Lue keskustelun säännöt.
Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.
08.05.2026 |
Vantaalaisen Hannele Peltosen avomies kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten. Testamentista oli puhuttu, mutta se oli jäänyt tekemättä.
Takana oli yli kaksikymmentä vuotta yhteistä elämää miehen kotitalossa, josta Hannele oli lunastanut puolikkaan.
Toisin kävi. Yksi miehen kolmesta aikuisesta lapsesta ei tyytynytkään kuntotarkastuksen jälkeen tehtyihin kiinteistönvälittäjien arvioihin markkinahinnasta. Eikä pesänjakajan tai edes käräjäoikeuden päätöksiin. Aikaa kului ja rahaa paloi. Lopulta hovioikeus piti ennallaan pesänjakajan ja käräjäoikeuden päätökset.
– Vasta lähes kuuden vuoden päästä pääsin neuvottelemaan pankin kanssa asuntolainasta ja sain ostaa puolikkaan kiinteistöstä.
Hannele Peltonen ei ole yksin. Kysyimme verkossa suomalaisten kokemuksia avopuolison kuolemasta. Vastausten joukossa ei ollut montakaan onnellista loppua.
Avolesken asema on varsin hutera, jos testamenttia ei ole. LähiTapiolan Henkiyhtiön selvityksessä 42 prosenttia vastanneista parantaisi avolesken asemaa ja kirjaisi sen lakiin. Yhtä suuri joukko vastaajia pitää nykyistä järjestelyä riittävänä.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni miehen ahneiden sukulaisten käsiin
Sinun olisi kannattanut käyttää muutama satanen lakimiehen palkkioon. Hän olisi voinut selittää, että jos vainaja oli naimisissa, hänellä ei ollut lapsia eikä testamenttia, niin leski perii hänen koko omaisuutensa. Ei sinun olisi tarvinnut antaa miehen omaisuudesta senttiäkään hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Heidän vuoronsa olisi tullut vasta sinun kuolemasi jälkeen.
Ainoa mieleen tuleva poikkeus olisi se, jos miehesi oli saanut osan omaisuudestaan perintönä niin, että testamentissa oli määrätty, kenelle ko. omaisuus menee miehesi kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin.
Oikeudessa ei nyyhkitty aviovaimon oikeuksien perään eikä niitä ole missään vaiheessa haluttu edes saada. Kyse oli siitä, saiko jo puolet kiinteistöstä omistava henkilö ostaa perikunnan osuuden (50 prosenttia) kiinteistöstä kuntotarkastukseen perustuvien kiinteistönvälittäjien arvioiman markkinahinnan mukaisesti. Tilanteessa, jossa kukaan perikunnan jäsen ei halunnut ostaa kiinteistöä. Pesänjakajan ratkaisun mukaan henkilöllä oli tähän laillinen oikeus ja pesänjakaja määräsi kauppahinnan. Käräjäoikeus piti pesänjakajan ratkaisua laillisena, samoin hovioikeus. Ihmisellä on oikeus saada lainmukaista kohtelua, vaikka olisikin avopuoliso.
Riitaisat perikunnat kuormittavat oikeuslaitosta. On myös hyviä syitä, miksi ei kannata kuulua perikuntaan.
Avioliitto ja testamentti eivät takaa perikuntien sopua. Avioerojenkin jälkeen saadaan riidat aikaiseksi, kun entiset aviopuolisot riitelevät omaisuuden arvosta ja jakamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin.
Oikeudessa ei nyyhkitty aviovaimon oikeuksien perään eikä niitä ole missään vaiheessa haluttu edes saada. Kyse oli siitä, saiko jo puolet kiinteistöstä omistava henkilö ostaa perikunnan osuuden (50 prosenttia) kiinteistöstä kuntotarkastukseen perustuvien kiinteistönvälittäjien arvioiman markkinahinnan mukaisesti. Tilanteessa, jossa kukaan perikunnan jäsen ei halunnut ostaa kiinteistöä. Pesänjakajan ratkaisun mukaan henkilöllä oli tähän laillinen oikeus ja pesänjakaja määräsi kauppahinnan. Käräjäoikeus piti pesänjakajan ratkaisua laillisena, samoin hovioikeus. Ihmisellä on oikeus saada lainmukaista kohtelua, vaikka olisikin avopuoliso.
Riitaisat perikunnat kuormittavat oikeuslaitosta. On myös hyviä syitä, miksi ei kannata kuulua perikuntaan.
Avioliitto ja testamentti eivät takaa perikuntien sopua. Avioerojenkin jälkeen saadaan riidat aikaiseksi, kun entiset aviopuolisot riitelevät omaisuuden arvosta ja jakamisesta.
Tässä tapauksessa kuitenkin avolesken tilannetta olisi helpottanut, jos vainaja olisi testamentannut hänelle oman puolikkaansa asunnosta. Tällöin hän olisi saanut sen ilman oikeustaistelua. Toki edellytyksenä siihen oli se, että vainajan lasten lakiosuus olisi pitänyt pystyä maksamaan muuten.
mies vedättänyt hannelea oikein 6/0 sitonut itseensä myymällä puolet asunnosta??!! melko tyhmä pitää olla että on suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi avolesken asemaa pitäisi parantaa? Sitä voi mennä naimisiin, jos haluaa turvata oman asemansa ja kotinsa.
Olen ollut avoliitossa 29 vuotta ja täsmälleen samaa mieltä. Jos haluan puolet yhteenlasketun omaisuutemme arvosta, niin sitten menen naimisiin. Koska en ole niin tehnyt, on omalla vastuulla turvata tilanne, jossa puoliso kuolee tai vastaavasti tehdä testamentti, jotta omaisuuteni päätyy sinne, minne pitääkin. En ymmärrä tätä yhdessäasumisen mukanaantuomaa oikeutta toisen omaisuuteen, koska miten tehdä silloin, kun liitto on polygaminen ja niitä avovaimoja on 3 kpl ja viimeisin vasta parin viikon ajan, jaetaanko perintöä kaikille avovaimoille? Aviovaimoissahan vain senhetkinen puoliso voi käyttää avio-oikeuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Höpö höpö! Jos avioliitosta ei jää lapsia, eikä keskinäistä avioehtoa tai testamenttia ole tehty, ryntäävät vainajan vanhemmat tai sisarukset osingolle. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia seuraavaksi lähimmän vainajan sukulaiset leijuvat korppikotkina ympärillä. Leski saa puolet, mutta toinen puoli revitään sitten muiden käsiin.
Terveisin leski, joka katseli vieressä miten yhteinen, aviokiiton aikana rakennettu omaisuus mureni miehen ahneiden sukulaisten käsiin
Lapsettomassa avioliitossa puoliso perii. Oma moka, jos jaoit omaisuutesi puolison sukulaisille. Olisit ottanut juristin. Tai sitten et kerro kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Mikä järki edes lunastaa toisen talosta puolikasta, kun ei ole yhteisiä lapsia eikä olla naimisissa?
Se järki että haluaa seisoa omilla jaloilla, eikä olla loinen?
Ainoa oikeudenmukainen tapa asua samaa omistusasuntoa on omistaa se puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testamentti todellakin hyvä, mutta silloin perikunta (rintaperilliset) olisi omistanut kuitenkin 25 prosenttia kiinteistöstä. Kyllä tuosta neljäsosastakin ja testamentista olisi päädytty oikeuteen, jos motiivina olisi ollut ahneus ja kiusanteko.
Entäs leskeksi jääneet miehet sitten AVOMIEHET .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
Alussa jo on se syy miksi eivät menneet avioliittoon . Miehen edelliset suhteen lapset. Siksi tämä nainen oli ostanut nimiinsä osan asumastaan kodista. Ei siinä mitään . Hän saa oman osansa minkä omistaa eikä siinä mitään riitaa ole . Lapset perii vain isänsä osan. Naisen lapset perii naisen osuuden. Miehellä oli lapsia muiden naisten kanssa eihän sellaista voi tosissaan ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Kun naidaan lapsia joka suuntaan voi hautajaisiin tulla tai perunkirjoituksessa toisistaan tietämättömiä perillisiä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi mies on testamentannut meidän kodin minulle. Hänellä kaksi aikuista lasta jotka kielipitkällä odottaa sitä että saavat tästä osuuden. Niin ei tule onneksi käymään, tämä on meidän loppuelämän koti ja asumme tässä niin kauan kunnes aika jättää.
Ikävä kertoa kuitenkin rintaperilliset saa osuutensa aina kaikissa tilanteissa.
Mä en asu kenenkään kanssa ilman henkikirjoittajan aamenta. Ja silloinkin tehdään avioehto, jossa oleva ja tuleva omaisuuteni on yksin minun. Samoin puoliso pitäköön ns. tunkkinsa. Keskinäinen henkivakuutus oli, mutta kohtahan sillä ei ole mitään virkaa kun vakuutus päättyy 65-vuotiaana.
Moni on yrittänyt loisimaan, harvempi onnistunut. Jostain syystä ikäiseni miehet ovat kaikki ulosotossa ja mt-ongelmaisia alkoholisteja. Miksihän minä en ole?
Ehkä kannattaa huolehtia järkevästi varallisuudestaan ja oikeuksistaan eikä sännätä vaaleanpunaiseen rakkaushattaraan pää kolmantena jalkana kuvitellen, että rakkaus on ikuista ja että mieheen voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset lykkää asioiden hoitamista ja naimisiin ei missään nimessä mennä. Huomisesta ei tiedä kukaan.
Parhaillaan on yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina, mutta naimisiinmeno on liian suuri sitoumus.
Siinä kohtaa ymmärrän, ettei mennä naimisiin jos ollaan jo keski-iässä ja molemmilla aikuiset lapset eri liitoista ja omaisuudet. Mutta sitten ei pidä olla mitään yhteistä omaisuuttakaan.
No ei silloinkaan yleensä ole ongelmaa jos on vain yhteisiä lapsia. Ne lapsipuolet yleensä ongelmia tuo.
On miehiä jotka elättää toisen miehen lapsia .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ihmiset sitoutuisivat siihen ensimmäiseen avioliittoon, josta saadaan lapsi/lapsia.
Tietenkin ekan avioliiton lapset haluaa osansa vanhempansa kuoltua ja siinä uusi puoliso on vaan tiellä ja tulee riitaa.
Kyllä on inhottavia ja ahneita lapsia. Isänpn ollut onnellinen oman vaimonsa kanssa yli 20. V ja nää ahneet pirut on heti vaatimassa itselleen osaa.
No ennemmin se lapsuuskoti lapsille kuuluu kuin jollekin hetken aikaa olleelle puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä järki edes lunastaa toisen talosta puolikasta, kun ei ole yhteisiä lapsia eikä olla naimisissa?
Ei ollut TOISEN talo, vaan yhteinen. 1/2 ja 1/2
En ymmärrä sitä miksi avoliitossa pitäisi saada avioliiton hyödyt. Avoliitolle on aikansa ja paikkansa (esim. menty vanhana yhteen eikä haluta perintösotkuja, tai uusperhe mun ja sun lapsineen yms) ja sellainen suhdemuoto pitäisi sallia niille jotka sen haluavat. Kohta lakimuutoksilla on saatu aikaan se, että avoliitto = avioliitto ilman juridista sopimusta. Jos haluaa juridiset hyödyt niin sormus sormeen, muuten saa elellä kuin normaalissa parisuhteessa.