Lue keskustelun säännöt.
Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.
08.05.2026 |
Vantaalaisen Hannele Peltosen avomies kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten. Testamentista oli puhuttu, mutta se oli jäänyt tekemättä.
Takana oli yli kaksikymmentä vuotta yhteistä elämää miehen kotitalossa, josta Hannele oli lunastanut puolikkaan.
Toisin kävi. Yksi miehen kolmesta aikuisesta lapsesta ei tyytynytkään kuntotarkastuksen jälkeen tehtyihin kiinteistönvälittäjien arvioihin markkinahinnasta. Eikä pesänjakajan tai edes käräjäoikeuden päätöksiin. Aikaa kului ja rahaa paloi. Lopulta hovioikeus piti ennallaan pesänjakajan ja käräjäoikeuden päätökset.
– Vasta lähes kuuden vuoden päästä pääsin neuvottelemaan pankin kanssa asuntolainasta ja sain ostaa puolikkaan kiinteistöstä.
Hannele Peltonen ei ole yksin. Kysyimme verkossa suomalaisten kokemuksia avopuolison kuolemasta. Vastausten joukossa ei ollut montakaan onnellista loppua.
Avolesken asema on varsin hutera, jos testamenttia ei ole. LähiTapiolan Henkiyhtiön selvityksessä 42 prosenttia vastanneista parantaisi avolesken asemaa ja kirjaisi sen lakiin. Yhtä suuri joukko vastaajia pitää nykyistä järjestelyä riittävänä.
Kommentit (185)
Mikä ihmeen AVOLESKI?
Mikseivät menneet naimisiin? Turha nyt omaa typeryyttä valittaa, julkisesti vielä. Nolaa vain itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Yalo kuuluu sille /niille, jotka sen omistavat. Kyseinen avoleski OMISTI puolet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Ikävä kertoa kuitenkin rintaperilliset saa osuutensa aina kaikissa tilanteissa.
Ikävä kertoa ettei tästä talosta, tämä on testamentattu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Hetken aikaa?? Yli 20 vuotta…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Hetken aikaa?? Yli 20 vuotta…
No ei se paljon ole. Paljon kauemmin ne lapset on isänsä tunteneet.
Mun vanhemmat ovat olleet yhdessä jo 60 vuotta.
Itse olen ollut avoliitossa 25 vuotta, ei miehen omaisuus mulle kuulu, menköön lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Yalo kuuluu sille /niille, jotka sen omistavat. Kyseinen avoleski OMISTI puolet
Vain puolet
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Lapsilla on lakioikeus osaan perinnöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Yalo kuuluu sille /niille, jotka sen omistavat. Kyseinen avoleski OMISTI puolet
Vain puolet
Niin sanoin ja halusi ostaa toisen puolikkaan
Kun ei rahvaalla yleissivistys riitä sen tajuamiseen, että avioliitto on nimenomaan talousjuridinen instituutio. Ei sakramentti.
Avioliitto on kuin yritys. Siinä jaetaan faktuaalisesti tulot menot ja vastuut. Ja kun avioliitto/yritys puretaan joko erotessa tai kuolemassa, laki säätää miten taloudelliset intressit jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tehdä testamentin ettei lapsilla ole oikeutta taloon ollenkaan? Minusta tunnustaa hullulta että kaksi aikuista ihmistä ostaa talon, laittavat siihen aikaa ja rahaa, se on heidän. Sitten toisen kuoltua yhtäkkiä lapsille puolet jotka eivät ole tikkuakaan laittaneet ristiin koko rakennuksessa. Ja eikö lapset voi hankaloittaa remontin tekoja yms. jos sille päälle sattuvat?
En puhu tästä tapauksesta vaan yleisesti.
Aikuiset lapset voisi elää omilla rahoillaan eikä ajatella, että vanhempien omaisuus kuuluu heille. Perinnöstä voi luopua ja hankkia itse omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliiton periaatteellinen vastustus on saanut ihan naurettavia mittasuhteita.
Omassakin suhteessa mies on sitä mieltä, että avioliitto on "pelkkä paperi", eikä halua "sotkea valtiota parisuhteeseen" ja kaikki kliseet. Totesin että tämä selvä mutta sitten en kyllä muuta yhteen saati omista mitään isoa yhdessä koska tilanteessa jossa toinen kuolee yllättäen avopuolisolla ei ole sen enempää oikeuksia kuin random naapurilla. Hesarissa oli taannoin mielipidekirjoitus jossa avoleski taivasteli miten ei voinut edes siirtää kuolleen puolison sähkösopimusta omiin nimiinsä eikä irtisanoa yhteistä vuokra-asuntoa koska kaikkeen tarvitsi kirjallisen, lakimuotoisen valtuutuksen kuolinpesän osakkailta. Tässä tapauksessa tilanteeseen ei edes liittynyt mitään riitaa avopuolison perillisten kanssa, mutta asioiden hoitaminen oli tavattoman vaikeaa silti.
Testamenttikaan ei korvaa avioliittoa. Voitte käydä verottajan perintöverolaskurilla laskemassa kuinka huimia veroja joutuu maksamaan perinnöstä kun siihen ei katsota avioliiton tuomaa puolisovähennystä ja avopuolisona kuulut II-luokkaan. muistaakseni 100k perinnöstä aviopuoliso ei maksaisi veroa lainkaan mutta avopuoliso noin kolmanneksen. Lisäksi vainajan sukulaiset voivat tietysti aina riitauttaa testamentin jolloin taas käräjöidään vuosikausia ja rahaa palaa.
Avopuolisohan ei ole tässä vaatinut itselleen minkäänlaista perintöä tai aviovaimon oikeuksia. On vain halunnut ostaa osan perikunnan perinnöstä eli kiinteistön puolikkaan itselleen markkinahinnalla. Mukava ratkaisu perikunnalle, kun ei tarvitse maksaa kiinteistönvälittäjille asunnon myymisestä eikä pelätä reklamaatioita. Ja olisi saanut kaupat nopeasti tehtyä eli perintörahat tililleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Lapsilla on lakioikeus osaan perinnöstä
Ja se ei tule olemaan tämä talo, tämä on testamentattu minulle. Niin kuin sanoin.
Avopuoliso omisti vain puolet, mutta ei se mieskään omistanut kuin vain puolet.
Talo oli heidän yhteinen koti, johon nainenkin oli sitoutunut, ei halunnut elää loisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Lapsilla on lakioikeus osaan perinnöstä
Ja se ei tule olemaan tämä talo, tämä on testamentattu minulle. Niin kuin sanoin.
Niin sä luulet. Rouva Kivilahti yllättyi kun testamenttia oli muutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Hetken aikaa?? Yli 20 vuotta…
No ei se paljon ole. Paljon kauemmin ne lapset on isänsä tunteneet.
Mun vanhemmat ovat olleet yhdessä jo 60 vuotta.
Itse olen ollut avoliitossa 25 vuotta, ei miehen omaisuus mulle kuulu, menköön lapsille.
On se yhden ihmisen, eli sen lesken, elämästä ihan kunnioitettava aika. Minusta on typerää verrata parisuhteita keston perusteella kun kyse on joka tapauksessa kymmenistä vuosista, saati sen perusteella kauanko lapset ovat isänsä tunteneet. Tuossa 20 vuoden aikana jos olisi lapsiakin tehnyt, niin olisivat mokomat jo ehtineet aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Lapsilla on lakioikeus osaan perinnöstä
Ja se ei tule olemaan tämä talo, tämä on testamentattu minulle. Niin kuin sanoin.
Niin sä luulet. Rouva Kivilahti yllättyi kun testamenttia oli muutettu.
Ei mun tarvi luulla mitään, meillä on keskinäinen testamentti.
Yhteinen koti ahneet perilliset ovat vaatimassa miehen ostamia koruja perinnöksi. Ei riitä että talon omistaa puoliksi niin huonekalut ja muut pitää erikseen merkitä ja kirjata kumman omaisuutta on.
Tota tyhmempää itsem urhaa ei ole keksitty kuin ottaa henkivakuutuksen jonkun toisen hyväksi . RAHAJUMALA päättää.