En aio laittaa lastani päiväkotiin, vaan ensimmäinen ulkopuolinen "hoitopaikka" on eskari. Teenkö mielestäsi virheen?

Mikäli mahdollista en todellakaan laittaisi ennen 3v ikää ----> varhaiskasvatukseen. 

(alalla vuosia ollut ja nykyistä kehitystä seurannut ja irtisanoutunut )

Vierailija kirjoitti:

Menin eskariin 1988.

Mulla ensikontakti muihin lapsiin oli vasta esikoulussa. Tätä ennen olin kotona, asuimme maatilalla joten vanhemmatkin olivat enimmäkseen töissä ja lapset yksin. Oli kyllä vaikeaa, kun en osannut enkä ymmärtänyt miten toimitaan muiden lasten kanssa. Muilla lapsilla oli jo vankat suhteet toisiinsa, minusta tuli heti alkuun sivuun jäänyt. Jos hyviä puolia etsii, niin minusta tuli itsenäinen, en tarvitse muita. Mutta kokonaisuutena näen että tällä oli suuri merkitys kasvuuni lapsena ja kokonaisuutena lopputulos negatiivinen.

M43

Tämä oli kuin minun elämästäni tosin olen vähän vanhempi eikä meillä ollut maatilaa. Olen ainoa lapsi, äitini oli ylisuojeleva ja ainoat leikkikaverini oli 2 serkkuani ja hekin vain joskus. Olin jollain tädeillä hoidossa, en muista siitä mitään. 

Menin suoraan kouluun ja se oli horroria, kun en tuntenut ketään ja kaikki muut tunsivat jo toisensa tarhasta. Päivästä 1 alkaen olen ollut vähän ulkopuolinen, en osaa ryhmäytyä. Jään aina jotenkin ulkokehälle enkä ilmeisesti tajua ryhmädynamiikkaa.

Minusta kasvoi ihan menestynyt aikuinen, mutta ystävystyminen on vaikeaa, ystävyyssuhteiden ylläpito raskasta. Joillain tämä sujuu luonnostaan. Pärjäisin viikkokausia yksikseni enkä kaipaa ketään. Olen paljon miettinyt onko varhaiskasvatuksella tai siis sen puutteella osuutta asiaan.

Tekisin itsekkin näin jos olisi rahaa tarpeeksi, mutta ei ole niin on käytävä töissä😔

Kaiken ehtii oppia, vaikkei sitä elämänsä ensimmäisinä vuosina oppiskaan. Jos on oppimisvaikeuksia, niin siihen ei mikään pakottaminen auta vaan luonnollinen uteliaisuus ja kiinnostavien asioidon tutkiminen ja tiedon hakeminen esim. älylaitteella. Päiväkodissa ja ala-asteelle eivät ymmärrä erilaisuutta vaan niputtavat kaikki tekemään samaa ja opettelemaan samaa huomioimatta lapsen kykyjä.

Jos saisin palata ajassa taaksepäin, tekisin samoin kuin aloittaja on suunnitellut. Olisin kuitenkin käynyt kerhoissa, puistoissa ym. missä lapsi saa viettää aikaa muiden ikäistensä kanssa ja kotona kyllä oppii lukemaan. Jollain keinolla olisin rahallisesti selvinnyt tuon ajan kyllä. Nuo vuodet on lapsen tärkeimpiä, kyllä kadun että oli päiväkotiin laitettava ennen 3 ikävuotta 😞

Olen työskennellyt päiväkodissa ja voin kertoa että pidä kotona niin kauan kuin mahdollista. 

Jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee ja on mahdollista. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että on hullua, jos joutuu alle 1-vuotiaan laittamaan hoitoon eikä isäkään voi pitää vapaitaan... 

Alle 3-vuotiaalle lapselle tärkeintä on saada kasvaa pysyvien kiintymyssuhteiden (esim. omat vanhemmat) kanssa. Toki, jos vanhemmat ovat uupuneita, masentuneita tai heillä on ongelmia jaksamisen kanssa, päiväkoti voi olla hyvä vaihtoehto. Mutta lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakkautta ja turvallisen aikuisen elämäänsä ensimmäisinä vuosinaan. Ehdottomasti kotona hoitaminen on siis parempi vaihtoehto, kunhan on jaksamista tehdä asioita lapsen kanssa yhdessä, lapsen tahtiin. 

Tyttäreni on varhaiskasvatuksen opettaja ja kauhistelee nykymenoa päiväkodeissa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen luominen nykyresursseilla on useissa paikoissa vain unelmaa. Tyttäreni on hyvin väsynyt työhönsä, koska useinkaan ei ole aikaa "kuin sammuttaa tulipaloja". Lapset ovat siis usein "säilytyksessä" kaaoksen keskellä, mikä ei ole oikein lapsia eikä työntekijöitä kohtaan. 

Itse arvostan kaikkia kotona lapsiaan hoitavia valtavasti. Yhteiskunnan kiireisiin rattaisiin ehtii kyllä myöhemminkin. 

Ole siis rauhallisella mielellä. Hoida ja rakasta lastasi, opeta perustaitoja ja anna terveet rajat. Rajoista lapselle tulee turvallinen olo. Mikään ei korvaa turvallista kiintymyssuhdetta elämässä. Kun pohja on kunnossa, elämän vaikeuksista on helpompi selvitä. 

T. Psykoterapeutti (eri kuin aiempi)

Kestääkö sun työura tuon? Minulla ei kestänyt. Valitsin lapseni ja sillä oli sitten seuraukset toisaalla, mutta ei harmita.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit mielletään usein hoitopaikoiksi vaikka tosiasiassa kyseessä on paikka missä lapsille tarjotaan suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon pohjautuvaa varhaiskasvatusta. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.

Spämmäät tätä jokaiseen aihetta käsittelevään ketjuun. Kyllä ne hoitolaitoksia ovat.

Mistä lapsi saa ikäistänsä seuraa ja ryhmässä toimimisen taitoja?

Niin parempi jäädä kotiin tuijottamaan tablettia 8 tunniksi

Vierailija kirjoitti:

Mistä lapsi saa ikäistänsä seuraa ja ryhmässä toimimisen taitoja?

Kutsu joku kaveri tai pari kylään, 20 henegen älämölöryhmässä toimimisen taitoja ei kannata kehittää, koska sellaisia taitoja ei tarvita muualla kuin päiväkodissa.

Meidän kolme lasta hoidettiin kotona muutamaa lyhyttä jaksoa lukuunottamatta (jolloin olivat perhepäivähoidossa) tehdessäni keikkatyötä eskariin asti.

Kävimme leikkipuistoissa, kirjaston satutunneilla, muskarissa, taidekerhossa jne. Joku mainitsi lukutaidon - lapsemme oppivat lukemaan 4- ja 5-vuotiaina, 6-v. soittivat pianoa yksityisopettajan johdolla. 
Kenelläkään ei ollut ongelmia koulussa ja kavereita oli paljon. Itse asiassa olin kotiäitinä vielä, kun he aloittivat koulun ja joka iltapäivä meillä oli kavereita syömässä välipalaa ja juttelemassa minullekin  keittiön pöydän ääressä.
Mitä koulussa pärjäämiseen tuli: he kaikki hyppäsivät yhden luokan yli muuttaessamme ja hyvin pärjäsivät silti.

Meidän kotikaupungissa on kerhoja, puistoja, uimakoulua, muskaria ym.. Niitä kautta tutustuu toisiin perheisiin ja voi viettää aikaa niiden ulkopuolellakin yhdessä, jos haluaa. Perustaidot oppii niiden ja muun sosiaalisen elämän kautta kyllä kun vanhemmat opettaa, isossa ryhmässä oppii sitten eskarissa pakostakin toimimaan, ei minusta sitä ennen edes tarvitse.