Lue keskustelun säännöt.
En aina tajua muita äitejä
Olen tutustunut pääasiassa kahdenlaisiin äiteihin. Toiset ovat hyvinkin innoissaan voidessaan toteuttaa lapsensa kanssa perinteisiä lasten juttuja, kuten käydä leikkipuistoissa, lukea unisatuja, käydä Muumimaailmassa, luoda jouluntaikaa ym. Sitten toinen osa äideistä jatkuvasti valittaa siitä miten lapsen kanssa elämä on pelkkää leikkipuistoa eikä omaa elämää ole ollenkaan. Ymmärrän, että lapsen sairastelu ja kiukuttelu käyvät hermoon ja toki arki muutenki kenellä tahansa, mutta miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
No jos nyt on koskaan ollut pikkulasten kanssa tekemisissä, niin kai sen nyt näkee, millaista se on. Itse en olisi kestänyt päivääkään, siksipä en hankkinut lapsia. Miehen lapset tulivat perheeseeni teineinä ja nyt on jo lastenlapsia, joita ei onneksi ole pakko hoitaa niitäkään (mutta saa, ja niin vähän aikaa kerrallaan kun itselle sopii).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Totesin jo aloituksessa, että avaukseni ei koske sairasteluja tai muuta poikkeavaa, vaan tavallista arkea lasten kanssa mihin kuuluvat lapsekkaat asiat. Siis sellaiset asiat mitkä ovat tiedossa jo edes ennen kuin lasta on edes olemassa. Ap
Ne sairastelut ja yöheräilyt lisäävät aika paljon sitä koettua kuormitusta. Kaikki omat menot peruuntuu ja lapsi haluaa huomiota kokoajan. Eikä edes sen lapsen kanssa voi mennä lähileikkipuistoa kauemmas toipilaana.
En vaihtaisi oman lapsen kanssa vietetystä ajasta pois sekuntiakaan mutta välillä on vituttanut kuin pientä oravaa istua siellä hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi syö hiekkaa. Säällä kuin säällä. Ihan sama kuinka paljon on nukuttu edellisenä yönä/viikkoina/kuukausina/vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki miksi en käy puistoissa, yms. "Äitipiiri" on homeinen ja menneeseen jämähtänyt.
Ystävä sai hiljattain lapsen ja on tuntenut häpeää siitä, ettei pysty imettämään. Ystävä miettii, kehtaako mennä leikkipuistoon, jos syöttää lastaan pullosta.
Hyvältä äidiltä vaaditaan todella paljon, kun taas hyväksi isäksi pääsee sillä, että on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus on rajattu äiteihin, kun kyseessä on ihan kumpaakin vanhempaa koskettava asia? Oliko tarkoitus vain päästä haukkumaan äitejä ja sivuuttaa se, että lapsella on tyypillisesti kaksi vanhempaa?
Äitiyslomalla olen lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Eli sä istut siellä leikkipuistossa arvostelemassa muita äitejä, etkä edes ihmettele missä kaikki isät ovat :D
Perhevapaalla voi olla vain toinen vanhempi kerralla, eli ovat varmaankin töissä. Oma mieheni myös rakastaa viedä poikaa puistoihin ja puuhailla hänen kanssaan, eli en nää tätä sukupuolisidonnaisena. Olen yksinkertaisesti lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Okei ja siellä siis sattumalta ole koskaan isiä johtuen siitä, että kukaan heistä ei ole sattumalta perhavapaalla (aivan kuin lapsen kanssa ei muuten voisi puistossa käydä). Entä kuinka usein käyt siellä puistossa ja kuinka tutuiksi nämä muut äidit ovat tulleet? Kuinka usein näet heitä ja kuinka paljon heitä on?
Miksi yrität tehdä tästä jotain sukupuolten välistä konfliktia, kun kyse ei ole siitä? Ap
Yritän selvittää millaisen äitiotannan ja kuinka syvän heidän tuntemuksen kautta rakennat tätä tarinaasi. Jokin syy sille on, että jätit vastaamatta noihin kysymyksiin. Eli palaamme takaisin siihen päätelmään, että tarkoituksesi on vain arvostella muita äitejä.
Se on sinun omaa narratiiviasi. Mielikuvani pohjautuu niin somessa äitinä esiintyvien vaikuttajien ulostuloihin, kuin kasvokkain käytyihin sekä sivusta kuultuihin keskusteluihin. Kyllähän hyvin moni valittaa juuri sellaisesta lapsiperhe-elämästä mikä on hyvin ennalta tiedossa mitä se tulee olemaankin. Olen kuullut lähinnä äitien näkemyksiä. En aio vastata sinulle enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Totesin jo aloituksessa, että avaukseni ei koske sairasteluja tai muuta poikkeavaa, vaan tavallista arkea lasten kanssa mihin kuuluvat lapsekkaat asiat. Siis sellaiset asiat mitkä ovat tiedossa jo edes ennen kuin lasta on edes olemassa. Ap
Ne sairastelut ja yöheräilyt lisäävät aika paljon sitä koettua kuormitusta. Kaikki omat menot peruuntuu ja lapsi haluaa huomiota kokoajan. Eikä edes sen lapsen kanssa voi mennä lähileikkipuistoa kauemmas toipilaana.
En vaihtaisi oman lapsen kanssa vietetystä ajasta pois sekuntiakaan mutta välillä on vituttanut kuin pientä oravaa istua siellä hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi syö hiekkaa. Säällä kuin säällä. Ihan sama kuinka paljon on nukuttu edellisenä yönä/viikkoina/kuukausina/vuosina.
Tällaisia näkemyksiä hain, kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on oikein oivallinen esimerkki miksi en käy puistoissa, yms. "Äitipiiri" on homeinen ja menneeseen jämähtänyt.
Ystävä sai hiljattain lapsen ja on tuntenut häpeää siitä, ettei pysty imettämään. Ystävä miettii, kehtaako mennä leikkipuistoon, jos syöttää lastaan pullosta.
Hyvältä äidiltä vaaditaan todella paljon, kun taas hyväksi isäksi pääsee sillä, että on läsnä.
Mulle ei ole hyvä äiti-palkintoa tullossa, mun lapsille saa luvun riittää kyllin hyvä. Ja joo, joku muumimaailma on super ahdistava ajatuskin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Totesin jo aloituksessa, että avaukseni ei koske sairasteluja tai muuta poikkeavaa, vaan tavallista arkea lasten kanssa mihin kuuluvat lapsekkaat asiat. Siis sellaiset asiat mitkä ovat tiedossa jo edes ennen kuin lasta on edes olemassa. Ap
Ne sairastelut ja yöheräilyt lisäävät aika paljon sitä koettua kuormitusta. Kaikki omat menot peruuntuu ja lapsi haluaa huomiota kokoajan. Eikä edes sen lapsen kanssa voi mennä lähileikkipuistoa kauemmas toipilaana.
En vaihtaisi oman lapsen kanssa vietetystä ajasta pois sekuntiakaan mutta välillä on vituttanut kuin pientä oravaa istua siellä hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi syö hiekkaa. Säällä kuin säällä. Ihan sama kuinka paljon on nukuttu edellisenä yönä/viikkoina/kuukausina/vuosina.
Eli sä et vietä lapsesi kanssa aikaa kun et istu siellä hiekkalaatikon reunalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja edustaa miesvetoisen kapitalismin luomaa äitimallia, joka on täysin epäluonnollinen. Siinä missä lapsia on kasvatettu enne laumayksiköissä ja etenkin lauman naaraat ovat tukeneet ja auttaneet toisiaan, nykyisten valtauskontojen ja niiden aiheuttaman naisten yksin lasten kanssa koteihin eriyttämisen myötä tämä luonnollinen järjestys ei ole enää ollut mahdollista.
Tämä juontaa juurensa luonnollisesti kapitalismiin, joka käyttää hyväkseen ihmisen vahvinta viettiä, eli lisääntymisviettiä. Kun ihminen on lisääntynyt, hänestä tulee ns. itsekäs, eli hän on valmis tekemään kaiken poikastensa eteen. Yhteiskunta rakennettiin sen varaan, että naiset ovat riippuvaisia miehestään turvatakseen lapset ja miehet ovat riippuvaisia työstään turvatakseen lapset. Tämä toimii vain, mikäli naiset ovat yksin kotona lasten kanssa ja tähän tarvitaan taas se, että naiset suhtautuvat toistensa äitiyteen moralisoiden ja kilpaillen. Mikäli äidit olisivat toisiaan tukeva yhteisö, heillä olisi paljon enemmän mahdollisuuksia ja jaksamista osallistua yhteiskunnallisiin asioihin ja työelämään.
Länsimaiden tasa-arvoistuttua tämä asetelma on onneksi palaamassa takaisin luonnolliseen muotoonsa missä naisten kesken vallitsee hyvä henki ja toistensa tukeminen. Aloittaja edustaa tuulahdusta vanhasta maailmasta, jossa naiset elivät ja hengittivät itsensä korostamista muiden naisten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä liikkeellä taas tosi pullantuoksuisia lutusia äitejä kielen käytöstä päätellen.
Kuinka tämä voi mennä noin jollakin tunteisiin,taitaa olla todella huono omatunto omasta äitiydestään,kun hyökätään noin aggressiivisesti ja sivistymättömästi ap: ta vastaan.
Haukkuminen on lapsellista ja naurettavaa.
Ei pitäisi enää olla äiti-ihmisten käytöstä ollenkaan.
Äiti- ihmisen käytöshän on, tai ainakin pitäisi olla, jotain aivan erinomaisen hienoa ja ylevää. Aina.
Kuule pidä vaan tunkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus on rajattu äiteihin, kun kyseessä on ihan kumpaakin vanhempaa koskettava asia? Oliko tarkoitus vain päästä haukkumaan äitejä ja sivuuttaa se, että lapsella on tyypillisesti kaksi vanhempaa?
Äitiyslomalla olen lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Eli sä istut siellä leikkipuistossa arvostelemassa muita äitejä, etkä edes ihmettele missä kaikki isät ovat :D
Perhevapaalla voi olla vain toinen vanhempi kerralla, eli ovat varmaankin töissä. Oma mieheni myös rakastaa viedä poikaa puistoihin ja puuhailla hänen kanssaan, eli en nää tätä sukupuolisidonnaisena. Olen yksinkertaisesti lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Okei ja siellä siis sattumalta ole koskaan isiä johtuen siitä, että kukaan heistä ei ole sattumalta perhavapaalla (aivan kuin lapsen kanssa ei muuten voisi puistossa käydä). Entä kuinka usein käyt siellä puistossa ja kuinka tutuiksi nämä muut äidit ovat tulleet? Kuinka usein näet heitä ja kuinka paljon heitä on?
Miksi yrität tehdä tästä jotain sukupuolten välistä konfliktia, kun kyse ei ole siitä? Ap
Yritän selvittää millaisen äitiotannan ja kuinka syvän heidän tuntemuksen kautta rakennat tätä tarinaasi. Jokin syy sille on, että jätit vastaamatta noihin kysymyksiin. Eli palaamme takaisin siihen päätelmään, että tarkoituksesi on vain arvostella muita äitejä.
Se on sinun omaa narratiiviasi. Mielikuvani pohjautuu niin somessa äitinä esiintyvien vaikuttajien ulostuloihin, kuin kasvokkain käytyihin sekä sivusta kuultuihin keskusteluihin. Kyllähän hyvin moni valittaa juuri sellaisesta lapsiperhe-elämästä mikä on hyvin ennalta tiedossa mitä se tulee olemaankin. Olen kuullut lähinnä äitien näkemyksiä. En aio vastata sinulle enää. Ap
Aloittaja yrittää keskustella sen perusteella mitä jotkut näyttävät (eivät siis ole, vaan näyttävät) somessa, mitä hän on muiden keskusteluja salakuunnellut ja lopulta hyvin pienen otannan äitejä käymiensä keskustelujen perusteella. Noin uskomattoman ohuella otannalla hän rajaa äidit kahteen kategoriaan arvostellakseen heitä.
Muita äitejä enemmän aloittajana miettisin, miksi hän kokee moiseen tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja edustaa miesvetoisen kapitalismin luomaa äitimallia, joka on täysin epäluonnollinen. Siinä missä lapsia on kasvatettu enne laumayksiköissä ja etenkin lauman naaraat ovat tukeneet ja auttaneet toisiaan, nykyisten valtauskontojen ja niiden aiheuttaman naisten yksin lasten kanssa koteihin eriyttämisen myötä tämä luonnollinen järjestys ei ole enää ollut mahdollista.
Tämä juontaa juurensa luonnollisesti kapitalismiin, joka käyttää hyväkseen ihmisen vahvinta viettiä, eli lisääntymisviettiä. Kun ihminen on lisääntynyt, hänestä tulee ns. itsekäs, eli hän on valmis tekemään kaiken poikastensa eteen. Yhteiskunta rakennettiin sen varaan, että naiset ovat riippuvaisia miehestään turvatakseen lapset ja miehet ovat riippuvaisia työstään turvatakseen lapset. Tämä toimii vain, mikäli naiset ovat yksin kotona lasten kanssa ja tähän tarvitaan taas se, että naiset suhtautuvat toistensa äitiyteen moralisoiden ja kilpaillen. Mikäli äidit olisivat toisiaan tukeva yhteisö, heillä olisi paljon enemmän mahdollisuuksia ja jaksamista osallistua yhteiskunnallisiin asioihin ja työelämään.
Länsimaiden tasa-arvoistuttua tämä asetelma on onneksi palaamassa takaisin luonnolliseen muotoonsa missä naisten kesken vallitsee hyvä henki ja toistensa tukeminen. Aloittaja edustaa tuulahdusta vanhasta maailmasta, jossa naiset elivät ja hengittivät itsensä korostamista muiden naisten kautta.
Jos vihaat ratsastusta, hevoset ovat mielestäsi lähinnä ärsyttäviä, inhoa sitä miten ne vievät kaiken aikasi ja rahasi, miksi hankkisit hevosen? Ei sen kummallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Totesin jo aloituksessa, että avaukseni ei koske sairasteluja tai muuta poikkeavaa, vaan tavallista arkea lasten kanssa mihin kuuluvat lapsekkaat asiat. Siis sellaiset asiat mitkä ovat tiedossa jo edes ennen kuin lasta on edes olemassa. Ap
Ne sairastelut ja yöheräilyt lisäävät aika paljon sitä koettua kuormitusta. Kaikki omat menot peruuntuu ja lapsi haluaa huomiota kokoajan. Eikä edes sen lapsen kanssa voi mennä lähileikkipuistoa kauemmas toipilaana.
En vaihtaisi oman lapsen kanssa vietetystä ajasta pois sekuntiakaan mutta välillä on vituttanut kuin pientä oravaa istua siellä hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi syö hiekkaa. Säällä kuin säällä. Ihan sama kuinka paljon on nukuttu edellisenä yönä/viikkoina/kuukausina/vuosina.
Eli sä et vietä lapsesi kanssa aikaa kun et istu siellä hiekkalaatikon reunalla?
Me oltiin tänään ongella ja maalattiin kankaaseen, omalla takapihalla lapsen serkkujen kanssa. Näin "maalla" asuvina ei olla koskaan käyty puistossa. Ja lapset ottaa päikkäreitä olohuoneeseen tehdyssä majassa. Ja on mulla se "oma" elämäkin, tänään lähden salille kun lasten isä tulee kotiin ja sitten mennään vielä siskon kanssa ostamaan kasvihuone, lapset haluaa istuttaa kurkkuja. :D
Yllättävän monet, joiden olis parasta olla veloja, sortuvat kuitenkin sen painostuksen alla. Alkavat kuvittelemaan, että kyllä kuitenkin pitää ja kuuluu lapsia tehdä ja kyllä se sitten varmaan on hauskaa ja kivaa kun vaan hankkii oman, vaikka ei huvita eikä kiinnosta.
Ja sitten kun lapsi on hankittu, tajutaan ettei olisikaan pitänyt, vaan olisin vaan ollut lapseton, kuten halusin. Ja eihän sitä lasta mihinkään palauttaa voi, sitten kärsitään.
T. Vela N46, joka ei sortunut painostuksen alle, mutta tuntee muutaman, jotka niin tekivät.
Kannattaako painostaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja edustaa miesvetoisen kapitalismin luomaa äitimallia, joka on täysin epäluonnollinen. Siinä missä lapsia on kasvatettu enne laumayksiköissä ja etenkin lauman naaraat ovat tukeneet ja auttaneet toisiaan, nykyisten valtauskontojen ja niiden aiheuttaman naisten yksin lasten kanssa koteihin eriyttämisen myötä tämä luonnollinen järjestys ei ole enää ollut mahdollista.
Tämä juontaa juurensa luonnollisesti kapitalismiin, joka käyttää hyväkseen ihmisen vahvinta viettiä, eli lisääntymisviettiä. Kun ihminen on lisääntynyt, hänestä tulee ns. itsekäs, eli hän on valmis tekemään kaiken poikastensa eteen. Yhteiskunta rakennettiin sen varaan, että naiset ovat riippuvaisia miehestään turvatakseen lapset ja miehet ovat riippuvaisia työstään turvatakseen lapset. Tämä toimii vain, mikäli naiset ovat yksin kotona lasten kanssa ja tähän tarvitaan taas se, että naiset suhtautuvat toistensa äitiyteen moralisoiden ja kilpaillen. Mikäli äidit olisivat toisiaan tukeva yhteisö, heillä olisi paljon enemmän mahdollisuuksia ja jaksamista osallistua yhteiskunnallisiin asioihin ja työelämään.
Länsimaiden tasa-arvoistuttua tämä asetelma on onneksi palaamassa takaisin luonnolliseen muotoonsa missä naisten kesken vallitsee hyvä henki ja toistensa tukeminen. Aloittaja edustaa tuulahdusta vanhasta maailmasta, jossa naiset elivät ja hengittivät itsensä korostamista muiden naisten kautta.
Tämä, niin tämä. Mikään ei ole ihmislajille luonnottomampaa kuin lapsiin ja äiteihin vihamielisesti suhtautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Totesin jo aloituksessa, että avaukseni ei koske sairasteluja tai muuta poikkeavaa, vaan tavallista arkea lasten kanssa mihin kuuluvat lapsekkaat asiat. Siis sellaiset asiat mitkä ovat tiedossa jo edes ennen kuin lasta on edes olemassa. Ap
Ne sairastelut ja yöheräilyt lisäävät aika paljon sitä koettua kuormitusta. Kaikki omat menot peruuntuu ja lapsi haluaa huomiota kokoajan. Eikä edes sen lapsen kanssa voi mennä lähileikkipuistoa kauemmas toipilaana.
En vaihtaisi oman lapsen kanssa vietetystä ajasta pois sekuntiakaan mutta välillä on vituttanut kuin pientä oravaa istua siellä hiekkalaatikon reunalla katsomassa, kun lapsi syö hiekkaa. Säällä kuin säällä. Ihan sama kuinka paljon on nukuttu edellisenä yönä/viikkoina/kuukausina/vuosina.
Eli sä et vietä lapsesi kanssa aikaa kun et istu siellä hiekkalaatikon reunalla?
Me oltiin tänään ongella ja maalattiin kankaaseen, omalla takapihalla lapsen serkkujen kanssa. Näin "maalla" asuvina ei olla koskaan käyty puistossa. Ja lapset ottaa päikkäreitä olohuoneeseen tehdyssä majassa. Ja on mulla se "oma" elämäkin, tänään lähden salille kun lasten isä tulee kotiin ja sitten mennään vielä siskon kanssa ostamaan kasvihuone, lapset haluaa istuttaa kurkkuja. :D
Ymmärrän hyvin sen ärsytyksen joka syntyy, kun sitä omaa elämään ei ole kun isä ei osallistu.
Ja mun lapsi ei ole yhtään tuota perinteistä lapsen tekemis tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet, joiden olis parasta olla veloja, sortuvat kuitenkin sen painostuksen alla. Alkavat kuvittelemaan, että kyllä kuitenkin pitää ja kuuluu lapsia tehdä ja kyllä se sitten varmaan on hauskaa ja kivaa kun vaan hankkii oman, vaikka ei huvita eikä kiinnosta.
Ja sitten kun lapsi on hankittu, tajutaan ettei olisikaan pitänyt, vaan olisin vaan ollut lapseton, kuten halusin. Ja eihän sitä lasta mihinkään palauttaa voi, sitten kärsitään.
T. Vela N46, joka ei sortunut painostuksen alle, mutta tuntee muutaman, jotka niin tekivät.
Kannattaako painostaa!?
Mäkin luulin, jossain vaiheessa, että on pakko haluta, että se elämä etenee, ettei joulut ole yksinäisiä, etten jää jostakin paitsi, myöhemmin kaduttaa, jne. Kunnes tajusin ettei mun ole pakko. Onneksi maltoin.
Mäkin jaksoin vaikka mitä puuhata lapsen kanssa niin kauan kun hoidin lasta kotona. Kun palasin töihin ja alkoi päiväkoti-työ-koti-ralli niin akku oli nopeasti tyhjä. Ja mä häpesin ja stressasin valtavasti miksi en meinaa jaksaa tavallista arkea. Tästä voisin kirjoittaa pidemminkin mutta en nyt ehdi.
Pointti kuitenkin että lakatkaa oikeasti toisten äitien ihmettely. Voimavaroja on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
Aika leikkipuistossa on max kaksi tuntia viikonloppupäivinä, mutta ei kukaan voi ymmärtää paljonko siivoamista, pukemista, kaupassa käyntiä tai ruoanlaittoa lapsi tuo tullessaan. Sehän täyttää ihan koko elämän, ei sitä voi ymmärtää ihan helposti etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Osa vanhemmista rakastaa sitä pikkulapsiaikaa ja on omimmillaan siinä. Toisille taas kouluiässä oleva lapsi on se, kenen kanssa juttu luistaa ja löytyy mielekästä puuhaa.
Sitten on myös monia joille se lapsi itsessään on tärkein maailmassa, tällöin lapsuuden spesifi ajanjakso ja sen hauskuus aikuiselle itselleen ole oleellisin asia. Sujuu sekä vauva-aika, pikkulapsiaika että koululaisen vanhempana olo aivan luontevasti kun on motivoitunut. Jopa teinin ja aikuisen lapsen vanhemmuus on antoisaa aikaa. On meitä moneksi.
Sama ja lapset 20v, 12v ja 9v.