Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.

Ihmiset asettavat uskon (tai uskonnon) ja tieteen vastakkain, vaikka tälle ei suoraan ole mitään syytä. Usko tai uskonnollinen sisäinen kokemus ja tieteellisen metodin ja sen tulosten ymmärrys eivät sinällään sulje toisiaan mitenkään pois. Jos sitten uskoo esim. raamatun teksteihin kirjaimellisesti, niin silloin toki vastakkainasettelua syntyy. Uskova ihminenkin voi nähdä raamatun kirjoitukset lähinnä kuvainnollisina, jolloin vastakkainasettelua ei suoraan synny. 

Fyysikko voi tutkia vaikka maailmankaikkeuden alun teorioita, ja silti uskoa Jumalaan kaiken takana olevan alkulähteenä (esim. sen alkuräjähdyksen). Hyvä fyysikko tosin ei "usko" alkuräjähdykseen vaan ymmärtää sen olevan tällä hetkellä paras havaintoja selittävä malli, mutta tietää samalla, että jos saamme uusia malliin sopimattomia havaintoja, niin mallia täytyy muuttaa tai joissain tapauksissa se täytyy hylätä kokonaan uuden mallin myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset asettavat uskon (tai uskonnon) ja tieteen vastakkain, vaikka tälle ei suoraan ole mitään syytä. Usko tai uskonnollinen sisäinen kokemus ja tieteellisen metodin ja sen tulosten ymmärrys eivät sinällään sulje toisiaan mitenkään pois. Jos sitten uskoo esim. raamatun teksteihin kirjaimellisesti, niin silloin toki vastakkainasettelua syntyy. Uskova ihminenkin voi nähdä raamatun kirjoitukset lähinnä kuvainnollisina, jolloin vastakkainasettelua ei suoraan synny. 

Fyysikko voi tutkia vaikka maailmankaikkeuden alun teorioita, ja silti uskoa Jumalaan kaiken takana olevan alkulähteenä (esim. sen alkuräjähdyksen). Hyvä fyysikko tosin ei "usko" alkuräjähdykseen vaan ymmärtää sen olevan tällä hetkellä paras havaintoja selittävä malli, mutta tietää samalla, että jos saamme uusia malliin sopimattomia havaintoja, niin mallia täytyy muuttaa tai joissain tapauksissa se täytyy hylätä kokonaan uuden mallin myötä. 

Kyllä ne sulkevat toisensa pois. Jumalan oletetaan voivan toimia luonnonlakien vastaisesti ja tiede pitää niitä muuttumattomana lähtökohtana kaikelle.

Ja miksi me edes harjoittaisimme tiedettä, jos olisi jumala, joka voisi kumota kaikki tutkimustulokset niin halutessaan? Hänhän on myös luonnonlakien takana, jos uskovien tarinoissa on yhtään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräänkin tiedemiehen tulleen uskoon tutkittua ihmissilmän hyvin monimutkaista rakennetta. Ei evoluutio sellaisia osaa suunnitella, tai suunnitella ollenkaan. :)

Ihmissilmä on vieläpä keskivertosilmää huonompi kapine. Evoluutio on luonut parempia useille lajeille.

Sun evoluutios ei luo mitään niin monimutkaista. 

Luonnossa tapahtuu polveutumista (alkusudesta koiriksi ja ketuiksi), mutta ei lajiutumista (sammakosta hevoseksi).

 

Evoluutioteorian yks iso mahdottomuus on, että joka vaihetta ensin pitäisi olla jo olemassa se koneisto, joka mahdollistaisi seuraavan vaiheen elossapysymisen, esim.solu on siitä hyvä esimerkki. Puolitekoiset kokeilut eivät pysyisi elossa. Evoluutiohan sylkisi sutta ja sekundaa miljardeja vuosia. 

Sitähän evoluutiö sylkenyt miljarseda vuosia

Minusta evoluutio on tehnyt ison virheen esimerkiksi ihmisten lisääntymisen suhteen, samoin jälkeläisten kehityksen suhteen.

Linnut ovat paljon kehittyneempiä. Se, että lapsi tulisi ulos munana, mitä olisi helppo kuljettaa vaikka taskussa haudottavana, olisi paljon parempi ratkaisu. Ja sekin, että ihmistä pitää hoitaa vuosikausia ennenkuin se osaa pitää huolta itsestään on surkea ratkaisu. Molemmat saavat aikaan paljon ihmiskunnan kannalta turhia kuolemia.

Ei se silti tarkoita, etteikö evoluutiota tapahtuisi. Yksin jo virusten mutaatiot kertoo sen.

Se kyllä menee toisinpäin, muniminen on paljon vanhempaa perua, kuin saman prosessin tapahtuminen emon sisällä - jälkimmäinen siis on "kehittyneempää". Muniahan pitää muutenkin hautoa jatkuvasti, emot ei yleensä voi hautoessa juuri liikkua, mikä altistaa toki pedoille, ja jos emo käy syömässä, on riski että munat jäähtyy liikaa ja kaikki jälkeläiset kuolee. Eikä tuo tietenkään ole ihmisen ominaisuus, vaan kaikkien nisäkkäiden. 

Ihmisen pitkä, avuton lapsuus johtuu meidän korkeasta älykkyydestä, jonka hyöty on ollut suurempi kuin jälkeläisten avuttomuuden aiheuttava haitta. 

Jos älykäs ihminen munii munan, se ei todellakaan jää pesään hautomaan sitä, vaan keksii siihen ratkaisun.

Se, että ihminen katsotaan kehittyneemmäksi vain aivojen takia on aika laiskaa. Lintuja kun on ollut 150–200 miljoonaa vuotta, ihmisiä 2,5 miljoonaa vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että jumalaa kaikesta vastuuttavat eivät vaan kykene ajattelemaan vaikeita eettisiä tai eksistentiaalisia kysymyksiä, vaan haluavat vaan mahdollisimman helpon vastauksen, ja se on sitten koska jumala.

Juurikin näin. Uskonto ja kriittisen tarkka ajattelu ovat kuin öljy ja vesi. Muutamia poikkeuksia toki on (esim. Kierkegaard), mutta ei heitä juuri näy keskustelussa.

Tietysti tarina taikurista nimeltä Jumala, joka taikoi tyhjästä kaiken on uskottavin. Ei ole edes ainoa taukuri, joka saa tyhjästä nyhjäistyä asioita. Jotkut vetävät jopa kanin hatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräänkin tiedemiehen tulleen uskoon tutkittua ihmissilmän hyvin monimutkaista rakennetta. Ei evoluutio sellaisia osaa suunnitella, tai suunnitella ollenkaan. :)

Ihmissilmä on vieläpä keskivertosilmää huonompi kapine. Evoluutio on luonut parempia useille lajeille.

Sun evoluutios ei luo mitään niin monimutkaista. 

Luonnossa tapahtuu polveutumista (alkusudesta koiriksi ja ketuiksi), mutta ei lajiutumista (sammakosta hevoseksi).

 

Evoluutioteorian yks iso mahdottomuus on, että joka vaihetta ensin pitäisi olla jo olemassa se koneisto, joka mahdollistaisi seuraavan vaiheen elossapysymisen, esim.solu on siitä hyvä esimerkki. Puolitekoiset kokeilut eivät pysyisi elossa. Evoluutiohan sylkisi sutta ja sekundaa miljardeja vuosia. 

Sitähän evoluutiö sylkenyt miljarseda vuosia

Minusta evoluutio on tehnyt ison virheen esimerkiksi ihmisten lisääntymisen suhteen, samoin jälkeläisten kehityksen suhteen.

Linnut ovat paljon kehittyneempiä. Se, että lapsi tulisi ulos munana, mitä olisi helppo kuljettaa vaikka taskussa haudottavana, olisi paljon parempi ratkaisu. Ja sekin, että ihmistä pitää hoitaa vuosikausia ennenkuin se osaa pitää huolta itsestään on surkea ratkaisu. Molemmat saavat aikaan paljon ihmiskunnan kannalta turhia kuolemia.

Ei se silti tarkoita, etteikö evoluutiota tapahtuisi. Yksin jo virusten mutaatiot kertoo sen.

Se kyllä menee toisinpäin, muniminen on paljon vanhempaa perua, kuin saman prosessin tapahtuminen emon sisällä - jälkimmäinen siis on "kehittyneempää". Muniahan pitää muutenkin hautoa jatkuvasti, emot ei yleensä voi hautoessa juuri liikkua, mikä altistaa toki pedoille, ja jos emo käy syömässä, on riski että munat jäähtyy liikaa ja kaikki jälkeläiset kuolee. Eikä tuo tietenkään ole ihmisen ominaisuus, vaan kaikkien nisäkkäiden. 

Ihmisen pitkä, avuton lapsuus johtuu meidän korkeasta älykkyydestä, jonka hyöty on ollut suurempi kuin jälkeläisten avuttomuuden aiheuttava haitta. 

Jos älykäs ihminen munii munan, se ei todellakaan jää pesään hautomaan sitä, vaan keksii siihen ratkaisun.

Se, että ihminen katsotaan kehittyneemmäksi vain aivojen takia on aika laiskaa. Lintuja kun on ollut 150–200 miljoonaa vuotta, ihmisiä 2,5 miljoonaa vuotta.

Mutta kun siirtyminen munimisesta elävien poikasten synnyttämiseen on tapahtunut nisäkkäiden kehittyessä, eikä ihmisen evoluution aikana. 

En väittänyt ihmistä "kehittyneemmäksi", vaan että elävien poikasten synnyttäminen on kehittynyt paljon, paljon myöhemmin kuin muniminen. 

Eksistentiaalisten kysymysten ja tietynlaisen tarkoituksen epävarmuuden sietämisen vaikeus tuntuu olevan se miksi jotkut ajattelevat että kaikki koska jumala. Ei pystytä kestämään ajatusta siitä, että kaikkiin eksistentiaalisiin kysymyksiin ei ole ainoita oikeita tai varsinkaan helppoja vastauksia. Eikä sitä, että kaikilla asioilla tai tapahtumilla ei vaan välttämättä ole mitään sen kummempaa tarkoitusta. En usko että sillä että perheenjäseneni kuolivat Kaakkois-Aasian tsunamissa oli mitään kummempaa tarkoitusta, kaikki riippui ihan siitä missä sattui olemaan ja mitä sattui tulemaan eteen.

Sitäkään en usko että elämällä itsessään olisi mitään tiettyä tarkoitusta, jokaiselle elämän tarkoitus tai merkitys on hyvin subjektiivinen kokemus ja omakohtaisesti määriteltävissä, mutta mitään yleistä vastausta kaikkien puolesta ei voida koskaan antaa. Tietenkään tämä ei tarkoita ettei elämässä sitten olisi millään mitään tarkoitusta tai väliä, on, monillakin asioilla. Mutta ne on just niitä kaikkien itse kokemia asioita, mitkä asiat elämässä tuntuu tärkeiltä. Elämän epävarmuus tuntuu myös olevan heille, jotka ajattelevat jumalan aikaansaavan kaiken, hyvin vaikea asia käsitellä. Epävarmuus siitä mitä tapahtuu, tai ajatus siitä, että kaikkia asioita ei tiedetä tai että kaikkeen ei ole olemassa vastauksia.

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Usko mitä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.

Jeesuksen syntymän aikaan tapahtuneen lastenmurhan toteutti ihminen. Jos oikein aletaan erittelemään mikä tai kuka sitä pahuutta oikein levittelee, niin ihminenhän täällä riehuu ja aiheuttaa kärsimystä toisille. 

Kaikkein pienimmät lapset pääsevät joka tapauksessa taivaallisen Isän luokse kun kuolevat, olivat sitten kärsineet enemmän tai vähemmän. Jos emme ihmisinä opi kärsimyksestä mitään, niin sekin menee ihan harakoille.

Iankaikkisuuden näkökulmasta tämä maapallon lyhyt historia ja ihmisen erittäin lyhyt elämä ja sen aikainen kärsimys on hyvin mitäntöntä kun vertaa sitä siihen ajattomaan aikaan, joka voi viettää siinä ennallistetussa tilassa jossa ihminen on korjattu ja uudeksi luotu ja kaikki entinen on poissa ja tilalla on uusi täydellinen. Se miksi Jumala loi, ei voi mennä kokonaan syntisen ihmisen ymmärrykseen. Jumalan ominaisuus on luoda, joten tulipa luoneeksi ihmisenkin jonka on kaikkein paras olla elämän alkajan ja täyttäjän yhteydessä, eikä erossa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Sepä se.

Hienoa suunnittelua. Jokainen auringonnousu ja lasku ovat ainutlaatuisia maalauksia. Seeprojen, leopardien jne kuvioitu iho, värikkäät kalat, oravat hienoinen häntineet ja ylipäänsä kaikki se monimuotoisuus kasveissa, ihmisissä jne. Hienoa desingia. Ja silti osa ei halua tunnustaa että sen takana on suunnittelija.

Ihminen näkee kapeasti makaroninreijästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Usko mitä?

Että tuollainen järjestelmä olisi mahdotonta suunnitella, vain luonnon oma evoluutio ja monimuotoisuus voi sen selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Sepä se.

Hienoa suunnittelua. Jokainen auringonnousu ja lasku ovat ainutlaatuisia maalauksia. Seeprojen, leopardien jne kuvioitu iho, värikkäät kalat, oravat hienoinen häntineet ja ylipäänsä kaikki se monimuotoisuus kasveissa, ihmisissä jne. Hienoa desingia. Ja silti osa ei halua tunnustaa että sen takana on suunnittelija.

Ihminen näkee kapeasti makaroninreijästä. 

Höpsis pöpsis. Luonnon monimuotoisuus on aivan liian kompleksi asia suunniteltavaksi, joten mikään suunnittelija on jo lähtökohtaisesti mahdoton ja sen vuoksi suljettava pois selittävänä tekijänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän monimutkaisten olentojen äärettömän monimutkaisesti toimiva yhteiselo kaikkien silmien edessä koko ajan eikä monikaan tajua eikä usko. 

Sepä se.

Hienoa suunnittelua. Jokainen auringonnousu ja lasku ovat ainutlaatuisia maalauksia. Seeprojen, leopardien jne kuvioitu iho, värikkäät kalat, oravat hienoinen häntineet ja ylipäänsä kaikki se monimuotoisuus kasveissa, ihmisissä jne. Hienoa desingia. Ja silti osa ei halua tunnustaa että sen takana on suunnittelija.

Ihminen näkee kapeasti makaroninreijästä. 

Auringonnousut ja -laskut johtuvat ihan vaan fysiikan ilmiöistä maan kiertäessä auringon ympäri, erilaisine väreineen ja kuvioineen.

Eläinten erilaiset väritykset ja kuviot taas on kehittyneet evoluution seurauksena toimiakseen esimerkiksi suojana mistä taas on apua lajin selviytymisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.

Jeesuksen syntymän aikaan tapahtuneen lastenmurhan toteutti ihminen. Jos oikein aletaan erittelemään mikä tai kuka sitä pahuutta oikein levittelee, niin ihminenhän täällä riehuu ja aiheuttaa kärsimystä toisille. 

Kaikkein pienimmät lapset pääsevät joka tapauksessa taivaallisen Isän luokse kun kuolevat, olivat sitten kärsineet enemmän tai vähemmän. Jos emme ihmisinä opi kärsimyksestä mitään, niin sekin menee ihan harakoille.

 

Iankaikkisuuden näkökulmasta tämä maapallon lyhyt historia ja ihmisen erittäin lyhyt elämä ja sen aikainen kärsimys on hyvin mitäntöntä kun vertaa sitä siihen ajattomaan aikaan, joka voi viettää siinä ennallistetussa tilassa jossa ihminen on korjattu ja uudeksi luotu ja kaikki entinen on poissa ja tilalla on uusi täydellinen. Se miksi Jumala loi, ei voi mennä kokonaan syntisen ihmisen ymmärrykseen. Jumalan ominaisuus on luoda, joten tulipa luoneeksi ihmisenkin jonka on kaikkein paras olla elämän alkajan ja täyttäjän yhteydessä, eikä erossa siitä.

Mitä kärsimyksestä pitäisi mielestäsi oppia?

Eikö aikoinaan kun rokotteet keksittiin niitä vastustettu sillä perusteella, että nämä kulkutaudit olivat vaan asiaan kuuluvia ja että jos jumala päätti niillä kutsua esimerkiksi pikkulapsia luokseen ei ihmisen pidä sitä rokotteella estää?

Vielä nykyäänkin rokotevastaisuus korostuu ns. raamattuvyöhykkeillä.

Vierailija kirjoitti:

René Descartes ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.

Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.

Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.

OlenD ajattelen järjellä

Kaikki ajattelu perustuu hiekkauskonnpn entiteettiin

Mhhh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.

En ota kantaa onko olemassa vai ei, mutta tuo argumentti on yleensä se kaikkein vähäpätöisin kun oikeasti lähdetään perkamaan ja mikä tulee hyvin usein esille juuri ihmisten seurassa, ketkä eivät ole perehtyneet asiaan tai itseensä ollenkaan. Vähän sama kuin luonnon ottaisi esimerkiksi ja sanoisi, että sekin on vaan paha, koska sielä kuolee eläimiä, vaikka oikeasti kaikki tukee toisiaan ja elää toisista. Kaikista asioista löytyy tarkoitus ja kehittymisen mahdollisuus, oli ne sit kuinka negatiivisia tahansa. Eihän ihminen edes kehittyisi, jos kaikki olisi vaan kokoajan mahtavaa. Ja se kehittyminenhän on se koko homman pointti, tulla itse siihen "jumalan" asemaan ymmärryksen kanssa ja sen valon kanssa mitä se ymmärrys tuo mukanaan.

Mikä tarkoitus on sillä että perheestä kuoli toinen vanhemmista ja pienet lapset? Tai kehittymisen mahdollisuus?

Arvasin että joku alkaa viilaamaan näillä lapsellisilla. Leikitään että kylässä on 20 ihmistä, niistä 1 menehtyy. Sehän on surullinen tapahtuma, mutta se on aivan järjetön mahdollisuus näiden 19 tutki mitä siinä tapahtui ja sitä kautta kehittää omaa ymmärrystään asioista ja laajentaa omaa tietoisuutta ja tunnemaailmaa ja ihan kaikkea olemassa olevaa sen myötä yhdessä. Kysytään toiste päin, mitä ideaa olisi jos kaikki vaan syntyisi tänne porealtaaseen vinkkupullo kädessä ja miljoonatriljoonaa euroa tilillään ja kukaan ei kuolisi eikä mitään tapahtuisi. Mikä pointti sillä olisi?

Ja noiden asioiden välissähän ei ole yhtään mitään? Minusta taas on lapsellista väittää että kaikella olisi tarkoitus, varsinkaan kun ei osaa edes perustella sitä tarkotusta. 

No mitä sielä välissä on? Eikä millään välttämättä ole mitään tarkoitusta, sitähän meistä ei kukaan osaa sanoa, mutta en vain itse ymmärrä tota argumenttia ollenkaan, että joku kuolee niin se automaattisesti poistaa  mahdollisen "jumalan" olemassa olon.

Tai jos jotain negatiivista sattuu niin se poistaa mahdollisen "Jumalan" olemassa olon. Ihan kuin Kuun mollotus taivaalla poistaisi Auringon olemassa olon. Se argumentti on vaan niin alkukantanen ku olla ja vaan voi. 

Jos et ymmärtänyt mihin viitattiin lapsen kuolemalla ja sen tarkoituksella olet tpdellakin hukassa koko keskustelussa

Vierailija kirjoitti:

Perimäaines määrää siitä miten esim. eliöt muodostuvat ja kasvavat, mutta mikä on kaiken tämän tarkoitus ja mikä tai kuka luo tuon tarkoituksen, on ihmisille täysin käsittämätön asia. Tiede ei tätä kykene selittämään, se voi selittää vain sen mekanismin teknisesti kuinka geenit määräävät silmien värin tai mitä tahansa ikinä.

Kertooko raamattu sitten suoraan mikä on elämän funktio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.

Jeesuksen syntymän aikaan tapahtuneen lastenmurhan toteutti ihminen. Jos oikein aletaan erittelemään mikä tai kuka sitä pahuutta oikein levittelee, niin ihminenhän täällä riehuu ja aiheuttaa kärsimystä toisille. 

Kaikkein pienimmät lapset pääsevät joka tapauksessa taivaallisen Isän luokse kun kuolevat, olivat sitten kärsineet enemmän tai vähemmän. Jos emme ihmisinä opi kärsimyksestä mitään, niin sekin menee ihan harakoille.

 

Iankaikkisuuden näkökulmasta tämä maapallon lyhyt historia ja ihmisen erittäin lyhyt elämä ja sen aikainen kärsimys on hyvin mitäntöntä kun vertaa sitä siihen ajattomaan aikaan, joka voi viettää siinä ennallistetussa tilassa jossa ihminen on korjattu ja uudeksi luotu ja kaikki entinen on poissa ja tilalla on uusi täydellinen. Se miksi Jumala loi, ei voi mennä kokonaan syntisen ihmisen ymmärrykseen. Jumalan ominaisuus on luoda, joten tulipa luoneeksi ihmisenkin jonka on kaikkein paras olla elämän alkajan ja täyttäjän yhteydessä, eikä erossa siitä.

Mitä kärsimyksestä pitäisi mielestäsi oppia?

Saati sitten pienten vauvojen ja lasten kärsimyksestä, joka todellakaan ei useinkaan ole mitenkään ihmisen aiheuttamaa!  Ja mikähän idea olisi siinä, että tämä "jumala" antaa vauvan syntyä ihan ottaakseen sen seuraavassa hetkellä vanhemmilta pois (entäs heidän kärsimyksensä!)  luokseen, mutta sitten: "hei, enpäs otakaan sitä vauvaa vielä, annanpas sen kärsiä ensin, oisko vaikka joku syöpä hyvä!"

Tämmöiseen Jumalaan sinä uskot, vaikka et halua sitä myöntää.  Et voi väittää muuta, jos kerran, kuten luulen, olet samalla hakemassa jotain jostain "kaikkivoipaisesta" hahmosta...