkkaa naisille heidän ,,käsien heiluttelustaan,,. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan miksi?
Ei siinä ole kyllä mitään järkeä, että äideille maksetaan, kun nåmä voisivat olla lasten kanssa kotona ja se palkka, joka menee käsienheiluttelijoille aivan hukkaan, annettaisi isille.
Itse olen anestesialääkäri. Mieheni on liikkkeenjohdon konsultti. Kumpi meistä heiluttelee käsiään?
Sinä, koska olet töissä julkisella sektorilla. Pyhä Vulva on vakuuttunut siitä, että koko julkinen sektori on käsienheiluttelijanaisia, ja ettei siellä ole yhtään miestä. Puolustusvoimia, poliisia, tullia, rajavartiostoa, vankeinhoitoa tai palo- ja pelastuslaitosta ei näissä huomioida lainkaan, he eivät ole miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut ja työtön nainen. Meillä oli omat rahat miehen kanssa koko ajan, lapsen kanssa elimme äityisrahalla ja myöhemmin kotihoidontuella ja lapsilisällä, yhteensä 240 e. Sillä ostin omat ja lapsen ruuat, maksoin omat laskut ja lapsen vaatteet. Erosimme väkivallan takia kun mies sai raivareita ja uhkasi veitsellä puukottaa, oli erottava.
Nyt maksaa elareita 5000 e nettopalkastaan 190 e kk.
Totta, valitsin huonosti miehekseni suomalaisen insinöörin joka kertoi että perhe on hänelle tärkeintä maailmassa.
Ikävä kyllä kun huomaa virheensä ei sitä lasta saa enää palautettua.
Ikävää jos ap oli hyvä mies ja isä js silti tuli ero. Olisipa itselläkin ollut hyvä mies, haaveilin perheestä ja ero oli kova paikka. Oli valittava oma henki ja lapsen turvallisuus ydinperheen sijasta.
Miksi ihmeessä piti ottaa insinööri eikä miestä kumppaniksi? En ymmärrä. Sinulta ilmeisesti kun kysytään minkälainen miehen pitäisi olla, et osaisi vieläkään sanoa mitään.
Kirjoitin ammatin siihen kun palstalla aina väitetään että ne miehet väkivaltaiset miehet joista erotaan ovat m muut tajia tai baarissa istuvia jännämiehiä. Minun ex mieheni on tarvis suomalainen mies kaikilla mittareilla ulkosesti. Opiskellut,vakityössä jne. Väkivaltaisia voivat olla myös ns tavismiehet.
Tuollaisesta tietysti pitääkin erota. Hulluja on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
On se erikoista kun miehet luulevat että nainen haluaa jäädä yksin huolehtimaan lapsista eron jälkeen ja se elämä yksinhuoltajana on niin ihanaa.
Kertoo kyllä miehistä aika tavalla. Kukaan nainen ei halua erota kuin painavista syistä.
**Voi että, kultaseni – mikä ihana harhakuvitelma.**
On se tosiaan tosi erikoista, että miehet kuvittelevat naisten **haluavan** jäädä yksin lasten kanssa. Eihän kukaan ikinä näe someissa somea täynnä "Single mom era 💅 Queen shit, meidän oma aika nyt!" -päivityksiä, joissa exästä tehdään tunnekypsymätön roskis ja lapset "minun supersankarini". Ei todellakaan.
Tosiasiassa naiset **rakastavat** sitä yksinhuoltajuutta. Siksi he aloittavat noin **70 % avioeroista**. Siksi he taistelevat hampaat irvessä huoltajuudesta (ja yleensä voittavat sen). Siksi he eivät koskaan käytä lapsia aseena tapaamisoikeuksissa tai elatusrahoissa. Se on puhdasta sattumaa, että äidit saavat lapsista huoltajuuden valtaosassa tapauksista.
**Yksinhuoltajaelämä on näköjään paratiisia:**
- Lapsi itkee öisin äiti on sankari.
- Rahat tiukalla "patriarkaatti syyllinen", ei se että lähti itse.
- Uusi mies ehdokas Tinderissä "lapset ansaitsevat onnellisen äidin".
- Lapsi kaipaa isää "isä on etäinen, en anna hänen myrkyttää lasta".
Ja kun elämä on rankkaa (kuten se usein on tilastojen mukaan – köyhyysriskit, mielenterveys, lasten ongelmat), syy on **aina** jossain muualla kuin omassa eropäätöksessä. Koskaan ei ole "ehkä olisin voinut yrittää enemmän" tai "ehkä seksi ja kunnioitus miehelle olisi kannattanut jatkaa".
**Ironia on täydellinen:**
Naiset lähtevät koska "ansaitsevat parempaa" ja "eivät halua olla onnettomia". Sitten he valittavat, miten raskasta on olla yksin lasten kanssa. Ja miehen rooli on tietysti maksaa laskut hiljaa, pitää suu kiinni ja olla kiitollinen, että saa nähdä lapsiaan silloin kun exä jaksaa.
Eli ei, miehet eivät luule että te **haluatte** olla yksin. Me **näemme** että te valitsette sen vaihtoehdon toistuvasti, vaikka tiedätte seuraukset. Sitten te esitätte yllättyneitä kun arki iskee. Se ei ole uhriutumista – se on havainnointi.
Jatka vaan kertomalla miten ihanaa se "vahva itsenäinen" elämä on. Miehet kuuntelevat hiljaa ja tekevät omat johtopäätöksensä seuraavan sukupolven kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä hetki miettiä, kumpi tässä olisi kivempi homma:
a) tarkkailla töissä kelloa, huomata, että se on jo lähes klo 16, yrittää tehdä kiireellä hommat loppuun, kiirehtiä päiväkotiin, kuunnella lapsen kiukuttelut, kiirehtiä kotiin laittamaan ruokaa ja kuunnella lisää lapsen kiukuttelua
vai
b) katsoa töissä kelloa, huomata, että se on vasta klo 16, hommia on vielä tekemättä, joten siinä voi hakea kupin kahvia, jutella työkavereitten kanssa, tehdä hommat rauhassa loppuun ylitöinä ja kun kello on 17, voi lähteä kotiin. Kotona onkin ruoka valmis ja lapsi syömässä tyytyväisenä. Ylitöistä väsyneenä voikin oikaista sohvalle ja se ensin kotiin tullut voikin siivota jäljet, kun hänellä on ollut lyhyempi työpäivä.
Siis tosi vaikea valita, kumpi noista on kivempaa.
Työskentelen miesvaltaisella alalla. Viiden kuuden aikaan iltapäivällä alle kouluikäisten lasten isät katsovat toimistolla kelloa ja sanovat toisilleen virnistellen, ettei vielä kannata lähteä kotiin, kun siellä on vielä täysi härdelli päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Siis miehetkö jättävät työpaikan illanvietot väliin koko liiton ajan? Ei ainakaan meidän työpaikalla. Ei tarvitse olla edes ero tulossa, silti ovat työkaverinaisten kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies uhraa itsensä perheen eteen, nainen uhraa perheen itsensä eteen"
Miten huonon miehen, joka aiheuttaa stressiä ja huonoa oloa koko perheelle, poistaminen perheestä voi olla joku perheen uhraus. Nainenhan siinä tekee tulevaisuudessa kaikki työt yksin perheen eteen. Mies vaan osallistuu taloudellisesti hyvin pienellä osuudella lasten kokonaismenoista. Ja tapaa lapsiaan kahdesti kuukaudessa.
Nainen siinä uhraa itsensä vapaa aikansa ja itse asiassa koko vapautensa.
Jos mies haluaa olla perheessä, hänen kannattaa käyttäytyä niin, ettei ole vahingoksi omille lapsilleen tai puolisolleen. Ja mielummin kantaa oman osuutensa myös kotitöistä. Väkivaltaiset lusmuilijat löytävät itsensä oven ulkopuolelta. Se on tervettä ja lapsille hyväksi. Väkivalta ei ole kasvatusta eikä koskaan ole oikein.
Pelastin joskus naapurissa asuvan naisen hengen kun sen poikaystävä yritti tappaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Mitä se nainen tekee miehen työpäivän aikana ja iltaisin? Unohdit kuvata sen.
Työpäivän aikana (kello 8–17):
Klo 9–10: Herää, scrollaa Instagramia ja TikTokia sängyssä. Tykkää muutamalle ”vahvalle itsenäiselle naiselle” ja laittaa someen stooriin kahvikupin kuvan tekstillä ”Monday mood ”.
Klo 10–12: ”Tärkeitä palavereja” – eli kahvittelua kaverin kanssa tai some-kirjoittelua siitä, miten raskasta on olla nainen nyky-yhteiskunnassa.
Klo 12–14: Lounas + nettishoppailu. Tilaa vaatteita, meikkejä ja ”minun aikaani” -tuotteita miehen luottokortilla tai sillä osalla palkasta, joka jäi elatusmaksujen jälkeen.
Klo 14–16: Emotionaalinen työ. Eli valittaa ryhmächattiin exästä/miehestä/”patriarkaatiosta”. Joskus myös kevyt jooga tai mindfulness, että jaksaa myöhemmin valittaa miehelle miten uupunut on.
Klo 16–17: Valmistelee some-päivitystä päivän ”saavutuksista”.
Iltaisin (kun mies tulee kotiin väsyneenä):
Kertoo miten raskas päivä hänellä oli (vaikka teki ehkä 4 tuntia oikeaa hommaa).
Valittaa, että mies ei auta tarpeeksi kotona (vaikka hän itse on kotona ollut koko päivän).
Katsoo Netflixiä samalla kun selaa puhelinta.
Jos lapsia on, huokaillee miten uuvuttavaa äitiys on ja miten mies ei ymmärrä.
Klo 22–00: ”Minun me-time” – eli lisää somea, true crime -podcasteja ja fiilistelyä siitä, miten ansaitsisi paremman miehen.
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Haista nyt v..u oikeasti. Minä ja monet tuntemani naiset hoitaa lapset ja käy töissä. Olen tehnyt 17 v. töitä ja elätin myös meitä äitiysloman aikana. Palasin töihin kun lapsi oli 1 vuoden ikäinen. Mies etti töitä tässä vaiheessa. Eli jälleen elätin meitä. Mies pelasi rahansa ja vinkui minulta rahaa. Muuttui aggressiiviseksi. Ero.
11 vuotta myähemmin maksan edelleen lapsen kaikki kulut yksin, koska mies pelaa edelleen omat rahat. Erotilanteissa lapset jää lähes aina naiselle, koska mies ei osaa yleensä edes kenkiä lapselle ostaa kysymättä äidiltä mitä kokoa lapsi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä hetki miettiä, kumpi tässä olisi kivempi homma:
a) tarkkailla töissä kelloa, huomata, että se on jo lähes klo 16, yrittää tehdä kiireellä hommat loppuun, kiirehtiä päiväkotiin, kuunnella lapsen kiukuttelut, kiirehtiä kotiin laittamaan ruokaa ja kuunnella lisää lapsen kiukuttelua
vai
b) katsoa töissä kelloa, huomata, että se on vasta klo 16, hommia on vielä tekemättä, joten siinä voi hakea kupin kahvia, jutella työkavereitten kanssa, tehdä hommat rauhassa loppuun ylitöinä ja kun kello on 17, voi lähteä kotiin. Kotona onkin ruoka valmis ja lapsi syömässä tyytyväisenä. Ylitöistä väsyneenä voikin oikaista sohvalle ja se ensin kotiin tullut voikin siivota jäljet, kun hänellä on ollut lyhyempi työpäivä.
Siis tosi vaikea valita, kumpi noista on kivempaa.
Työskentelen miesvaltaisella alalla. Viiden kuuden aikaan iltapäivällä alle kouluikäisten lasten isät katsovat toimistolla kelloa ja sanovat toisilleen virnistellen, ettei vielä kannata lähteä kotiin, kun siellä on vielä täysi härdelli päällä.
**Voi että, mikä upea, täysin luonnollinen ja varmasti täysin totta oleva tarina.**
Viiden kuuden aikaan miesvaltaisella alalla hard working -isät kokoontuvat salaliittomaiseen ringissä, virnistellen keskenään: ”Ei vit tu vielä kotiin, siellä on se täysi härdelli menossa.” Kylläpä se kuulostaa aidolta. Eiköhän seuraavaksi kerro, miten he nauravat ääneen ja high fiveilevät sille, että äiti on kotona uuvuksissa.
Tässä se klassinen some-fe min istien mielikuvitusmaailma:
Mies, joka on paiskinut **oikeaa duunia** koko päivän (sellaista, jossa ei voi zoomata kahvitauolla tai scrollata puhelinta), haluaa hetken hengähtää ennen kuin menee kotiin vaihtamaan vaippoja, lukemaan iltasatuja, siivoamaan lelut ja kuuntelemaan päivän valitukset. Ja tämä tekee hänestä ilmeisesti **paha ihminen**.
**Todellisuudessa** tilanne on usein päinvastainen:
- Äiti on mahdollisesti ollut kotona tai osapäiväduunissa ja on ihan oikeasti uupunut.
- Isä tietää, että kotiin mennessä alkaa toinen vuoro: fyysinen ja henkinen työ ilman palkkaa.
- Ja silti hän menee sinne melkein joka päivä, maksaa suurimman osan laskuista ja saa kuulla, että ei auta tarpeeksi.
Mutta ei, narratiivin mukaan se virnistely on se ongelma. Ei se, että moni äiti odottaa miestä ovella valmiina luettelon kanssa kaikesta siitä, mitä tämä ei ole tehnyt. Ei se, että jos isä lähtisi klo 15 lasten takia, häntä haukuttaisiin laiskaksi. Mutta jos äiti tekee niin, se on ”lapsen etu” ja ”tärkeä priorisointi”.
Tarinasi on puhdasta myrkkyä: maalaa isät välinpitämättömiksi lurjuksiksi, jotka nauttivat äitien kärsimyksestä. Todellisuudessa suurin osa isistä menee sinne kotiin joka ikinen päivä, vaikka tietää että edessä on toinen kierros töitä. He vain eivät tee siitä some-päivitystä tai valitusvirttä.
Mutta jatka vaan keksimistä. Se auttaa miehiä tekemään ne lopulliset johtopäätökset entistä nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Anteeks, mutta missä todellisuudessa elät? Eikö sun todellisuudessa naiset herää töihin, hoida siinä samassa lapsiaan, auta vanhempiaan ja hoida juoksevia asioita? Jos lasten kanssa kotiin jääminen, miehen armoilla oleminen, omien saati appivanhempien hoitaminen tai muu sellainen olisi kannattavaa tai helppoa, miehet tekisivät niin suurina joukkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kaikkien muiden oletustensa ("voimaantunut perheenäiti") päälle tämän kirjoittaja ei kuitenkaan tee oletusta, että vaimon mies, josta järjestelee erooa, jäi kiinni sivusuhteesta, jossa unohti ajatella "meitä".
Ei tarvinnut päätellä, ero tuli miehelle yllätyksenä kun naiselle arki oli nykyisin liian tylsää, talokin oli jo saatu vakmiiksi ja mies vain teki liian pitkiä työpäiviä.
Kaiken nainen kailotti puhelimeen, eipä tarvinnut paljon päätellä.
Molemmat käyvät töissä ja nainen hoitaa yksin lapset ja kodin, kun mies notkuu ylipitkää päivää töissä. Sen yhden kerran kun nainen pääsee sitten viihteelle, kun mies armollisesti kerran viidessä vuodessa vahtii lapsiaan, nainen ei saisi olla innostunut?
Koska miehestä kuoriutuu itsekäs mieslapsi kun parisuhteeseen tulee lapsi tai lapsia. Mies ei enää ole naiselle se tärkein vaan ne lapset, luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin erään kerran "sivukorvalla" bussissa kun voimaantunut eroa järjestelevä perheenäiti puhui kaverilleen puhelimessa.
Nainen oli menossa johonkin työpaikan virkistysiltaan ja fantsua oli, työkavereina oli jännämiehiäkin.
Enimmäkseen puhelu meni jotakuinkin seuraavasti: " minä, minä, minun mielestäni, tahdon, haluan, minä, minä..."
Naistenkin olisi syytä muistaa, että parisuhteeseen tarvitaan vähintään kaksi, ei ole pelkästään minä, on me.
Olen havainnut, että täällä on paljon vihaa toista sukupuolta kohtaan, onnettomia ovat ne jotka peilaavat omien paskojen valintojensa seurauksia koko yhteiskuntaan.
Jos hän oli järjestelemässä eroa, ei tainnut enää olla parisuhdetta, ainakaan kauaa. Eikä silloin, jos ei ole parisuhdetta, tarvitse ajatella "me".
Kyllä se parisuhde on siihen asti kunnes on erotettu, jos lapsia niin me hengen on syytä säilyä pitkään eron jälkeenkin jotta lasten asiat hoituu, mutta tyypillisesti eihän se naisille käy, niistäkin tehdään mahdollisimman hankalia.
Aahaa. Mutta kummasti miesten mielestä elareiden maksaminen on niiiiiiin väärin.
Väärin siinä on se millä tavalla miestä rangaistaan niillä. Esimerkiksi jos me nyt ydinperhe vanhemmat ja on kolme lasta. Työpaikat molemmat 2200€ nettona kuussa. Siitä 4400€ sitä 1200€ asuntolainaan, 800€ ruokaan, autoihin kaikkinensa 700€, laskut (vesi, sähkö, puhelimet, vakuutukset jätteet) 700€ =3400 jää tonni 5 henkeä kohti rahaa jolla ostettaisiin vaatteita ja ylipäätään käyttörahaa, mutta ei jää todellisuudessa puoliakaan tuosta, kodin särkymävara ottaa osansa, nytkin on toinen auto remontissa ja menee 700€ . Joskus katsoin paljonko on minimi elarit jos joutuisin maksamaan niin sehän on niin järjetön summa ettei me yhdessä asuessaankaan pystytä laittamaan niin paljon lapsiin, esim 500€kk per lapsi on aivan järkyttävän paljon.
Jos nyt eroaisin ja muuttaisin 500€ vuokra kaksioon ja lapset viikonloppuina kanssani. Maksaisin siihen päälle vielä elarit, eläisin itse makaronilla, eihän siitä 2200€ jäisi senttiäkään käteen. Onko siinä jotain reilua? Jos kuitenkin se entinen vaimo saisi elareiden muodossa vähän extraakin, koska koskaan harrastamattomien lasten pitää kuitenkin saada raha jolla harrastaakkkin, olla kaiken varalta vähän enemmän kuin mitä kuluttaa. Outoa että minä en tarvitse erotessani sellaista varaa eikä näin ydinperheenä ole sellaiseen mahdollisuutta.
Niin, että maksaisit 2200€/kk nettotuloilla 1500€/kk elareita? Meniköhän sun laskut nyt ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies uhraa itsensä perheen eteen. Hän nousee aamuisin klo 5:30 vaikka selkä on jo romuna, menee töihin sinne missä on riskejä, stressiä ja ylityötä, jotta perheellä on katto pään päällä, ruoka pöydässä ja lapset harrastuksissa. Hän luopuu unelmistaan, kavereistaan ja terveydestään. Tilastot kertovat: miehet tekevät liki kaikki vaaralliset työt, kuolevat työssä, itsemurhissa ja sodissa. Mutta hei, ainakin vaimo saa Instagramiin kuvan "best dad ever" -kahvimukista isänpäivänä.
Sitten nainen. Hän uhraa perheen itsensä eteen – modernisti ja emansipoituneesti.
Kun tunteet hiipuvat (kuten ne usein tekevät, kun arki iskee), hän muistaa lukeneensa Cosmossa tai some-psykologilta, että "ansaitsee onnea". Ja pöks! Hakemus pöytään. Tilastollisesti naiset jättävät miehet useammin, erityisesti kun lapset ovat pieniä ja elatusmaksut sekä huoltajuusodottavat. Perhe puretaan, koska "minun onnellisuuteni on tärkeintä lapsillekin". Lapsethan toki kukoistavat kun isä nähdään joka toinen viikonloppu ja äiti löytää uuden "paremman" kumppanin, joka "vihdoin ymmärtää".
Mies maksaa. Kirjaimellisesti. Elatusmaksut, asunto, ehkä vielä vaimon opintolaina vanhoilta ajoilta. Nainen taas "löytää itsensä" joogaretriitillä tai uudella some-harrastuksella, kunnes seuraava kriisi iskee ja syy löytyy taas miehestä – tai "patriarkaatin" jäänteistä.
Lässyn lässyn. Mies ei jaa palkkaansa nykyään naisen ja "perheen" kanssa, ei avioidu, pettää 24/7 pornoilla tai alistaa naista s eksiorjuuteen JA työhön JA kasvattamaan tämän äpäriä. Siinä on naisella 3 duunia missä mies tekee yhtä ja käyttää senkin palkan yleensä mieslapsiharrastuksiinsa kuten mopoihin tai turhanpäiväiseen lihasten kasvatteluun.
**Voi voi, kulta pieni – lässyn lässyn takaisin, mutta tällä kertaa faktoilla höystettynä.** Sinä väität, että mies ei jaa rahaa, ei avioidu, pettää pornolla, alistaa naista kolmessa duunissa ja tuhlaa kaiken mopoille ja lihaksille. **Valehtelet kuin matto, ja tässä on syy miksi.**
Ensinnäkin: **Mies jakaa palkkansa perheelle – kunnes nainen päättää, ettei jakamisesta enää tarvitse.** Naiset aloittavat **69 % avioeroista**. Ei miehet. Kun perhe puretaan, äiti saa lapsista huoltajuuden ~80 %:ssa tapauksista. Isä maksaa elatusmaksuja ja usein asunnon, kun äiti "löytää itsensä". Rahat liikkuvat mieheltä naiselle, ei toisinpäin. Se on se kuuluisa "yhteinen talous", joka loppuu kun naisen fiilikset loppuvat.
**"Mies ei avioidu"** – no joo, yhä useampi ei avioidu juuri siksi, että tilastot huutavat: miksi sitoutua sopimukseen, jossa toinen osapuoli voi irtaantua milloin tahansa ja viedä lapset + rahat mukanaan? Miehet eivät ole tyhmiä, vaikka some-feministithaluaisivat heidän olevan.
**Pornopettämisestä** puhuessasi: Kyllä, miehet katsovat pornoa enemmän (noin 90 % miehistä vs. 60 % naisista kuukaudessa). Biologiaa, visuaalista stimulaatiota. Mutta "24/7 pettää" on sitä samaa hysteeristä liioittelua. Samalla kun nainen saattaa fiilistellä some-influenssereita tai romaaneja, joissa on "tosiromanttista" väkivaltaa – mutta se on kai "empowermenttia", ei pettämistä.
**Alistaminen seksiorjuuteen, työhön ja "tämän äpäriin" kasvattamiseen.** Ai että. Todellisuudessa miehet tekevät enemmän **maksettua työtä** (useammin täysipäiväistä, pidempiä päiviä, liki kaikki vaaralliset hommat). Naiset tekevät enemmän kotityötä, mutta kokonaistyömäärä on lähellä toisiaan tai miehillä jopa enemmän monissa tutkimuksissa. Ja kuka kasvattaa "tämän äpäriä"? Useimmiten äiti valitsee singlemommouden tai eropäätöksen, ja isä saa maksaa + nähdä lapsia joka toinen viikonloppu.
**Rahan käyttö:** Kyllä, miehet ostavat mopoja, autoja, salikortteja ja työkaluja. Naiset taas laittavat rahaa vaatteisiin, kosmetiikkaan, kahviloissa istumiseen, hiuksiin, kynsiin ja "minun aikaani" -lomille. BLS-tilastojen mukaan miehet käyttävät enemmän autoiluun ja viihde-elektroniikkaan, naiset lemmikkeihin ja muihin. Mutta perheen rahoilla elettiin ennen, kunnes "minun onneni ensin" -mentaliteetti tuli muotiin.
Lyhyesti: Sinun tarinasi on se klassinen uhri-narratiivi, jossa nainen on aina kolmessa duunissa (töissä, kotona, some-valituksessa) ja mies vain yksi typerä ukko mopolla. Todellisuus on, että **mies rakentaa ja maksaa**, nainen käyttää ja purkaa kun parempi tarjous tulee. Siksi yhä useampi mies ajattelee: "Ei kiitos avioliittoon, ei kiitos yhteiseen talouteen – pidän omat rahat ja vapauteni."
Valehtele lisää, kultaseni. Tilastot nauravat jo ääneen. Miehet eivät ole pyhimyksiä, mutta eivätkä he ole se paholainen, jota sinä maalaat. He vain kieltäytyvät enää olemasta se äänetön ATM, joka uhrautuu kunnes nainen kyllästyy.
Tilastot eivät naura eivätkä huuda, etkä sinä osaa niitä lukea. Yrität käyttää niitä pönkittämään misogynistisiä uskomuksiasi, mutta kukaan muu ei vakuutu "johtopäätöksistäsi".
Kaikille miehille, joille ero tulee puskista, on kyllä sanottu monta kertaa missä mättää.
Mies on vain ohittanut sen ”nalkutuksena”.
Tää keskustelu on yhtä tyhjää kuin opettais sikaa lentämään.
Tällä miehellä, joka täällä mesoaa, ei ole tarvittavaa kapasiteettia ottaa vastaan oman agendansa ulkopuolista tietoa.
Järkeä ei voi järjettömälle puhua.
Nainen valitsee aina komean miehen ja sen takia erojakin tulee koska nainen luule että komea mies on hyvä kumppani joka tekee kotitöitä ja laittaa perheen omien etujen edelle. Ei vaan laita ja nainen onkin siivooja ja palvelija miehelle ja vielä seksin antaja. Tavallinen mies olisi parempi kumppani ja tavallisia sinkkumiehiä on suomessa yli 600000 näin pienessä maassa. Ei kelpaa tavis mies naisille