Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1763)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Jos eivät kierrä pakkoko niistä on kertoa esim. lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti sanoi joskus, että hän on ollut hyvä äiti, kun ei käynyt kapakoissa. Minä olin hänestä huono, koska kävin muutaman kerran kavereiden kanssa baarissa, kun lapset oli pieniä. He olivat silloin kotona isänsä kanssa.
Just tällaisia tanttoja en itse oikein jaksa, vaikka miten olisi oma äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisiahan ne ikäihmiset on ja pahemmaksi vaan tulee menemään. kyllä sun puoliso vois tulla sun kaveriksi!!
Ihan totta. Jos vaimo tai joku muu lahtisi mukaan, niin tulisi pakosta jotain uutta keskusteluun.
Toinen mista monet vanhukset tykkaavat on se, etta kaydaan vahan ajelulla. Ei tarvita kummallista kohdetta. Viela parempi, jos loytyy joku kahvipaikka tai jokin uusi paikka, jossa eivat ole kayneet. Ja aina voi kysaista, onko jotain semmoista tehtavaa, jossa voisi auttaa. Aika monet kokevat taman puuhastelun kepeammaksi tavaksi olla yhdessa kuin keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
Siis miten tässä voi olla keskustelua kymmeniä sivuja, ja vieläkin jotkut kirjoittavat jotain tällaista täysin asiaan liittymätöntä? Ei ongelmana ole vanhuus itsessään vaan se, miten on aikaisemmin käyttäytynyt omaa lasta kohtaan. Kun vanhuus kolkuttelee ovella, on aivan liian myöhäistä pyydellä anteeksi. Vielä turhempaa on odottaa apuja ja ymmärrystä, jos ei tajua edes pyytää anteeksi. Tällaiset vanhukset jäävät yksin. Siten makaa kuten petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Miten sä jaksat suoltaa tuollaista lätinää? Oleellista on edelleen se, ettei omia lapsia kohdella kuin paskaa ja sitten uhriuduta kun lapsia ei kiinnosta nähdä saati auttaa. Voin aivan hyvin sanoa, etteivät vanhempani ansaitse juuri mitään apua tai seuraa. Omiin lapsiin on lämpöiset välit ja osa heistä on jo aikuisia. En edes halua, että he tulevat passaamaan jotain dementikkoa. Olen jo sanonutkin heille, että jos vammaudun pahasti tai muisti menee, niin lähtevät vain pois kokonaan mun elämästä omaansa pilaamasta.
Sairas mieli jaksaa suoltaa lätinää ihan niin pitkään kuin saa sillä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
No ei. Kun ne vanhukset ovat ITSEKKÄITÄ pskoha! Tietävät kyllä tasan tarkkaan että se kortti/raha voi myös ottaa etukäteen valmiiksi mutta kun heillä on oikeus! Maksaa juuri niin hitaasti kun huvittaa! Ja naureskella takana olijoille että kyllä MINULLA on aikaa jumittaa kassalla se 10 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
No ei. Kun ne vanhukset ovat ITSEKKÄITÄ pskoha! Tietävät kyllä tasan tarkkaan että se kortti/raha voi myös ottaa etukäteen valmiiksi mutta kun heillä on oikeus! Maksaa juuri niin hitaasti kun huvittaa! Ja naureskella takana olijoille että kyllä MINULLA on aikaa jumittaa kassalla se 10 minuuttia.
Tähän kastiinhan menee suoraan puolet savolaisistakin ja muut maalaiset. Ihmeellistä hidastelua. Ei kait se ole kiire mihinkään kun työttömyystuet ja sairaseläkkeet kilahtelevat tilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
Täyttä totta. Ihmisten pitäisi tämä tajuta, mutta ilmeisestii eivät pysty katsomaan tätä totuutta silmiin. Aika kamalaa varmaan silloin tajuta totuus, joka väistämättä valkenee, jos on järjissään. Aika kuluu nopeammin kuin kuvitteleekaan. Itse en meinaa millään tajuta mihin ne vuodet ovat kuluneet ja miten voi olla totta, että olen nyt tämän ikäinen, nuoruus on jäänyt taa. Eikö ole parempi, että vanhat ihmiset käyvät kaupassa itse oman elämänsä hallinnan ja vireyden säilyttämisen vuoksi. Vaikka sitten hitaasti liikkuen tai rollaattoreilla. Olisiko parempi heidän jäädä kotiinsa liikkumatta mihinkään etteivät vain häiritse nuorempien elämää? Sitten on myös parempi itse aikanaan jäädä vanhana vain kotiin kökkimään, vaikka pystyisikin liikkumaan, ehkä hitaammin, ettei itse ole silloin vastaavasti nuorempien haittana. Vai miten on? Samoin eikö ole parempi, että juttelevat niistä pienistäkin asioista kuin lakkaavat puhumasta? Silloinhan tulevien vanhustenkin pitäisi lakata puhumasta jossain vaiheessa, vaikka puhumaan kyllä pystyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
Siis miten tässä voi olla keskustelua kymmeniä sivuja, ja vieläkin jotkut kirjoittavat jotain tällaista täysin asiaan liittymätöntä? Ei ongelmana ole vanhuus itsessään vaan se, miten on aikaisemmin käyttäytynyt omaa lasta kohtaan. Kun vanhuus kolkuttelee ovella, on aivan liian myöhäistä pyydellä anteeksi. Vielä turhempaa on odottaa apuja ja ymmärrystä, jos ei tajua edes pyytää anteeksi. Tällaiset vanhukset jäävät yksin. Siten makaa kuten petaa.
Siis anteeksi että asumme maalla? Vanhukset nöyränä pyytelee anteeksi. Anteeksi ettei meillä ollut rahaa. Silläkö ne paniikkikohtaukset loppuu?
Kyllä jokaisen pitäisi älytä asua kaupungissa ja sielläkin hyvillä alueilla. Miten kamalaa on mennä kouluun jos on jostain jakomäestä ja muut viikin paremmasta päästä. Kyllä siinä terapiaa tarvitsee ja välit poikki vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen pitäisi älytä asua kaupungissa ja sielläkin hyvillä alueilla. Miten kamalaa on mennä kouluun jos on jostain jakomäestä ja muut viikin paremmasta päästä. Kyllä siinä terapiaa tarvitsee ja välit poikki vanhempiin.
Tämä ongelma on kyllä aika pitkälle ratkennut, kun maaseutu on tyhjentynyt nuoremmasta väestä. Nyt on vielä meneillään pienempien kaupunkien tyhjentyminen kun nuorempi polvi poistuu tyyliin Raahesta ja Kajaanista. Raahehan pääsi tänään otsikoihin kaupunkina jossa ei ole naisia. 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen pitäisi älytä asua kaupungissa ja sielläkin hyvillä alueilla. Miten kamalaa on mennä kouluun jos on jostain jakomäestä ja muut viikin paremmasta päästä. Kyllä siinä terapiaa tarvitsee ja välit poikki vanhempiin.
Tämä ongelma on kyllä aika pitkälle ratkennut, kun maaseutu on tyhjentynyt nuoremmasta väestä. Nyt on vielä meneillään pienempien kaupunkien tyhjentyminen kun nuorempi polvi poistuu tyyliin Raahesta ja Kajaanista. Raahehan pääsi tänään otsikoihin kaupunkina jossa ei ole naisia. 😃
Joka isossa kaupungissa on ne alueet joissa asuvat nuoret saavat hävetä taustaansa kuten maalla syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Nyt tuli kyllä niin naurettavaa lääketieteellistä tietoa, että en tiedä itkeäkö vai nauraisko. Osin ehkä voi ehkäistä elintavoilla, mutta ei täysin. Kuten sanottu dementia voi tuli huippuälykkäälle ja terveellisesti eläneelle ja sitten taas joku huonoilla elintavoilla elänyt ja muutenkin vähemmän aivojaan käyttänyt jää väliin. On paljon perinnöllinenkin juttu. Tuskin muuten nyt nuo kaikki huonot asiat juuri yhdelle ja samalle ihmiselle ovat kasaantuneetkaan, kun on yllä mainittu.
Kyllä on niin mukavaa nimetä turhan lätisijäksi ja jäpäjäpä kun ei pysty ajattelemaan itselleen tilannetta vanhana saati lainkaan vanhana olemista. Ei se kivaa olekaan, mutta niinpä se vaan on yllättävää miten vaan tulee ja mitä silloin tapahtuu. Kuten Forest Gump sanoi, elämä on kuin suklaarasia, ei voi tietää minkälaisen konvehdin/vanhuuden itselleen saa. Sitten sen näkee ellei kuole. Kuten ei tiedä miten omat lapset suhtautuvat silloin. Aika kurjasti mikäli moniin kommentteihin on luottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
Erinomainen kommentti! Suoraan elavasta elamasta. Kukaan ei todellakaan tieda, mita vanhuus tuo tullessaan. Vaikka olisi paattanyt olla ihan mahottoman fiksu, vikku ja vaivaton vanhus, siihen ei aina pysty monestakaan syysta.
Yleensa vanhusten kanssa olisi hyva muistuttaa itseaan, etta jokaisesta meista tulee joskus vanhus. Ainakin omaa harmistusta se on usein helpottanut ja muuttanut suhtautumista moniin tilanteisiin. Voi kokeilla vaikka kaupassa kiireaikaan kassalla. Jotenkin siina se asenne muuttuu, kun muistaa etta jonainan paivana voi itse olla just se hidas ja "ei toivottu" asiakas jonossa.
No ei. Kun ne vanhukset ovat ITSEKKÄITÄ pskoha! Tietävät kyllä tasan tarkkaan että se kortti/raha voi myös ottaa etukäteen valmiiksi mutta kun heillä on oikeus! Maksaa juuri niin hitaasti kun huvittaa! Ja naureskella takana olijoille että kyllä MINULLA on aikaa jumittaa kassalla se 10 minuuttia.
Aika vainoharhaista. Onko sinulla keski-iän dementia, siihen voi liittyä vihaisuutta ja vainoharhaisuutta?
Alue: Aihe vapaa
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.