Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Eihän mukavuus mitenkään tee miehestä epäkiinnostavaa. Kaikki tuntumani halutut miehet ovat komeita ja mukavia samaan aikaan. Kultakimpaleita puolisolleen. 

Komea ja mukava onkin sellainen, jonka kaikki haluavat, mutta sellaisia on harvassa. Ap:n ongelma on se, että hänellä on tähän asti ollut ollut komeita, ei mukavia miehiä. Pelkkä "mukava mies" ei kiinnosta ketään ja pelkkä "komea mies" aiheuttaa ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta. 

Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.

Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.

Tuolla asenteella voisi muuttaa yhteen jonkun ystävättärensä kanssa ja kääntyä lesboksi. "Kyllä se siitä ajan kanssa."

Minulla on ollut turvaton kiintymyssuhde isääni lapsena. Hän ei ollut väkivaltainen mutta hyvin rikkinäinen ihminen henkisesti. Hän teki katoamistemppuja eikä häneen voinut luottaa. Lisäksi hän käytti reilusti alkoholia. Baarit ja muut naiset kuin äitini kiinnostivat häntä.

Itselläni on jo teininä alkanut parisuhde kestänyt jo yli 20 vuotta. Mieheni on vakaa ja turvallinen. Huomasin että ihastuin juuri tähän turvallisuuteen hänessä. Että ei epävakaa isäsuhde aina tarkoita sitä että ihastuisi vain isänsä kaltaisiin renttuihin.

Ps. Nykyään minulla on läheiset välit isääni ja olemme keskustelleet lapsuudestani isän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

 

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että turvallisen miehen kanssa seksi voi oikeasti olla tosi hyvää. Se, että on turvallinen ja vakaa ei tarkoita sitä, että olisi muuten tylsä. 

Komppaan  tätä. Oma mieheni on turvallinen ja kunnollinen. Ulkopuolisesta voisi vaikuttaa jopa tylsältä. Mutta mutta. Voi tziisus sentään, mikä rakastaja. 😅 Ollaan molemmat vähän per vo ja ja rakastan, kun hän dominoi minua sängyssä. Muuten on ihana ja huolehtiva perheenisä. Hän oli alussa kiinnostuneempi minusta, kuin minä hänestä. Mutta pikku hiljaa omatkin tunteeni heräsivät. Kannatti katsoa rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin viimeisimmän traumasuhteen jälkeen, että nyt saa riittää. Tapasin sen jälkeen kiltin miehen, kenen kanssa kaverustuin ensin, ja sitten käytiin treffeillä. Missään kohtaa en kokenut mitään palavaa intohimoa häntä kohtaan, mutta minä vaan päätin, että tämä saa nyt olla se, sillä hän oli kiltti, mukava ja tasapainoinen. Huomaan etten enää edes haaveile palavasta dopamiiniryöppyisestä himosta, vaan nykyään riittää hyvin tämä pehmeä, turvallinen ja tasainen "rakkaus". En koskaan kokenut rakastuneeni tähän mieheen, vaan rakkaus kasvoi hiljalleen ajan kanssa ja välitän hänestä kovasti. Nyt odotan meidän lasta. 

Olen aina miettinyt, miten maksulliset naiset pystyvät seksiin. Kaipa sitten ajatus rahan saamisesta voittaa inhon seksistä epämieluisan äijän kanssa. Monille av-mammoille ajatus vauvan saamisesta ajaa saman asian. Makaa hiljaa, levitä jalkasi ja ajattele isänmaata, opetettiin jo esiäideille. Taasko tulee se ajatus, että naisen ei tarvitse nauttia seksistä vaan pitää uhrautua ja olla kiitollinen että sai edes "ihan kivan" miehen eikä jäänyt yksin.

Minulla on traumatausta myös. Kotiolot eivät ole olleet helpot.

Olen kuitenkin aina ryhtynyt suhteeseen sen ihan tavallisen taviksen kanssa. Yksikään ei ole ollut millään mittakaavalla lähelläkään sellaista jännämiestä, josta tässäkin ketjussa puhutaan. Kahdesti olen alkanut seurustella sellaisenkin miehen kanssa jolla ei ollut naiskokemustq ennen minua.

Kaikkiin suhteisiini olen lähtenyt ilman mitään räjähtävää alkukipinää. Vaan sen sijaan tunteet on heränneet hissuksiin tutustumalla. Olen ylipäätään ihminen joka voi parhaiten eläessään ihan tavallista tasaista arkea enkä kaipaa mitään jännitystä elämääni.

Silti jokainen suhteeni on ennen mittaa päätynyt siihen että toisesta osapuolesta on paljastunut henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti väkivaltainen ihminen, joka pitää minua alempiarvoisena omaisuutenaan.

Nykyään olen naimisissa tällaisen ihmisen kanssa eikä lähteminen ole enää helppoa mm lasten takia.

Yksikään näistä miehistä ei ole ollut mikään rakkauspommittava hurmuri, joka saisi tuntosarvet koholle vaan ihan perusjamppa, josta sitten kun suhde on vakiintunut kuoriutuu esille ihan uusia puolia.

Jotain minä silti teen selvästi väärin. Siinä tiedostan tekeväni heikon kohtani että minulta kestää liian kauan että sisäistän sen miten minua kohdellaan ja syytän herkästi ensi alkuun itseäni. Siedän liian kauan ennen kuin herään siihen että jotain on vialla. Mutta sieltä suhteiden alkupäästä en vain ole jälkeenpäin tarkastellessakaan löytänyt merkkejä siitä, että olisin voinut ennustaa sen kuinka miehen käytös tulee myöhemmin muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Väitetään, että kaljuilla on enemmän testosteronia. Jos tämä väite pitää paikkansa, silloin naisten kannattaa vältellä kaljuja, koska liika testosteroni ei johda mihinkään hyvään. Tarkoittaa yleensä kaaosta ja väkivaltaa. 

Kaljuuntumisen aiheuttaa geeni lähes aina.

jos tämä keskustelu saa pysyäkin täällä, niin voisin tulla ihan ajan kanssa kirjoittamaan mielenkiintoisen aspekti tähän. Palataan asiaan

Et todellisuudessa ole kiinnostunut miehistä, vaan tulkitset kiinnostukseksi epävakaiden miesten arvaamattomuuden aiheuttaman varuillaan olemisen seksuaaliseksi kiinnostukseksi, mitä se ei ole. Monet naiset ovat lesboja tietämättään, ehkä sinunkin kannattaisi pohtia sellaista mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Et todellisuudessa ole kiinnostunut miehistä, vaan tulkitset kiinnostukseksi epävakaiden miesten arvaamattomuuden aiheuttaman varuillaan olemisen seksuaaliseksi kiinnostukseksi, mitä se ei ole. Monet naiset ovat lesboja tietämättään, ehkä sinunkin kannattaisi pohtia sellaista mahdollisuutta.

Kyökkipsykologian tohtorin isku!

Kaikkea voi selitellä, mutta naiset ovat tuollaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Et todellisuudessa ole kiinnostunut miehistä, vaan tulkitset kiinnostukseksi epävakaiden miesten arvaamattomuuden aiheuttaman varuillaan olemisen seksuaaliseksi kiinnostukseksi, mitä se ei ole. Monet naiset ovat lesboja tietämättään, ehkä sinunkin kannattaisi pohtia sellaista mahdollisuutta.

Lesbosuhteet ovat vähiten vakaita, joten se voisi sopia.

Kaikki eivät välttämättä ole parisuhdeihmisiä. Haluatko parisuhteen vain koska se on yleinen odotus? Onko sinulla tarve sille, että joku välittää sinusta, eihän siihen miesystävää tarvitse, haluatko parisuhteen itsekkäistä syistä, haluatko vain tulla rakastetuksi, et rakastaa? Jos ei halua jännämiestä, niin kannattaa vältellä sellaisia, mutta ei kannata väkisin ottaa kaverimiestä, siinä menee toinen hukkaan. Eikä ihastumista voi tietenkään pakottaa, sellainen tulee kun on tullakseen, koskee muitakin kuin vain sinua, eikä ihastumista/kiinnostusta joka päivä voi tulla vastaan. Sinun tapauksessa voi kestää pidempään, että ihastuu turvalliseen mieheen, mutta se vain pitää hyväksyä. Oletko vähän kaikki tänne heti nyt -ihminen? Elämässä ei ole oikoteitä.

Selittelet, että haluat tasa-arvoisen ja turvallisen parisuhteen ja järkeilet ja perustelet, mikset samalla halua sitä, mikset voi haluta sitä. Puhut koodistosta, kuin olisi jämähtäneestä DNA:sta kyse, ei se nyt ihan niin taida olla, ellet niin päätä. Ehkä et ole valmis parisuhteeseen, ehtii vaikka viisikymppisenä, et ole haudan partaalla.

Täällä sanotaan, että hanki mies, joka harrastaa benji-hyppyä. Sanoisin, että ap taitaa olla itse extreme-lajin tarpeessa, jos haluaa räjähtäviä tunteita, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, mutta tarvitseeko siihenkin miestä?

Ap taitaa nyt olla hankala vain ollakseen hankala.

Vierailija kirjoitti:

Olet hyvin osannut analysoida itseäsi. 

En kylläkään osaa neuvoa. 

Tulin sanomaan tätä samaa. Ongelman määrittely on ensiaskel ja erityisen tärkeää. Muuten ongelmaa ei voi ratkaista.

Jos tapaan yli 40-vuotiaan jännämiehiin koukussa olevan naisen, lähden saman tien pois. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on traumatausta myös. Kotiolot eivät ole olleet helpot.

Olen kuitenkin aina ryhtynyt suhteeseen sen ihan tavallisen taviksen kanssa. Yksikään ei ole ollut millään mittakaavalla lähelläkään sellaista jännämiestä, josta tässäkin ketjussa puhutaan. Kahdesti olen alkanut seurustella sellaisenkin miehen kanssa jolla ei ollut naiskokemustq ennen minua.

Kaikkiin suhteisiini olen lähtenyt ilman mitään räjähtävää alkukipinää. Vaan sen sijaan tunteet on heränneet hissuksiin tutustumalla. Olen ylipäätään ihminen joka voi parhaiten eläessään ihan tavallista tasaista arkea enkä kaipaa mitään jännitystä elämääni.

Silti jokainen suhteeni on ennen mittaa päätynyt siihen että toisesta osapuolesta on paljastunut henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti väkivaltainen ihminen, joka pitää minua alempiarvoisena omaisuutenaan.

Nykyään olen naimisissa tällaisen ihmisen kanssa eikä lähteminen ole enää helppoa mm lasten takia.

Yksikään näistä miehistä ei ole ollut mikään rakkauspommittava hurmuri, joka saisi tuntosarvet koholle vaan ihan perusjamppa, josta sitten kun suhde on vakiintunut kuoriutuu esille ihan uusia puolia.

Jotain minä silti teen selvästi väärin. Siinä tiedostan tekeväni heikon kohtani että minulta kestää liian kauan että sisäistän sen miten minua kohdellaan ja syytän herkästi ensi alkuun itseäni. Siedän liian kauan ennen kuin herään siihen että jotain on vialla. Mutta sieltä suhteiden alkupäästä en vain ole jälkeenpäin tarkastellessakaan löytänyt merkkejä siitä, että olisin voinut ennustaa sen kuinka miehen käytös tulee myöhemmin muuttumaan.

Monesti naiset eivät kestä että mies saa iloa jostain muusta kuin siitä naisesta jostain yhteisestä. Siksi miesten harrastuksia on tapana väheksyä ja haukkua. Meidän olisi hyvä tunnistaa näytä vinoumia että kykenisimme parempiin suhteisiin. 

Mitä sinä teet väärin suhteessa?

Tämä on tärkeä ja silmiä avaava ketju, kiitos aloittajalle. Kun tässä on puoli vuotta ollut aivan kaistapäisen ihastunut välttelevään oharimieheen, joka ei anna kuin niitä ns. leivänmurusia, niin kaikki keinot ovat tervetulleita, jotta tästä mielenhäiriöstä pääsisi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät välttämättä ole parisuhdeihmisiä. Haluatko parisuhteen vain koska se on yleinen odotus? Onko sinulla tarve sille, että joku välittää sinusta, eihän siihen miesystävää tarvitse, haluatko parisuhteen itsekkäistä syistä, haluatko vain tulla rakastetuksi, et rakastaa? Jos ei halua jännämiestä, niin kannattaa vältellä sellaisia, mutta ei kannata väkisin ottaa kaverimiestä, siinä menee toinen hukkaan. Eikä ihastumista voi tietenkään pakottaa, sellainen tulee kun on tullakseen, koskee muitakin kuin vain sinua, eikä ihastumista/kiinnostusta joka päivä voi tulla vastaan. Sinun tapauksessa voi kestää pidempään, että ihastuu turvalliseen mieheen, mutta se vain pitää hyväksyä. Oletko vähän kaikki tänne heti nyt -ihminen? Elämässä ei ole oikoteitä.

 

Selittelet, että haluat tasa-arvoisen ja turvallisen parisuhteen ja järkeilet ja perustelet, mikset samalla halua sitä, mikset voi haluta sitä. Puhut koodistosta, kuin olisi jämähtäneestä DNA:sta kyse, ei se nyt ihan niin taida olla, ellet niin päätä. Ehkä et ole valmis parisuhteeseen, ehtii vaikka viisikymppisenä, et ole haudan partaalla.

 

Täällä sanotaan, että hanki mies, joka harrastaa benji-hyppyä. Sanoisin, että ap taitaa olla itse extreme-lajin tarpeessa, jos haluaa räjähtäviä tunteita, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, mutta tarvitseeko siihenkin miestä?

 

Ap taitaa nyt olla hankala vain ollakseen hankala.

Kyllä. Hänen pitää nyt miettiä kunnolla, mitä oikeasti haluaa. Ei mitään jahkailua, että haluan näin, mutta en sittenkään noin... Tutkii nyt vaan vuoden verran rehellisesti, mistä oikeastaan elämältään haluaa.

Olen huomannut itsestäni samaa. Kun muistelen miehiä, keihin olen ollut tulisesti ihastunut, tyyliin räytynyt ikävästä, yhteistä näissä on ollut se, että olen ollut epävarma heidän kiinnostuksestaan. Jos en ole epävarma ja mies tekee aikeensa selväksi, ei tuollaista noin vahvaa tunnetta synny. Osaan kyllä tuntea tavallista ihastusta, mutta en tuollaista sielua syövää. Ennen ajattelin, että tuo räytyvä ihastuminen on sitä ainoaa oikeaa ja kaikki muu on tyytymistä, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Valitettavasti olen vain ihminen enkä vissiin kovin kypsä tai fiksu, sillä asian tietämisestä huolimatta kaipaan tuota räytyvää tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on myös tahtokysymys. Kyllähän muissakin asioissa voi luopua haitallisista käytösmalleista, miksi ei tässäkin?

Voi, mutta itse halusin myös "korjata" sen, ettei tunteiden tasolla lempeä ja turvallinen mies kiinnostanut. En vain älyllisesti ymmärtää, millainen ihminen olisi minun hyvinvoinnilleni paras, vaan oikeasti, aidosti, myös tunteiden tasolla haluta sitä toista. Mielestäni sillä  hyvällä miehellä on oikeus kumppaniin, joka pitää hänestä ja haluaa hänet ihmisenä ja persoonana, ei vain hyötyäkseen itse "oikeanlaisesta" seurasta.

Tämäkin on opettelukysymys. Oletko antanut tunteille aidosti tilaa? Vai oletko tyrmännyt miehen heti, koska hänellä ei ole piirteitä x, y ja z, joita yleensä pidät viehättävinä henkisesti tai fyysisesti? Oletko tutustunut toiseen ajan kanssa, jotta tuntisit hänet paremmin?

Kyllä sitä kilttiä ja turvallista puolisoakin voi haluta, vaikka osan on sitä vaikea ymmärtää. Eikä nämä hyvät suhteet ole mitään hyötymisjuttuja, vaan tasavertaisia parisuhteita, joissa kummallakin on hyvä ja turvallinen olo.