En aio laittaa lastani päiväkotiin, vaan ensimmäinen ulkopuolinen "hoitopaikka" on eskari. Teenkö mielestäsi virheen?

Vierailija kirjoitti:

Jäätkö kotiäidiksi ? Aikoinaan mun  eka lapsi meni vasta päiväkodin eskariin  kun mummonsa hoiti häntä siihen asti.

Maksoitteko mummolle saman maksun mitä päivähoitomaksu olisi ollut? Miten toimitte silloin, kun mummolla oli omia menoja ja sairastumisia?

Paras ratkaisu, jos pystyt tarjoamaan kaveritaitojen ja ryhmätaitojen harjoittelua ennen eskaria. 

Varhaiskasvattajana sanoisin että 4-5v olisi parempi. Oppii päiväkodin arkeen, toimintatapoihin ja toisten lasten kanssa toimimiseen. Vaikkei olisi sama päiväkoti missä eskari toteutuu niin lapsista näkee kuka on ollut kotona eskariin-ikäiseen asti. Leikkikaverit ulkona tai kotona ei riitä, ryhmä on eri asia. 

Kyllä teet ison virheen. Lapsi ei opi sosiaaliseksi ja kiusatuksi ilmeisen riski kasvaa. Olen kouluth ja olen nähnyt näitä kotona kasvaneita ihan tarpeeksi. Ei Tuu hyvä. 

Minä laitoin vuotta aiemmin "viskariin" osa-aikaiseksi. Sekin oli hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teet ison virheen. Lapsi ei opi sosiaaliseksi ja kiusatuksi ilmeisen riski kasvaa. Olen kouluth ja olen nähnyt näitä kotona kasvaneita ihan tarpeeksi. Ei Tuu hyvä. 

Olen eri mieltä.

t. kasvatustieteen maisteri 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teet ison virheen. Lapsi ei opi sosiaaliseksi ja kiusatuksi ilmeisen riski kasvaa. Olen kouluth ja olen nähnyt näitä kotona kasvaneita ihan tarpeeksi. Ei Tuu hyvä. 

Tässä lienee ainoa fakta se, että olet kouluth. Kieli on juuri sellaista epämääräistä mökellystä mitä hoitajilla yleensä! 😀 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee virhettä. Itselläni oli sama. Lapseni kävivät 3-vuotiaasta eteenpäin seurakunnan päiväkerhossa mikä riitti hyvin virikkeeksi. Lisäksi kävimme perhekerhoissa. Aloitin työt perhepäivähoitsjana nuoremman täyttäessä 3-vuotta eli meillä oli kyllä sitten muita lapsia lasten seurana kotona. Hyvin ovat pärjänneet koulussa sekä kaverisuhteissa vaikka päiväkoti jäikin väliin. Uskon että meillä on sairastettu keskimääräistä vähemmän tämän ansiosta. Paljon puhutaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen mutta lapsella on myös oikeus olla kotona perheensä kanssa. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta ei voida valitettavasti enää edes puhua "laadukkaana varhaiskasvatuksena" jättiyksiköiden ja henkilökunnan puutteen takia. Jos vanhempi on vähänkään viitseliäs hän pystyy tarjota täysin saman tasoista ja jopa parempaa kasvatusta kotona.

Turhaanko varhaiskasvattajat siis koulutetaan jopa maisteriksi asti? Jos kerran kuka tahansa pystyy tekemään heidän työnsä?

Akateemisia pyllyn pyyhkijöutä😂
Kandin tai sosionomin paperit niillä on, Maisteritutkinto on eri asia.

Et tee virhettä. Paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Et sä mun mielestä virhettä tee. Sekä kotona että päiväkodissa voi kasvaa ihan täyspäiseksi.

Riippuu vanhemmista.

Tekisin saman ratkaisun, mutta mistä löytää päiväaikaan säännöllistä ryhmätoimintaa läpi vuoden ja ikätasoisia leikkikavereita? 4-vuotias käy nyt seurakunnan päiväkerhossa kerran viikossa ja alkaa selvästi kaivata enemmän leikkikavereita. Kerho jää toukokuusta elokuun loppuun asti tauolle, joten sitäkään toimintaa ei ole. Leikkipuistot on päivisin pääasiassa tyhjänä tai sitten siellä on jotain pienempiä lapsia. Alkaa olla ainoa vaihtoehto laittaa lapsi päiväkotiin, vaikka en haluaisi muiden negatiivisten puolien (meluisia, tautikierteitä yms) takia. 

Teet virheen omaa eläkekertymää ja työuraa ajatellen, ellei työajat mahdollista lapsen toisen huoltajan kanssa vuorottelua "läpsystä vaihto" -tyyliin lapsenhoidossa ja työssäkäynnissä, missä toki on se huono puoli, että perheaika jää nolliin.

Lapsen kannalta en pidä huonona jos saat muuten mahdollistettua muiden lasten seuraa, ystävyyssuhteiden muodostamista ja ryhmässä myös aikuisjohtoisesti toimimisen harjoittelua. Oma lapsi oli kotihoidossa pitkään ja jo 3-4 -vuotiaan kanssa tämä oli yllättävän vaikeaa: puistoissa oli enimmäkseen vain hiekkaa syöviä pikkutaaperoita jotka iltapäivällä vaihtuivat riehakkaisiin koululaisiin, perhekerhoissa tms. pelkkiä vauvoja, avoimessa päiväkodissa ja puistokerhossa koko ryhmä 2-vuotiaita (joka oli minimi-ikä sinne). , Kaikki ikätoverit olivat päiväkodissa josta heillä oli jo valmiiksi kaverit ja päiväkotipäivän sosiaalisen hulinan jälkeen noin pienet lapset olivat liian väsyneitä juurikaan näkemään ketään ja työssäkäyvät perheet toki omissa kiireissään muutenkin. Mutta ehkä joillain alueilla isompia lapsia voi olla enemmän kotihoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä mun mielestä virhettä tee. Sekä kotona että päiväkodissa voi kasvaa ihan täyspäiseksi.

Samoin olen mieltä. Minulla   korkeakouluttautuivat ilman eskaria ja huippuhommissa ovat

Ei korkeakouluttautuminen kerro mitään sosiaalisista suhteista.

Hyvä ajatus. Mäkin tein niin aikoinaan ja lapsillani on nyt hyvä koulutus ja hyvät työpaikat. Kannattaa huolehtia lapsistaan kun on sen aika.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus (eli vanhalta nimeltään päiväkoti) on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin. Jos lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen niin varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät toteudu hänen kohdaltaan, eli moni tärkeä asia jää oppimatta. Vanhempi ei korvaa ammattitaitoista varhaiskasvattajaa.

Höpö höpö nyt taas.

Minä hoidin kotona lapseni eskari-ikäiseksi.

Aina on kehuttu koulussa hyvää käytöstä ja että tullaan toimeen kaikkien kanssa.

Koulumenestys erittäin hyvä, vain ysejä ja kymppejä. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitti aineista E:tä.

Mun vanhin tr..Ei ollut ikinä  päivähoidossa,eikä eskarissa ja hyvin on tyttö pärjännyt.Tämä 90lukua oli jo melkein.Olin itse koulutettu poh.Mulla oli monta koululaista,koko päivä lapset.Hyvin meni.Toinen.synt.92. Kyllä se oli melkoinen ikävä Rumba.Niin kaikkea sattui..

Höpötetään, että äidit ei ajattele omaa eläkettään?

Takuu eläkkeen saa kaikki.

Mitä sitä turhaan töitä tekee, ku tyhjän saa pyytämättäki.

Meidänkin lapset olivat kotona esikouluun saakka. Leikkikaveri oli aina, koska lapsilla alle vuosi ikäeroa. Sosiaalisia ja hyvin pärjääviä aikuisia heistä tuli. 

Suurissa päiväkotiryhmissä lapset oppivat, ettei heitä kuule ilman huutamista ja tämä tapa on monella sitten tarhapäivän jälkeen kotonakin. Kotona kasvaneet ja pienryhmissä olevat lapset osaavat puhua normaalilla äänellä ja odottaa suunvuoroakin.