Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Ihme siilipuolustus taas. Kyllä, you do you. Ja muut sitten valitsevat sopivan etäisyyden. Sitä se ap:kin nyt tekee.
En ymmäŕä tuommoista toisten iholla olemisen tarvetta. Mitä korostat. Jos ei halata, ei tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juu, kyllä. Vähän samoja oireita 78v isäni kanssa. Nykyään en jaksa joka päivä vastata puhelimeenkaan kun kertoo samat asiat päivästä toiseen. Mitä on syönyt ja mitä katsonut televisosta. Mitä on tapahtunut ja mitä jäänyt tapahtumatta. Ja mitä teki naapurin Mauri ja mitä saurauksia Sirkalle nyt on tullut. Ketään en ikinä näistä tunne enkä ole nähnyt edes.
Eikä siinä olisi mitään, mutta kun se puhelu kestää AINA sen 30-40 minuuttia ja minulla itselläni olisi muutakin tekemistä. Saatan seistä siinä autossa bussipysäkillä puhumassa tai pihalla kauppatavarat kädessä kun ei kädet riitä ovia avaamaan kun on puhelin toisessa kädessä. Tai olen töissä ja pomo jo katsoo pahalla silmällä että pitäisi töitä tehdä, mutta isä soittaa kertoakseen että on syönyt tänään karjalanpiirakoita jotka olivat hyviä ja sitten lepäsi ja näki unta että naapurin Mirkku tuli kylään ja pelasivat korttia, vaan Mirkkuhan on jo kuollut kahdeksan vuotta sitten, mutta niin, sehän olikin vain unta. Sitten näin ikkunasta kun kettu hätisteli lintuja jn ejne.
Ja kun sanon että nyt on pakko lopettaa puhelu, niin isä sanoo että juu tottakai lopetetaan, mutta sen verran vielä kun oli mulla vielä tärkeääkin asiaa. Ja taas juttu jatkuu. Usein jopa kerrotaan puhelimessa kolme kertaa se kettujuttu kun oli niin hauskaa. Niin ilkeä en haluaisi olla että löisin luurin korvaan kuitenkaan.
Ymmärrään että isä on nykyään aika yksinäinen siksi yritän tätä sietää, mutta oma stressitaso nousee kun pitää olla koko ajan valveilla tämän asian kanssa esittää kiinnostunutta. Dementiastakaan ei isällä ole kyse vaan pää leikkaa oikein hyvin ja muistaa kaikki asiat 75 vuotta taaksepiäin ja hyvin myös eiliset ja viimeviikkoiset keskustelut jotka on itse aloittanut tai häntä kiinnostaa. Jos taas minä sanon että lähden huomenna reissuun ja palaan kolmen päivän päästä, niin isä vastaa että juu juu, selvä se. 10 minuutin päästä kysyy että tuletko huomenna kylässä käymään ja lääkkeet laittamaan valmiiksi? Sanon että ei kun lähden sinne reissuun. Ja sitten ihmetellään että mihin ihmeen reissuun. Sama voi toistua vielä puhelun aikana kolmannen kerran. Ja kun se seuraava päivä tulee, niin isä kysyy että missä olet, tuletko nyt jo käymään ja vastaan että olen kolme päivää reisussa. Ai niin juu joo olikin...
Sen sijaan vanhan lapsuudenkaverin Senjan sairauskertomus jonka Senja on puhelimessa kaksi päivää sitten kertonut, osaa isä kertoa ulkoa ja kaiken mitä radio pookissa on jälleen puhuttu viime viikon aikana. Minun asioita ei kuunnella, mutta sitten suuttuu jos unohdan hänen jonkin asian mitä on kertonut. Etkö nyt muista sitä kun kerroin että Röppösen Kalevi oli ostanut vuosi sitten bebanteenia, mutta ei muistanut minne laittoi sen. Löysi vasta viikko sitten. Koitahan poika nyt tsemapata vai onko sinulla alkava dementia.
Ei auta kun purra hammasta.
Siksi ei huvittaisi joka kerta vastata puhelimaan tai edes mennä kylään, kun sieltä ei pois pääse alta tunnin kun juttu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Tää juttu oli niin selkäpiitä karmiva. Tuohan on ihan silkkaa häiriköintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Ihme siilipuolustus taas. Kyllä, you do you. Ja muut sitten valitsevat sopivan etäisyyden. Sitä se ap:kin nyt tekee.
En ymmäŕä tuommoista toisten iholla olemisen tarvetta. Mitä korostat. Jos ei halata, ei tavata.
Sulla täytyy olla todella ohuet sosiaaliset taidot tai joku muu ongelma, kun et näe tässäkään asiassa sitä oleellista vaan keskityt johonkin halaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Ihme siilipuolustus taas. Kyllä, you do you. Ja muut sitten valitsevat sopivan etäisyyden. Sitä se ap:kin nyt tekee.
En ymmäŕä tuommoista toisten iholla olemisen tarvetta. Mitä korostat. Jos ei halata, ei tavata.
Sulla täytyy olla todella ohuet sosiaaliset taidot tai joku muu ongelma, kun et näe tässäkään asiassa sitä oleellista vaan keskityt johonkin halaamiseen.
Kommentoijan asia kommentissaan oli että tunnevammainen kummitäti oppi halaamaan. Tottakai puhun silloin siitä kommentista ja halaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Ihme siilipuolustus taas. Kyllä, you do you. Ja muut sitten valitsevat sopivan etäisyyden. Sitä se ap:kin nyt tekee.
En ymmäŕä tuommoista toisten iholla olemisen tarvetta. Mitä korostat. Jos ei halata, ei tavata.
Sulla täytyy olla todella ohuet sosiaaliset taidot tai joku muu ongelma, kun et näe tässäkään asiassa sitä oleellista vaan keskityt johonkin halaamiseen.
Kommentoijan asia kommentissaan oli että tunnevammainen kummitäti oppi halaamaan. Tottakai puhun silloin siitä kommentista ja halaamisesta.
Kommentoit nyt aivan väärälle ihmiselle, kävikö mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekukin voisi miettiä erästä taitoa, jolla on iso merkitys elämässä ja sitä eritoten kysytään miltei kaikissa rekrytoinneissa. Eli kyse on siitä miten tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kuka voi sanoa helposti itsestään työpaikkahaastattelussa että minun vanvuus on se, että tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja olen helposti lähestyttävä. ( terveisiä työhaastattelusta )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
No älä lue jos et kirjoittanut tuota kummitäti-kommenttia. En ymmärrä sinua miksi puutut sitten toiselle osoitettuun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Ihme siilipuolustus taas. Kyllä, you do you. Ja muut sitten valitsevat sopivan etäisyyden. Sitä se ap:kin nyt tekee.
En ymmäŕä tuommoista toisten iholla olemisen tarvetta. Mitä korostat. Jos ei halata, ei tavata.
Sulla täytyy olla todella ohuet sosiaaliset taidot tai joku muu ongelma, kun et näe tässäkään asiassa sitä oleellista vaan keskityt johonkin halaamiseen.
Kommentoijan asia kommentissaan oli että tunnevammainen kummitäti oppi halaamaan. Tottakai puhun silloin siitä kommentista ja halaamisesta.
Kommentoit nyt aivan väärälle ihmiselle, kävikö mielessä?
Voi hyvää päivää. Vastasin kummitäti-kommenttiin lainauksen kanssa ja tulet sivusta. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
Miksi rupeat vastailemaan jos joku säie ei selkeästi kommentointiasi koske?
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksessa kerrottu, etteivät he halua kuulla mitään lapsestaan tai hänen elämästään. Ei myöskään siitä, etteivät haluaisi mihinkään lähteä käymään.
Elämän loppuosa on vain osittain kiinni omista valinnoista. Suurimpaan osaan vaikuttaa sairaudet sekä omien mahdollisten jälkeläisten "minä, minä" ajattelu. Iäkkäillä monet elämän varrella hankitut ystävätkin voivat olla kulleet tai huonokuntoisia.
Mutta etukäteen on mahdotonta tietää mitä vastaan tulee.
Luinko oikein? Ettäkö suurimpaan osaan elämän loppuosasta vaikuttaisi omien jälkeläisten minä-minä ajattelu.
Ehkä poskettomin uhriutumis- ja syyllistämisväite ketjussa tähän asti.
Entäs he, joilla on surkea elämän loppuosa mutta ei lainkaan jälkeläisiä? Ketä he voivat kohtalostaan syyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
No älä lue jos et kirjoittanut tuota kummitäti-kommenttia. En ymmärrä sinua miksi puutut sitten toiselle osoitettuun aiheeseen.
No siksi, koska olit itse lainannut ja kommentoinut jollain kummitädin halamisen oppimisella tekstiäni jossa ei kummitädillä ollut arpaa eikä osuutta. Puhuit jostain tunnevammasta, mikä ei liittynyt lainaamaasi minun tekstiini millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisiko erikoisen kypsää keski-ikäisen ihmisen nalkuttaa vaikka jostain kasvimaan kitkemisestä. Vanhoille ihmisille. Vaatia anteeksipyyntöä vanhuksilta. Ei sitä lapsuutta voi muuttaa, sattui syntymään maalle, jälkikäteen ei se millään riidalla muutu varakkaaksi kulttuurikodiksi Helsingissä.
Tänä päivänä kasvimaa ei ole kenellekään välttämätön ravinnon lähde, vaan ainoastaan harrastus heille, joita sellainen kiinnostaa. Jos ei muori itse jaksa kasvimaataan kitkeä, ei siihen kyllä keski-ikäistä lastakaan, eikä varsinkaan lapsenlapsia, velvoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisiko erikoisen kypsää keski-ikäisen ihmisen nalkuttaa vaikka jostain kasvimaan kitkemisestä. Vanhoille ihmisille. Vaatia anteeksipyyntöä vanhuksilta. Ei sitä lapsuutta voi muuttaa, sattui syntymään maalle, jälkikäteen ei se millään riidalla muutu varakkaaksi kulttuurikodiksi Helsingissä.
Tänä päivänä kasvimaa ei ole kenellekään välttämätön ravinnon lähde, vaan ainoastaan harrastus heille, joita sellainen kiinnostaa. Jos ei muori itse jaksa kasvimaataan kitkeä, ei siihen kyllä keski-ikäistä lastakaan, eikä varsinkaan lapsenlapsia, velvoiteta.
Siis lapsuudessa vaadittua kasvimaan kitkemistä. Tuossa oli puhe lapsuusajan asioiden selvittämisestä.
Tänään on aivosumua monella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi ihminen ei saa olla tunnevammainen? Miksi pitäisi halailla ja hokea rakkautta kun se ei ole ominaista jollekin. Kummitädin rakkaus voi olla kauniit villasukat tai kaunis kortti syntymäpäivänä. Ei iholla olo.
Tämä!!!
Voihan kummitädit ja naakat. Kuinka moni tähänkin ketjuun vastannut on neurokirjolla, kun tartutaan niin oleellisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi apina.
Siinäpä vanhan ja viisaan, herttaisen vanhuksen arvokas elämänohje. Jotkut ihmiset ovat moukkia lapsina, moukkia keski-ikäisinä ja moukkia vanhoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
No älä lue jos et kirjoittanut tuota kummitäti-kommenttia. En ymmärrä sinua miksi puutut sitten toiselle osoitettuun aiheeseen.
No siksi, koska olit itse lainannut ja kommentoinut jollain kummitädin halamisen oppimisella tekstiäni jossa ei kummitädillä ollut arpaa eikä osuutta. Puhuit jostain tunnevammasta, mikä ei liittynyt lainaamaasi minun tekstiini millään lailla.
En ymmärrä sinua. Miksi vielä kiihdyt turhasta asiasta? Joku kirjoitti kummitädistä ja sinä lähdit kommentoimaan minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi apina.
Siinäpä vanhan ja viisaan, herttaisen vanhuksen arvokas elämänohje. Jotkut ihmiset ovat moukkia lapsina, moukkia keski-ikäisinä ja moukkia vanhoina.
Mistä näit kirjoittajan iän? Täällähän joku teinikieltä kirjoittava kommentoi, ehkä teini, ehkä ikiteini.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?