Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1763)
Ei aloituksessa kerrottu, etteivät he halua kuulla mitään lapsestaan tai hänen elämästään. Ei myöskään siitä, etteivät haluaisi mihinkään lähteä käymään.
Elämän loppuosa on vain osittain kiinni omista valinnoista. Suurimpaan osaan vaikuttaa sairaudet sekä omien mahdollisten jälkeläisten "minä, minä" ajattelu. Iäkkäillä monet elämän varrella hankitut ystävätkin voivat olla kulleet tai huonokuntoisia.
Mutta etukäteen on mahdotonta tietää mitä vastaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan kannattaa vähentää käymistä, jos noin vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Ei tarvitse olla huomionkohde. Se riittää, että kohdellaan kunnioittavasti. Onko se muka liian vaikeaa?
Oishan se hirveetä ajaa 300 - 500 km kuuntelemaan maalaismummun jorinaa. Onhan se melkein 1400 kommenttiin tullut jo selväksi.
Onneks ei oo maalaismummua.
Kuvaus sopii ihan kaikkiin iäkkäisiin, joiden elämänpiiri on se oma asunto. Enää ei liikuta edes kauppaan.
Vaikuttaa siltä, että lapsuudessasi on tapahtunut asioita, joita et haluaisi miettiä/tuntea/kokea uudelleen, ja vierailu kotipaikkakunnalla triggeröi vanhoja kipeitä muistoja. Oletko puhunut vanhemmillesi tästä, tai ylipäänsä oletko itse käsitellyt asioita kenenkään kanssa (puolison/ysrävän/ammattiavun)? Se voisi tuoda helpotusta tilanteeseen, ja osaisit asettaa rajat vanhemmillesi ja voisit olla sinut asian kanssa, että sinun ei velvollisuudentunnosta tarvitse vierailla/kestää vanhempiasi enempää kuin on mielenterveydellesi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Ei tarvitse olla huomionkohde. Se riittää, että kohdellaan kunnioittavasti. Onko se muka liian vaikeaa?
Oishan se hirveetä ajaa 300 - 500 km kuuntelemaan maalaismummun jorinaa. Onhan se melkein 1400 kommenttiin tullut jo selväksi.
Onneks ei oo maalaismummua.
Kuvaus sopii ihan kaikkiin iäkkäisiin, joiden elämänpiiri on se oma asunto. Enää ei liikuta edes kauppaan.
Vauvakeskustelut: miksi vanhukset on haittana kaupassa, tilaisivat ruuan kotiin.
Mielestäni on hyvä että nuo vanhukset keppeineen ja rollaattoreineen itse hoitavat asioitaan vaikka se on muista ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsuudessasi on tapahtunut asioita, joita et haluaisi miettiä/tuntea/kokea uudelleen, ja vierailu kotipaikkakunnalla triggeröi vanhoja kipeitä muistoja. Oletko puhunut vanhemmillesi tästä, tai ylipäänsä oletko itse käsitellyt asioita kenenkään kanssa (puolison/ysrävän/ammattiavun)? Se voisi tuoda helpotusta tilanteeseen, ja osaisit asettaa rajat vanhemmillesi ja voisit olla sinut asian kanssa, että sinun ei velvollisuudentunnosta tarvitse vierailla/kestää vanhempiasi enempää kuin on mielenterveydellesi hyvä.
Vanhempien luona ei ole mikään pakko käydä. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin laittaa riidellen rajoja ja muuta riitaa vanhusten kanssa. Molemmin puolin helpompaa.
En tiedä olisiko erikoisen kypsää keski-ikäisen ihmisen nalkuttaa vaikka jostain kasvimaan kitkemisestä. Vanhoille ihmisille. Vaatia anteeksipyyntöä vanhuksilta. Ei sitä lapsuutta voi muuttaa, sattui syntymään maalle, jälkikäteen ei se millään riidalla muutu varakkaaksi kulttuurikodiksi Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kertoi jossain kommentissaan, että isänsä osaa käyttää nettiä, katsoi Kannasta labratuloksiaan. Sieltähän ne näkyy viitearvotkin, miksi tytärtään vaivaa.
Ja kun netinkäyttö näyttää sujuvan, osaavat etsiä sieltä yhteystiedot tarvitseviinsa apuihin.
Siivoamaan kaksi ihmistä pystyvät itsekin sen verran kun on pakollista, jolleivät halua maksaa. Siinähän se aika kuluu ja tulee kuntoa. 86-vuotias äitinikin imuroi tuolilta istuen, jollei seisten jaksa.
Kauppaostokset voi tilata kuten apteekkiostoksetkin.
Pihatöille löytyy maksullinen tekijä.
Vanhemmilla on seuraa vielä toisistaan.
Tytärtä ei tarvitse vaivata ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Ei tarvitse olla huomionkohde. Se riittää, että kohdellaan kunnioittavasti. Onko se muka liian vaikeaa?
Oishan se hirveetä ajaa 300 - 500 km kuuntelemaan maalaismummun jorinaa. Onhan se melkein 1400 kommenttiin tullut jo selväksi.
Onneks ei oo maalaismummua.
Kuvaus sopii ihan kaikkiin iäkkäisiin, joiden elämänpiiri on se oma asunto. Enää ei liikuta edes kauppaan.
Vauvakeskustelut: miksi vanhukset on haittana kaupassa, tilaisivat ruuan kotiin.
Mielestäni on hyvä että nuo vanhukset keppeineen ja rollaattoreineen itse hoitavat asioitaan vaikka se on muista ärsyttävää.
Itseäni ei vanhukset kaupassa haittaa, mutta jokaiselle tulee vaihe, kun ei kauppakäynnit enää onnistu.
Eikä haitannut juttujen kapeuskaan. Se mikä haittasi oli äärimmäisen katkeruus omaa elämää ja omia valintoja kohtaan ja sekavuus, jota purettiin omiin aikuisiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä mummolakäynnit auttaneet ymmärtämään omia vanhempianne?
Ei.
Maalaismummoni olivat ihan erilaisia kuin äitini. Isästäni nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisiko erikoisen kypsää keski-ikäisen ihmisen nalkuttaa vaikka jostain kasvimaan kitkemisestä. Vanhoille ihmisille. Vaatia anteeksipyyntöä vanhuksilta. Ei sitä lapsuutta voi muuttaa, sattui syntymään maalle, jälkikäteen ei se millään riidalla muutu varakkaaksi kulttuurikodiksi Helsingissä.
Älä nyt järkyty, mutta varakkaassa kulttuurikodissa Helsingissä voi olla myös omat vaikeutensa. Rahallakaan ei saa rakkautta ja välittämistä, jos sitä ei luontaisesti ole.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että selviää, miksi lapsesi oli itkuinen oltuaan mummon kanssa. Tarkoitin tämän kaltaisia asioita, kun epäilin, ettei nuori osaa suhtautua vanhustauteihin.
Fyysisten ongelmien sattuessa osataan ambulanssi soittaa, muttei henkisten. Ainakaan itse en osannut, kun olin muorin likasankona.
3. viestini ketjuun
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olisiko erikoisen kypsää keski-ikäisen ihmisen nalkuttaa vaikka jostain kasvimaan kitkemisestä. Vanhoille ihmisille. Vaatia anteeksipyyntöä vanhuksilta. Ei sitä lapsuutta voi muuttaa, sattui syntymään maalle, jälkikäteen ei se millään riidalla muutu varakkaaksi kulttuurikodiksi Helsingissä.
Vanhuksetkin voisi ymmärtää, että ei se huono lapsi muutu hyväksi ikääntyessään. Sen vertailun niihin parempiin voisi jossain vaiheessa lopettaa, kun tilanne ei siitä muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Sinäpä sen tiivistit, miten jotkut maalaiset ovat niin pikkusieluisia. Onko ihme, jos ei halua käydä? Pelkkä kaupunkiin muuttaminen riittää siihen, että alemmuuskompleksi laukeaa ja käytös on sen mukaista. Ei tuollaista kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oishan ne helsinkiläisten ja nuorempien jutut paljon tärkeämpiä, suuren maailman asiat. Kokevat ettei heitä arvosteta jos eivät ole se huomionkohde. Kun sentään pitkän matkankin ajoivat.
Sinäpä sen tiivistit, miten jotkut maalaiset ovat niin pikkusieluisia. Onko ihme, jos ei halua käydä? Pelkkä kaupunkiin muuttaminen riittää siihen, että alemmuuskompleksi laukeaa ja käytös on sen mukaista. Ei tuollaista kukaan jaksa.
Eikös täällä juuri maailmalle lähteneet ole arvostelleet jämähtäneitä vanhempiaan ja kotikuntaan jääneitä vähemmän koulutettuja ja ankeaa maalaismaisemaa?
Niin erilailla voi samaa keskustelua lukea, unohtaen jo aloittajan alkuasetelman. Pois paikasta jossa ankeaa ja ankeita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsuudessasi on tapahtunut asioita, joita et haluaisi miettiä/tuntea/kokea uudelleen, ja vierailu kotipaikkakunnalla triggeröi vanhoja kipeitä muistoja. Oletko puhunut vanhemmillesi tästä, tai ylipäänsä oletko itse käsitellyt asioita kenenkään kanssa (puolison/ysrävän/ammattiavun)? Se voisi tuoda helpotusta tilanteeseen, ja osaisit asettaa rajat vanhemmillesi ja voisit olla sinut asian kanssa, että sinun ei velvollisuudentunnosta tarvitse vierailla/kestää vanhempiasi enempää kuin on mielenterveydellesi hyvä.
Jos vanhemmat ovat syy, ei ole mitään apua siitä, että avautuu heille aiheesta. Pahimmillaan se käännetään sinua vastaan, parhaimmassa tapauksessa tulet vain ohitetuksi ja olet "hankala".
Luonnollisesti, jos vanhemmat olisivat kyvykkäitä ottamaan palautetta ja muokkaamaan toimintaansa, ap ei olisi traumatisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoi jossain kommentissaan, että isänsä osaa käyttää nettiä, katsoi Kannasta labratuloksiaan. Sieltähän ne näkyy viitearvotkin, miksi tytärtään vaivaa.
Ja kun netinkäyttö näyttää sujuvan, osaavat etsiä sieltä yhteystiedot tarvitseviinsa apuihin.
Siivoamaan kaksi ihmistä pystyvät itsekin sen verran kun on pakollista, jolleivät halua maksaa. Siinähän se aika kuluu ja tulee kuntoa. 86-vuotias äitinikin imuroi tuolilta istuen, jollei seisten jaksa.
Kauppaostokset voi tilata kuten apteekkiostoksetkin.
Pihatöille löytyy maksullinen tekijä.
Vanhemmilla on seuraa vielä toisistaan.
Tytärtä ei tarvitse vaivata ollenkaan.
Sinne syrjäseudullekin voi nykyään tilata kaiken ovelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lapsuudessasi on tapahtunut asioita, joita et haluaisi miettiä/tuntea/kokea uudelleen, ja vierailu kotipaikkakunnalla triggeröi vanhoja kipeitä muistoja. Oletko puhunut vanhemmillesi tästä, tai ylipäänsä oletko itse käsitellyt asioita kenenkään kanssa (puolison/ysrävän/ammattiavun)? Se voisi tuoda helpotusta tilanteeseen, ja osaisit asettaa rajat vanhemmillesi ja voisit olla sinut asian kanssa, että sinun ei velvollisuudentunnosta tarvitse vierailla/kestää vanhempiasi enempää kuin on mielenterveydellesi hyvä.
Jos vanhemmat ovat syy, ei ole mitään apua siitä, että avautuu heille aiheesta. Pahimmillaan se käännetään sinua vastaan, parhaimmassa tapauksessa tulet vain ohitetuksi ja olet "hankala".
Luonnollisesti, jos vanhemmat olisivat kyvykkäitä ottamaan palautetta ja muokkaamaan toimintaansa, ap ei olisi traumatisoitunut.
Kyllä vanhempien pitää osata käyttäytyä lapsen vaatimusten mukaan, olipa lapsi 3 taikka 48.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän monen vanhuksen elämä typistyy vanhana. Eihän sitä tietenkään nuorena tarvitse uskoa kuin omaan hyvään terveyteensä.