Lue keskustelun säännöt.
En aina tajua muita äitejä
Olen tutustunut pääasiassa kahdenlaisiin äiteihin. Toiset ovat hyvinkin innoissaan voidessaan toteuttaa lapsensa kanssa perinteisiä lasten juttuja, kuten käydä leikkipuistoissa, lukea unisatuja, käydä Muumimaailmassa, luoda jouluntaikaa ym. Sitten toinen osa äideistä jatkuvasti valittaa siitä miten lapsen kanssa elämä on pelkkää leikkipuistoa eikä omaa elämää ole ollenkaan. Ymmärrän, että lapsen sairastelu ja kiukuttelu käyvät hermoon ja toki arki muutenki kenellä tahansa, mutta miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa vanhemmista rakastaa sitä pikkulapsiaikaa ja on omimmillaan siinä. Toisille taas kouluiässä oleva lapsi on se, kenen kanssa juttu luistaa ja löytyy mielekästä puuhaa.
Sitten on myös monia joille se lapsi itsessään on tärkein maailmassa, tällöin lapsuuden spesifi ajanjakso ja sen hauskuus aikuiselle itselleen ole oleellisin asia. Sujuu sekä vauva-aika, pikkulapsiaika että koululaisen vanhempana olo aivan luontevasti kun on motivoitunut. Jopa teinin ja aikuisen lapsen vanhemmuus on antoisaa aikaa. On meitä moneksi.
Ilmeisesti sinulla on helpot ja terveet lapset, kun on noin helppoa, mutta kaikilla ei näin kuitenkaan ole. Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu tahansa niin onhan täysin erilaista vanhemmuus ujon ja rauhallisen tytön kanssa kuin vilkkaan pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
Aika leikkipuistossa on max kaksi tuntia viikonloppupäivinä, mutta ei kukaan voi ymmärtää paljonko siivoamista, pukemista, kaupassa käyntiä tai ruoanlaittoa lapsi tuo tullessaan. Sehän täyttää ihan koko elämän, ei sitä voi ymmärtää ihan helposti etukäteen.
Yksi lapsi tuo mittaamattoman määrän siivoamista, pukemista ja ruoanlaittoa? Kuulostaa vaikeilta elämänhallinnan ongelmilta. Jos on työssäkäyvä tukiverkoton yksinvanhempi ja lapsi jollain tavalla sairas tms jatkuvaa haastetta arjessa, sitten ymmärrän, mutta muuten kuulostaa aika liioitellulta.
Sulla ei selvästikään ole vauvaikää vanhempia lapsia. Vauvaikä on helppo kun lapsi ei kävele tai juokse, mutta sen jälkeen juokset hänen perässään seuraavat kolme vuotta, ettei jää auton alle tai joudu muihin onnettomuuksiin. Jos saat pojan, vaikeuskerroin nousee.
Miksi kukaan valittaa koskaan mistään?
Sitä mä eniten tykkään teinien vanhemmuudessa, että kanssavanhemmilta saa oikeasti vertaistukea. Kun moposta lähtee kilvet, pojalta kortti ja äidiltä ääni, ollaan jotenkin kaikki samassa veneessä.
Herätkää
Susta, joka teet kaikesta sukupuolikysymyksen, tulee mieleen Ex-Onnelliset sarjan Kaisa, jolla oli vastaavanlainen pakkomielle tehdä kaikesta sukupuolikysymyksiä, väänsi jokaista mahdollista asiaa ja siis kaikin puolin kykenemätön ymmärtämään muiden näkökulmia.
Mielestäni ironista kritisoida AP:n aloitusta ja kykenemättömyyttä ymmärtää muita ihmisiä, kun samalla toteutat ihan samaa. Hän ei ole vain yksinkertaisesti tavannut muita leikkipuistossa ja hän on nyt sanonut sen aika monta kertaa. Ja ihmiset nyt vain sattuvat tekemään päätelmiä kokemuksiensa pohjalta, AP käy todella asiallista keskustelua. Mielestäni hänen ei edes tarvitsisi nähdä vaivaa näihin vastaamiseen, kun ne olisi saanut selville ihan vain lukemalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
Minä ajattelin viihtyväni. Ajattelin, että siellä tutustuu alueen äiteihin ja on leppoisaa jutella, lapsilla on seuraa toisistaan jne. Oli yllätys miten hel ve tin tyhmiä suurin osa äideistä juttuineen on. Kaikki pyörii lapsiasioiden ympärillä ja jutut kiertää kehää. Ikään kuin aikuiset ihmiset taantuisivat jonnekin kehitysviiveisten tasolle jutuissaan. Miten teillä tulee hampaita, meillä tuli pisu pottaan eilen, meillä on nyt ummetusta, meillä taas masu löydällä, syödäänkö teillä jo bataattia, meillä ollaan nyt kokeiltu sormiruokailua. Imetys sitä ja tandeminetys tätä. Loputon päsmäröinti paljasjalkakengistä. Aina on joku imetys- tai kenkäfanaatikko paikalla.
Ei tuota kestä, pää räjähtää. Ja onhan siellä puistossa oikeasti aika tylsää ilman aikuista seuraa päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit on pääsäntösesti ihan pihalla.
Mun systeri on tuommoinen nurisija mutsi. Neljä lasta piti tehdä, eikä kenenkää kanssa oo kivaa. Aina se jatkuva valitus päällä, kun pitää ehtiä, sinne ja tänne. Sitten tehdä sitä ja tätä. Hänelle ei ollut sopiva vauva-aika, ei pikkulapsuus, kouluikä, ei teinivaihe... luulen, että kun lapset ovat aikuisia, niin eivät ole väleissä. Saapahan purnata siitäkin sitten.
Sama rouva erosi miehestäänkin saatesanoin "jos tää avioliitto olisi joskus ollut kivaa, mutta ei."
Muutaman kerran saanut kiukut päälleni, kun kyselin, että voisko miettiä, että onkohan asenne ihan kohdillaan... Ei se työssäänkään viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
Minä ajattelin viihtyväni. Ajattelin, että siellä tutustuu alueen äiteihin ja on leppoisaa jutella, lapsilla on seuraa toisistaan jne. Oli yllätys miten hel ve tin tyhmiä suurin osa äideistä juttuineen on. Kaikki pyörii lapsiasioiden ympärillä ja jutut kiertää kehää. Ikään kuin aikuiset ihmiset taantuisivat jonnekin kehitysviiveisten tasolle jutuissaan. Miten teillä tulee hampaita, meillä tuli pisu pottaan eilen, meillä on nyt ummetusta, meillä taas masu löydällä, syödäänkö teillä jo bataattia, meillä ollaan nyt kokeiltu sormiruokailua. Imetys sitä ja tandeminetys tätä. Loputon päsmäröinti paljasjalkakengistä. Aina on joku imetys- tai kenkäfanaatikko paikalla.
Ei tuota kestä, pää räjähtää. Ja onhan siellä puistossa oikeasti aika tylsää ilman aikuista seuraa päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.
Miksi teet näiden keskustelunavausten pohjalta johtopäätöksen, että kyseiset äidit ovat tyhmiä? Ihminen on nimenomaan sosiaalisilta taidoiltaan huomattavan älykäs eläin mikä ilmenee kyvystä kommunikoida tavoilla mikä yhdistää kanssalajitovereita. Kommentistasi paistaa, että sinulla tätä taitoa ei välttämättä ole, mutta sen sijaan tuletkin johtopäätäkseen, että nimenomaan nämä äidit ovat tyhmiä etkä sinä. Olen itsekin aloittanut leikkipuistoissa keskusteluja mitä erilaisemmista aiheista eikä ole ikinä tullut mieleenkään pitää muita äitejä tyhminä siksi, että nämä aiheet eivät ole kiinnostaneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mäkin jaksoin vaikka mitä puuhata lapsen kanssa niin kauan kun hoidin lasta kotona. Kun palasin töihin ja alkoi päiväkoti-työ-koti-ralli niin akku oli nopeasti tyhjä. Ja mä häpesin ja stressasin valtavasti miksi en meinaa jaksaa tavallista arkea. Tästä voisin kirjoittaa pidemminkin mutta en nyt ehdi.
Pointti kuitenkin että lakatkaa oikeasti toisten äitien ihmettely. Voimavaroja on erilaisia.
Tämä on myös sellainen näkökulma mitä kaipasin. En ole osannut ajatella, että osa äideistä kyllä osasi odottaa innolla kaikkea yhteistä touhuamista, mutta arki vei ilon ja voimat kaikesta ylimääräisesti. Yleisin mielikuva muiden kommenteista on se, että on jo ennen lasten saamista tiedetty, että lapsekkaat jutut on "tyhmiä" tai "vajaaälyisten hommaa" ja sitten silti se lapsi pitää hankkia ja lopulta valitetaan kaikille, että todellisuus on tosiaankin ikävää. Pahimmillaan tehdään vielä johtopäätös, että muut ihmiset ovat tyhmiä kuten aiemmissa kommenteissa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Se aika on tärkeintä sille lapselle, siinä ei ole tärkeintä se että miten itseään "toteuttaa tai jos on tylsää". Toki tärkeää on että on onnellinen ja tyytyväinen äiti koska se siihen lapseen eniten heijastuu plus päivän jälkeen jää yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa vanhemmista rakastaa sitä pikkulapsiaikaa ja on omimmillaan siinä. Toisille taas kouluiässä oleva lapsi on se, kenen kanssa juttu luistaa ja löytyy mielekästä puuhaa.
Ja osa onnessaan, kun lapsi häipyy eikä enää häiritse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun systeri on tuommoinen nurisija mutsi. Neljä lasta piti tehdä, eikä kenenkää kanssa oo kivaa. Aina se jatkuva valitus päällä, kun pitää ehtiä, sinne ja tänne. Sitten tehdä sitä ja tätä. Hänelle ei ollut sopiva vauva-aika, ei pikkulapsuus, kouluikä, ei teinivaihe... luulen, että kun lapset ovat aikuisia, niin eivät ole väleissä. Saapahan purnata siitäkin sitten.
Sama rouva erosi miehestäänkin saatesanoin "jos tää avioliitto olisi joskus ollut kivaa, mutta ei."
Muutaman kerran saanut kiukut päälleni, kun kyselin, että voisko miettiä, että onkohan asenne ihan kohdillaan... Ei se työssäänkään viihdy.
No aika kurja elämä sillä :(
Miten teidän perheessä on lapset kasvatettu? Eikö siskosi ole oppinut tekemään omia päätöksiä ja oppinut ajattelemaan että mitä hän ITSE haluaa elämältä? Ja onhan tuossa mieskin ollu osallisena lapsen tekoon, miksi se mies on tehnyt lisää lapsia vaikka nainen on onneton edellistenkin kanssa?
Tulee mieleen että minä voisin olla tuo nainen. Mies painosti tekeen lisää lapsia vaikka en halunnut. Onneksi tajusin asioita toisen lapsen kohdalla, melkein tuli kolmaskin mutta onneksi tajusin erota ajoissa ja pääsin eroon miehestä joka ei yhtään ajatellut sitä mitä minä elämältä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
9 kk ikäisen vauvan kanssa ei käydä leikkipuistossa, mutta sääliksi käy tuotakin lasta jonka äitiä ei kiinnostanutkaan olla äiti. Lapsi ei pysty vaikuttamaan siihen millainen on. Hän on täysin vanhempiensa armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen äiti. Jopa ruoan laittaminen perheelle oli kuormittavaa, ja pikkusiskoni sairastuminen oli HÄNEN tragediansa. Mutta kyllä hän pääsi minusta eroon. Nyt hän vinkuu kun en enää pidä yhteyttä.
Sain omia lapsia enkä koskaan ajatellut että joudun heidän takiaan luopumaan mistään tärkeästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Se aika on tärkeintä sille lapselle, siinä ei ole tärkeintä se että miten itseään "toteuttaa tai jos on tylsää". Toki tärkeää on että on onnellinen ja tyytyväinen äiti koska se siihen lapseen eniten heijastuu plus päivän jälkeen jää yhteistä aikaa.
Kyllä se aika tärkeää on että lapsiaika olisi mukavaa äidille. Miehet voisivat osallistua enemmän vauvan hoitoon niin ehkä naiset jaksaisi paremmin ja kokisivat enemmän iloa lapsiajasta kun saisivat välillä taukoa yksitoikkoisesta vaipanvaihto, vauvan hytkyttely, imettäminen ja soseiden lusikoiminen ja sotkujen siivous puurtamisesta... Varsinkin vauvat ja taaperot on sellaisia että niistä kaipaa taukoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Se aika on tärkeintä sille lapselle, siinä ei ole tärkeintä se että miten itseään "toteuttaa tai jos on tylsää". Toki tärkeää on että on onnellinen ja tyytyväinen äiti koska se siihen lapseen eniten heijastuu plus päivän jälkeen jää yhteistä aikaa.
Kyllä se aika tärkeää on että lapsiaika olisi mukavaa äidille. Miehet voisivat osallistua enemmän vauvan hoitoon niin ehkä naiset jaksaisi paremmin ja kokisivat enemmän iloa lapsiajasta kun saisivat välillä taukoa yksitoikkoisesta vaipanvaihto, vauvan hytkyttely, imettäminen ja soseiden lusikoiminen ja sotkujen siivous puurtamisesta... Varsinkin vauvat ja taaperot on sellaisia että niistä kaipaa taukoa.
No ei se ole lapsenkaan näkäkulmasta kovin mukavaa, jos vanhemmat lähtökohtaisesti vihaavat kaikkia niitä asioita mitkä ovat lapselle tärkeitä, kuten ruoka, leikki ja hoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta sitä kukaan voi etukäteen tietään millainen on vanhempana? Minäkin suunnittelin ja haaveilin paljon mitä kaikkea, olen ja teen ja se oli loppujen lopuksi hiton tylsää ja palasin töihin kun lapseni oli 9 kuukautta.
Ajattelitko siis ennen lasten saamista, että viihtyisit esimerkiksi leikkipuistoissa, mutta et viihtynytkään? Ap
Aika leikkipuistossa on max kaksi tuntia viikonloppupäivinä, mutta ei kukaan voi ymmärtää paljonko siivoamista, pukemista, kaupassa käyntiä tai ruoanlaittoa lapsi tuo tullessaan. Sehän täyttää ihan koko elämän, ei sitä voi ymmärtää ihan helposti etukäteen.
Yksi lapsi tuo mittaamattoman määrän siivoamista, pukemista ja ruoanlaittoa? Kuulostaa vaikeilta elämänhallinnan ongelmilta. Jos on työssäkäyvä tukiverkoton yksinvanhempi ja lapsi jollain tavalla sairas tms jatkuvaa haastetta arjessa, sitten ymmärrän, mutta muuten kuulostaa aika liioitellulta.
Kuulostat mieheltä tai muuten ihmiseltä jolla on joku tekemässä sen kaiken. Varmaan vielä ihmettelet miksi se joku on usein huonolla tuulella tai väsynyt.
"miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa?"
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole vakituista työpaikkaa?
Miksi tehdä lapsia, jos tykkää matkustella?
Miksi tehdä lapsia, jos on introvertti?
Miksi tehdä lapsia, jos kantaa periytyvää sairautta?
Miksi tehdä lapsia, jos inhoaa lastenohjelmia?
Miksi tehdä lapsia, jos on koko ajan kiinni älypuhelimesa?
Miksi tehdä lapsia, jos ei oikeastaan edes pidä lapsista?
Miski syntyvyys laskee?
Itse kyllä yllätyin miten kiinni olin vauvassa. Nautin hoitamisesta. Sen sijaan olin kyllä väsynyt kun en saanut nukuttua, mutta sekin vaihe meni aikanaan ohi. Ei se ulkoilu aina ihan aikuiselle parasta viihdykettä ollut, mutta lapsen vuoksi sitä tehtiin ja nyt on jo ikävä niitä aikoja.
Vanhemmuus on elämää ja siihen kuuluu kaikki tunteet, ei se ole mikään elämys, josta nautitaan vain hetki.
Yksi lapsi tuo mittaamattoman määrän siivoamista, pukemista ja ruoanlaittoa? Kuulostaa vaikeilta elämänhallinnan ongelmilta. Jos on työssäkäyvä tukiverkoton yksinvanhempi ja lapsi jollain tavalla sairas tms jatkuvaa haastetta arjessa, sitten ymmärrän, mutta muuten kuulostaa aika liioitellulta.