Psykoterapeuteilla on yllättäen lähes kaikilla kalenterit tyhjinä ja haluavat asiakkaita

Ylikallista

Vierailija kirjoitti:

Ylikallista

Ylihintaista ja kustannustehotonta. Aivan liian hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoin mahdollinen tulos on kyllä jos psykoterapia saa ihmisen taantumaan lapsen tasolle, jolloin kaikki aikuinen toimijuus katoaa.

 

Erityisesti tuo kaikenlainen traumojen kaivelu ja vääräntyyppinen validointi ja vahvistaminen voi saada todella pahaa jälkeä aikaan. 

 

Lähtökohtaisesti aikuisen ihmisen tulisi kyetä säilyttämään toimintakykynsä psykoterapian jälkeenkin. Valitettavasti niin ei aina käy.

Tunnistan tämän kuvion omasta "keskusteluhoidosta". Toisaalta huomaan myös sen että me joilla on kehityksellinen tai kompleksinen trauma ollaan varmaan herkkiä vajoamaan juuri tuohon lapsen rooliin tai tilaan mikä ammattilaisen kuuluisi huomata. Näin jälkeen päin olisin kyllä toivonut että hoitaja olisi jossain kohtaa älynnyt keskeyttää tämän haitallisen toimintamallin ja sanonut että tämä ei vie vointiasi parempaan suuntaan. Koska hän kyllä omien sanojensa mukaan huomasi tuon lapsen tilaan siirtymisen ja voimakkaan dissosiaation käynneillä. Että pieleen meni. 

Niin siis oma psykodynaaminen terapeutti järjestelmällisesti esti minua olemasta normaalissa aikuisen tilassa. Jos aloitin käynnillä puheen ihan normaalista elämästä, hän alkoi tuijottaa merkitsevästi kelloa ja siitä tiesin, että on aika taas sukeltaa TODELLA SYVÄLLE KAUHUUN JA HAAVOITTUVUUTEEN. Ja aina jos yritin puhua ongelmistani jonkin psykologisen tutkimuksen valossa hän tuhahteli. Eli hän järjestelmällisesti esti sen, että minulle olisi kehittynyt ja pysynyt yllä aikuisen suhtautuminen elämäni vaikeisiin asioihin. 

Kesti pari kuukautta ja aloin saada vahvoja ärtymyskohtauksia. Välejä meni lapsuudenperheeseen, ystäviin, kollegoihin, lähdin paristakin työprojektista ovet paukkuen, impulssikontrolli ei kestänyt mitään. Korjaan näitä jälkiä edelleen. Jälkikäteen on helppo ymmärtää, että kyse oli siitä, että purin kiukkua ja hämmennystä ja avuttomuutta, jota tunsin terapeutin edessä kaikkiin muihin kykenemättömänä lopettaa terapiaa, koska sen piti parantaa.

En kiistä nuorten mielenterveyskriisiä, mutta oletteko huomanneet että Hesarissa on joka päivä joku terapeutti analysoimassa mielenterveysongelmia. Kyllähän tämä sataa psykologien laariin. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. 

Vanhakantaiset psykodynaaminen saati psykoanalyyttinen psykoterapia ovat varsin aikansa eläneitä ja näiden mukaisesti vuosikymmeniä sitten opiskelleet psykoterapeutit eivät välttämättä ole ihan tässä ajassa kiinni. Monet ihmiset perustavat käsityksenä psykoterapiasta näihin. Nykyisin kuitenkin suunta on jo aika eri niillä jotka tänä päivänä kouluttautuvat. Itsellä erittäin hyvä kokemus mm. traumapsykoterapiasta. Ei ole mitään filosofista höpöttelyä tai alitajunnan kaivelemista vaan sisälsi ihan tutkimustietoon pohjaavia menetelmiä ja konkreettisia työkaluja kuten EMDR. Psykodynaamisessa terapiassa tuntuu kaikkein eniten olevan kummallisuuksia, mutta tuo suuntaus on jäämässä kyllä taka-alalle.

Hödd

Kanta-arkiston laajentuminen voi murentaa hoidon luottamuksellisuutta. Psykologien ja psykoterapeuttien uusi, tänä vuonna voimaan tullut tiedon tallentamisvelvoite herättää huolta yksityisyyden suojasta. Jos potilas kokee, että arkaluonteiset tiedot ovat muidenkin tarkasteltavissa, kynnys hakeutua terapiaan nousee ja vaikeiden, häpeällisten tai leimaavien aiheiden käsittely vaikeutuu.

Sosiaalisille ilmiöille ei useinkaan löydy yhtä yksiselitteistä selitystä, mutta uskon tämän tekijän vaikuttavan kyseiseen kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

En kiistä nuorten mielenterveyskriisiä, mutta oletteko huomanneet että Hesarissa on joka päivä joku terapeutti analysoimassa mielenterveysongelmia. Kyllähän tämä sataa psykologien laariin. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. 

Iloisesti menee sekaisin terapeutit, psykologit ja psykoterapeutit. Tässä ketjussa on kyse psykoterapeuteista, joilla voi olla monenlainen koulutustausta. Pelkän psykologin käynneistä ei saa kela-korvausta. 

Who cares

up