Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja mielenkiintoista keskustelua, mutta eikö siis mies voi muka olla sekä "jännä" että "turvallinen"?

Väitän että voi

Mun mielestä voi, mutta tulkitsin AP:n aloitusviestistä niin, että hänelle ei tuollainen mies toimi, joka on samaan aikaan "jännä" ja "turvallinen". 

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja mielenkiintoista keskustelua, mutta eikö siis mies voi muka olla sekä "jännä" että "turvallinen"?

Väitän että voi

Riippuu siitä, mikä kenellekin jännittävää on. Itse en edes jännitystä halua, vaan rauhallista ja lempeää yhdessäoloa. Turvallisuus on ehdoton ensimmäinen kriteeri, sen jälkeen katsotaan, sopiiko persoonat ja toiveet elämän suhteen yhteen.

Minusta tämä on myös tahtokysymys. Kyllähän muissakin asioissa voi luopua haitallisista käytösmalleista, miksi ei tässäkin?

En halua tulkita liikaa, mutta aina mietin, että miten pitkiä nuo turvattomat miehet ovat olleet. Ovatko he olleet komeita ja kaljuuntumattomia?

Redditistä luen naisten juttuja miehistä, jotka ovat väkivaltaisia tai eivät pyyhi pyllyä. Kun lukee tarpeeksi pitkään, selviää, että mies on pitkä tai todella pitkä, ja seuraavassa suhteessa haikaillaan sitä eläimellistä vetovoimaa. Naiset saattavat sietää pitkältä tai pornovarustetulta mieheltä monenlaista. 

Ei se hyvä lapsuus muuta parinvalintaa yhtään helpommaksi. Oikeastaan saattaa vain järkyttyä, miten huonosti ihmiset täällä kohtelevat toisiaan. Monelle naisystävä tarkoittaa yhä kotitalouskonetta ja seksiorjaa. 

Väitetään, että kaljuilla on enemmän testosteronia. Jos tämä väite pitää paikkansa, silloin naisten kannattaa vältellä kaljuja, koska liika testosteroni ei johda mihinkään hyvään. Tarkoittaa yleensä kaaosta ja väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on myös tahtokysymys. Kyllähän muissakin asioissa voi luopua haitallisista käytösmalleista, miksi ei tässäkin?

Voi, mutta itse halusin myös "korjata" sen, ettei tunteiden tasolla lempeä ja turvallinen mies kiinnostanut. En vain älyllisesti ymmärtää, millainen ihminen olisi minun hyvinvoinnilleni paras, vaan oikeasti, aidosti, myös tunteiden tasolla haluta sitä toista. Mielestäni sillä  hyvällä miehellä on oikeus kumppaniin, joka pitää hänestä ja haluaa hänet ihmisenä ja persoonana, ei vain hyötyäkseen itse "oikeanlaisesta" seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja mielenkiintoista keskustelua, mutta eikö siis mies voi muka olla sekä "jännä" että "turvallinen"?

Väitän että voi

Riippuu siitä, mikä kenellekin jännittävää on. Itse en edes jännitystä halua, vaan rauhallista ja lempeää yhdessäoloa. Turvallisuus on ehdoton ensimmäinen kriteeri, sen jälkeen katsotaan, sopiiko persoonat ja toiveet elämän suhteen yhteen.

Jep, huonojen kokemusten jälkeen on sentään oppinut, ettei turvallisuudesta voi tinkiä. 

Nyt jäi epäselväksi ap, tykkäätkö luontaisesti siis satuttavista vai temperamenttisista miehistä? Ei eriluonteisille naisille välttämättä sovi yhden muotin rauhallinen mies. Eiväthän kaikki naisetkaan ole rauhallisia ja silti ovat pitkissä suhteissa. 

Sinunlaisesi luuserin tarvitsee erikseen opetella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vakaa, vahvan itsetunnon omaava, hyvän lapsuuden saanut, keskustelutaitoinen mies. Hän on fyysisesti todella vahva, hän on suorasanainen, tekee mitä lupaa, ei hätkähdä tunteenpurkauksiani, ei ilkeile...

 

Ja silti ilmeisen toksiselle aaltopituudelle virittynyt hermostoni tulkitsee hänet tosiaan heikoksi nössöksi, joka ei välitä minusta :')

Koska, ja tiedän hei itsekin että tämä on ihan typerää, hän ei ikinä sekoile mitään, eikä suhteessa ole ristiriitoja tai suuria tunteita (hermostoni ei rekisteröi suuriksi tunteiksi intohimoista ja terveesti ilmaistua rakkautta, miehen selkeästi sanoitettua halua olla loppuelämä yhdessä, jatkuvaa minusta huolehtimista ja hellyyttä...). 

 

Päinvastoin, tulkitsen tuon kaiken tylsäksi ja hätäilen miten puuttuu se Oikea Intohimo (ilmeisesti riitely, miehen yhtäkkinen välttelevä käytös, henkinen väkivalta). 

 

Ja joo olen käynyt muista syistä terapiassa. Omat taustat melko rankat, kiintymystyyli kaoottinen/jäsentymätön. 

Ja ei, en tiedä miksi mies haluaa olla juuri minun kanssani :D 

Hän voisi hyvinkin saada ihan itsensä kaltaisen järkevän ja vakaan naisen. Huoh. 

 

Olen kyllä viehättynyt miehestäni fyysisesti ja rakastan häntä, ollaanhan tässä jo yhdessäkin asuttu "hetki". Enkä ole koskaan järjellä ajatellen kokenut itseäni näin rakastetuksi ja välitetyksi. 

Samalla kuitenkin välillä minulla menee kuppi nurin ja kiukuttelen siitä, ettei sitä intohimoa muka ole. Mieshän suhtautuu näihin niin, että toteaa mieltymysteni olevan melko toksisia ja että hän ei nyt voi minulle epävarmaksi ja rähiseväksi kiukkupyllymieheksi muuttua ja että kai itsekin tajuan, että molemmat exäni ovat olleet ihan luusereita. Hups. 

 

Mutta ei ole minulla siis mitään apuja aloittajalle. Oma mieheni nappasi minut olemalla muuten tosi maskuliininen ja varsin sinnikäs (yritin häntä aktiivisesti karkottaa, tuuliviiri kun olen), mutta heti suhteen vakiintuessa aloin itse sekoilemaan. 

Kiitos kirjoituksestasi. Harvoin saa tällaista "vierasikkunaa" sun kaltaisen ihmisen mieleen. 

Olet ihminen, jonka käytöstä on sivusta katsojan varmasti usein vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta ymmärtää, mikäli hänellä ei ole saatavilla tällaista taustoja selittävää tekstiä.

Jep. Hyvin sanallistettu tuo fucked up-mielenmaisema joka saa ihmettelemään "eikö se oikeasti rakasta mua, kun ei kohtele mua huonosti".

Ei tuota voi ulkopuolinen tajuta, jos itse ei ole ollut samassa tilanteessa koskaan.

Mä en ylipäätään ymmärtänyt missään vaiheessa miksi kaikkien mielestä niin mukavat miehet eivät olleet minulle lopulta sopivia. Petyin aina siihen että tulin perinpohjin loukatuksi. Minulle parhaiten sopii tosiaan ystävyydestä alkanut suhde, sillä olen varovainen ja hitaasti mihinkään vakavaan syttyvä, eli en halunnut muuttaa heti yhteen enkä edes tavata mitään sukulaisia. Toisaalta halusin että mies näyttää olevansa tosissaan kanssani ja että on valmis vakavampaankin suhteeseen.

Olen aina eronnut välittömästi huonon kohtelun jälkeen, joten en ole ollut toksisissa suhteissa. En siedä huonoa kohtelua ollenkaan. Silti kaikki suhteeni ovat loppuneet siihen että miehestä kuoriutui kuspää. 

"Silti kaikki suhteeni ovat loppuneet siihen että miehestä kuoriutui kuspää"

Kuinka monta kertaa näin siis on käynyt?

Mikä on yksi yhteinen tekijä kaikissa tapauksissa? Ap?

En ole ap. 

Vierailija kirjoitti:

En halua tulkita liikaa, mutta aina mietin, että miten pitkiä nuo turvattomat miehet ovat olleet. Ovatko he olleet komeita ja kaljuuntumattomia?

 

Redditistä luen naisten juttuja miehistä, jotka ovat väkivaltaisia tai eivät pyyhi pyllyä. Kun lukee tarpeeksi pitkään, selviää, että mies on pitkä tai todella pitkä, ja seuraavassa suhteessa haikaillaan sitä eläimellistä vetovoimaa. Naiset saattavat sietää pitkältä tai pornovarustetulta mieheltä monenlaista. 

Sinun ongelmasi ettet saa parisuhdetta ei ole lyhyytesi vaan huono luonteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on se kilttis niin mitäpä jos kokeilet häntä? 🥺

On moraalitonta "kokeilla" ihmisiä ja hylätä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, että onko ihan pakko olla sitä fyysistä kiinnostusta? 
Eli voisitko alkaa seksittömään suhteeseen? 

Itse olen alkanut vanhemmiten menettää kiinnostuksen seksiin. Olen ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sekin vaikuttaa. 
Oletko koskaan ollut pitkään yksin? Kokeile olla sinkkuna ilman treffailua tai miehiä pari vuotta. Ehkä sekin auttaa.

Siinä tapauksessa ap voisi muuttaa siskonsa tai mummonsa luo jakamaan yhteistä arkea. Eikö nyt seksuaalinen vetovoima ole aika olennainen osa parisuhdetta? Muutenhan sitä ollaan vain kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä oppia nauttimaan vakaan suhteen tarjoamasta turvallisuudentunteesta ja "rauhallisesta" rakkaudesta. Todellinen rakkaus ei ole intensiivistä ja dopamiinivoittoista, siinä virtaa enemmän oksitosiini ja serotoniini. Kyse on aivokemioista ja reseptoreista. Ikävä kyllä traumatausta on voinut muokata omia aivojasi niin että ne ovat dopamiinivoittoiset eivätkä serotoniini ja oksitosiinireseptorit ole kehittyneet tarpeeksi jolloin et kykene rakastumaan turvallisiin ja vakaisiin miehiin. Kärsin itse samasta mutta uskon aivojen muovautuvuuteen. Se vaan vaatii treenausta ja aikaa.

Mielenkiintoista, voitko kertoa lisää miten voi muokata itseään niin että voitolle päädisi serotoniini ja oksitosiini?

Olen ap:n kanssa samassa veneessä.

Seksin harrastaminen ainakin lisää oksitosiinin eritystä. 

Mutta miten voi pakottaa itsensä seksiin sellaisen ihmisen kanssa jota ei halua seksuaalisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Väitetään, että kaljuilla on enemmän testosteronia. Jos tämä väite pitää paikkansa, silloin naisten kannattaa vältellä kaljuja, koska liika testosteroni ei johda mihinkään hyvään. Tarkoittaa yleensä kaaosta ja väkivaltaa. 

Tuo on urbaani legenda 

Vierailija kirjoitti:

Ei se hyvä lapsuus muuta parinvalintaa yhtään helpommaksi. Oikeastaan saattaa vain järkyttyä, miten huonosti ihmiset täällä kohtelevat toisiaan. Monelle naisystävä tarkoittaa yhä kotitalouskonetta ja seksiorjaa. 

Odottelinkin että milloin sä ryömit esiin luolastasi, ja tulet myrkyttämään tätäkin ketjua. Tervetuloa!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sä AP opit tykkäämään miehestä,vaikka ei olisikaan syviä romanttisia tunteita häntä kohtaan. Sun pitää vaan ottaa sellainen asenne, että sulle riittää kaverilliset fiilikset.

Kuka mies haluaa kämppissuhteen, jossa ei saa seksiä?

Joku masentunut ylipainoinen hikikomori joka etsii mammaa siivoamaan ja laittamaan ruokaa, että itse voi roikkua tietokoneella vuorokauden ympäri? 

Vierailija kirjoitti:

Minun neuvoni on että yrität aluksi "kestää" jotakin miestä joka vaikuttaa turvalliselta  jos viihdyt hänen seurassaan. Minulla toimi noin ja vähitellen huomasin että se fyysinen kiinnostuskin heräsi kun huomasin että hän on tosi kiinnostava. Kaikki ei tule esille heti ekoilla treffeillä, vaan usein vasta arjessa. 

Tuo on miesten hyväksikäyttöä. "Ällötät minua, mutta roikutaan sinua tapailusuhteessa annan ymmärtää että joskus tulevaisuudessa voisin ehkä voittaa inhoni ja suostua seksiin kanssasi, mutta tämä ei ole varmaa."

Taidan olla aivan päinvastainen tapaus kuin osa ketjun jänniksiä fanittavista naisista. Kotiolot olivat onneksi hyvät, ja isä oli turvallinen ja rakastava. Nuorena kuitenkin ajauduin hieman huonoon ja päihdeongelmaiseen seuraan, joka itsessään ajoi marginaaliin. Siihen tuli sitten päälle kaikki huonot mieskokemukset ja muut traumat.

Mitään jänniksiä en silti ole koskaan fanittanut, herrasmiehiä olisin vain halunnut, mutta eipä niitä ollut niissä piireissä saatavilla 😏. Edelleen miesmaku on sama, mutta kaiken jälkeen on ollut vaikea uskoa, että sellaisia herrasmiesmäisiä yksisarvisia olisi edes olemassa. Vähän kun pintaa raaputtaa, miehestä paljastuu lurjus.