Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

René Descartes ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.

Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.

Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.

Voi hönö miten ihmiskeskeisesti ajattelet. 🙄 "Täydellinen" tai "epätäydellinen" ovat vain ihmisen kehittämiä käsitteitä. Yritäppä ajatella laatikon ulkopuolelta ja ajattele universumia ilman ihmistä. Ei universumi tunne käsitteitä "täydellinen" tai "epätäydellinen". Asiat vain ovat universumissa, eikä siihen tarvita jumalia ja vastaavia.

...ja sitten täällä ilman-jumalaa-maailmassa ja tyhjän tarkoituksettomuuden keskellä on ihminen, joka rakastaa, vihaa, iloitsee, suree ja miettii elämän tarkoitusta ja jumaluutta?

 

On jotenkin jännä muuten, että kun aina uskovista sanotaan että me ollaan niin heikkoja, että me oltais keksitty Jumala auttajaksi oman elämän kurjuuksiin. 

No - mitäs jos evotutkijoilla itsellään on ennakko-oletus ja arvomaailma että Jumalaa ei ole? 

Mitä jos Jumala löytyisi (vaikka eihän Jumala luodussaan eli tutkittavassa asiassa sisällä ole, sama kuin leipuri olisi sama asia kuin leipomansa leipä), niin aiheuttaisiko se moraalista paniikkia? 

 

"Apua, Jumala onkin olemassa. Mitähän se tykkää kun painoin viime yönä kaverin vaimoa tai huijasin verottajaa?"

 

Alkuliemi-evoluutiolle ei tarvitse olla vastuussa. Kätevää - mutta sitten Hitler ja Stalin pääsisi kuin koira veräjästä.

 

Btw, geologiaan passaisi oikein hyvin myös se, että maailmassa maakerrokset on ladottu nopeasti, vain tunneissa-päivissä. Kuten maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen takia. ;)

Miksi perustaa elämä entiteetin pelkoon? Olisitko moraaliton ilman tätä entiteettiä?

Luonnonkatastrofeissa kuolee tuhansia, kymmeniä-tai satojatuhansia ihmisiä, eivätkä ne luonnonkatastrofit, maanjäristykset ja hirmumyrskyt esimerkiksi, ole ihmisen aiheuttamia.

Niin kauan kun ihmiset ajattelee Jumalan valkopartaisena ukkona pilven päällä, mennään metsään!  Mulle Jumala on valtava voima, kaikki, ja se on kaikkialla!  Juuri nyt pihalleni nousseet valkovuokot ovat ilmentymä Jumalasta, ihmeestä.  Jumalan läsnäolon voi aistia kaikkialla jos vain malttaa hiljentää mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun ihmiset ajattelee Jumalan valkopartaisena ukkona pilven päällä, mennään metsään!  Mulle Jumala on valtava voima, kaikki, ja se on kaikkialla!  Juuri nyt pihalleni nousseet valkovuokot ovat ilmentymä Jumalasta, ihmeestä.  Jumalan läsnäolon voi aistia kaikkialla jos vain malttaa hiljentää mielensä.

Eikö valkovuokko sentään ole aika perusbilsaa?

Niin minustakin. Ei tämä luomakunta voisi pyöriä mitenkään näin hyvin ja loogisesti vuodesta toiseen ilman Jumalaa. Ihan absurdia kuvitella muuta. Tietenkin Jumala on luonut tämän kaiken ja edelleen ylläpitää tätä kaikkea. Uutta kevättä ja jokaista ihmistä ja elollista olentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.

En minä ainakaan ihmiskuntaa jalustalle nosta, vaikka en jumalaan uskokaan. Tiede ei myöskään ole mielestäni kaikkitietäväinen. On ihan sallittua (tieteellekin) tunnustaa, ettei tiedä kaikkea. Uskovilla taas on pakonomainen tarve osoittaa, ettei kaikkea tarvitse tietää ja ymmärtää, koska jumala hoitaa tietämisen puolestamme. Kaikkitietävyys on siis nimenomaan heidän "juttunsa", vaikka vain välillisesti.

Ei Jumalan tarvitse mulle kaikkea edes kertoa. Tiedän Hänestä tarvittavan. Kaikkea ei ihmisen aivoilla edes tajuaisi vasta kuin Taivaassa.

 

Ateistinen evoluutioteoria taas sisältää perustavanlaatuisia ongelmia, jotka kaataa ajatuksen kaiken itsestään syntymisestä. Homma ei voi pyöriä itsekseen. 

 

Luonnossa on pientä evoluutiota, joo. Lähinnä lajin sisällä tapahtuvaa polveutumista ja jalostustyötä. Siis Jumala antaa luonnon kehittyä itsestäänkin, vaikka samalla valvoo jokaista ruohonkortta. Vähän kuin meidän elämä: jokaista sekuntiamme valvotaan, mutta saamme rellestää täällä aika vapaasti ja kehittää tätä paikkaa täällä.

 

Mutta Jumala on evoluutiossakin eteenpäinviejä, alullelaittaja, elämän tuoja. Alkuräjähdysmötikän kokoaja, heh.

Mikä on koulutuksesi ja mistä nämä tietosi ammennat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan uskovaisia ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:

- Hyvin vahva tarve tarkoituksenmukaisuuteen; "jonkunhan on täytynyt tämä maailma luoda, ei täällä voi olla ilman tarkoitusta"

- Kiihkeys saada tukea omiin ajatuksiinsa; "tiedemies X väitti, että teoria Z ei voi olla totta ilman jumalaa, niinpä jumala on olemassa"

- Suppeamielisyys; vain minun (usein kristinuskon) jumala on totta. Ei esimerkiksi Allah, Joulupukki, sotka ja muna tai naapurin Pentti

- Usein heikko tietämys, ymmärrys ja usko moderniin tieteeseen

Moderni tiede alkaa kuule laahata perässä. 

Arkeologia löytää koko ajan Vanhan Testamentin stoorien todisteita. 

 

Aijai, tää kaikki on niiiiin jännää seurata!

Jeesus on ihana ja elää, ja totuus alkaa tulla tieteessäkin esiin. :)

 

Ai nii ja Jeesus peittoaa muiden uskontojen voimaenergiat, koska ne ei ole jumalia. Vain demoneja. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä <3

Sulla on varmaan jotain lähteitä heittää?

Vain Jumala yksin tietää.

Jumalaan uskominen ei perustu järkeen. 
Jos joku uskovainen perustelee uskoaan järjellä, ei hänen uskonsa ole vielä riittävä.

Jumala ja sen luoma maailma on järjetön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Jumala ja sen luoma maailma on järjetön ajatus.

Siksi se ei olekaan ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, mutta aivot ei tule mukaan taivaaseen, koska aivot lakkaavat toimimasta kuoleman jälkeen. Aivot tutkitaan myös esimerkiksi oikeuslööketieteellisessä kuolemansyynselvityksessä. Vielä ei ole koskaan löydetty näissä tutkimuksissa aivoja millä voisi ymmärtää enää mitään.

Et ole kuullut kliinisesti ja oikeasti kuolleiden (ja elämään palanneiden) todistuksia siitä, kun leijailevat ensiapuhuoneen katossa ja muistavat mitä elvyttäjät keskustelivat? 

 

Vielä hurjempi: elvytettävähän on silmät kiinni, mutta näkivät missä kukakin hoitohenkilökunnasta pyöri ja mitä teki? 

Kannustan sinua ajattelemaan rohkeasti avarakatseisemmin ja miettimään muita mahdollisuuksia.

Mainitsemassasi esimerkissä on todennäköistä, että aivot yksinkertaisesti luovat erilaisia muistoja, jotka eivät ole totta. Vakavasti sairaana tai jo kuolemassa/kliinisesti kuolleena ihmisen aivoissa tapahtuu erilaisia monimutkaisia prosesseja, jotka voivat aiheuttaa vahvoja tuntemuksia "valoista", tuonpuoleisesta elämästä, rauhallisuuden tunteesta, jne. Kokemukset "leijailemisesta ensiapuhuoneen katossa ja mitä elvyttäjät keskustelivat" eivät ole tietenkään vakavasti otettavia todisteita, koska ihmisen mieli ja muisti luovat jatkuvasti arjessakin erilaisia valemuistoja, jotka tuntuvat hyvin todellisilta. Yhtäkään tällaista "leijumista ja elvyttäjien keskusteluiden kuulemista" ei ole voitu osoittaa todeksi, vaan ne ovat yksinkertaisesti vain shokkitilanteessa olevien aivojen luomia valemuistoja.

Fundamentaalinen kysymykseni sinulle on se, että miksi niin kiihkeästi haluat itse selittää esimerkiksi vastaavat tilanteet uskonnolla tai yliluonnollisella selityksellä? Miksi sinulle ei riitä neurologian, psykologian ja lääketieteen selitykset asiasta? Tuntuvatko ne tylsiltä, liian rajoittuneilta, pelottavilta tai rikkovatko ne käsitystäsi siitä, että "eihän tämä maailma voi vaan olla tällainen fyysinen/materiaalinen ilman mitään hengellistä tai tarkoitusta tms.?"

Kyllä mä olen lukenut hoitohenkilökunnan ihmettelyjä tyyliin "mistä tiesit että se ambulanssikuski kävi vielä (hiljaa) huoneessa? Tai sillä hoitajalla oli punaisen kiharat hiukset joka toi vain jonkun lääkkeen?"

 

Vastakysymys:

Miksi sulla on oletus että uskovaiset olisivat joitakin ressukoita, jotka ei muuten pärjäis kuin Jumala-ajatukseen turvaamalla? :)

Mulle ja kaverilleni uskoontulo oli nimenomaan valinta, ja Jeesus tuntui lähinnä mukavaa elämääni häiritsevältä tunkeilijalta. 

 

Toki on totta, että usein ihminen turvaa hädän tai yksinäisyyden kohdatessa Jumalaan, mutta usein silloinkin sieltä toiselta puolelta löytävätkin Jonkun. Harva jaksaa roikkua, jos ei Jumala löydy kuukausien/vuosien aikana.

 

Älä poista ajattelussasi Jumalan toiminnan ihmisten elämässä. Jumala puhuu, kutsuu, vaikuttaa.

 

Parhaiten tämän tietävät vanginvartijat: eräs vanginvartija sanoi "tuohon rikollislajiin ei auta terapia, vain uskoontulo." 

"Miksi sulla on oletus että uskovaiset olisivat joitakin ressukoita, jotka ei muuten pärjäis kuin Jumala-ajatukseen turvaamalla? :)"

 Luepa viestisi ajatuksella niin ymmärrät

Näitä keskusteluita seuranneena ihmettelen aina sitä, että minkälainen ihminen, jolle on useita kertoja perusteellisesti ja havainnollisesti kerrottu erilaisia esimerkiksi psykologisia, biologisia, geologisia, astronomisia ja matemaattisia selityksiä erilaisille luonnonilmiöille (kuten miksi joillain eläimillä on raidat, miksi "aurinko nousee", mitä tarkoittaa alkuräjähdys, jne.), niin siitä huolimatta he kääntyvät jumalolentojen puoleen ja pitävät uskonnollisia selityksiä kuitenkin uskottavimpana?

Jos minulle kerrotaan selitys ilmiölle, jota en vielä tunne ja ymmärrä, ja selitystä havainnollisestaan uskottavilla todisteilla ja se voidaan vielä toistaa tieteellisin menetelmin (vieläpä jos pääsen itse toistamaan sen kokeellisesti), niin miksi en uskoisi tällaista selitystä? Mihin enää tarvitsisin silloin jumalia tai vastaavia olentoja selittämään tällaista ilmiötä? Miksi enää edes haluaisin uskoa asiaan, joka vaatii vain uskoa, mutta en millään voisi sitä todistaa?

Se on mielestäni hyvin hämmentävää ja uskon, että tällaiset ihmiset omaavat usein rajoittuneemman kyvyn sekä myös halun ymmärtää. Uskon myös, että he pelkäävät liian vaikeita tieteellisiä selityksiä, eivät halua hyväksyä todellisuutta sellaisena jona sen koemme sekä janoavat kiihkeästi turvallisuuden ja toivon tunnetta, jota neutraali tieteellinen elämänkatsomus ei voi heille tarjota, koskien esimerkiksi elämän päättymistä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä keskusteluita seuranneena ihmettelen aina sitä, että minkälainen ihminen, jolle on useita kertoja perusteellisesti ja havainnollisesti kerrottu erilaisia esimerkiksi psykologisia, biologisia, geologisia, astronomisia ja matemaattisia selityksiä erilaisille luonnonilmiöille (kuten miksi joillain eläimillä on raidat, miksi "aurinko nousee", mitä tarkoittaa alkuräjähdys, jne.), niin siitä huolimatta he kääntyvät jumalolentojen puoleen ja pitävät uskonnollisia selityksiä kuitenkin uskottavimpana?

Jos minulle kerrotaan selitys ilmiölle, jota en vielä tunne ja ymmärrä, ja selitystä havainnollisestaan uskottavilla todisteilla ja se voidaan vielä toistaa tieteellisin menetelmin (vieläpä jos pääsen itse toistamaan sen kokeellisesti), niin miksi en uskoisi tällaista selitystä? Mihin enää tarvitsisin silloin jumalia tai vastaavia olentoja selittämään tällaista ilmiötä? Miksi enää edes haluaisin uskoa asiaan, joka vaatii vain uskoa, mutta en millään voisi sitä todistaa?

Se on mielestäni hyvin hämmentävää ja uskon, että tällaiset ihmiset omaavat usein rajoittuneemman kyvyn sekä myös halun ymmärtää. Uskon myös, että he pelkäävät liian vaikeita tieteellisiä selityksiä, eivät halua hyväksyä todellisuutta sellaisena jona sen koemme sekä janoavat kiihkeästi turvallisuuden ja toivon tunnetta, jota neutraali tieteellinen elämänkatsomus ei voi heille tarjota, koskien esimerkiksi elämän päättymistä.

Noin minäkin olen joskus ajatellut ja tuo tekstisi kuvastaa juurikin sitä kaiken järkeistämistä. On kuitenkin asioita mitä tapahtunut, joita ei tiede varmaan koskaan kykene todistamaan paperilla. Se ei kuitenkaan poissulje sitä että sitä tapahtuu. Myöskin usko itsessään on jotain suurempaa, se on kaikkea: luottamista, rakkauden tunnetta, toivoa, sisäistä paloa ja rauhaa. Miten tiede voisi ikinä edes mitata sellaista ja voiko? En tiedä, mutta minulle riittää että asia on näin. 

Olet asian ytimessä. Toisten vahingoittamisella ei ole mitään väliä. Vain ihmisten laatimat lait kieltävät sen.

Vierailija kirjoitti:

Olet asian ytimessä. Toisten vahingoittamisella ei ole mitään väliä. Vain ihmisten laatimat lait kieltävät sen.

Ja ilman entiteetin pelkoa olisit barbaari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keskusteluita seuranneena ihmettelen aina sitä, että minkälainen ihminen, jolle on useita kertoja perusteellisesti ja havainnollisesti kerrottu erilaisia esimerkiksi psykologisia, biologisia, geologisia, astronomisia ja matemaattisia selityksiä erilaisille luonnonilmiöille (kuten miksi joillain eläimillä on raidat, miksi "aurinko nousee", mitä tarkoittaa alkuräjähdys, jne.), niin siitä huolimatta he kääntyvät jumalolentojen puoleen ja pitävät uskonnollisia selityksiä kuitenkin uskottavimpana?

Jos minulle kerrotaan selitys ilmiölle, jota en vielä tunne ja ymmärrä, ja selitystä havainnollisestaan uskottavilla todisteilla ja se voidaan vielä toistaa tieteellisin menetelmin (vieläpä jos pääsen itse toistamaan sen kokeellisesti), niin miksi en uskoisi tällaista selitystä? Mihin enää tarvitsisin silloin jumalia tai vastaavia olentoja selittämään tällaista ilmiötä? Miksi enää edes haluaisin uskoa asiaan, joka vaatii vain uskoa, mutta en millään voisi sitä todistaa?

Se on mielestäni hyvin hämmentävää ja uskon, että tällaiset ihmiset omaavat usein rajoittuneemman kyvyn sekä myös halun ymmärtää. Uskon myös, että he pelkäävät liian vaikeita tieteellisiä selityksiä, eivät halua hyväksyä todellisuutta sellaisena jona sen koemme sekä janoavat kiihkeästi turvallisuuden ja toivon tunnetta, jota neutraali tieteellinen elämänkatsomus ei voi heille tarjota, koskien esimerkiksi elämän päättymistä.

Noin minäkin olen joskus ajatellut ja tuo tekstisi kuvastaa juurikin sitä kaiken järkeistämistä. On kuitenkin asioita mitä tapahtunut, joita ei tiede varmaan koskaan kykene todistamaan paperilla. Se ei kuitenkaan poissulje sitä että sitä tapahtuu. Myöskin usko itsessään on jotain suurempaa, se on kaikkea: luottamista, rakkauden tunnetta, toivoa, sisäistä paloa ja rauhaa. Miten tiede voisi ikinä edes mitata sellaista ja voiko? En tiedä, mutta minulle riittää että asia on näin. 

Ymmärrät kuitenkin varmasti, että tiede myös kehittyy jatkuvasti? Tieteellinen tutkimustyö löytää jatkuvasti uutta tietoa, joilla voidaan selittää ilmiöitä, joille ei ole löytynyt aiemmin löytynyt selitystä. Uudella tiedolla myös korjataan vanhaa tietoa. Luottaminen, rakkaus, toivo, jne. ovat ihmisen kokemia tunteita, jotka tiede osaa hyvin selittää.

On selvää, että tieteellinen maailmankatsomus ei selitä olevaisuuttamme aukottomasti. Määrätyn uskonnon ja sen jumalolennot valitseminen on mielestäni täysin arpapeliä. Itse varmasti "tunnet", että olet valinnut "oikein" ja se riittää sinulle. Valintaasi myös myötävaikuttaa Suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta, joka on vahvistannut tunnettasi nimenomaan kristitystä uskosta. Itse koen sen mielettömänä. Tunteet ovat selitettävissä tieteellisesti ja tunteisiin luottaminen on "arpapeliä"; tunteet usein pettävät. Et voi tietää, että valitsemasi uskonto on "oikea", jos "oikeaa" on edes olemassa. Sen vuoksi tieteellinen maailmankuva vetoaa itseeni paremmin. Sen todisteet olevaisuudesta voi jokainen itse tunnistaa ja joskus jopa toistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.

En minä ainakaan ihmiskuntaa jalustalle nosta, vaikka en jumalaan uskokaan. Tiede ei myöskään ole mielestäni kaikkitietäväinen. On ihan sallittua (tieteellekin) tunnustaa, ettei tiedä kaikkea. Uskovilla taas on pakonomainen tarve osoittaa, ettei kaikkea tarvitse tietää ja ymmärtää, koska jumala hoitaa tietämisen puolestamme. Kaikkitietävyys on siis nimenomaan heidän "juttunsa", vaikka vain välillisesti.

Ei Jumalan tarvitse mulle kaikkea edes kertoa. Tiedän Hänestä tarvittavan. Kaikkea ei ihmisen aivoilla edes tajuaisi vasta kuin Taivaassa.

 

Ateistinen evoluutioteoria taas sisältää perustavanlaatuisia ongelmia, jotka kaataa ajatuksen kaiken itsestään syntymisestä. Homma ei voi pyöriä itsekseen. 

 

Luonnossa on pientä evoluutiota, joo. Lähinnä lajin sisällä tapahtuvaa polveutumista ja jalostustyötä. Siis Jumala antaa luonnon kehittyä itsestäänkin, vaikka samalla valvoo jokaista ruohonkortta. Vähän kuin meidän elämä: jokaista sekuntiamme valvotaan, mutta saamme rellestää täällä aika vapaasti ja kehittää tätä paikkaa täällä.

 

Mutta Jumala on evoluutiossakin eteenpäinviejä, alullelaittaja, elämän tuoja. Alkuräjähdysmötikän kokoaja, heh.

Mikä on koulutuksesi ja mistä nämä tietosi ammennat?

Koulutukset, tiede ja tutkimukset on kaikki ihmisten ajattelun tuloksia. Ei totuus kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan uskovaisia ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:

- Hyvin vahva tarve tarkoituksenmukaisuuteen; "jonkunhan on täytynyt tämä maailma luoda, ei täällä voi olla ilman tarkoitusta"

- Kiihkeys saada tukea omiin ajatuksiinsa; "tiedemies X väitti, että teoria Z ei voi olla totta ilman jumalaa, niinpä jumala on olemassa"

- Suppeamielisyys; vain minun (usein kristinuskon) jumala on totta. Ei esimerkiksi Allah, Joulupukki, sotka ja muna tai naapurin Pentti

- Usein heikko tietämys, ymmärrys ja usko moderniin tieteeseen

Moderni tiede alkaa kuule laahata perässä. 

Arkeologia löytää koko ajan Vanhan Testamentin stoorien todisteita. 

 

Aijai, tää kaikki on niiiiin jännää seurata!

Jeesus on ihana ja elää, ja totuus alkaa tulla tieteessäkin esiin. :)

 

Ai nii ja Jeesus peittoaa muiden uskontojen voimaenergiat, koska ne ei ole jumalia. Vain demoneja. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä <3

Sulla on varmaan jotain lähteitä heittää?

Sulla on valtava usko ihmisen viisauteen kun heidän kirjoittamiaan lähteitä kyselet. Ihminen ei osaa edes heinän siementä luoda, siinähän on paljon tietoa millaiseksi eläväksi olennoksi se kasvaa ja millaisia olosuhteita tarvitsee ja se taas on täydellistä ravintoa vaikka lehmälle joka kasvaa sillä ja tekee siitä maitoa vasikalleen. Aikamoinen keksintö vai mitä? 

Eli jumalalla kaiken perustelevilta ei löydy edes lähteitä mihinkään, he vaan panevat peliin sen että no koska jumala. Eli ovat heittäneet kaiken tämän jumalansa varaan, jotta ei tarvitsisi miettiä mitään syvällisenpää tai vaikeampaa?