Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.
03.05.2026 |
Että kaikki olisi vain kaaottista sattumaa, eikä millään lopulta olisi mitään väliä. Vaikka eläisit vain itsellesi ja siinä sivussa vahingoittaisit muita, olisiko silläkään sitten mitään väliä?
Kommentit (1245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan uskovaisia ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:
- Hyvin vahva tarve tarkoituksenmukaisuuteen; "jonkunhan on täytynyt tämä maailma luoda, ei täällä voi olla ilman tarkoitusta"
- Kiihkeys saada tukea omiin ajatuksiinsa; "tiedemies X väitti, että teoria Z ei voi olla totta ilman jumalaa, niinpä jumala on olemassa"
- Suppeamielisyys; vain minun (usein kristinuskon) jumala on totta. Ei esimerkiksi Allah, Joulupukki, sotka ja muna tai naapurin Pentti
- Usein heikko tietämys, ymmärrys ja usko moderniin tieteeseen
Moderni tiede alkaa kuule laahata perässä.
Arkeologia löytää koko ajan Vanhan Testamentin stoorien todisteita.
Aijai, tää kaikki on niiiiin jännää seurata!
Jeesus on ihana ja elää, ja totuus alkaa tulla tieteessäkin esiin. :)
Ai nii ja Jeesus peittoaa muiden uskontojen voimaenergiat, koska ne ei ole jumalia. Vain demoneja. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä <3
Sulla on varmaan jotain lähteitä heittää?
Sulla on valtava usko ihmisen viisauteen kun heidän kirjoittamiaan lähteitä kyselet. Ihminen ei osaa edes heinän siementä luoda, siinähän on paljon tietoa millaiseksi eläväksi olennoksi se kasvaa ja millaisia olosuhteita tarvitsee ja se taas on täydellistä ravintoa vaikka lehmälle joka kasvaa sillä ja tekee siitä maitoa vasikalleen. Aikamoinen keksintö vai mitä?
On hyvin todennäköistä, että ihminen kykenee luomaan esimerkiksi heinän siemenen kaltaista biologista elämää 30-100 vuoden kuluttua tällä teknologisella vauhdilla.
Kykenemme jo nyt luomaan synteettisiä mikrobien proteiinikuoria ja todennäköisesti jossain vaiheessa myös niiden perintötekijöitä (käytännössä siis keinotekoista elämää).
Sentään tajuat mitä ajan takaa, siitä vielä miljardi vuotta niin pystyy luomaan jonkinlaisen toimivan ekosysteemin. Ehkä. Täällä jotkut on sitä mieltä että biologian kirjoissa on jo nyt vastaus kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan uskovaisia ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:
- Hyvin vahva tarve tarkoituksenmukaisuuteen; "jonkunhan on täytynyt tämä maailma luoda, ei täällä voi olla ilman tarkoitusta"
- Kiihkeys saada tukea omiin ajatuksiinsa; "tiedemies X väitti, että teoria Z ei voi olla totta ilman jumalaa, niinpä jumala on olemassa"
- Suppeamielisyys; vain minun (usein kristinuskon) jumala on totta. Ei esimerkiksi Allah, Joulupukki, sotka ja muna tai naapurin Pentti
- Usein heikko tietämys, ymmärrys ja usko moderniin tieteeseen
Moderni tiede alkaa kuule laahata perässä.
Arkeologia löytää koko ajan Vanhan Testamentin stoorien todisteita.
Aijai, tää kaikki on niiiiin jännää seurata!
Jeesus on ihana ja elää, ja totuus alkaa tulla tieteessäkin esiin. :)
Ai nii ja Jeesus peittoaa muiden uskontojen voimaenergiat, koska ne ei ole jumalia. Vain demoneja. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä <3
Sulla on varmaan jotain lähteitä heittää?
Sulla on valtava usko ihmisen viisauteen kun heidän kirjoittamiaan lähteitä kyselet. Ihminen ei osaa edes heinän siementä luoda, siinähän on paljon tietoa millaiseksi eläväksi olennoksi se kasvaa ja millaisia olosuhteita tarvitsee ja se taas on täydellistä ravintoa vaikka lehmälle joka kasvaa sillä ja tekee siitä maitoa vasikalleen. Aikamoinen keksintö vai mitä?
On hyvin todennäköistä, että ihminen kykenee luomaan esimerkiksi heinän siemenen kaltaista biologista elämää 30-100 vuoden kuluttua tällä teknologisella vauhdilla.
Kykenemme jo nyt luomaan synteettisiä mikrobien proteiinikuoria ja todennäköisesti jossain vaiheessa myös niiden perintötekijöitä (käytännössä siis keinotekoista elämää).
Sentään tajuat mitä ajan takaa, siitä vielä miljardi vuotta niin pystyy luomaan jonkinlaisen toimivan ekosysteemin. Ehkä. Täällä jotkut on sitä mieltä että biologian kirjoissa on jo nyt vastaus kaikkeen.
Kukaan ei ole täällä väittänyt että bilsankirjoissa olisi vastaus kaikkeen. Sen sijaan täällä on kyllä väitetty, että jumala päättäisi, että jumala voi ottaa elämän, ja että kaikella tällä olisi myös jokin tarkoitus. Tosin näitä tarkoituksia ei ole kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Emme taida tietää, onko esim. valailla tai delfiineillä uskonnollista uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Emme taida tietää, onko esim. valailla tai delfiineillä uskonnollista uskoa.
Eli pidämme mahdollisena jotakin mitä tiede ei ole vielä selittänyt ja antanut todisteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Emme taida tietää, onko esim. valailla tai delfiineillä uskonnollista uskoa.
Eli pidämme mahdollisena jotakin mitä tiede ei ole vielä selittänyt ja antanut todisteita?
Emme käsittääkseni ole vielä ymmärtäneet kaikkien eläinten kieltä niin hyvin, että pystyisimme sanomaan, onko niillä uskontoa vai ei. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu pään sisällä ilman, että sitä kommunikoidaan lajitovereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuuluisat tiedemiehet oli järjestään uskovaisia - Isac Newton mukaanlukien ja Einstein ei ollut ateisti, joskaan ei kristittykään, vaan uskoi korkeampaan voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuuluisat tiedemiehet oli järjestään uskovaisia - Isac Newton mukaanlukien ja Einstein ei ollut ateisti, joskaan ei kristittykään, vaan uskoi korkeampaan voimaan.
Ehkä koska he ymmärsivät että mikään ihmisen järjellisyys ei selitä olemassaolon alkuperää ja tarkoitusta, vaikka sen ilmenemismuotoja voimme tutkia ja mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tuttavat tuntuu olevan vähän naiiveja, uskovat tosissaan ettå maailmaa säätelee joku jumala, joka päättää kaikesta, ihmisten kohtaloista ja heidän mukaansa jakaa kaikille näiden ansioiden mukaan. Heidän reaktionsa siihen että joku kärsii lapsettomuudesta on se että tätä ei nyt vaan ole tarkoitettu äidiksi, tai että siihen on jokin muu jumalan säätämä syy. Lapsen tapaturmaista kuolemaa he ovat kommentoineet että tämä oli jumalan tahto, ehkä oli parempi näin ja että jumalalla oli syynsä tai joku suunnitelma. Ehkä heistä huomaa että eivät ole koskaan joutuneet ajattelemaan näitä elämän vaikeampia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Luonnonvalinnan ja evoluution (mutaatioiden) kautta. Sosiologisesti uskonto on eräs ihmislaumaa yhdistävä ja vahvistava tekijä. Vahva (ihmis)lauma selviää paremmin, kuin heikko lauma. Tällöin biologisesti ne yksilöt, ketkä olivat taipuvaisia uskomaan eli omasivat siihen liittyviä geenejä, muodostivat paremmin koko laumaa yhdistäviä siteitä ja sekä he itse, että heidän laumansa menestyivät ja saivat lisää jälkeläisiä, joiden kautta kyseinen geeni jatkui ja vahvistui. Tämän vuoksi monet nykyiset ihmiset ovat uskonnollisia ja ateisteja on vähemmän, koska he ovat poikkeuksia tähän joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Aivan päinvastoin. Väite “täydellisestä suunnittelusta” kaatuu nopeasti, kun tarkastellaan anatomiaa ja fysiologiaa insinöörimäisesti: kompromisseja, historiallisia jäänteitä ja selviä “huonoja ratkaisuja” on paljon. Voit jatkaa listaa esimerkiksi näin:
Selkäranka (alaselkäkivut) – Ihmisen pystyasento on evolutiivinen kompromissi. Selkäranka ei ole “suunniteltu” jatkuvaan pystysuoraan kuormaan välilevyvaivat ja krooniset selkäkivut ovat yleisiä.
Polvet – Nivel kantaa suuren kuorman, mutta rakenne on altis kulumiselle ja vammoille (esim. ristisidevammat). Ei erityisen “ylisuunniteltu” ratkaisu kaksijalkaisuuteen.
Viisaudenhampaat – Leuat ovat pienentyneet evoluution myötä, mutta hampaat eivät täysin “sopeutuneet” ahtautta, tulehduksia, kirurgisia poistoja.
Silmän rakenne (ns. “sokea piste”) – Hermot kulkevat verkkokalvon edessä ja poistuvat siitä kohdasta, jossa ei ole valoa aistivia soluja sokea piste. Monilla eläimillä tämä on ratkaistu “paremmin”.
Hengitys- ja ruokatorven risteäminen – Samassa kurkussa kulkee ilma ja ruoka tukehtumisriski. Insinöörinä tämän eriyttäisi.
Umpilisäke (appendix) – Voi tulehtua hengenvaarallisesti ilman selvää kriittistä funktiota (nykytiedon mukaan sillä on joitain immuunirooleja, mutta ei välttämätön).
Lantion ja synnytyksen ristiriita – Kaksijalkaisuus vaatii kapean lantion, mutta suuret aivot vaativat suuren syntymäkanavan synnytys on poikkeuksellisen vaikea ja riskialtis muihin eläimiin verrattuna.
Verisuonet silmässä ja aivoissa – Esimerkiksi verkkokalvon rakenne on “takaperin”, ja jotkin aivojen verisuonirakenteet altistavat aneurysmille.
Jalkaterät – Evoluutioperäiset kompromissit lättäjalka, plantaarifaskiitti, vaivaisenluut. Ei optimaalinen pitkän matkan kuormankantoon kovilla alustoilla.
Immuunijärjestelmä – Ylireagoi helposti allergiat, autoimmuunisairaudet (keho hyökkää itseään vastaan).
DNA:n “roska” ja virhealttius – Genomi sisältää paljon ei-toiminnallista tai jopa haitallista materiaalia (esim. mutaatiot, retrovirusjäänteet).
Selkäytimen hermotus – Esimerkiksi polven refleksit ja kivunsiirto eivät ole optimoituja kipu voi kroonistua ilman hyötyä.
Kurkunpään hermon kiertoreitti (erityisesti kirahvilla, mutta myös ihmisellä) – Hermo kiertää pitkän reitin rintakehän kautta takaisin kurkunpäähän, vaikka suora reitti olisi loogisempi. Tämä on klassinen esimerkki evoluution “historian painolastista”.
Ihon rakenne – Altis syövälle (UV-säteily), helposti vaurioituva, vaikka toimii suojana.
Jos tämä on suunnittelua, se näyttää hyvin paljon historiallisen prosessin tuottamalta kompromissien kasalta, ei optimoidulta lopputulokselta.
Hyvä suunnittelu ja toteutuskaan ei aina takaa etteikö jotain voi mennä pieleen. Esimerkiksi ympäristön ja elintapojen muutokset.
Minusta erityisen mielenkiintoista tässä on se, että juuri esitin sinulle vakuuttavat todisteet siitä, kuinka mikään suunnittelija (jumala tms.) ei ole todennäköisesti luonut ihmistä (tai yhtään mitään).
Siitä huolimatta esität vastaväitteen, vaikka todisteet ovat edessäsi. Miksi ihmeessä? Miksi haluat itsepäisesti uskoa jonkin suunnittelijan (jumala tms.) luoneen ihmisen, kun todisteet ovat edessäsi? Miksi jääräpäisesti et vain totea, että "kyllä, olin höntti, mutta nyt sen ymmärrän, koska esitit argumenttisi minulle vakuuttavasti"?
Mistä tiedät kuka kommenttiin vastasi? Hassuja johtopäätöksiä vedät, seuraatko tiedettäkin samalla hötöllä? Ei nuo "todisteesi" minua ainakaan vakuuta, jokaiseen löytyy selitys miksi ihmisen kroppa on ajan kanssa muuttunut pois ihanteellisesta. Se on joko ihmisten omia tekosia tai ympäristön. Ei silti poissulje mitään mitä on tarkoitettu olemaan, saati onko Jumalaa olemassa. Mikä minä olen kritisoimaan Jumalaa siitä millaiseksi hän meidät on luonut.
Tämä on mielestäni juuri se perustavanlaatuinen ongelma kaikissa muissa maailmankatsomuksissa, kuin tieteellisessä. Silloin kun perustellaan jotain vastaa asiaa (esim. ihmisen fysiologisia virheitä) jollain muulla tavoin kuin tieteelliseltä, niin argumenteiksi voi sanoa absoluuttisesti aivan mitä tahansa.
Voisin itse väittää, että "ihmisessä on virheitä, koska minä itse suunnittelin ihmisen ja tein ne virheet". Tai vaikka "virheet johtuvat, koska jumala oli vähän huppelissa tuolloin". Tai vaikka "ei virheitä oikeasti ole edes olemassakaan, se oli vaan paholainen, joka väittää niitä olevan". Tai aivan mitä tahansa. Absoluuttisesti kaikki väitteet ovat tällöin samanarvoisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Koko todellisuudelta menee tällöin pohja ja tällaisessa maailmassa aivan kaikki on mahdollista.
Itse kaipaan ankkuria todellisuuteen ja siinä tieteellinen maailmankuva on ylivoimainen. Se esimerkiski esittää aina todisteet väitteistä, jotka voi itse kokeellisesti tarkistaa ja väitteet ovat myös kumottavissa, mikäli voit osoittaa toisin.
Ymmärrän toki mitä tarkoitat. Kuten sanottu, tieteeseen on kovin helppo ihmisen tukeutua ainoana totuutena, koska se antaa ns. todisteita mitä voi "silmin nähdä" (vaikka todisteet saattavat myös myöhemmin kumoutua uusilla todisteilla, tiedekin elää hetkessä). Mutta kuten sanottu, tiede ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, jotka tarkastelee eri tavoin maailmaa, eikä sinänsä ole rinnastettavissa. Ainoastaan sitä kautta, miten tiede tukee esim. Raamattua, esim. historiallisten paikkojen ja kansojen olemassaolo voidaan arkeologisesti todistaa. Uskon voi selittää tieteen kautta tunteiden tarkastelulla, ja ihmisen kropan eli Jumalan luomistyötä voi tieteen kautta selittää evoluutiolla ja biologialla jne. mutta perimmäistä tietoa emme voi saada tai emme saa. Tässä palataan takaisin uskontoon, eli Jumala loi, mutta emme me ihmisinä voida kuin luottaa siihen että olemme Hänen kuviaan ja sitä lähdetään taas uskon tielle.
Eikö paljon todennäköisempi selitys ole se, että uskonto on ihmisen psykologinen mekanismi? Meidän aivomme siis luovan uskonnon, ei välttämättä mikään ulkoinen, ns. korkeampi voima.
Tai ihminen on ainoa eläin maan päällä joka uskoo. Miksi meillä on kyky siihen?
Luonnonvalinnan ja evoluution (mutaatioiden) kautta. Sosiologisesti uskonto on eräs ihmislaumaa yhdistävä ja vahvistava tekijä. Vahva (ihmis)lauma selviää paremmin, kuin heikko lauma. Tällöin biologisesti ne yksilöt, ketkä olivat taipuvaisia uskomaan eli omasivat siihen liittyviä geenejä, muodostivat paremmin koko laumaa yhdistäviä siteitä ja sekä he itse, että heidän laumansa menestyivät ja saivat lisää jälkeläisiä, joiden kautta kyseinen geeni jatkui ja vahvistui. Tämän vuoksi monet nykyiset ihmiset ovat uskonnollisia ja ateisteja on vähemmän, koska he ovat poikkeuksia tähän joukkoon.
Onko näin? Ja jos on, niin eikö tällöin uskonto ja uskominen ole enemmän ihmiselle ominaista ja tarkoituksenmukaista kuin olla uskomatta? Jos kerran selviytyivät paremmin niin evoluutio on toiminut edullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuuluisat tiedemiehet oli järjestään uskovaisia - Isac Newton mukaanlukien ja Einstein ei ollut ateisti, joskaan ei kristittykään, vaan uskoi korkeampaan voimaan.
Jotkut ovat ja jotkut eivät ole. Se ei todista mitään jumalien puolesta tai vastaan. On olemassa myös pappeja, jotka eivät todellisuudessa usko. He tekevät vain työtään. Ihmisillä on vaikka minkälaisia käsityksiä elämänkatsomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuuluisat tiedemiehet oli järjestään uskovaisia - Isac Newton mukaanlukien ja Einstein ei ollut ateisti, joskaan ei kristittykään, vaan uskoi korkeampaan voimaan.
Ehkä koska he ymmärsivät että mikään ihmisen järjellisyys ei selitä olemassaolon alkuperää ja tarkoitusta, vaikka sen ilmenemismuotoja voimme tutkia ja mitata.
Tiede ei ole voinut poissulkea korkeampaa voimaa, eli etsintä jatkuu, mutta jatkuuko se loputtomasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
René Descartes ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.
Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.
Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.
Voi hönö miten ihmiskeskeisesti ajattelet. 🙄 "Täydellinen" tai "epätäydellinen" ovat vain ihmisen kehittämiä käsitteitä. Yritäppä ajatella laatikon ulkopuolelta ja ajattele universumia ilman ihmistä. Ei universumi tunne käsitteitä "täydellinen" tai "epätäydellinen". Asiat vain ovat universumissa, eikä siihen tarvita jumalia ja vastaavia.
...ja sitten täällä ilman-jumalaa-maailmassa ja tyhjän tarkoituksettomuuden keskellä on ihminen, joka rakastaa, vihaa, iloitsee, suree ja miettii elämän tarkoitusta ja jumaluutta?
On jotenkin jännä muuten, että kun aina uskovista sanotaan että me ollaan niin heikkoja, että me oltais keksitty Jumala auttajaksi oman elämän kurjuuksiin.
No - mitäs jos evotutkijoilla itsellään on ennakko-oletus ja arvomaailma että Jumalaa ei ole?
Mitä jos Jumala löytyisi (vaikka eihän Jumala luodussaan eli tutkittavassa asiassa sisällä ole, sama kuin leipuri olisi sama asia kuin leipomansa leipä), niin aiheuttaisiko se moraalista paniikkia?
"Apua, Jumala onkin olemassa. Mitähän se tykkää kun painoin viime yönä kaverin vaimoa tai huijasin verottajaa?"
Alkuliemi-evoluutiolle ei tarvitse olla vastuussa. Kätevää - mutta sitten Hitler ja Stalin pääsisi kuin koira veräjästä.
Btw, geologiaan passaisi oikein hyvin myös se, että maailmassa maakerrokset on ladottu nopeasti, vain tunneissa-päivissä. Kuten maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen takia. ;)
Miksi perustaa elämä entiteetin pelkoon? Olisitko moraaliton ilman tätä entiteettiä?
Oletko kuullut omastatunnosta? Se on Jumalan vaikuttamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan uskovaisia ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:
- Hyvin vahva tarve tarkoituksenmukaisuuteen; "jonkunhan on täytynyt tämä maailma luoda, ei täällä voi olla ilman tarkoitusta"
- Kiihkeys saada tukea omiin ajatuksiinsa; "tiedemies X väitti, että teoria Z ei voi olla totta ilman jumalaa, niinpä jumala on olemassa"
- Suppeamielisyys; vain minun (usein kristinuskon) jumala on totta. Ei esimerkiksi Allah, Joulupukki, sotka ja muna tai naapurin Pentti
- Usein heikko tietämys, ymmärrys ja usko moderniin tieteeseen
Moderni tiede alkaa kuule laahata perässä.
Arkeologia löytää koko ajan Vanhan Testamentin stoorien todisteita.
Aijai, tää kaikki on niiiiin jännää seurata!
Jeesus on ihana ja elää, ja totuus alkaa tulla tieteessäkin esiin. :)
Ai nii ja Jeesus peittoaa muiden uskontojen voimaenergiat, koska ne ei ole jumalia. Vain demoneja. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä <3
Sulla on varmaan jotain lähteitä heittää?
Sulla on valtava usko ihmisen viisauteen kun heidän kirjoittamiaan lähteitä kyselet. Ihminen ei osaa edes heinän siementä luoda, siinähän on paljon tietoa millaiseksi eläväksi olennoksi se kasvaa ja millaisia olosuhteita tarvitsee ja se taas on täydellistä ravintoa vaikka lehmälle joka kasvaa sillä ja tekee siitä maitoa vasikalleen. Aikamoinen keksintö vai mitä?
Eli ei ole niitä lähteitä. Kiitos. En vaivaudu vastaamaan tähän roskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.
En minä ainakaan ihmiskuntaa jalustalle nosta, vaikka en jumalaan uskokaan. Tiede ei myöskään ole mielestäni kaikkitietäväinen. On ihan sallittua (tieteellekin) tunnustaa, ettei tiedä kaikkea. Uskovilla taas on pakonomainen tarve osoittaa, ettei kaikkea tarvitse tietää ja ymmärtää, koska jumala hoitaa tietämisen puolestamme. Kaikkitietävyys on siis nimenomaan heidän "juttunsa", vaikka vain välillisesti.
Ei Jumalan tarvitse mulle kaikkea edes kertoa. Tiedän Hänestä tarvittavan. Kaikkea ei ihmisen aivoilla edes tajuaisi vasta kuin Taivaassa.
Ateistinen evoluutioteoria taas sisältää perustavanlaatuisia ongelmia, jotka kaataa ajatuksen kaiken itsestään syntymisestä. Homma ei voi pyöriä itsekseen.
Luonnossa on pientä evoluutiota, joo. Lähinnä lajin sisällä tapahtuvaa polveutumista ja jalostustyötä. Siis Jumala antaa luonnon kehittyä itsestäänkin, vaikka samalla valvoo jokaista ruohonkortta. Vähän kuin meidän elämä: jokaista sekuntiamme valvotaan, mutta saamme rellestää täällä aika vapaasti ja kehittää tätä paikkaa täällä.
Mutta Jumala on evoluutiossakin eteenpäinviejä, alullelaittaja, elämän tuoja. Alkuräjähdysmötikän kokoaja, heh.
Mikä on koulutuksesi ja mistä nämä tietosi ammennat?
Koulutukset, tiede ja tutkimukset on kaikki ihmisten ajattelun tuloksia. Ei totuus kuitenkaan.
Juu sen sijaan aavikkouskonnot ammentaa tietoa kylläkyllä
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa; jokainen voi katsoa vasta itseään, omaa ruumistaan; sehän on täydellisesti suunnittelu kokonaisuus. Pää, kädet, naisilla rinta mahdollisia lapsia varten, maha ja jalat liikkumista varten. Vieläpä on jalkaterät, -pöydät?, että liikkuminen olisi helpompaa. Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Joo, alkulimastahan tämä on lähtenyt; se jos mikä vaatii suurta uskoa!
Sivistys tekisi hyvää.
Joku on sanonut että jos jumalaa ei olisi olemassa se pitäisi keksiä. Aivan.