Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (333)
Miehen tutulla on siis marjabisness ja sitä kautta hän oli tutustunut tähän naiseen. Hän oli hoitanut naiselle työpaikan yrityksestään jotta hän saisi työluvan Suomeen. En tunne kuvioita tarkemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä jää tyhjän päälle, jos saat puolet omaisuudesta.
Vai onko se teidän omakotitalo jossakin Ilomantsissa, jossa sen arvo on ehkä parhaassa tapauksessa parikymmentä tonnia?
Sanotaan nyt vaan ettei se ihan pääkaupunkiseudulla ole.
Ikävä juttu, sympatiani ovat toki aloittajan puolella. Toisaalta se on vakava varoitus kaikille, jotka suunnittelevat elämänsä jonkun toisen varaan. Aina on riski, että puoliso kuolee, sairastuu, joutuu työttömäksi tai ottaa avioeron.
Mutta kiltti ja kunnollinen mies ei vieläkään kelpaa palstamammoille...
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Siis oletko ollut töistä pois 26vuotta? Jos näin, niin sitä niität mitä olet kylvänyt.
Tässä ei ole nyt muuta vaihtoehtoa, kuin ap:n laitta itsensä timmikuntoon . Jos et jo ole , niin kaunis kampaus , hyvä paino,,,lenkille ect ect , ja ei muuta kun pyydykset vesille. Kyllä varakkaita aviomiehiä löytyy, isket sellaisen ja annat vakoa. Se elättää sinua jatkossa . Näitä kiimaisia riittää miehissä.
Anna mennä vaan. Thaimaalainen avioliitto siellä päin voi osoittautua kivaksi ylläriksi, kun miehen pitää elättää vaimon ohella koko tämän suku. Kymmenen vuoden päästä ukolla roikkuu jo perse ja pallerot polvissa ja loput rahansa joutuu käyttämään viakraan pitääkseen naisensa tyytyväisenä. Siinä sitä auvoa piisaa.
Ja taas on katsottu YouTubea ja apinoitu sieltä aloitus. Ap on sama joka sepitti pari päivää sitten sen "tyttäreni biologinen isä valmistujaisissa blaablaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä jää tyhjän päälle, jos saat puolet omaisuudesta.
Vai onko se teidän omakotitalo jossakin Ilomantsissa, jossa sen arvo on ehkä parhaassa tapauksessa parikymmentä tonnia?
Sanotaan nyt vaan ettei se ihan pääkaupunkiseudulla ole.
No sitten se on kyllä tosiaan vähän huonompi juttu.
Jätä talo miehesi myytäväksi ja asiat hänen hoidettavakseen, vaadi sinä rahat ja juokse.
Ehkä sinulla on sosiaalisia verkostoja, jotka voisivat auttaa työllistymisessä?
No kauaa et ehtinyt olla opettajana.
Ole onnellinen jos saat puolet. Ethän sinä voi enempää vaatia.
Jos teillä on yhteinen luottokortti niin luulenpa että se työssäkäyvä uraohjus on se jonka nimillä kortti on eikä ilman tuloja oleva kotirouva.
Olisi kannattanut pala työelämään viimeistään kun kuopus aloitti esikoulun.
Ymmärrän että ajattelet että miehesi olisi sinulle jotain velkaa. Mutta saathan sinä sentään puolet omaisuudesta jonka joku muu kerrytti.
Tämän saman provokirjailijan käsiala on niin ilmiselvän tuttua. Samaa paskaa kesät talvet.
"Opettaja" ei kirjoita Thaimaaseen.
Ethän sinä jää tyhjän päälle, jos saat puolet omaisuudesta.
Vai onko se teidän omakotitalo jossakin Ilomantsissa, jossa sen arvo on ehkä parhaassa tapauksessa parikymmentä tonnia?