Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?
15.04.2026 |
Olen lukenut paljon asiasta ja tullut siihen lopputulokseen että hermostoni tulkitsee epävarmuuden/turvattomuuden ja traumakemian rakkaudeksi. Vaikka eihän se sitä ole vaan ylivirittynyt tila omien lapsuuden kokemuksien vuoksi.
Onko joku oppinut kiinnostumaan miehistä, jotka ovat vakaita ja turvallisia. Viallinen koodini tulkitsee heidät epäkiinnostaviksi ja he jäävät kaveriasteelle, kun en kykene kiinnostumaan fyysisesti vaikka muuten menisi jutut hyvin yhteen. Vai olenko tuomittu olemaan yksin aina... Takana muutama pitempi suhde ja jokunen lyhyempi, kaikki vuoristoratamaisia, epävakaita ja satuttavia kokemuksia joista en osannut irtautua ajoissa.
En haluaisi satuttaa kunnollistakaan miestä ja jättää roikkumaan ehkä-akselille mikäli en onnistukaan. Tästäkin tunnen syyllisyyttä kun yritin tapailla kunnollista miestä, mutta ei vaan tunteet tulleet mukaan. Olen jo yli 40v, joten ei se yksinolokaan maailmanloppu olisi. Haluaisin vain joskus tuntea tasaveroisen parisuhteen ilman draamaa.
Onko joku onnistunut kääntämään koodistonsa ilman terapiaa? En haluaisi terapiaan, koska muuten olen onnistunut käsittelemään asioita eteenpäin. Parisuhteissa vaan ei.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta.
Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.
Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.
Tämä on muuten hauska ilmiö, että epävakaita ja toksisia miehiä kutsutaan toistuvasti kiertoilmaisuilla jännä tai häntäheikki. Aivan kuin heidän epävakaudestaan ei voisi puhua oikeilla nimillä.
Muutenkin, olen sitä mieltä, että jos vaihtoehdot on rikkoutua roihuten tai turtua hitaasti tylsyyteen, parempi olla vain yksin.
Mielestäni tuo kaksiajako on muutenkin aivan virheellinen. Ei ole vain kilttejä, tylsiä miehiä ja toksisia jänniksiä. Mies voi olla mielenkiintoinen ja jännittävä ilman, että hän on epävakaa tai kohtelee sinua huonosti. Oikea jännittävyys tulee siitä, että miehelle on monipuolinen elämä ja että hänellä on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja aktiviteetteja, jotka tekevät kiinnostavamman. Hän voi esim. olla intohimoinen omalla alallaan, matkustaa, harrastaa monenlaisia asioita tai kehittää itseään jatkuvasti. Hänellä on tarinoita ja kokemuksia jakaa, ja hän osaa käydä keskusteluja monista eri aiheista. Mies voi olla kuinka kunnollinen ja hyvä tahansa, mutta se ei takaa, että hän on oikea kumppani juuri sinulle. Vetovoima on tärkeä osa suhteen dynamiikkaa, ja jos sitä ei tunnu olevan, ei kannata pakottaa itseään suhteeseen pelkästään siksi, että toinen on hyvä ihminen.
Lisäksi tällä palstalla jännämiehellä tarkoitetaan yleensä komeaa, supliikkia, mahdollisesti tatuoitua tai vankilassa ollutta miestä, joka yleensä pyörittää useampia naisia. Minusta ap ei kuvannut haluavansa tuollaista miestä, vaan lähinnä miehen, jolla on sitoutumiskammoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot 20v myöhässä.
Katsopa ulos ikkunasta, aika moni on löytänyt loppuelämän rakkauden esimerkiksi 5-kymppisenä. Aika moni eroaa nelikymppisenä nuoruuden liitosta, ja siinä on molemmat ehtineet kasvaakin, myös jotkut miehet.
Nähty on, ja usein asutaan erillään, ja se on hyvin satunnaista tapailua. Tai sitten eläkeläisten kämppistelyä.
Kunnollisen rakkaus- tai seksielämän aloittaminen 50+ on vähän kuin urheilun tai työelämän aloittaminen tuon ikäisenä. Juna meni jo.
Juna ei ole mennyt.
Miksei 50+ vuotias voisi aloittaa urheilua? Jos ei harrasta liikuntaa, tuossa iässä viimeistään kannattaa aloittaa. Ei jokaisesta viisivuotiaana uhreilun aloittaneestakaan voi tulla parasta, eikä 5-kymppisenä se ole yleensä tarkoituskaan. Miksei tuossa iässä voisi opiskella ja vaihtaa työpaikkaa? Moni tekee niin. Ja mitä rakastumiseen tulee, niin ihmiset löytää rakkautta vielä vanhainkodissakin.
AInoastaan omien lapsien saaminen on 50+ iässä yleensä mennyt unelma.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku mies sanoo, että tykkää vähän muhkummista naisista, niin tuskin kukaan sitä ihmettelee sen enempää.
Ja sama jos joku nainen sanoo että tykkää pitkistä miehistä, sekään tuskin aiheuttaa hämmästelyä.
Mun mielestä APnkin tapauksessa kyse on loppujen lopuksi vain preferenssistä. Ap ihastuu tietynlaisiin miehiin.
Ööh.. Ninhän ap kirjoittikin. Hän ihastuu vääriin miehiin. Lisäksi hän selitti selkesti, miksi niin tapahtuu. Hän halusi neuvoja, miten oppia pois negatiivisesta käyttäytymismallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa jamassa, mutta oman analyysin puolesta en ole kiinnostunut siitä ns. epästabiilista puolesta vaan suoraan sanoen monet hyvännäköiset miehet ovat luonteeltaan mitä ovat.
Hyvännäköisillä miehillä on aina lukuisia kiinnostuneita naisia jonossa.
Tämä tekee osasta heistä ns. kus*päitä, koska he tietävät, että voivat käyttäytyä huonosti ja tehdä mitä tykkäävät, ja siitä huolimatta aina löytyy uusi nainen sormia napsauttamalla.
Ja jotkut naiset saattavat suuttua hyvännäköiselle miehelle, koska mies ei valinnut juuri tätä kyseistä naista, ja leimaavat miehen ilman oikeita perusteita kus*pääksi, koska eivät kykene hyväksymään sitä että saivat pakit.
Ahaa. Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolle AP:lle mikään riitä. Ei turvallinen, eikä jännis. Kehtaakin valittaa, kun vika löytyy omasta nupista.
Ne parhaat ovat ja pysyvät liitoissaan, mikäli vaimot eivät petä. Et pysty muuttamaan kuin itseäsi. Pärjäile!
Missä kohtaa ap on valittanut mitään? Hän on analysoinut itseään ja käytöstään ja tullut johtopäätökseensä. Nyt hän kaipaa apua, jotta voi muuttua. Juuri itseäänhän hän halusi muuttaa.
Mikä ihme sinua riivaa? Tulkitse omiasi ja vääristelet toisten sanomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mukavuus mitenkään tee miehestä epäkiinnostavaa. Kaikki tuntumani halutut miehet ovat komeita ja mukavia samaan aikaan. Kultakimpaleita puolisolleen.
Komea ja mukava onkin sellainen, jonka kaikki haluavat, mutta sellaisia on harvassa. Ap:n ongelma on se, että hänellä on tähän asti ollut ollut komeita, ei mukavia miehiä. Pelkkä "mukava mies" ei kiinnosta ketään ja pelkkä "komea mies" aiheuttaa ongelmia.
Ap ei sanallakaan kuvaillut miesten ulkonäköä. Tuo on omaa kieroutunutta tulkintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tapaan yli 40-vuotiaan jännämiehiin koukussa olevan naisen, lähden saman tien pois. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ahaa. Mutta jos tapaat 39-vuotiaan tällaisen naisen, alatkin pokata naista? No sori, et sä saa sitä naista pokattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap sinulla on terapiaa vastaan, jos kerta on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka vaikuttavat yhä elämääsi. Miten palstan kyökkipsykologia voisi auttaa enemmän kuin ammattilainen?
Vierailija kirjoitti:
''Ei tässä ketjussa puhuta vain jännämiehistä tai rakkauspommittajista. Miksi päättelet noin?
Sun logiikallasi minä olisin jännänainen, vaikka oikeasti olen vain välttelevästi kiintyvä ja sitoutumiskammoinen.''
Mikä muuten on jännämiehen ja jännänaisen määritelmä? Kattaako se pelkästään väkivaltaiset, rikolliset ja päihdeongelmaiset vai myös draamahakuiset, epävakaat, pettävät ja kumppaneita leikittelevät ja satuttavat, sellaiset yleensäkin ei-parisuhdematskua olevat ihmiset?
Nuo kaikki, mielestäni. Palstalla myös yleensä oletetaan, että jännis on komea/kaunis ja suosittu vastakkaisen sukupuolen keskuudessa.
Minusta tavallinen sitoutumiskammoinen ihminen ei kuitenkaan ole jännis. Tai välttelevästi kiintynyt. Tai epävakaa. Vasta jos hän tarkoituksella vedättää toista, on hän jännis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolle AP:lle mikään riitä. Ei turvallinen, eikä jännis. Kehtaakin valittaa, kun vika löytyy omasta nupista.
Ne parhaat ovat ja pysyvät liitoissaan, mikäli vaimot eivät petä. Et pysty muuttamaan kuin itseäsi. Pärjäile!
Missä kohtaa ap on valittanut mitään? Hän on analysoinut itseään ja käytöstään ja tullut johtopäätökseensä. Nyt hän kaipaa apua, jotta voi muuttua. Juuri itseäänhän hän halusi muuttaa.
Mikä ihme sinua riivaa? Tulkitse omiasi ja vääristelet toisten sanomia.
Mikä minussa on vikana, kun en löydä minulle sopivaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsestäni samaa. Kun muistelen miehiä, keihin olen ollut tulisesti ihastunut, tyyliin räytynyt ikävästä, yhteistä näissä on ollut se, että olen ollut epävarma heidän kiinnostuksestaan. Jos en ole epävarma ja mies tekee aikeensa selväksi, ei tuollaista noin vahvaa tunnetta synny. Osaan kyllä tuntea tavallista ihastusta, mutta en tuollaista sielua syövää. Ennen ajattelin, että tuo räytyvä ihastuminen on sitä ainoaa oikeaa ja kaikki muu on tyytymistä, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Valitettavasti olen vain ihminen enkä vissiin kovin kypsä tai fiksu, sillä asian tietämisestä huolimatta kaipaan tuota räytyvää tunnetta.
Ja kukaan itseään kunnioittava mies ei halua olla tuollaisen kaipaajan kanssa.
Ahaa. Kelpaisin siis sinulle 😂. Sori, sä et käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, että onko ihan pakko olla sitä fyysistä kiinnostusta?
Eli voisitko alkaa seksittömään suhteeseen?
Itse olen alkanut vanhemmiten menettää kiinnostuksen seksiin. Olen ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sekin vaikuttaa.
Oletko koskaan ollut pitkään yksin? Kokeile olla sinkkuna ilman treffailua tai miehiä pari vuotta. Ehkä sekin auttaa.Siinä tapauksessa ap voisi muuttaa siskonsa tai mummonsa luo jakamaan yhteistä arkea. Eikö nyt seksuaalinen vetovoima ole aika olennainen osa parisuhdetta? Muutenhan sitä ollaan vain kämppiksiä.
Jossain vaiheessa seksi muuttaa muotoaan läheisyydeksi. Toisilla tämä tapahtuu aiemmin, toisilla myöhemmin.
Maksat jännämiehen peli, huumevelkoja ja otat turpaan kun miestä rupeaa hermostuttamaan. Mä työssäkäyvä tylsä mies en kelvannut tällaiselle naiselle. Exän kanssa oli ollut lähellä ettei mennyt omakin talous ulosottoon ja oli ollut silmät mustana. Mutta ynmärränhän minä kun olen vain niin tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot 20v myöhässä.
Saanut alapeukkuja, mutta näin asia tod näk on. Muuttuminen on sen vaikeampaa, mitä enemmän ikää on.
Suosittelen ap:lle kissoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jännämies on väärä käsite. Etsin agressiivista ja sadistista seksikumppania. Kaikkein villeimmät menot ja parhaat orkut on tullu hyökkäävien miesten kanssa. Ja olen nainen. Ja mulla on oikeus kirjoittaa tämä, onhan teillä muillakin.
En ikinä menisi yhteen miehen kanssa, jos intohimo, vetovoima ja kipinä puuttuu täysin. Minä koen kipinöitä vain julmureita kohtaan.
masonainen
Sama. Tuo jännämies-käsite - sen otan käyttöön vain seksin puolella Muuten mies saa olla kunnollinen. Päiväsaikaan kiltti ja kunnollinen, öisin peto. Olen masokistinainen samoten. En mikään joka kerta piiskattava, mutta tahdon, että mies sanelee tahdin ja päättää kropastani, ikäänkuin omistaa sen.
Mulle syy jännämiehiin rakastumiseen on parempi seksi.
Toki kaikki suhteet päättyvät hetki kun tajuan, etten ole ainoa nainen. Se on kerrasta poikki. En hyväksy pettämistä enkä ota sitoutumiskyvytöntä puolisoa. Mutt akyllä näiden seksuaalisesti jännien - sanotaan, VAIN seksuaalisten jännämiesten, joukosta löytyy sitoutumishalukkaitakin. Harvemmin tosin.
Aika harvoin ihmiset rationaalisesti päättävät, kenestä he kiinnostuvat romanttisesti. Uskon että se kiinnostuksen herääminen on lähes aina alitajuinen prosessi, mihin ei voi järjellä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Maksat jännämiehen peli, huumevelkoja ja otat turpaan kun miestä rupeaa hermostuttamaan. Mä työssäkäyvä tylsä mies en kelvannut tällaiselle naiselle. Exän kanssa oli ollut lähellä ettei mennyt omakin talous ulosottoon ja oli ollut silmät mustana. Mutta ynmärränhän minä kun olen vain niin tylsä.
Mä tunnen tosielämän puolella jänniksen, joka saa naiset maksamaan hänen vuokriaan ja muita laskujaan :D :D eikä ne naiset edes ole mitään pelkkiä elämänkalluja, vaan joukossa on ihan lääkäreitä ja juristejakin ollut.
Mutta mun parhaan tiedon mukaan tämä mies ei ole kyllä ikinä lyönyt yhtäkään naista. Tai käyttäytynyt muullakaan tavalla väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, että onko ihan pakko olla sitä fyysistä kiinnostusta?
Eli voisitko alkaa seksittömään suhteeseen?
Itse olen alkanut vanhemmiten menettää kiinnostuksen seksiin. Olen ollut 5 vuotta ilman seksiä ja sekin vaikuttaa.
Oletko koskaan ollut pitkään yksin? Kokeile olla sinkkuna ilman treffailua tai miehiä pari vuotta. Ehkä sekin auttaa.Siinä tapauksessa ap voisi muuttaa siskonsa tai mummonsa luo jakamaan yhteistä arkea. Eikö nyt seksuaalinen vetovoima ole aika olennainen osa parisuhdetta? Muutenhan sitä ollaan vain kämppiksiä.
Jossain vaiheessa seksi muuttaa muotoaan läheisyydeksi. Toisilla tämä tapahtuu aiemmin, toisilla myöhemmin.
Vai niin. Minä pikkaisen epäilen, että minulla, 52-vuotiaalla jännänaisella, olisi erityisen jännää ja vaarallista seksiä jännämieheni kanssa - jos tulisimme edes jotenkin juttuun (emme tule). Hän on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsestäni samaa. Kun muistelen miehiä, keihin olen ollut tulisesti ihastunut, tyyliin räytynyt ikävästä, yhteistä näissä on ollut se, että olen ollut epävarma heidän kiinnostuksestaan. Jos en ole epävarma ja mies tekee aikeensa selväksi, ei tuollaista noin vahvaa tunnetta synny. Osaan kyllä tuntea tavallista ihastusta, mutta en tuollaista sielua syövää. Ennen ajattelin, että tuo räytyvä ihastuminen on sitä ainoaa oikeaa ja kaikki muu on tyytymistä, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Valitettavasti olen vain ihminen enkä vissiin kovin kypsä tai fiksu, sillä asian tietämisestä huolimatta kaipaan tuota räytyvää tunnetta.
Ja kukaan itseään kunnioittava mies ei halua olla tuollaisen kaipaajan kanssa.
Ahaa. Kelpaisin siis sinulle 😂. Sori, sä et käy.
No et kelpaisi.
Aloituksessa ei puhuttu jännämiehistä. Yhtä lailla kilttis voi olla välttelevästi kiintynyt.