Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla aivan päinvastainen tapaus kuin osa ketjun jänniksiä fanittavista naisista. Kotiolot olivat onneksi hyvät, ja isä oli turvallinen ja rakastava. Nuorena kuitenkin ajauduin hieman huonoon ja päihdeongelmaiseen seuraan, joka itsessään ajoi marginaaliin. Siihen tuli sitten päälle kaikki huonot mieskokemukset ja muut traumat.

Mitään jänniksiä en silti ole koskaan fanittanut, herrasmiehiä olisin vain halunnut, mutta eipä niitä ollut niissä piireissä saatavilla 😏. Edelleen miesmaku on sama, mutta kaiken jälkeen on ollut vaikea uskoa, että sellaisia herrasmiesmäisiä yksisarvisia olisi edes olemassa. Vähän kun pintaa raaputtaa, miehestä paljastuu lurjus.

Eivät nuo miehet ole mitään jänniksiä, vaan välttelevästi kiintyviä ihmisiä.

Mä olen oppinut (itsellä auttoi aika se riittävän pitkä yksinolo), mutta ei tästä nyt oikein iloa ole koska en edelleenkään kiinnosta turvallisia miehiä, kun enää ei kiinnostu minkäänlaiset miehet. Olen kuin olisin näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän mukavuus mitenkään tee miehestä epäkiinnostavaa. Kaikki tuntumani halutut miehet ovat komeita ja mukavia samaan aikaan. Kultakimpaleita puolisolleen. 

Komea ja mukava onkin sellainen, jonka kaikki haluavat, mutta sellaisia on harvassa. Ap:n ongelma on se, että hänellä on tähän asti ollut ollut komeita, ei mukavia miehiä. Pelkkä "mukava mies" ei kiinnosta ketään ja pelkkä "komea mies" aiheuttaa ongelmia. 

Et sitten viitsinyt lukea edes aloitusta ja lähdit kommentoimaan mutuilujasi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on traumatausta myös. Kotiolot eivät ole olleet helpot.

Olen kuitenkin aina ryhtynyt suhteeseen sen ihan tavallisen taviksen kanssa. Yksikään ei ole ollut millään mittakaavalla lähelläkään sellaista jännämiestä, josta tässäkin ketjussa puhutaan. Kahdesti olen alkanut seurustella sellaisenkin miehen kanssa jolla ei ollut naiskokemustq ennen minua.

Kaikkiin suhteisiini olen lähtenyt ilman mitään räjähtävää alkukipinää. Vaan sen sijaan tunteet on heränneet hissuksiin tutustumalla. Olen ylipäätään ihminen joka voi parhaiten eläessään ihan tavallista tasaista arkea enkä kaipaa mitään jännitystä elämääni.

Silti jokainen suhteeni on ennen mittaa päätynyt siihen että toisesta osapuolesta on paljastunut henkisesti, fyysisesti ja/tai seksuaalisesti väkivaltainen ihminen, joka pitää minua alempiarvoisena omaisuutenaan.

Nykyään olen naimisissa tällaisen ihmisen kanssa eikä lähteminen ole enää helppoa mm lasten takia.

Yksikään näistä miehistä ei ole ollut mikään rakkauspommittava hurmuri, joka saisi tuntosarvet koholle vaan ihan perusjamppa, josta sitten kun suhde on vakiintunut kuoriutuu esille ihan uusia puolia.

Jotain minä silti teen selvästi väärin. Siinä tiedostan tekeväni heikon kohtani että minulta kestää liian kauan että sisäistän sen miten minua kohdellaan ja syytän herkästi ensi alkuun itseäni. Siedän liian kauan ennen kuin herään siihen että jotain on vialla. Mutta sieltä suhteiden alkupäästä en vain ole jälkeenpäin tarkastellessakaan löytänyt merkkejä siitä, että olisin voinut ennustaa sen kuinka miehen käytös tulee myöhemmin muuttumaan.

Ei tässä ketjussa puhuta vain jännämiehistä tai rakkauspommittajista. Miksi päättelet noin?

Sun logiikallasi minä olisin jännänainen, vaikka oikeasti olen vain välttelevästi kiintyvä ja sitoutumiskammoinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaan yli 40-vuotiaan jännämiehiin koukussa olevan naisen, lähden saman tien pois. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ahaa. No se nainen on jo jännämiehen koukussa, et sinä kiinnosta häntä pätkääkään. 

Te yritätte väkisin löytää hullujen ja rikollisten seasta Pohjolasta sitä kunnollista miestä. Kuitenkin Suomessa suht täysjärkisiä miehiä rajattu määrä. Heillä omat kriteerit naiselle. Arvoasteikkokin. Olisi ehkä helpompaa laajentaa hakua, mutta se voi vaatia länsimaat ulkomaat. Mutta yksinkin helpompi elää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tärkeä ja silmiä avaava ketju, kiitos aloittajalle. Kun tässä on puoli vuotta ollut aivan kaistapäisen ihastunut välttelevään oharimieheen, joka ei anna kuin niitä ns. leivänmurusia, niin kaikki keinot ovat tervetulleita, jotta tästä mielenhäiriöstä pääsisi eroon.

Minäkin olin ihastunut välttelevään mieheen. Sillä erotuksella että se mieskin oli ihastunut minuun, mutta hän oli päästään sekaisin, masentunut jne. Ei siitä siis mitään tullut. Aivopesin itseni ajattelemaan, että hän ei oikeasti ole kiinnostunut minusta. Ihastus meni ohi. Olisin minä kestänyt masennuksen, sehän on sairaus ja siitä voi parantua, mutta kun ei häntä kiinnostanut parantuminen yhtään, ainoastaan itsesäälissä vellominen.

Vierailija kirjoitti:

Suomiakat luulevat itsestään liikoja.

Miten kertoa olevansa yksinäinen insel ihan vain neljällä sanalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on se kilttis niin mitäpä jos kokeilet häntä? 🥺

Hah, se kilttis on niin toksinen että näytöltä tihkuu vihreää myrkkyä, kun luen hänen tekstejään. Onko muita ideoita?

 

Ap

Kirjoituksesi perusteella et ehkä ole se luotettavin lähde tulkitsemaan ihmispersoonia.

- eri

Ihan oikein hän silti tulkitsi.

Ap on muutenkin analysoinut itseään kiitettävän hyvin, paremmin kuin suurin osa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te niissä jännämiehissä kaipaatte? Perhosia vatsassako? Puukkoa selkään? Koreaa ulkonäköäkö vai sitä, kun se yhtäkkiä repii hiuksista ja sohii sua veitsellä kurkusta? Panee ja lemppaa, sylkee päälle?

Sain ajat sitten tarpeekseni näistä. Nykyään ongelma onkin enemmän se, että etsin tavallisista ja melko luotettavista miehistäkin merkkejä epävakaudesta, jotta voin itse jättää heidät. Tosin luottamustrauma siinä oireilee, eikä mikään kostonhenki. En kerta kaikkiaan kestä enää epäluotettavia ja väkivaltaisia päihdeongelmaisia, joten miehen suht normaali juopottelu esimerkiksi lomalla, aiheuttaa aikamoista ahdistusta siitä, että taas se sama kuvio toistuu ja kohta sekin retuuttaa tai jättää mut pulaan.

Luitko sä aloitusta ollenkaan?

Ensimmäinen aviomieheni oli uskoton ja huono puoliso, vaikka minulla on vakaa ja tasainen isä (tosin minulle on epävakaa äiti). Eron jälkeen tein tietoisen päätöksen, että nyt olen rauhassa yksin, enkä etsi eksäni kaltaista miestä. Rauhassa tutustuin itseeni, arvoihini ja siihen, mitä haluan. Tein paljon töitä eron käsittelyn eteen sekä työstin yksin asioita, jotka avioliitossa eivät toimineet. Muutin omaa käytöstäni.

En ole koskaan ollut miesten keskuudessa suosittu, mutta annoin parille miehille seuraavina vuosina pakit. Ensimmäinen joi selvästi liikaa ja oli vilkkusilmäinen ja sitoutumiskyvytön. Tälle sanoin jo ekojen treffien jälkeen ei kiitos. Toisen kohdalla totesin pidemmän tapailun jälkeen, ettei miehellä ole mitään kykyä tasavertaisessa liitossa elämiseen. 

Sitten vuosien yksin olemisen ja asioiden työstämisen jälkeen kohtasin hyvän miehen. Kunnollinen ja vakaa, monella tavalla kuin isäni. Jo ensitapaamisesta oli olo, että toisen kanssa on turvallista olla. Sama olo on jatkunut yhteiselomme ja avioliittomme ajan. En usko, että olisin osannut arvostaa miestäni nuorempana niin paljon kuin nyt arvostan. Olen myös itse ollut erilainen puoliso kuin ensimmäisessä liitossa olin.

Suosittelen aloittajaa ja muita olemaan rohkeasti yksin sekä prosessoimaan omat asiat rauhassa läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on se kilttis niin mitäpä jos kokeilet häntä? 🥺

On moraalitonta "kokeilla" ihmisiä ja hylätä sitten. 

Kaikkihan me toisista kokeillaan että onko minulle sopiva. Eihän eroja tulisi koskaan jos se kokeilematta selviäisi

''Ei tässä ketjussa puhuta vain jännämiehistä tai rakkauspommittajista. Miksi päättelet noin?

Sun logiikallasi minä olisin jännänainen, vaikka oikeasti olen vain välttelevästi kiintyvä ja sitoutumiskammoinen.''

Mikä muuten on jännämiehen ja jännänaisen määritelmä? Kattaako se pelkästään väkivaltaiset, rikolliset ja päihdeongelmaiset vai myös draamahakuiset, epävakaat, pettävät ja kumppaneita leikittelevät ja satuttavat, sellaiset yleensäkin ei-parisuhdematskua olevat ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

''Ei tässä ketjussa puhuta vain jännämiehistä tai rakkauspommittajista. Miksi päättelet noin?

Sun logiikallasi minä olisin jännänainen, vaikka oikeasti olen vain välttelevästi kiintyvä ja sitoutumiskammoinen.''

 

Mikä muuten on jännämiehen ja jännänaisen määritelmä? Kattaako se pelkästään väkivaltaiset, rikolliset ja päihdeongelmaiset vai myös draamahakuiset, epävakaat, pettävät ja kumppaneita leikittelevät ja satuttavat, sellaiset yleensäkin ei-parisuhdematskua olevat ihmiset?

Jos olisit lukenut keskustelua, tuolla oli paljonkin puhetta tästä. Naiset sairausluokitetaan helposti, kun taas mies samalla historialla ja oirekuvalla on tyyliin jännia tai häntäheikki. Eivätkä miehet hae apua useinkaan; jatkavat moraalikooditonta ja narsistista hyväksikäyttäjäelämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsestäni samaa. Kun muistelen miehiä, keihin olen ollut tulisesti ihastunut, tyyliin räytynyt ikävästä, yhteistä näissä on ollut se, että olen ollut epävarma heidän kiinnostuksestaan. Jos en ole epävarma ja mies tekee aikeensa selväksi, ei tuollaista noin vahvaa tunnetta synny. Osaan kyllä tuntea tavallista ihastusta, mutta en tuollaista sielua syövää. Ennen ajattelin, että tuo räytyvä ihastuminen on sitä ainoaa oikeaa ja kaikki muu on tyytymistä, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Valitettavasti olen vain ihminen enkä vissiin kovin kypsä tai fiksu, sillä asian tietämisestä huolimatta kaipaan tuota räytyvää tunnetta.

Ja kukaan itseään kunnioittava mies ei halua olla tuollaisen kaipaajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

''Ei tässä ketjussa puhuta vain jännämiehistä tai rakkauspommittajista. Miksi päättelet noin?

Sun logiikallasi minä olisin jännänainen, vaikka oikeasti olen vain välttelevästi kiintyvä ja sitoutumiskammoinen.''

 

Mikä muuten on jännämiehen ja jännänaisen määritelmä? Kattaako se pelkästään väkivaltaiset, rikolliset ja päihdeongelmaiset vai myös draamahakuiset, epävakaat, pettävät ja kumppaneita leikittelevät ja satuttavat, sellaiset yleensäkin ei-parisuhdematskua olevat ihmiset?

Tyypillisesti jännä(ihminen) on itsekäs. Oli ne muut ongelmat mitä tahansa, niin se jännä on lopulta hyvin itsekäs ja siksi hänen kumppaninsakin elää lopulta epävarmuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama ongelma. Löysin lopulta ihanan turvallisen miehen, mutta oma pää ei suostunut hyväksymään, että tämä on hyvä ja alkoi kauhea ja raastava vaihe jossa yritin työntää miehen pois. Aivojen logiikka siis ajaa turvallinen mies pois nyt heti ettei sitten myöhemmin tarvitse pettyä kun se jättää minut kuitenkin.

 

Voisinpa sanoa, että itse keksin jonkun keinon että lopussa olisi onnellinen pari ja osaisin nauttia kaikesta hyvästä. 

 

Ollaan siis edelleen yhdessä, mutta aikalailla miehen ansiosta. Hän rakasti ilmeisesti minua niin paljon, että näki sisimpääni ja "tiesi" miten asioiden oikea laita oli. Hän kesti sen alun kaiken pahan, otti selvää ja auttoi minut lääköriin ja terapiaan. Sain diagnoosin ja lääkityksen joka onneksi toimi ykkösellä.

 

Kiitos ihanalle ja turvalliselle miehelleni. Nyt meillä on 6v suhdetta takana. Psykotetapiani jatkuu edelleen ja nykyään osaan jo nauttia enkä enää pelkää että menetän kaiken.

Mulla on ns turvallinen mies, mutta alitajuisesti etsin yritän todistaa, ettei hän välitä minusta. Tulkitsen kaiken normaalin ja epänormaalin  kieroutuneesti. Olen aika varma että tämä on omaa sitoutumiskammoani. Etsin siis pakokeinoa. Olisihan se niin kamalaa, jos olisin onnellinen parisuhteessa ihanan miehen kanssa!! Jokin minussa on varma, että matto vedettäisiin jalkojen alta heti kun uskaltaisin luottaa ja rakastaa. En usko olevani rakkauden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi pysyttelen naisista kaukana.

Olet siis itse välttelevästi kiintynyt. Hyvä. Pysy vaan kaukana naisista, äläkä pilaa niiden elämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaan yli 40-vuotiaan jännämiehiin koukussa olevan naisen, lähden saman tien pois. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ahaa. No se nainen on jo jännämiehen koukussa, et sinä kiinnosta häntä pätkääkään. 

Ei hän ole välttämättä sillä hetkellä kehenkään koukussa, mutta hänestä tavalla tai toisella todennäköisesti aistii, että jännää olisi saatava. Siinä vaiheessa se on moro.

Vierailija kirjoitti:

Olet sairas! Ei kukaan normaali ihminen ajattele tuolla tavalla.

Paskaa. Ap ajattelee fiksusti ja osaa analysoida itseään ja tekojaan. Sen sijaan hänellä on jotain häikkää tuntemisessa. Tietäisit tämän, jos olisit lukenut aloituksen.