Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1737)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen muuttuu vanhetessaan. Jos saa elää. Se on luonnon laki. Olisi kuonnonvastaista olla iältään vanha, mutta pysyä nuorena tai tietyn ikäisenä. Ihmisellä yleensä, miltei aina, muuttuu niin ulkomuoto, elinpiiri, terveys, jaksaminen jne. Jutut muuttuvat koska ei ole enää se sama nuori ihminen ja uusia asioita ei pahemmin elämään enää tule. Tämä tosiasia pitäisi kaikkien muistaa ja ymmärtää. Itsekin on joskus vanha ja sanoisin, että miltei samanlainen kuin nyt omat vanhempansa tai sukulaisensa. Ellei jopa pahempi painos. Sama kohtelu, siunailu ja vanhusten taivastelu on edessä senhetkisiltä nuoremmilta ellei pahempi.
Kun morkkaatte nyt vanhempia ihmisiä morkkaatte samalla itseänne tulevaisuudessa. Juu, enhän nyt MINÄ tule koskaan olemaan sellainen kuin se ja se, niinpä niin, luulette vaan. Voitte olla vielä pahempia versioita.
Kummitäti tajusi 75-vuotiaana tunnevammansa ja alkoi halata jälkipolviensa edustajia ja puhua myös inhimillisistä asioista naakkojen lisäksi.
En puhunut mistään tunnevammasta vaan ihan yleisestä vanhenemisesta. Vai onko kertomani asiat tunnevammoista johtuvia? Että ihminen muuttuu vanhetessaan jos hänellä on tunnevamma, mutta pysyy aina samanlaisena kuin nuorenakin jos ei ole tunnevammaa?
Toivotaan, ettei sinulla ole "tunnevammaa", niin pysyt virkeänä ja puhevarastosi pulppuaa runsaana ja monipuolisena kuin raikas vuoripuro virraten aina uusia ja uusia virikkeitä. Naakkoja et siedä elinympäristössäsi koska ovat ikäviä ja tylsiä eläimiä ja puheenaiheina pitkästyttäviä, kuten myös monet muut linnut ja kasvit ja miltei kaikki omaan ympäristöön liittyvät ilmiöt.
Jos kirjoitat kummitädin tunnevammasta ja sitten kiellät kirjoittaneesi mitä mun pitää ajatella henkisestä tilastasi?
En ole kirjoittanut kummitädin tunnevammasta yhtään mitään vaan yleisestä vanhenemisesta ja sen tuomasta muutoksesta ihmiseen ja elinpiiriin yms. Olet nyt sekoittanut johonkin muuhun.
No älä lue jos et kirjoittanut tuota kummitäti-kommenttia. En ymmärrä sinua miksi puutut sitten toiselle osoitettuun aiheeseen.
No siksi, koska olit itse lainannut ja kommentoinut jollain kummitädin halamisen oppimisella tekstiäni jossa ei kummitädillä ollut arpaa eikä osuutta. Puhuit jostain tunnevammasta, mikä ei liittynyt lainaamaasi minun tekstiini millään lailla.
En ymmärrä sinua. Miksi vielä kiihdyt turhasta asiasta? Joku kirjoitti kummitädistä ja sinä lähdit kommentoimaan minulle?
Viimeisen kerran: minun kirjoittamaani yleistä vanhuuteen liittyvää kommenttia oli lainattu, en tiedä kuka, ja kommentoitu ihan eri asiaa, jotain kummitädin tunnevammaa. Kerroin, ettei ko. kummitäti ja hänen tunnevammansa liittynyt mitenkään kommenttiini eikä minuun, silloin taas joku älähti, miksi sitten puutuit kummitädin tunnevamma-keskusteluun. Joku muuhan silloin ymppäsi minun ihan eri kommentiini sen kummitädin tunnevammoineen. En minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että selviää, miksi lapsesi oli itkuinen oltuaan mummon kanssa. Tarkoitin tämän kaltaisia asioita, kun epäilin, ettei nuori osaa suhtautua vanhustauteihin.
Fyysisten ongelmien sattuessa osataan ambulanssi soittaa, muttei henkisten. Ainakaan itse en osannut, kun olin muorin likasankona.
3. viestini ketjuun
Luulisi että ap olisi kysynyt, kun lapsi kerran oli jo kouluikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien väheksyminen loistaa kirjoituksestasi. Olet kovasti egossa kiinni. Opi sietämään ristiriitaisuutta ihmissuhteissa, jos ne eivät ole hakanneet, nöyryyttäneet ja haukkuneet sinua, sinulla ei ole mitään syytä hylkää heitä. Opetat omille lapsille ikävää suhtautumista iäkkäisiin ihmisiin ja joskus saat kokea sitä itsekin.
Ei ole mitään tarvetta oppia "sietämään ristiriitaisuutta" ihmissuhteissa. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi myrkyllisten ihmisten kanssa. Ihan riippumatta iästä, sukulaisuussuhteesta tai asuinpaikasta.
Eiköhän se mene niin, että ihminen oppii olemaan luomatta ristiriitoja ihmissuhteeseen tai ei ainakaan voi edellyttää toisia suhteeseen kanssaan.
Tuo yksikin joka puhui fiksuista lapsista. Sekin piti esittää negaation kautta. Lapset ovat fiksuja, koska eivät mälvää, mitä ikinä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Jos vaikka molempien kuulumiset huomioidaan tasapuolisesti?
Voisiko sellaista vaihtoehtoa varovaisesti pohtia? Vai meneekö heti marttyroimiseksi sekin?
N62
Vierailija kirjoitti:
Kun olet omalla autolla liikkeellä, mikset veisi vanhempiasi kahville/syömään johonkin lähi kahvilaa tai vaikka huoltoasemalle. Olisi heillekin vaihtelua eikä sinun tarvitsisi synkistellä paikassa joka ahdistaa. Noin vaatimattomasta kylästä lähteminen kahville uuteen ympäristöön olisi varmaan tervetullutta. Ehkä voisit myös tuoda tuulahduksen omasta elinpiiristäsi heille. Ota tarjoamiset mukaan ja kerro mitä sinulle kuuluu sitten viime tapaamisen. Ole piristävä vieras äläkä odota, että vanhempasi viihdyttävät sinua.
Luuletko, että te suostuvat? Kahvia ja perunoita voi keittää kotonakin. Itse en saanut omia vanhempia lähtemään minnekään, en, vaikka lupasin tarjota. Siitä sai vaan suuttuneen vanhemman, että minut pitää tehdä perinnöttömäksi kun tuhlaan rahaa. Siis sitä rahaa, jonka olin itse tienannut palkkatyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä kaikilla on päivästä päivään aikaa olla netissä, " tuntea" kirjoittajat mutta sitten iskee kiire jos pitäisi vanhuksensa kanssa jutella?
Vanhuksen kanssa ei varsinaisesti voi jutella vastavuoroisesti. Siellä kuunnellaan hänen narisevaa ja omahyväistä tyhjänpäiväistä jaaritusta, joista suurimman osan hän on kertonut jo moneen kertaan aiemminkin.
Sitä mitä hänelle voi kertoa, pitää harkita tarkkaan. Hän kuulee väärin, ymmärtää aivan väärin, kääntää asiat aivan kummallisiksi mielessään, sekoittaa asiat, esittää asiaankuulumattomia ja aivan vääriä ja loukkaavia johtopäätöksiä. On olevinaan välillä vitsikäs, pöyristyy ja moraaliposeeraa, välillä kehuu maireasti itseään ja omia mielikuviaan muista, vaikka ne mielikuvat olisivat ihan puutaheinää.
Huomenna menen taas istumaan sinne sohvalle muutamaksi tunniksi. Siellä ei saa tehdä mitään muuta kuin juoda kahvia ja syödä pullaa. Se on toistaiseksi se juttu. Se toisten syöttäminen ja juottaminen on ollut hänelle aina se pääasia ja suurta tyydytystä hänelle tuonut. Enää ei osaa tehdä itse, lähikauppaan pääsee vielä ostamaan valmista.
Se tuntuu olevan niin tärkeää vanhukselle, että juon, vaikken välitä kahvista ja pullasta. Yritin joskus muuta, mutta tuli sanomista, että olen niin vaikea, kun ei saa kahviakaan keittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet omalla autolla liikkeellä, mikset veisi vanhempiasi kahville/syömään johonkin lähi kahvilaa tai vaikka huoltoasemalle. Olisi heillekin vaihtelua eikä sinun tarvitsisi synkistellä paikassa joka ahdistaa. Noin vaatimattomasta kylästä lähteminen kahville uuteen ympäristöön olisi varmaan tervetullutta. Ehkä voisit myös tuoda tuulahduksen omasta elinpiiristäsi heille. Ota tarjoamiset mukaan ja kerro mitä sinulle kuuluu sitten viime tapaamisen. Ole piristävä vieras äläkä odota, että vanhempasi viihdyttävät sinua.
Luuletko, että te suostuvat? Kahvia ja perunoita voi keittää kotonakin. Itse en saanut omia vanhempia lähtemään minnekään, en, vaikka lupasin tarjota. Siitä sai vaan suuttuneen vanhemman, että minut pitää tehdä perinnöttömäksi kun tuhlaan rahaa. Siis sitä rahaa, jonka olin itse tienannut palkkatyöstä.
Mistä sitä tietää, vaikka apn vanhemmat haluaisivatkin lähteä jonnekin. Ainakin minun vanhempani lähtivät mielellään käymään "kylillä". Eivät ihmiset ole samanlaisia vanhoinakaan. Jos ei koskaan ehdota mitään, niin ei saa koskaan tietää.
Olen toiminut SPR:n vapaaehtoisena. Kun kävin katsomassa vanhusystävääni, niin ajattelin, että minä olen se ilahduttaja ja kuuntelija. Tosin sain itsekin virkistystä. Ajattelisin, että omia vanhuksia tavatessa voisi ajatella hieman samoin, koska oletettavasti nuoremmalla on enemmän resursseja vaikuttaa tekemiseen ja tunnelmaan. Mutta vanhuste uona vierailijan pitäisi tehdä työtä oman mielensä kanssa, jos perusasenne on negatiivinen, koska päälleliimattu käyttäytyminen on helppoa huomata teeskentelyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä kirjoituksissa paistaa ikävän väheksyvä suhtautuminen vanhoihin ihmisiin, yhdessä surraan kun vanhemmat eivät auta rahallisesti, toinen sanoo ettei vanhemmat muuta palvelutaloon ja tämän kirjoittaja ei kestä iäkkäiden vanhempien juttuja. Mietin onko heillä käsitys omasta vanhenemisestaan ja kuinka omat lapset myöhemmin suhtautuvat heihin vai että elämä heillä ei jatku 70v jälkeen.
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoi jossain kommentissaan, että isänsä osaa käyttää nettiä, katsoi Kannasta labratuloksiaan. Sieltähän ne näkyy viitearvotkin, miksi tytärtään vaivaa.
Ja kun netinkäyttö näyttää sujuvan, osaavat etsiä sieltä yhteystiedot tarvitseviinsa apuihin.
Siivoamaan kaksi ihmistä pystyvät itsekin sen verran kun on pakollista, jolleivät halua maksaa. Siinähän se aika kuluu ja tulee kuntoa. 86-vuotias äitinikin imuroi tuolilta istuen, jollei seisten jaksa.
Kauppaostokset voi tilata kuten apteekkiostoksetkin.
Pihatöille löytyy maksullinen tekijä.
Vanhemmilla on seuraa vielä toisistaan.
Tytärtä ei tarvitse vaivata ollenkaan.
Tuo on 110% totta terv mummu 81v
Ei ole käsitystä omasta vanhenemisesta monella täällä negatiivisesti vanhemmistaan puhuvalla. Eikä siitä, miten nopeasti aika lopultakin kuluu siihen vanhenemiseen päin.
Muistan itse kun olin työelämässä ja vanhemmat työntekijät laskeskelivat ja puhuivat eläkkeistään, että ei voi enempää kiinnostaa heidän jorinansa. Tuntui, että omaan eläkkeeseen on todella pitkä aika, ei tarvitse miettiä, ja oikeastaan ei edes ajatellut omaa vanhenemistaan. Se on sitten joskus jossain kaukana. Mutta yllättävän nopeasti tulikin se päivä, jolloin eläkeikä alkoi ja työpaikka ja työelämä jäi taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, kyllä. Vähän samoja oireita 78v isäni kanssa. Nykyään en jaksa joka päivä vastata puhelimeenkaan kun kertoo samat asiat päivästä toiseen. Mitä on syönyt ja mitä katsonut televisosta. Mitä on tapahtunut ja mitä jäänyt tapahtumatta. Ja mitä teki naapurin Mauri ja mitä saurauksia Sirkalle nyt on tullut. Ketään en ikinä näistä tunne enkä ole nähnyt edes.
Eikä siinä olisi mitään, mutta kun se puhelu kestää AINA sen 30-40 minuuttia ja minulla itselläni olisi muutakin tekemistä. Saatan seistä siinä autossa bussipysäkillä puhumassa tai pihalla kauppatavarat kädessä kun ei kädet riitä ovia avaamaan kun on puhelin toisessa kädessä. Tai olen töissä ja pomo jo katsoo pahalla silmällä että pitäisi töitä tehdä, mutta isä soittaa kertoakseen että on syönyt tänään karjalanpiirakoita jotka olivat hyviä ja sitten lepäsi ja näki unta että naapurin Mirkku tuli kylään ja pelasivat korttia, vaan Mirkkuhan on jo kuollut kahdeksan vuotta sitten, mutta niin, sehän olikin vain unta. Sitten näin ikkunasta kun kettu hätisteli lintuja jn ejne.
Ja kun sanon että nyt on pakko lopettaa puhelu, niin isä sanoo että juu tottakai lopetetaan, mutta sen verran vielä kun oli mulla vielä tärkeääkin asiaa. Ja taas juttu jatkuu. Usein jopa kerrotaan puhelimessa kolme kertaa se kettujuttu kun oli niin hauskaa. Niin ilkeä en haluaisi olla että löisin luurin korvaan kuitenkaan.
Ymmärrään että isä on nykyään aika yksinäinen siksi yritän tätä sietää, mutta oma stressitaso nousee kun pitää olla koko ajan valveilla tämän asian kanssa esittää kiinnostunutta. Dementiastakaan ei isällä ole kyse vaan pää leikkaa oikein hyvin ja muistaa kaikki asiat 75 vuotta taaksepiäin ja hyvin myös eiliset ja viimeviikkoiset keskustelut jotka on itse aloittanut tai häntä kiinnostaa. Jos taas minä sanon että lähden huomenna reissuun ja palaan kolmen päivän päästä, niin isä vastaa että juu juu, selvä se. 10 minuutin päästä kysyy että tuletko huomenna kylässä käymään ja lääkkeet laittamaan valmiiksi? Sanon että ei kun lähden sinne reissuun. Ja sitten ihmetellään että mihin ihmeen reissuun. Sama voi toistua vielä puhelun aikana kolmannen kerran. Ja kun se seuraava päivä tulee, niin isä kysyy että missä olet, tuletko nyt jo käymään ja vastaan että olen kolme päivää reisussa. Ai niin juu joo olikin...
Sen sijaan vanhan lapsuudenkaverin Senjan sairauskertomus jonka Senja on puhelimessa kaksi päivää sitten kertonut, osaa isä kertoa ulkoa ja kaiken mitä radio pookissa on jälleen puhuttu viime viikon aikana. Minun asioita ei kuunnella, mutta sitten suuttuu jos unohdan hänen jonkin asian mitä on kertonut. Etkö nyt muista sitä kun kerroin että Röppösen Kalevi oli ostanut vuosi sitten bebanteenia, mutta ei muistanut minne laittoi sen. Löysi vasta viikko sitten. Koitahan poika nyt tsemapata vai onko sinulla alkava dementia.
Ei auta kun purra hammasta.
Siksi ei huvittaisi joka kerta vastata puhelimaan tai edes mennä kylään, kun sieltä ei pois pääse alta tunnin kun juttu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...Et mene. Itse ihmettelen tuota kun kenenkään vanhukset ei osaa muka ottaa lääkkeitään. Tuttu oli 93 ja terävästi osaa purkkinsa ja lääkkeensä ottaa. Käy kaupassa, hoitaa asiansa. 2 krt kuussa käy siivooja. Ainut apu.
Ettei vaan monet täällä liioittele saadakseen jonkun marttyyrin kruunun.
Vanhempien kanssa voi sopia ettei työaikana soitella eikä viestitellä. Jos eivät itse sitä ole tiedostaneet. Ei tulis mieleen työaikana työssäkäyville soitella
Kun on muistisairas, ei muista ,että on soittanut 5 min sitten. Soittaa yöllä monta kertaa, kun tulee hätäinen olotila, pelkotiloja. Jokainen muistisairas on erilainen.
Lukekaa, on paljon kirjoja aiheesta ym hyvää tietoa netissä.
Ihan hirveä sairaus voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Mitään digijuttuja meille ei tule, hyi helvetti sentään. Eikä mitään muutakaan, joka helpottaisi lasten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, kyllä. Vähän samoja oireita 78v isäni kanssa. Nykyään en jaksa joka päivä vastata puhelimeenkaan kun kertoo samat asiat päivästä toiseen. Mitä on syönyt ja mitä katsonut televisosta. Mitä on tapahtunut ja mitä jäänyt tapahtumatta. Ja mitä teki naapurin Mauri ja mitä saurauksia Sirkalle nyt on tullut. Ketään en ikinä näistä tunne enkä ole nähnyt edes.
Eikä siinä olisi mitään, mutta kun se puhelu kestää AINA sen 30-40 minuuttia ja minulla itselläni olisi muutakin tekemistä. Saatan seistä siinä autossa bussipysäkillä puhumassa tai pihalla kauppatavarat kädessä kun ei kädet riitä ovia avaamaan kun on puhelin toisessa kädessä. Tai olen töissä ja pomo jo katsoo pahalla silmällä että pitäisi töitä tehdä, mutta isä soittaa kertoakseen että on syönyt tänään karjalanpiirakoita jotka olivat hyviä ja sitten lepäsi ja näki unta että naapurin Mirkku tuli kylään ja pelasivat korttia, vaan Mirkkuhan on jo kuollut kahdeksan vuotta sitten, mutta niin, sehän olikin vain unta. Sitten näin ikkunasta kun kettu hätisteli lintuja jn ejne.
Ja kun sanon että nyt on pakko lopettaa puhelu, niin isä sanoo että juu tottakai lopetetaan, mutta sen verran vielä kun oli mulla vielä tärkeääkin asiaa. Ja taas juttu jatkuu. Usein jopa kerrotaan puhelimessa kolme kertaa se kettujuttu kun oli niin hauskaa. Niin ilkeä en haluaisi olla että löisin luurin korvaan kuitenkaan.
Ymmärrään että isä on nykyään aika yksinäinen siksi yritän tätä sietää, mutta oma stressitaso nousee kun pitää olla koko ajan valveilla tämän asian kanssa esittää kiinnostunutta. Dementiastakaan ei isällä ole kyse vaan pää leikkaa oikein hyvin ja muistaa kaikki asiat 75 vuotta taaksepiäin ja hyvin myös eiliset ja viimeviikkoiset keskustelut jotka on itse aloittanut tai häntä kiinnostaa. Jos taas minä sanon että lähden huomenna reissuun ja palaan kolmen päivän päästä, niin isä vastaa että juu juu, selvä se. 10 minuutin päästä kysyy että tuletko huomenna kylässä käymään ja lääkkeet laittamaan valmiiksi? Sanon että ei kun lähden sinne reissuun. Ja sitten ihmetellään että mihin ihmeen reissuun. Sama voi toistua vielä puhelun aikana kolmannen kerran. Ja kun se seuraava päivä tulee, niin isä kysyy että missä olet, tuletko nyt jo käymään ja vastaan että olen kolme päivää reisussa. Ai niin juu joo olikin...
Sen sijaan vanhan lapsuudenkaverin Senjan sairauskertomus jonka Senja on puhelimessa kaksi päivää sitten kertonut, osaa isä kertoa ulkoa ja kaiken mitä radio pookissa on jälleen puhuttu viime viikon aikana. Minun asioita ei kuunnella, mutta sitten suuttuu jos unohdan hänen jonkin asian mitä on kertonut. Etkö nyt muista sitä kun kerroin että Röppösen Kalevi oli ostanut vuosi sitten bebanteenia, mutta ei muistanut minne laittoi sen. Löysi vasta viikko sitten. Koitahan poika nyt tsemapata vai onko sinulla alkava dementia.
Ei auta kun purra hammasta.
Siksi ei huvittaisi joka kerta vastata puhelimaan tai edes mennä kylään, kun sieltä ei pois pääse alta tunnin kun juttu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...Tää juttu oli niin selkäpiitä karmiva. Tuohan on ihan silkkaa häiriköintä.
Sinusta ja minusta voi tulla just tuollainen jos dementoituu samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Ehkäpä se, että masennus oli vanhempien aiheuttama. Jos nyt edes oli masennus vaan reaktio elämäntilanteeseen.
Jos jostain kävellessäsi ilmestyy aina nyrkinisku mahaasi, opit välttämään paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Aikuisena voi vaatia. Jos sattuu syntymään Kontulassa voi loppuikänsä kiukutella miksi en syntynyt westendissä. Jne.
Tietysti on surullistaxkun aikuisena huomma että on ollut keskivertoa erilaisempi lapsuus yksinäisessä paikassa.
Moni jolla taas on ollut lukiopakko kiukuttelee siitä ja jättää kesken. Eilen luin Kurttilan tarinaa, esm hän tehnyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Se ei ole huolenpitoa. Voihan ap tarjoutua hoitamaan kotoa käsin heidän pankkiliikennettäön ja tilaamaan hankinnat kotiinkuljetettuina.
Ruoka ja katto (ei pidä unohtaa vaatteita) on toksisten vanhempien mantra ja itsessään suuri varoitusmerkki sanojan luonteesta.
Ei ole mitään tarvetta oppia "sietämään ristiriitaisuutta" ihmissuhteissa. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi myrkyllisten ihmisten kanssa. Ihan riippumatta iästä, sukulaisuussuhteesta tai asuinpaikasta.