Lue keskustelun säännöt.
En aina tajua muita äitejä
Olen tutustunut pääasiassa kahdenlaisiin äiteihin. Toiset ovat hyvinkin innoissaan voidessaan toteuttaa lapsensa kanssa perinteisiä lasten juttuja, kuten käydä leikkipuistoissa, lukea unisatuja, käydä Muumimaailmassa, luoda jouluntaikaa ym. Sitten toinen osa äideistä jatkuvasti valittaa siitä miten lapsen kanssa elämä on pelkkää leikkipuistoa eikä omaa elämää ole ollenkaan. Ymmärrän, että lapsen sairastelu ja kiukuttelu käyvät hermoon ja toki arki muutenki kenellä tahansa, mutta miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Se aika on tärkeintä sille lapselle, siinä ei ole tärkeintä se että miten itseään "toteuttaa tai jos on tylsää". Toki tärkeää on että on onnellinen ja tyytyväinen äiti koska se siihen lapseen eniten heijastuu plus päivän jälkeen jää yhteistä aikaa.
Kyllä se aika tärkeää on että lapsiaika olisi mukavaa äidille. Miehet voisivat osallistua enemmän vauvan hoitoon niin ehkä naiset jaksaisi paremmin ja kokisivat enemmän iloa lapsiajasta kun saisivat välillä taukoa yksitoikkoisesta vaipanvaihto, vauvan hytkyttely, imettäminen ja soseiden lusikoiminen ja sotkujen siivous puurtamisesta... Varsinkin vauvat ja taaperot on sellaisia että niistä kaipaa taukoa.
Nämä on niin yksilökohtaisia juttuja. Ja se ei tarkoita että olisi huono äiti. Täällä oli hyvä ja rakentava kommentti juuri aiheesta niin en toista.
Omalla kohdalla se vauva - ja taaperoikä oli ihanaa aikaa; jossain rakkaus/vauvahuuruissa sitä eli monta vuotta kotona lapsien kanssa joilla vuoden ikäero ja edelleen ajattelen että se oli elämäni onnellisinta aikaa ja sitä aikaa kaipaan.
Ne ystäväni joilla ei ollut lapsia ja joilla ainoastaan lapsenvahtikokemusta, kauhistelivat että 'varmaan on raskasta'. Ei ollut. Ja ne on kyllä ihan eri asioita vahtia toisen lasta kuin olla äiti. Teini-ikä ja huoli teinien touhuista, se sen puoleen ollutkin sit välillä sydärin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on äitiyslomalla ja elää jossain tuoreessa äitiyskuplassa ja silti on rynnättävä arvostelemaan muita äitejä edes tuntematta kunnolla heitä ja heidän taustojaan. Hän näkee kapean osa-alueen ja mutuilee sen perusteella itsensä jalustalle nostaen.
Eikö tämmöinen touhu ole jo vähän mennyttä maailmaa?
Onneksi kuitenkin on vielä ihan tavallisiakin ihmisiä, sellaisia jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, ja koettavat selviytyä parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan.
Heidän varassaan taitaa olla syntyvyys ja muukin arkielämä tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on äitiyslomalla ja elää jossain tuoreessa äitiyskuplassa ja silti on rynnättävä arvostelemaan muita äitejä edes tuntematta kunnolla heitä ja heidän taustojaan. Hän näkee kapean osa-alueen ja mutuilee sen perusteella itsensä jalustalle nostaen.
Eikö tämmöinen touhu ole jo vähän mennyttä maailmaa?
Ihmettelin tällaista käytöstä jo ennen kuin tulin itse äidiksi, mutta oman lapsen myötä tunne on vain voimistunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
No kyllä sen tietää. En tajua ollenkaan miten kukaan voi ajatella olevansa jotakin, jos ei sitten toteuta vanhemmuuttaan niin. Miten lapsen kanssa oleminen voi olla tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on äitiyslomalla ja elää jossain tuoreessa äitiyskuplassa ja silti on rynnättävä arvostelemaan muita äitejä edes tuntematta kunnolla heitä ja heidän taustojaan. Hän näkee kapean osa-alueen ja mutuilee sen perusteella itsensä jalustalle nostaen.
Eikö tämmöinen touhu ole jo vähän mennyttä maailmaa?
Voit myös perustella miksi tällainen asian ihmettely on sinusta itsensä jalustalle asettamista. Ap
En jaksa lukea ketjun kaikkia kommentteja, mutta itse kuulun noihin äiteihin, jotka mielellään touhuaa lasten juttuja. Se liittynee siihen, että sisälläni on aina asunut lapsi, joka pääsee nyt omien lasteni kanssa toteuttamaan itseään. Lapset pitävät minusta, koska ymmärrän heitä, olenhan itse aikuinen ja lapsi samassa persoonassa.
Kaikissa aikuisissa ei kuitenkaan asu lasta eikä halu vanhemmuuteen liity siihen. Itse kyllä iloitsen sisäisestä lapsestani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin että oon vauva/taapero/leikki-ikäinen fani. Mutta kyllä lapset on paljon kivempia koululaisina/teinenä/aikuisena. Pystyy tehdä oikeasti asioita jotka enemmän kiinnostaa kaikkia. Se pikkulapsiaika on niin pienissä ympyröissä ja aikataulutettua ja sellaista tylsää hömpänpömppää. Pitää olla innostunut että wau tiesit että tuo on sininen väri, vau osaat sanoa auto, wau pyöräilet jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan valittaa koskaan mistään?
Sitä mä eniten tykkään teinien vanhemmuudessa, että kanssavanhemmilta saa oikeasti vertaistukea. Kun moposta lähtee kilvet, pojalta kortti ja äidiltä ääni, ollaan jotenkin kaikki samassa veneessä.
Älähän nyt. Kyllä meitä täydellisiä teinienkin äitejä löytyy. Meidän teinit ovat niin ongelmattomia ja mukavia. Heidän kanssaan on niin mukava käydä keskusteluja ja katsoa miten he kasvavat omiksi persoonikseen ja alkavat löytää oman paikkansa maailmassa. Eikun ihan vakavissaan olen monelle sanonut että minä en voittanut vauva-lotossa kun en saanut helppoja vauvoja mutta minä voitin teini-lotossa. Jokainen teinin vanhempi tajuaa että teini-lotossa voittaminen on paljon suurempi onnenpotku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan valittaa koskaan mistään?
Sitä mä eniten tykkään teinien vanhemmuudessa, että kanssavanhemmilta saa oikeasti vertaistukea. Kun moposta lähtee kilvet, pojalta kortti ja äidiltä ääni, ollaan jotenkin kaikki samassa veneessä.
Tää on niin totta, teinien vanhemmat pitää yhtä ja kaikki on samassa veneessä. Pikkulasten äidit tekee aina jotain väärin toisten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan valittaa koskaan mistään?
Sitä mä eniten tykkään teinien vanhemmuudessa, että kanssavanhemmilta saa oikeasti vertaistukea. Kun moposta lähtee kilvet, pojalta kortti ja äidiltä ääni, ollaan jotenkin kaikki samassa veneessä.
Älähän nyt. Kyllä meitä täydellisiä teinienkin äitejä löytyy. Meidän teinit ovat niin ongelmattomia ja mukavia. Heidän kanssaan on niin mukava käydä keskusteluja ja katsoa miten he kasvavat omiksi persoonikseen ja alkavat löytää oman paikkansa maailmassa. Eikun ihan vakavissaan olen monelle sanonut että minä en voittanut vauva-lotossa kun en saanut helppoja vauvoja mutta minä voitin teini-lotossa. Jokainen teinin vanhempi tajuaa että teini-lotossa voittaminen on paljon suurempi onnenpotku.
Toki, mutta siinä vaiheessa on niin paljon perspektiiviä koko touhusta että tajuaa sen olevan lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti joka väittää rakastavansa joka hetkeä, valehtelee. Minä sain vauvan jo 20v iässä, lapsen isä ei sitten osallistunutkaan hoitamiseen kuten niin lupaili.. lapsella todettiin huono näkö, huono tasapaino jne.. minä vein pitkät matkat bussilla toimintaterapiaan joka toinen vko - pari vuotta. Kaiken tein yksin, vaikka molemmat töissä käyviä.. kaikki lapsen hoito jäikin minulle, kodin hoito myös.. ei ollut enää voimia niin paljon touhuta ’ylimääräistä’, masennuin kovin, en jaksanut itse edes suihkussa aina käydä. Mies jaksoi kerran kuussa käydä lapsen kans ulkona, ja minä siivosin sillä välin. Hän kommentoi miten ’muut äidit nauroi lasten kanssa puistossa’. Eli olivat siten parempia kuin minä. Kaikki on minun syyni, sekin että olin väsynyt siihen taakkaan yksin. Voi vttu kun oliskin voinu vaan viiä lapsi puistoon ja leikkiä rauhassa, ja kotona olis joku joskus tehnyt jotain minun puolestani. Isovanhemmat ei ikinä auttaneet, ei tukiverkostoa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että lapsuus on tosi hyvin lyhyt aika ihmisen elämää, mutta samalla äärimmäisen tärkeä. Mielestäni ei ole lainkaan yhdentekevää miten vanhempi siihen suhtautuu, suorittaa hän sitä kuinka tunnollisesti tahansa. Ap
Niin, siis lapsuus todellakin on lyhyt aika. Juuri siksi ei kannata jättää lapsia tekemättä sillä perusteella, kuinka paljon mielihyvää muumimaailmat ja prinsessaleikit tuottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva- ja pikkulapsiaika kestää niin kovin vähän aikaa, kun sitä jälkeenpäin muistelee.
Siitä kannattaisi yrittää nauttia; kun saa istua hiekkalaatikolla ilman stressiä.
Mitä omaa elämää? Lapsen lapsuusaika on sitä äidin omaa elämää.
Ei haittaa, jollet tajua muita äitejä. Muut äidit hoitavat asiat omalla tavallaan ja sinä omallasi. Sinun ei tarvi puuttua muiden asioihin.
Siis ne lapset tajuaa, että vanhemmat tekee tuon kaiken lasta varten, eikä omasta nautinnosta, ja kyllä se lapselle on fine. Riittää että vanhemmat ostaa leluja, lapsen tehtävä on leikkiä niillä. Lapsi ilakoi muumimaailmassa, vanhemmat on turvana ja saattajina. Lapsi tekee hiekkakakkuja, vanhemmat voi auttaa, jos ei meinaa onnistua. Lapsi sanoo, että hauki on kala, ja vanhemman ei tarvi keskustella sitä pitkän kaavan kautta läpi. Lapsi korkeintaan ajattelee, että onpa aikuiset outoja, kun ne istuu ja jauhaa paskaa mieluummin, kuin kiipeilee, laskee mäkeä, leikkii kuvitteluleikkejä ja ilakoi huvipuistolaitteissa, mutta jokainen valitsee, miten aikansa kuluttaa.
Toki eri asia, jos lapsi kasvaa neljän seinän sisällä puhelin kourassa, koska vanhemmat jättää tylsyyden takia lapsen ilman ikätasoisia virikkeitä. Tai, jos vanhemmat tekee kaiken tuon, mutta vinkuen ja marmattaen. Mutta sen sijaan ei lapselta ole ollenkaan pois, jos vanhempi itse ei samalla tavalla pakahdu innosta ja nautinnosta muumimaailmassa, leikkipuistossa tai siitä, että joulupukki tulee kohta.
Joo surkea äiti olet, jos et naura hersyvästi, ja huuda mukana, kun joku huutaa "Six seven", keskustele pohdiskelevasti ja intohimoisesti Twilight-saagasta, fanita yhdessä Roni Bäckia, erota sen ihanan kpop-bändin jäsenet toisistaan ja keskustele yhdessä, miten oppisitte paremmin snaippaamaan vihuja Fortissa.
Ai mitä? Tämä lapsekkaista asioista nauttimisen sääntö päti siis vain, jos kyseessä on pienet lapset? Eikö koululaiset tarvi vanhemman hyväksyntää ja läsnäoloa? Aijai, ei montaa vuotta kestänyt kunnon äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Siis ne lapset tajuaa, että vanhemmat tekee tuon kaiken lasta varten, eikä omasta nautinnosta, ja kyllä se lapselle on fine. Riittää että vanhemmat ostaa leluja, lapsen tehtävä on leikkiä niillä. Lapsi ilakoi muumimaailmassa, vanhemmat on turvana ja saattajina. Lapsi tekee hiekkakakkuja, vanhemmat voi auttaa, jos ei meinaa onnistua. Lapsi sanoo, että hauki on kala, ja vanhemman ei tarvi keskustella sitä pitkän kaavan kautta läpi. Lapsi korkeintaan ajattelee, että onpa aikuiset outoja, kun ne istuu ja jauhaa paskaa mieluummin, kuin kiipeilee, laskee mäkeä, leikkii kuvitteluleikkejä ja ilakoi huvipuistolaitteissa, mutta jokainen valitsee, miten aikansa kuluttaa.
Toki eri asia, jos lapsi kasvaa neljän seinän sisällä puhelin kourassa, koska vanhemmat jättää tylsyyden takia lapsen ilman ikätasoisia virikkeitä. Tai, jos vanhemmat tekee kaiken tuon, mutta vinkuen ja marmattaen. Mutta sen sijaan ei lapselta ole ollenkaan pois, jos vanhempi itse ei samalla tavalla pakahdu innosta ja nautinnosta muumimaailmassa, leikkipuistossa tai siitä, että joulupukki tulee kohta.
Tämäkin on hyvä näkökulma. On varmasti totta, että lapsi voi nauttia, vaikka aikuinen ei nauttisikaan. Onko tällaisilla ihmisillä kuitenkin jotain muuta mitä he odottavat vanhemmuudessa? Olettaen siis, että lapset on toivottuja ja tehty tietoisesti. Väärinkäsitysten varalta täsmennän. Tarkoitan aloituksellani ihmisiä ketkä ovat tienneet jo ennen lasten saamista, että he eivät tykkää touhuta lasten kanssa eivätkä nauti lapsekkaista asioista tai pitävät vastenmielisinä niitä asioita mitä lapsiperhe-elämä pitää sisällään. Ap
Eikö kaikkiin asioihin mihin maailmassa ryhtyy kuulu myös ikäviä asioita? Ei lapsiperhe-elämä ole siitä poikkeus. Ja vaikka se on tiedossa voi silti hyvin haluta lapsia, koska tuo pikkulapsivaihe on vain vaihe ja lapset kasvaa nopeasti. Ja kun tekee muutaman, he puuhailevat keskenään hyvässä ja pahassa...Mä luulen että ymmärrys muita äitejä kohtaan vielä löytyy ap:ltä kun aikaa kuluu.
Mielestäni osa näistä on ihan relevantteja kysymyksiä enkä pidä pahana asiana, jos ihmiset ketkä eivät edes tykkää lapsista, jättävät lastenhankinnan väliin.