Psykoterapeuteilla on yllättäen lähes kaikilla kalenterit tyhjinä ja haluavat asiakkaita

Up

Vierailija kirjoitti:

Huonolle terapeutille ei kannata mennä turhia jorisemaan ja se menee kantaan Suomessa, ulkomailla ei mene kai. Pitää olla edistystä tai ymmärtävä.

Kantahan on ollut olemassa jo ikuisuuden eli tuskin tuo nyt selittää. Enemmänkin uskon että terapiatrendi on laantunut, moni on jo kokeillut ja todennut turhaksi, ja asioista jotka oli ennen tabuja voi keskustella nykyään kavereidenkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antti Tuiskukin menettää terapiahommansa AI:lle. Mutta se tuksin iso menetys on.

Terapeutin pohjakoulutus tulisi olla lääkäri tai psykologi, joissakin harvoissa tapauksissa kokenut sairaanhoitaja joka on käynyt kaikki vaiheet terapiakoulutuksista ja jolla on kokemusta. Muut on turhia.

Onko asia jossain kohtaa muuttunut? Näin oli vähän aikaa sitten. Paitsi ei lääkäreitä.

pohjakoulutukseksi riittää myös mm sosiaalityöntekijä, teologi tms. Eli ei mitään oikeasti soveltuvaa tieteellistä pohjakoulutusta siitä miten ihmisen mieli toimii.

Up

Vierailija kirjoitti:

Youtube on täynnä todella hyviä psykologeja ja psykologista pohdintaa aiheeseen kuin aiheeseen - englanniksi tosin. Sieltä saa ilmaiseksi terapiaa, vinkkejä ja sen sellaista. Netistä löytää tavallaan itse apunsa, myös tekoäly, anonyymit  vertaistukiketjut netissä jne. kaikki ilmaista ja lisäksi saa monenlaista näkökantaa  - ei vain yhtä, kuten terapiassa saisit.

Terapia on lisäksi kallista ja kaikki päätyy kantaan. Juu, ei kiitos. En halua kantaan mitään mielenterveyteen liittyviä asioita. Ne ovat siellä sitten ikuisesti.

Minusta nämä nettivideot yms on parempia kuin oikea terapia. Terapiassakin on kuitenkin mietittävä asiat itse, eli samaa ajatustyötä se on itsenäisesti tehtynäkin. Itse olen törmännyt siihen, että terapeutit ja psykologit ovat välillä aika rajoittuneita. Ei ole hyötyä terapiasta, jossa et voi puhua jostain asiasta siksi että se on vastoin terapeutin käsityksiä tai jos terapeutti silminnähden järkyttyy vaikka kertoessasi omista lapsuudenkokemuksistasi.  Netissä ihmiset voivat puhua vaikeistakin asioista avoimemmin.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Juttelin yksi ilta vajaa 30 minuuttia ai:n kanssa ja sain auki pari vanhaa isoa solmua vihdoin. 

 

Miksi kävisin ihmisen luona ja maksaisin samasta ruhtinaallisen summan? 

 

PS. Olen käynyt terapiassa, ai oli parempi.

Samoja kokemuksia. Olin joskus terapiassa, terapeutti ei koskaan kysynyt yhtään mitään, eikä oikein edes kommentoinut kertomiani. AI kysyy, ehdottaa pieniä harjoituksia ja on oikeasti empaattisempi kuin yksikään tuntemani ihminen. Sen kanssa voi keskustella vaikka keskellä yötä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä työskentelen apua tarvitsevien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa ja käsitykseni näistä terapioista on aikalailla se, että harva niistä hyötyy. Suoraan sanottuna rahan- ja ajanhukkaa valtaosalle. Parasta hoitoa on psykiatrin tarjoama lääkitys ja toimiva arki, jossa on selkeä rytmi, oma motivaatio voida paremmin ja hyvät ihmissuhteet. Joku ihminen kerran kuussa pöydän toisella puolen ei oikeasti auta juurikaan ihmisiä, joilla ongelmat on isoja. Ehkä jotain aikuista äkillisessä kriisissä ammattikuuntelija auttaa ja saa pilkottua asioita paremmaksi, mutta oikeasti solmussa oleville se on ihan turhaa. Toisaalta äkillisessä kriisissä usein asiansa ajaisi myös joku muu läheinen, jos vaan jaksaa kuunnella. 

Totta, ei kerran kuussa juuri autakaan. Sitä tarjotaan julkisella puolella, mutta psykoterapia on viikottaista, jolloin asioita voi oikeasti työstää. Eikä psykoterapia ole oikea hoito siihen, jos olosuhteet on pielessä. Pelkkiin lääkkeisiin nojaaminen kyllä hirvittää, kun kyseessä on kehittyvät aivot.

Nettiterapioiden tulo on myös voinut vähentää psykoterapian kysyntää. Ennenmin hakeutuisin sellaiseen kuin tekoälyn uhriksi.

Sanoisin vaan uudestaan sen, mitä oon aikaisemminkin sanonut. Parempaa valvontaa psykoterapiaan. Enemmän tarkastuksia ulkopuolelta, vaikka vuosittain psykoterapiapotilaan ulkopuolisen tekemä haastattelu, jonka pääasia on ottaa selville, tapahtuuko terapiassa jotain outoa, onko potilaalla turvallinen olo, eteneekö hoito jne. 

Jokin syy sille on, miksi psykoterapeutit eivät itse aja käytännössä mitään kontrolleja työlleen. Työnohjaus, joka heillä on, eihän siinä käy ilmi millään lailla, miten asiakkaat kokee työn. Terapeutti voi ihan jutella oman fiiliksen mukaan asioista. Suurimpaan osaan terapiasuuntauksista on sisäänrakennettuna se, että potilaan reaktiot ovat vääristyneitä ja sairaita ja terapeutti oikeassa. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten objektiivisesti terapeutit kykenevät hoitotilanteita arvioimaan.

Ja se julkisesti näkyvä arviointijärjestelmä. Eihän tämä ole mistään kotoisin, että ihmiset menee jollain puskasuosituksilla ja sika säkissä -mentaliteetilla hoitoon, joka saattaa pahimmillaan epäonnistuessaan viedä ihmisen pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Jotenkin traagisenkoomista on se, että hyvin moni näyttelijä kouluttautui terapeutiksi, kun työt viihdealalla häipyi olemattomiin rahoituksien kadottua. Nyt on sitten terapiatkin alennusmyynnissä. 

Tulevaisuudessa vissiin duunari tarttee 3-4 ammattia, että pärjäisi ja olla samalla valmis tekemään mitä tahansa hanttihommaa, jos omalta alalta ei duunia löydy. Sähkömiehen kannattaa opiskella myös lukkosepäksi ja laajentaa osaamista hitsaukseen ja kirvesmiehen hommiin (niin varmaan moni osaakin näitä). Sairaanhoitaja voi laajentaa osaamista fyssariksi, hierojaksi, terapoijaksi, lastentarhaopeksi. Kelloseppä voisi handlata korusepän tai gemmologin hommat, vanhojen tavaroiden hinta-arvioija, huutokaupanpitäjä. Puutarhuri voi laajentaa eläintenhoitoon, kauppapuutarhaan, kasvitieteilijäksi, sisäkasveihin. Kokin koulutusta voisi täydentää ravinto-opilla, pitopalvelulla, ravintoloitsijan tai tarjoilijan hommilla.

Varmaan suurin osa terapiabuumiin lähteneistä kävi sen läpi. Sitten buumi meni ohi ja tuli neurobuumi ts. Ihmiset alkoivat jäsentää ongelmiaan nepsy-termein ikään kuin biologisina ongelmina.

Osa voinut terapian jälkeen jatkaa elämäänsä. Osa taas jäänyt siihen limboon, että vuodesta toiseen terapoitavana.

Terapian haitoista puhutaan vähemmän. Tällainen esim. uhrin rooli. Toinen haitta, että pahasti lapsena heitteille jätetty ihminen alkaa käyttäytyä kuin lapsi ja jää aikuisena täysin ulkopuolisen säätelyn armoille. Ammattimaisuuden rajoja koettelevat terapiat ihan oma lukunsa. Välimuistot todellisuudessa vain jäävuoren huippu.

Katsoin yhtä amerikkalaisen entisen psykoterapeutin videota. Hän oli itse menettänyt uskonsa järjestelmään ja epäili, että oikeasti päteviä terapeutteja on aivan murto-osa. Hän selitti, että terapeutit itse yleensä mieltävät olevansa jotakin parantajan ja taiteilijan yhdistelmiä. Vähän se erikoiselta tuntui, että siellä vedetään sitten isolla pensselillä toisen psyyken kanssa ja kiukutellaan sitten, kun toinen ei suostu parantumaan tai laittaa vastaan. 

Olisi todella hyvä nähdä Suomesta, että mikä osa Valviran laillistamista psykoterapeuteista olisi oikeasta niin päteviä, että heille jonotettaisiin, jos olisi olemassa jokin julkinen arviointijärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Youtube on täynnä todella hyviä psykologeja ja psykologista pohdintaa aiheeseen kuin aiheeseen - englanniksi tosin. Sieltä saa ilmaiseksi terapiaa, vinkkejä ja sen sellaista. Netistä löytää tavallaan itse apunsa, myös tekoäly, anonyymit  vertaistukiketjut netissä jne. kaikki ilmaista ja lisäksi saa monenlaista näkökantaa  - ei vain yhtä, kuten terapiassa saisit.

Terapia on lisäksi kallista ja kaikki päätyy kantaan. Juu, ei kiitos. En halua kantaan mitään mielenterveyteen liittyviä asioita. Ne ovat siellä sitten ikuisesti.

Mitkään videoiden katsomiset ei anna sitä mikä on terapian ydin: kohdatuksi tuleminen. Tekoäly voi simuloida sitä vähän, mutta se inhimillinen vuorovaikutus, jonka ansiosta ihminen todella toipuu, sitä ei vielä tekoälykään korvaa. Arjessa toki AI voi auttaa eteenpäin.

Toivottavasti terapian hinnat laskevat, niin sinne pääsevät myös köyhemmät, jotka siitä hyötyvät. 

Ongelmahan on juuri siinä, ettei terapiassa tule kohdatuksi. Tekoälykin kohtaa sata kertaa paremmin. 

Jos kyseessä on yhteiskunnan maksaa tai tukema terapia, se on pilattu sillä, että se on kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai ratkaisukeskeistä. Eli todellakaan ei tule kohdatuksi vaan kaikkeen mitä sanot yritetään keksiä eri näkökulma. Lisäksi terapeutit ovat tottuneet siihen, ettei tarvitse rasittaa itseään kohtaamalla asiakkaan tunteita vaan ne "säädellään alas". 

Muutama viikko sitten kysyin suuren kaupungin mielenterveyspalveluista keskusteluapua todella raskaaseen elämäntilanteeseen, jonka kanssa olen yksin. Henkilö siellä sanoi, ettei heillä ole kuin ratkaisukeskeistä ja jos haluaa tulla kohdatuksi voi yrittää diakoniaa tai kolmannen sektorin yhdistyksiä. 

"Terapian haitoista puhutaan vähemmän. Tällainen esim. uhrin rooli. Toinen haitta, että pahasti lapsena heitteille jätetty ihminen alkaa käyttäytyä kuin lapsi ja jää aikuisena täysin ulkopuolisen säätelyn armoille. Ammattimaisuuden rajoja koettelevat terapiat ihan oma lukunsa. Välimuistot todellisuudessa vain jäävuoren huippu."

Tuollainen uhrin roolin ei oikeastaan ole uhrin rooli siinä mielessä kun se muissa sosiaalisissa tilanteissa on. Sehän on järjestelmällisesti pitkissä psykoterapioissa tuotettu itsehallinnan, itsetietoisuuden ja itsekunnioituksen murentaminen ja siihen päälle institutionalisoitu riippuvuuden vahvistaminen niin, että ihmisellä menee toimintakyky.

Ei se ole silloin valinta olla uhri, ei tilanne, jossa ihminen hyppää laiskuuttaan uhrin asemaan kun sitä tarjotaan, vaan jos ei ole kokenut tai seurannut läheltä mitä 2x45 minuuttia viikossa psyyken murentavaa psykodynaamista voi tehdä ihmiselle, ei kannata kommentoida. Terapian lähtöasetus on koko psyyken tuhoaminen ja uudelleenrakentaminen, se on ihan yleinen tieto tuosta suuntauksesta. Joskus vain käy niin, että terapeutti ei näe mitä tekee potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Youtube on täynnä todella hyviä psykologeja ja psykologista pohdintaa aiheeseen kuin aiheeseen - englanniksi tosin. Sieltä saa ilmaiseksi terapiaa, vinkkejä ja sen sellaista. Netistä löytää tavallaan itse apunsa, myös tekoäly, anonyymit  vertaistukiketjut netissä jne. kaikki ilmaista ja lisäksi saa monenlaista näkökantaa  - ei vain yhtä, kuten terapiassa saisit.

Terapia on lisäksi kallista ja kaikki päätyy kantaan. Juu, ei kiitos. En halua kantaan mitään mielenterveyteen liittyviä asioita. Ne ovat siellä sitten ikuisesti.

Netistä saa apua, teköäly terapeuttina... Jenkeissä vanhemmat nostivat syytteen, heidän teinipoikansa teki itsemurhan, keskusteli tekoälyn kanssa mm. tavoista päättää elämä ja jäähyväisviesteistä, poika mm. latasi kuvia viiltämisarvistaan. Asiantuntijat totesivat, ettei kyseessä ole "paha" kone joka haluaa tuhota ihmisen, vaan kone joka ottaessaan väärän suunnan kerran, ei osaa korjata suuntaa. Koska se ei osaa ajatella.

Että sellasia terapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa terapiabuumiin lähteneistä kävi sen läpi. Sitten buumi meni ohi ja tuli neurobuumi ts. Ihmiset alkoivat jäsentää ongelmiaan nepsy-termein ikään kuin biologisina ongelmina.

 

Osa voinut terapian jälkeen jatkaa elämäänsä. Osa taas jäänyt siihen limboon, että vuodesta toiseen terapoitavana.

 

Terapian haitoista puhutaan vähemmän. Tällainen esim. uhrin rooli. Toinen haitta, että pahasti lapsena heitteille jätetty ihminen alkaa käyttäytyä kuin lapsi ja jää aikuisena täysin ulkopuolisen säätelyn armoille. Ammattimaisuuden rajoja koettelevat terapiat ihan oma lukunsa. Välimuistot todellisuudessa vain jäävuoren huippu.

Väkivallasta paranemiseen tarvittavat kolme asiaa ovat sen sisäistäminen, että itseä kohtaan on toimittu väärin, sen ettei itse voinut vaikuttaa tilanteeseen ja että kaikki on tekijän syytä.

Eli en ole kanssasi lainkaan samaa mieltä. Uhri on uhri. Siellä terapiassa on tarkoitus päästä siitä yli niin, että se tosiasia ei pilaa elämää koko ajan. Jos taas uskotellaan tai vaaditaan, ettei mitään uhrin asemaa ole, se ei ole toimivaa terapiaa, on kaasuvalottamista ja psyykkistä väkivaltaa. 

Ja olen itse yhdestä PTSD:stä täysin parantunut, joten on jotain käsitystä, mistä puhun. Jos kidutettu pääsee vapauteen ja hänelle sanotaan, että nyt kannattaa vain katsoa tulevaisuuteen, miettiä uusia suhtautumistapoja tapahtumiin jne, kyseessä on todella haitallinen hoito. 

Psykodynaaminen terapeutti haluaa kuunnella vain sisäistä lastasi, jonka on päättänyt sinussa olevan. Sen lapsen tulee tuntea hirvittävää häpeää, yksinäisyyttä, avuttomuutta, kauhua. Terapeutti liittoutuu kaikkien negatiivisten puoltesi kanssa sinua vastaan, ei osoita empatiaa, hymyilee alentuvasti kun kerrot jotakin positiivista, syyllistää sinua kaikesta, mitä elämässäsi on tapahtunut ja toruu sinua, kun et käyttäydy kuten normaali ihminen, häpäisee ja nöyryyttää, että miksi olet tuollainen lapamato. Ja ethän ole niin typerä, ettet ole ymmärtänyt, että terapeutti on elämänsä kanssa aivan toisessa maailmassa ja pääsee onneksi pois läheltäsi kun 45 minuuttia on täynnä. Ja vaikka kuinka kysyt, terapeutti ei suostu kertomaan minkä diagnoosin on sinulle mielessään asettanut ja mihin tämä hoito perustuu. Ethän ole myöskään niin typerä, että yrität itse etsiä tietoa psykologiasta, et ymmärrä siitä mitään.

Terapeutti haluaa täyttää kanssasi kelan palautelomakkeet ja tärisee ärtymyksestä, kun et osaa vastata oikein, miten kuvailisit omia ongelmiasi, hän kertoo sinulle, mitä lomakkeisiin kirjoitetaan ja mitä elämäsi on. 

Se on psykodynaaminen terapia Suomessa 2020-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Juttelin yksi ilta vajaa 30 minuuttia ai:n kanssa ja sain auki pari vanhaa isoa solmua vihdoin. 

 

Miksi kävisin ihmisen luona ja maksaisin samasta ruhtinaallisen summan? 

 

PS. Olen käynyt terapiassa, ai oli parempi.

Minä käsittelin AI:n kanssa sen trauman minkä terpeutti aiheutti. 

Toki sen kanssa on ollut muutama hyvä keskustelu myös alkuperisestä traumasta. Sille ei tarvitse kaunistella. Se vastaa. Ja se antaa myös käytännön vinkkejä ja harjoituksia.

Ei kiinnosta maksaa terapiasta

Vierailija kirjoitti:

Psykodynaaminen terapeutti haluaa kuunnella vain sisäistä lastasi, jonka on päättänyt sinussa olevan. Sen lapsen tulee tuntea hirvittävää häpeää, yksinäisyyttä, avuttomuutta, kauhua. Terapeutti liittoutuu kaikkien negatiivisten puoltesi kanssa sinua vastaan, ei osoita empatiaa, hymyilee alentuvasti kun kerrot jotakin positiivista, syyllistää sinua kaikesta, mitä elämässäsi on tapahtunut ja toruu sinua, kun et käyttäydy kuten normaali ihminen, häpäisee ja nöyryyttää, että miksi olet tuollainen lapamato. Ja ethän ole niin typerä, ettet ole ymmärtänyt, että terapeutti on elämänsä kanssa aivan toisessa maailmassa ja pääsee onneksi pois läheltäsi kun 45 minuuttia on täynnä. Ja vaikka kuinka kysyt, terapeutti ei suostu kertomaan minkä diagnoosin on sinulle mielessään asettanut ja mihin tämä hoito perustuu. Ethän ole myöskään niin typerä, että yrität itse etsiä tietoa psykologiasta, et ymmärrä siitä mitään.

 

Terapeutti haluaa täyttää kanssasi kelan palautelomakkeet ja tärisee ärtymyksestä, kun et osaa vastata oikein, miten kuvailisit omia ongelmiasi, hän kertoo sinulle, mitä lomakkeisiin kirjoitetaan ja mitä elämäsi on. 

 

Se on psykodynaaminen terapia Suomessa 2020-luvulla. 

Psykoterapiaan päästäkseen täytyy olla joku diagnoosi. Eihän psykoterapeutti mitään diagnooseja tee.