En aio laittaa lastani päiväkotiin, vaan ensimmäinen ulkopuolinen "hoitopaikka" on eskari. Teenkö mielestäsi virheen?

Vierailija kirjoitti:

Tekisin saman ratkaisun, mutta mistä löytää päiväaikaan säännöllistä ryhmätoimintaa läpi vuoden ja ikätasoisia leikkikavereita? 4-vuotias käy nyt seurakunnan päiväkerhossa kerran viikossa ja alkaa selvästi kaivata enemmän leikkikavereita. Kerho jää toukokuusta elokuun loppuun asti tauolle, joten sitäkään toimintaa ei ole. Leikkipuistot on päivisin pääasiassa tyhjänä tai sitten siellä on jotain pienempiä lapsia. Alkaa olla ainoa vaihtoehto laittaa lapsi päiväkotiin, vaikka en haluaisi muiden negatiivisten puolien (meluisia, tautikierteitä yms) takia. 

Ei noissa isojen ryhmissä enää taudit kierrä samalla tavalla kuin pienten ryhmässä. Isommat osaavat jo pestä kädet, eivätkä syö ja nuole kaikkea. Tänä vuonna (elokuu 25 - toukokuu 26) 4-vuotias on ollut kerran sairauden takia poissa päiväkodista. 

Aika lailla lapset katoavat puistoista ja muualta 2-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee virhettä. Itselläni oli sama. Lapseni kävivät 3-vuotiaasta eteenpäin seurakunnan päiväkerhossa mikä riitti hyvin virikkeeksi. Lisäksi kävimme perhekerhoissa. Aloitin työt perhepäivähoitsjana nuoremman täyttäessä 3-vuotta eli meillä oli kyllä sitten muita lapsia lasten seurana kotona. Hyvin ovat pärjänneet koulussa sekä kaverisuhteissa vaikka päiväkoti jäikin väliin. Uskon että meillä on sairastettu keskimääräistä vähemmän tämän ansiosta. Paljon puhutaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen mutta lapsella on myös oikeus olla kotona perheensä kanssa. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta ei voida valitettavasti enää edes puhua "laadukkaana varhaiskasvatuksena" jättiyksiköiden ja henkilökunnan puutteen takia. Jos vanhempi on vähänkään viitseliäs hän pystyy tarjota täysin saman tasoista ja jopa parempaa kasvatusta kotona.

Turhaanko varhaiskasvattajat siis koulutetaan jopa maisteriksi asti? Jos kerran kuka tahansa pystyy tekemään heidän työnsä?

Akateemisia pyllyn pyyhkijöutä😂
Kandin tai sosionomin paperit niillä on, Maisteritutkinto on eri asia.

Onhan tästä ylikouluttamisesta ollut paljonkin juttua kun se on yhteiskunnallinen ongelma. Huvittavinta on, että nykypäivän vastavalmistunut insinööri alkaa vastata teoreettiselta osaamiseltaan 80-luvun ammattikoululaista. Teknikon taso on alitettu jo aikapäivää sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teet ison virheen. Lapsi ei opi sosiaaliseksi ja kiusatuksi ilmeisen riski kasvaa. Olen kouluth ja olen nähnyt näitä kotona kasvaneita ihan tarpeeksi. Ei Tuu hyvä. 

Olen eri mieltä.

t. kasvatustieteen maisteri 

Kotihoidossa paras, kunhan pääsee jossain harjoittelemaan kaveritaitoja ennen eskaria. 

Päiväkodissa vallitsee luonnonlait, ja lapset taistelevat aikuisten huomiosta. Kiusaajia siellä syntyy.

T. Psykoterapeutti

Mun vanhempi lapsi meni vasta eskariin ja hyvin on pärjännyt. Käytiin lasten kanssa avoimessa päiväkodissa ja leikkipuistossa, joissa oli aktiviteetteja ja muita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se teetkö virheen vai et riippuu paljolti sinusta itsestäsi ja osin myös ympäristöstä.

Eli jos ympäristössä on paljon lapsia tai kuljetat ja rohkaiset lapsesi muiden lasten leikkeihin, hän oppii toimimaan ryhmässä ja omaksuu sosiaaliset säännöt.

Jos taas lapsi on vain kanssasi ja ylisuojelet, niin voi käydä huonosti.

Kyllä kotona voi yhtä hyvin oppia sosiaalisia sääntöjä

Ai, lapsen ikäistensä seurassa toimimista ja ryhmädynamiikkaa? 

Jos sinulla on säästöjä millä sen teet niin anna mennä vaan mutta jos teet sen ajatuksella että minähän en mitään maksa itse vaan yhteiskunta maksaa niin siinä vaiheessa se lapsi hoitoon ja äiti töihin

Myös meillä lapset (3) menivät vasta eskariin. Sitä ennen olivat 2 kertaa viikossa srk:n päiväkerhossa. Lisäksi kävimme perhekerhoissa ja avoimessa päiväkodissa. Lapset olivat myös erilaisissa harrastusryhmissä, mm. muskarissa, naperofutiksessa ja  satujumpassa.

Toki kävimme puistoissa ja onneksemme asuinalueellamme oli muitakin kotihoidossa olevia ja leikit onnistuivat oman taloyhtiönkin pihassa. Sosiaalisuus, ryhmässä toimiminen ja toisen aikuisen ohjeiden mukaan toimiminen kehittyivät näin.

Kotona askartelimme ja luimme paljon. Jossain vaiheessa suosikkileikki oli "koulu", jolloin opeteltiin kirjaimia ja numeroita, kirjoittamista ja laskemista. Hiihto, luistelu, laskettelu, mailapelit, pituushyppy jne. otettiin haltuun.

Siinä vaiheessa, kun menivät eskariin, eivät olleet jäljessä missään taidossa päiväkotilaisia. Päinvastoin. Heitä kehuttiin hyvistä kaveritaidoista, sekä kouluvalmiudet olivat kunnossa jo ennen eskaria.

Yksi tärkeä oppi lapsille on ollut tylsyyden sietäminen. Tätä ei tunnu päiväkodissa olleilla niin hyvin kehittyvän. Tylsyyttä päiviin tuli mm. silloin, kun aikuisen piti tehdä ruokaa tai muita kotitöitä. Ohjelmapalvelua ja kaveriseuraa ei ollut joka hetki tarjolla, kuten päiväkodissa. 

Sanoisin siis, että ihan hyvä ratkaisu, jos olet valmis etsimään lapsellesi muita ryhmässä toimimisen mahdollisuuksia, opettamaan käytöstapoja ja tukemaan ikätasoista hieno- ja karkeamotoriikan kehitystä.

Jos taas haluat viettää aikaa somessa, katsella telkkaria ja pysyä sisällä omissa oloissa, niin vie  päiväkotiin. 

(En ollut kotiäitinä yhteiskunnan tuilla. Säästöt tuli kyllä käytettyä.)

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus (eli vanhalta nimeltään päiväkoti) on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin. Jos lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen niin varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät toteudu hänen kohdaltaan, eli moni tärkeä asia jää oppimatta. Vanhempi ei korvaa ammattitaitoista varhaiskasvattajaa.

Höpö höpö. 

Minä en ollut pienenä päiväkodissa/lastentarhassa tai muussa päivähoidossa. Naapurustossa asui paljon lapsia ja olin pienestä pitäen mukana pihapiirin lapsiryhmässä. Seurakunnan kerhossa kävin. Erityisesti esiintymiset siellä on jääneet mieleen mieleisinä tapahtumina (kevät- ja joulujuhlat). 

Lapsena olin ujo, ja luulen, että en olisi viihtynyt päiväkodissa. Nautin omasta ajasta, jolloin sain rauhassa lukea tai piirtää . Opin lukemaan 4-vuotiaana. Sain kehittyä omassa tahdissa, ja arvostan sitä todella paljon. Ujous hävisi ennen koulun alkua.

Kouluun tuli paljon kavereita naapureista, joten ulkopuoliseksi en itseäni tuntenut. 

Muistan vieläkin kavereiden kauhukertomukset lastentarhasta, jossa on pakko käydä päivälevolle. Inhosivat tarhapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä hän oppi lukemaan?

Jokainen lapsi oppii lopulta lukemaan. Joskus koulu voi olla haitaksi.

Oman lapsen kohdalla kävi juuri näin. 

Hän oli hoitajalla 2 vuotiaasta, 3 vuotiaana meni päiväkotiin ja 4 vuotiaana kouluun. Paine oppia lukemaan ja kirjoittamaan 4 vuotiaasta lähtien yöteki sen, että vielä 6 vuotiaana ei luistannut. 

Vasta kun otin lapsen koulusta pois, paine lähti, hän oppii ihan itse viikoissa lukemaan.

 

Alle 5 vuotias kuuluu kotiin ja lapsia tapaa leikkipuistossa ja kerhoissa.

Ja suomen kieltä oppii ulkomaalaistsustainen kotona?

En minä tiedä. Ulkkikset on erikseen. Itse olen ulkkis uudessa kotimaassani ja lapsi oppii paikallisen kielen koulussa.

En minä lasta lopullisesti ottanut koulusta pois vaan annoin hengästystauon, kun koulu ja päiväkoti uraa oli jo 3 vuotta takana.

Muualla kun lapset tekee täyden viikon 40h koulussa, pienistä lähtien. Ja heille tykitetään tietoa mitä pienet aivot ei edes vielä osaa käsitellä.

Kunhan lapsella on omanikäistä seuraa muualtakin kuin sisaruksista, niin en näe ongelmaa. Jos taas lapsi on vain aikuisten seurassa tai oman perheen kanssa niin sosiaalistaminen isoon eskariryhmään saattaa olla ongelmallinen.

Vierailija kirjoitti:

Suurissa päiväkotiryhmissä lapset oppivat, ettei heitä kuule ilman huutamista ja tämä tapa on monella sitten tarhapäivän jälkeen kotonakin. Kotona kasvaneet ja pienryhmissä olevat lapset osaavat puhua normaalilla äänellä ja odottaa suunvuoroakin. 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä mun mielestä virhettä tee. Sekä kotona että päiväkodissa voi kasvaa ihan täyspäiseksi.

Samoin olen mieltä. Minulla   korkeakouluttautuivat ilman eskaria ja huippuhommissa ovat

Ei korkeakouluttautuminen kerro mitään sosiaalisista suhteista.

Ihan sosiaalisesti tumpelot eivät niihin huippuhommiin asti pääse.

Jos kotona on asiat kunnossa, vanhemmilla on energiaa toimia lapsen kanssa, lapselle opetetaan uusia asioita ikätasoisesti, lapsen kanssa harrastetaan, lapselle järjestetään ikäistä seuraa, niin silloin oikea ratkaisu. Jos lapsen hoito on sitä että tutti suuhun ja tabletti kouraan, jotta lapsi on hiljaa ja paikallaan niin ehdottomasti mahdollisimman aikaisin päiväkotiin. 

Jos lähes kaikki muut saman ikäiset lapset ovat päiväkodissa, laittaisin mukaan 3-4 tunniksi päivittäin noin 3-vuotiaasta lähtien. On ihan mukavaa alkaa ryhmäytyä oman ikäluokkansa kanssa hyvissä ajoin. Toki voihan sitä porukkaan päästä mukaan myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähes kaikki muut saman ikäiset lapset ovat päiväkodissa, laittaisin mukaan 3-4 tunniksi päivittäin noin 3-vuotiaasta lähtien. On ihan mukavaa alkaa ryhmäytyä oman ikäluokkansa kanssa hyvissä ajoin. Toki voihan sitä porukkaan päästä mukaan myöhemminkin.

Itse laittaisin mielummin pariksi päiväksi mutta seitsemän tunnin ajaksi. Ehtisi lapsi sitten osallistua myös siihen vapaaseen leikkiin, mikä on kaveritaitojen opettelussa ja ryhmäytymisessä tärkeää. Oma lapsi on myös 4-vuotias ja heillä on aamupäivällä ohjattua toimintaa, kuten askartelua, retkiä, jumppaa. Iltapäivällä sitten leikkivät välipalan jälkeen vapaasti useamman tunnin, kunnes lapset haetaan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä mun mielestä virhettä tee. Sekä kotona että päiväkodissa voi kasvaa ihan täyspäiseksi.

Samoin olen mieltä. Minulla   korkeakouluttautuivat ilman eskaria ja huippuhommissa ovat

Sama juttu. Hyvin pärjäävät näköjään kotihoidon saaneinakin. 

Menin eskariin 1988.

Mulla ensikontakti muihin lapsiin oli vasta esikoulussa. Tätä ennen olin kotona, asuimme maatilalla joten vanhemmatkin olivat enimmäkseen töissä ja lapset yksin. Oli kyllä vaikeaa, kun en osannut enkä ymmärtänyt miten toimitaan muiden lasten kanssa. Muilla lapsilla oli jo vankat suhteet toisiinsa, minusta tuli heti alkuun sivuun jäänyt. Jos hyviä puolia etsii, niin minusta tuli itsenäinen, en tarvitse muita. Mutta kokonaisuutena näen että tällä oli suuri merkitys kasvuuni lapsena ja kokonaisuutena lopputulos negatiivinen.

M43

Kyllä laittaisin vähän aikaisemmin. Meidän piti laittaa 1,5-vuotiaana, se oli mielestäni liian aikaisin. 3- tai 4-vuotiaana olisi varmaan paras. Alkaa muodostua kaverisuhteita ja kaveritaitoja, osaaminen kehittyy, päivissä on monipuolisesti sisältöä vs. mitä itse pystyisin ja jaksaisin tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus (eli vanhalta nimeltään päiväkoti) on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin. Jos lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen niin varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät toteudu hänen kohdaltaan, eli moni tärkeä asia jää oppimatta. Vanhempi ei korvaa ammattitaitoista varhaiskasvattajaa.

Kiinnostaisi tietää, trollaako tämä kirjoittaja vai uskooko joku näin oikeasti? 

Sen kyllä myönnän, että lapsen on tärkeää oppia toimimaan muiden lasten kanssa. Sen järjestäminen ilman päiväkotia voi olla vaikeaa, jos kaikki muut alueen 3-5-vuotiaat ovat päiväkodissa.