Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Vierailija kirjoitti:

Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.

Transkokemus on aina oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Joten pelkää vaan pahoin ihan rauhassa.

VOI MIKÄ YLLÄTYS. Jokainen jolla on ollut aivot on tajunnut että näinhän se varmasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Kaikista ei myöskään (kai?) voi tulla julkkiksia jotka elävät julkisuudessa transoikeuksien promoottoreina kuten joku Cristal Snow ja vastaavat sirkustelijat.

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.

Transkokemus on aina oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Joten pelkää vaan pahoin ihan rauhassa.

Anoreksia on myös kehonkuvahäiriö joka altistaa varhaiselle kuolemalle hoidettunakin. Hoito tähtää kaikissa tapauksissa joko painon ennallaan pitoon tai sen nostamiseen. Vastoin potilaan pakkomielteistä toivetta saada painoa aina hiukan alemmas. Kyllä tässäkin ihan vaativaa hoitohenkilöstölle loukata toisen itsemääräämisoikeutta. Pitäisikö anorektikot jättää vain hoitamatta jotta he saisivat toteuttaa täysillä itseään? Näemmekö vielä tälläisen päivän?

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Kenet tässä maailmassa nähtäisiin sellaisena kuin mitä itse kokee olevansa tai miten itse haluaisi tulla nähdyksi?? Ei toisten ihmisten tulkintoja pysty hallitsemaan ja harva meistä on ulkonäöllisesti sellainen kuin toivoisi olevansa, vaikka ei sukupuolensa kanssa ongelmaa olisikaan.

Monelle sekin on vaikeaa kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö muuttuu.

Eikö sukupuoli ole nykyisin kunkin yksilön ihan vain ilmoitusluontoinen asia. 

Ylläri! Totta hitossa olisin itsekin halunnut olla toista sukupuolta mut en hetkeäkään kuvittele että se kokemus jonka voisin saada syömällä testoa ja leikkauttamalla itseäni olis millään lailla tavoittelemisen arvoista tai muuttaisi mun sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä mitä jo moneen kertaan olen sanonut. Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Kuvaan tuota toivetta psykoottisena fantasiana, sillä psykoosihan merkitsee sitä että maailma koetaan oman mielen kuvajaisena. Itse pidän tällaistä toivetta varmana merkkinä siitä, ettei transitiota kannata tehdä. On hoidettava muita asioita ensin. 

Transihmisen transitio voi lähteä liikkeelle vain siinä tapauksessa, että hän kykenee hyväksymään erilaisuutensa eli jos hän tavoittelee olevansa nainen, ei hoitoja tule edes aloittaa. Jokainen transnainen, joka väittää olevansa nainen, on hoidettu mielestäni vääristä lähtökohdista, sillä hoito ei ole auttanut häntä hyväksymään itseään paremmin, vaikka sitä on väitetty hoitoa puoltavaksi argumentiksi. Näin ollen hoitovirhe on varmaankin tapahtunut, mikä selittää myös tätä tutkimustulosta.

Kun tieteestä yritetään tehdä propagandaa, on lopputulos pahimmillaan todella traaginen.

EIPÄ OLE NÄKYNYT MEDIASSA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Juuri näin. Hoidon vaikuttavuudesta pitää olla näyttöä. Jos sitä ei ole, ei hoitoa pidä tehdä. Kuten sanoin, hoitojen epäonnistuminen voi johtua siitä, että hoitoon on valittu ihmisiä, jotka kuvittelevat muuttuvansa naisiksi ja vaativat muilta sitä, ettei heitä enää pidettäisi "kummajaisina". Se on epärealistinen toive aloittaa hoidot. Korjaamisen ajatus on se, että sukupuolta korjataan niin, että henkilön mielenterveys paranee, mutta jos niin ei tapahdu, hoidot ovat hyödyttömiä. Mitään hyötyähän hoidoista ei ole terveyden kannalta, vaan ne aiheuttavat merkittäviä riskejä ja kustannuksia sekä yhteiskunnalle että yksilölle.

Toistan, jos se ainoa hyöty, joka leikkauksista on ajateltu olevan (mielenterveys paranee), ei toteudu, ei ole yhtään syytä tehdä näitä leikkauksia yhteiskunnan kustannuksella. Ne aiheuttavat kaikilla muilla tavoilla haittaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Emme voi lähteä muussakaan terveydenhuollossa siitä, että jos yksi hyötyy, pitää kaikkien muiden kohdalla kokeilla, josko hekin hyötyisivät. Kun meillä ei edes ole vedenpitävää keinoa todeta transsukupuolisuus (siksi, että se sekoittuu muihin mielenterveyden häiriöihin).

Vierailija kirjoitti:

Voisiko transfobia olla yksi syy, miksi niin  monet tarvitsevat intensiivistä psykiatrista hoitoa kaiken jälkeen?

 

Hoidot kun eivät muuta ahdasmielisen yhteisön asenteista. Transhoitojen jälkeen kamppailu syrjiviä asenteista vastaan pääsee vasta alkamaan. 

Mitä tuo mainitsemasi transfobia mahtaa pitää sisällään? Termiä käytetään usein, mutta ei sen kummemmin selitetä, mitä se on. Esim. jos kritisoi tämän hetken transilmiötä jollain tavalla, saa kuulla olevansa transfobi. Myös sellaiset ihmiset, jotka itse ovat käyneet transhoidot läpi.

Mutta kysynpä sinulta, miksi syyn pitäisi olla juuri transfobia? Miksei se, että transkokemus on mielenterveyden häiriö ja vaikka yksilö saattaisikin kokea vaikkapa osan muuttuneen ulkonäön piirteistä miellyttäviksi, se ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa? Nythän missään ei ole todistettu tieteellisesti, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveyden ongelma. Se, että kieltä on muutettu ilmiön ympäriltä, ei tarkoita, että itse ilmiö olisi muuttunut. Eikä edelleenkään ole todistetta siitä, että transkokemus olisi joku ihmisen sisäsyntyinen kokemus. 

Toivottavasti et kommentoi, että transkokemuksen nimeäminen mielenterveyden ongelmaksi olisi leimaavaa. Minusta mielenterveysongelmissa ei ole mitään leimaavaa. Niihin vain olisi hyvä löytää joku hoitokeino. Se, että joku nuori ihminen saa netissä tukea sille, että hän onkin jotain muuta sukupuolta ja poistattaa rinnat täysi-ikäistyttyään, ei ole tuon ongelman hoitamista. Aina ongelmaa ei edes ole, vaan kyse on vaikkapa murrosiän aiheuttamasta ahdistuksesta tai homoseksuaalisuudesta. Minusta kurja, että nämä asiat voivat toisten kohdalla johtaa peruuttamattomiin ja terveydelle vaarallisiin toimenpiteisiin.

Koska voidaan myöntää ihan perusasiat että me olemme myös biologisesti eläimiä joilla on vain kaksi eri sukupuolta, koiras ja naaras ja erittäin, erittäin marginaaleissa tapauksissa molempien sukuelimet. Ja suurin osa ihmisistä kuten eläimistäkin on heteroita perusasetukselta. Kaikki muu on korvien välissä olevaa poikkeamaa, niin homous, lesbous kuin transsukupuolisuuden kokemukset.

Aivomme sanelee meille tunteemme, kokemuksemme ja suhtautumisemme omaan kehoon ja niin sen kuuluukin olla. Ja joskus se on vääristynyttä, niin että siitä on mielenterveydelle haittaa, suurimmalle osalle ei. Mutta asiaa ei koskaan korjata sillä että aletaan ensimmäisenä korjaamaan biologiaa, ennenkuin on perusteellisesti tutkittu vuosien ajan kaikki yksilön mieleen sekä taustahistoriaan liittyvät asiat. Sen vuoksi kaikki sukupuolen korjaukseen liittyvä rummutus pitäisi lopettaa, koska se haittaa oikeiden haasteiden tunnistamista sen sijaan että siitä tehdään trendikästä pikakorjausta ihmisille, jotka tarvitsevat muuta apua.

"Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa"

Tämä sata kertaa.

Minkälainen on korjaus missä leikataan sukuelimet pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Tottakai rekisteritietoja käytetään tutkimuksissa. Sama se on onko kyseessä transhoidot, polvileikkaus vai astman hoito. Seurannalla pyritään kehittämään toimivinta mahdollista hoitoa.

 

Hyvä että jaoit oman kokemukseni ja näkemyksesi. Minun kokemukseni transprosessin läpikäyneenä on toisenlainen kuin sinulla. Minua transhoidot eivät auttaneet ja päädyin detransitioon. Ymmärsin sukupuolidysforian liittyneen traumoihini, muihin mt-ongelmiini sekä sosiaaliseen kuplautumiseen ja tietynlaisen ajattelumallin omaksumiseen kriittisessä elämänvaiheessa.

 

Meitä transprosessin läpikäyneitä on moneen junaan. Koska kokemuksia on niin monenlaisia ja transhoidot osoittautuvat toimivaksi ratkaisuksi vain osalle porukasta, kun taas osalle niistä koituu lisää ongelmia, tarvitaan lisää tutkimusta. 

Moi sametti. Detransitioituvat ovat yhä vieläkin häviävän pieni ryhmä joten transitioituneita ei ole moneen junaan sillä tavalla mitä yrität implikoida. Se että transihmiset hakevat mt-hoitoja muista syihin - tai vaikka siihen vähemmistöstressiin liittyvistä syistä - ei ole mikään todiste transhoitojen toimimattomuudesta. Ainoa keino selvittää asia olisi kysyä itse transihmisiltä, ja aiemman näytön perusteella on voitu todeta että 1. transhoidoista on hyötyä transsukupuolisille, ja 2. transihmiset usein tarvitsevat hoitojen lisäksi terapiaa koska heillä on vähemmistön edustajina suurempi riski kohdata traumaattisia kokemuksia elämässään, esim. kiusaamista ja väkivaltaa.

Mikä ihmeen "moi sametti"? Ihan niin kuin detransitoituneita ihmisiä olisi vain yksi. Kannattaa oikeasti seurata aikaansa.

Eihän se hulluus sillä parane, että hullun kirveeseen vartta jatketaan. Yllättyneitä oli??

Surullista tässä on se, että butch-naiset ovat kadonneet katukuvasta ja ovatkin nyt "miehiä".  Just saying... onneksi ehdin nauttia seksikkäistä butch-naisista jo kyllikseni.

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Uskoisin, että tämä on ainakin melko keskeinen osasyy monen oireilun taustalla. Oma kokemus ei tule validoiduksi yhteiskunnan taholta, vaan muut ihmiset mieluummin määrittelevät sen, kuinka he sinut näkevät. Tämä on pahimmillaan suoranaista syrjintää ja fobiaa. Kuinka ihminen edes voisi teoriassa voida hyvin, jos ei tule kohdatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Juuri näin. Hoidon vaikuttavuudesta pitää olla näyttöä. Jos sitä ei ole, ei hoitoa pidä tehdä. Kuten sanoin, hoitojen epäonnistuminen voi johtua siitä, että hoitoon on valittu ihmisiä, jotka kuvittelevat muuttuvansa naisiksi ja vaativat muilta sitä, ettei heitä enää pidettäisi "kummajaisina". Se on epärealistinen toive aloittaa hoidot. Korjaamisen ajatus on se, että sukupuolta korjataan niin, että henkilön mielenterveys paranee, mutta jos niin ei tapahdu, hoidot ovat hyödyttömiä. Mitään hyötyähän hoidoista ei ole terveyden kannalta, vaan ne aiheuttavat merkittäviä riskejä ja kustannuksia sekä yhteiskunnalle että yksilölle.

 

Toistan, jos se ainoa hyöty, joka leikkauksista on ajateltu olevan (mielenterveys paranee), ei toteudu, ei ole yhtään syytä tehdä näitä leikkauksia yhteiskunnan kustannuksella. Ne aiheuttavat kaikilla muilla tavoilla haittaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Emme voi lähteä muussakaan terveydenhuollossa siitä, että jos yksi hyötyy, pitää kaikkien muiden kohdalla kokeilla, josko hekin hyötyisivät. Kun meillä ei edes ole vedenpitävää keinoa todeta transsukupuolisuus (siksi, että se sekoittuu muihin mielenterveyden häiriöihin).

Minäkin uskon, että transhoidoista hyötyy varmimmin ihmiset, jotka hyväksyvät biologisen sukupuolensa mutta tavoittelevat sukupuolelleen epätyypillisempää ulkonäköä. Esim. biologinen nainen, joka tahtoo enemmän lihasmassaa ja parran, tai mies, joka tahtoo pehmeämmät muodot. Heitä voisi kutsua myös transsukupuolisiksi jotka hyväksyvät transsukupuolisuutensa. Sellaisilla ihmisillä ei ole yhtä epärealistisia odotuksia hoitojen suhteen kuin heillä, jotka aidosti kuvittelevat olevansa toista sukupuolta kuin joksi ovat syntyneet. Toisaalta, sp-hormonit vaikuttavat kehossamme niin moniin eri toimintoihin, että on hyvin riskialtista lähteä käyttämään hormoneita esteettisistä syistä, eikä esteettisten toiveiden toteuttamisen pitäisi kuulua julkisen terveydenhuollon piiriin kuin joissakin harvoissa, hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa.