Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vähän näkyy myös juttua siitä, mitä amerikkalaiset "perinteiset" seksuaalivähemmistöt kritisoivat jo avoimesti pridessa eli lasten seksualisointi ja/tai altistaminen paraatin seksuaalikäytökselle. Monet gayt eivät halua enää osallistua paraateihin, koska heitä ahdistaa että lapset tällä tavoin yhdistetään gayasiaan. Samoin he ovat tuoneet esille sen, miten paraatit ovat muuttuneet seksipainotteisiksi sukupuoliasian sijaan - ihan kuin heidän elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Siellä on vahvassa roolissa erilaiset fetissit, pervoilut ja alastomuus.

 

Suomessa tätä seksuaalivähemmistön omaa kriittistä keskustelua tästäkään näkökulmasta ei käydä lainkaan. 

Kyllä sitä käydään. Kasvavaa joukkoa turhauttaa Setan "diktatuuri" ja ideologia näissä asioissa. Palestiinan kummallinen ja epälooginen ymppääminen Prideille sai jo viime vuonna monet jättämään tapahtumat välistä. Tämä nuorten transvillitys "muunsukupuolisuuksineen" on ollut hyvin surullinen luku historiassa, ja toivottavasti se lähenee loppuaan, niinkuin vaikuttaisi. Niin valtavaa vahinkoa se on aiheuttanut myös poliittisesti, että pidän tämän levittämistä alunperin ulkovaltojen operaationa. Järki saisi nyt maailmassa vihdoin voittaa ja kaikki kiihkoilu loppua molemmin puolin. Vielä 10-15 vuotta sitten näiden asioiden tai ihmisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa. 

"Vielä 10-15 vuotta sitten näiden asioiden tai ihmisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa" ei pidä paikkaansa. Luonnonvastainen sukupuolisekoiluvallankumous käynnistyi Suomessa jo vuonna 2003, jolloin silloisen transaktivistipääministeri Paavo Lipposen (SDP) voimakkaasti ja pakkomielteisesti ajama alkuperäinen translaki astui voimaan. Samaan aikaan määrättiin asetus Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloitten pseudotieteellisiä mielikuvitussukupuolidiagnooseja jakelevista sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu tieto täydentyy.

 

Jotkut psykiatrithan ovat kommentoineet, että transpoleille hakeutuva populaatio on muuttunut vuosien saatossa.

 

Voisiko olla, että transhoitoihin hakeutuu nyt enemmän henkilöitä, jotka ylipäätään hakevat hanakammin apua ongelmiinsa?

 

Myös diagnoosin tulkinta on varmaankin muuttunut ajassa. Nykyäänhän korostetaan näissä asioissa eniten yksilön kokemusta.

 

Marssijärjestys näyttää olevan, että ensin kroppa ja sitten pää kuntoon. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat taipuvaisempia ajattelemaan, että tämän tulisi olla päinvastoin.

Hallitseva transtotuus on vähän kuon homoudessakin että mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa eheyttää, oikeus olla! Oikeus olla muuttuu nopeasti oikeudeksi saada juuri sellaista prosedyyriä kuin mitä lekurilta voi tilata. Psykoterapian tuputus jopa loukkaa kun se jotenkin taivuttelee, ehdottelee ja manipuloi normoksi.

En sano että tämä edustaa kaikkia transkandidaatteja mutta ääntä näistä mutku mä haluun! - tyypeistä lähtee sitäkin enemmän.

Aktivismi haluaa transeille (ja homoille) yms. oikeuden olla mitä ovat, mutta vain aktivismin omilla ehdoilla eikä näiden henkilöiden omilla ehdoilla jotka ei ehkä sovikaan aktivismin haluamaan narratiiviin. Aktivismi hakee yksinkertaisia totuuksia joissa ei ole mitään tulkinnanvaraa. Maailma ei ole yksinkertainen eikä tuossa mielessä binäärinen (nolla, yksi, tosi, epätosi jne) vaan hyvin monisävyinen ja ulotteinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.

Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.

Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen. 

Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?

Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä  sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.

Olet oikeassa. Seksuaalinen suuntautuminen ei synny aivoissa eikä transsukupuolisuuttakaan voi millään luotettavalla tavalla diagnosoida. Siinäkin yksi peruste sen puolesta, ettei hoitoja tule tehdä yhteiskunnan kustannuksella. Hoitovirheiden riski on liian suuri etenkin mielenterveysongelmien kanssa yhdessä - eikä transsukupuolisuus käytännössä ilmene koskaan ilman muita vakavia mielenterveysongelmia.

Missä se sitten syntyy jos ei aivoissa? Aivoissa on kaiken käyttäytymisemme pohja ja siellä on myös synnynnäisiä tekijöitä.

En minä tiedä, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, seksuaalisuutta ei voi mitenkään tyhjentävästi aivokuvannuksella päätellä. Ehkä oli vähän harhaanjohtavaa sanoa, että seksuaalisuus ei synny aivoissa, tarkoitin siis sitä, että aivokuvannus ei tuo tyhjentävää vastausta seksuaalisuuteen. On olemassa erittäin miestyypilliset ja erittäin naistyypilliset aivot, ja ainakin mun käsittääkseni on olemassa homoseksuaalisia, joilla on huomattava määrä vastakkaisen sukupuolen piirteitä aivoissa. Mutta niin kuulemma on vaikkapa naispuolisilla autisteilla.

 

Nyt tämä ei ole ala, josta tiedän valtavan paljon. Suosittelen ennemmin googlettamaan kuin uskomaan mun höpinöitä. Se on mun käsittääkseni fakta, että mitään syntymekanismia homoseksuaalisuudelle ei ole löytynyt, ts. ei voida tutkimuksen valossa sanoa, että homoseksuaalisuus johtuu TÄSTÄ. Mun perstuntuma sanoisi, että se johtuu eri yksilöiden kohdalla eri asioista.

Kyllä, ja yksi altistava tekijä on valitettavasti lapsena/nuorena tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö.

Pahimmillaan aate voi kuitata tämänkin vain heteronormatiivisena syrjintänä kun kumpikn halusi ja heterotkin tekee sitä tätä ja tuota, älkää meitä syyttäkö! Tältä näyttää vastuuttomuus rumimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Tottakai rekisteritietoja käytetään tutkimuksissa. Sama se on onko kyseessä transhoidot, polvileikkaus vai astman hoito. Seurannalla pyritään kehittämään toimivinta mahdollista hoitoa.

 

Hyvä että jaoit oman kokemukseni ja näkemyksesi. Minun kokemukseni transprosessin läpikäyneenä on toisenlainen kuin sinulla. Minua transhoidot eivät auttaneet ja päädyin detransitioon. Ymmärsin sukupuolidysforian liittyneen traumoihini, muihin mt-ongelmiini sekä sosiaaliseen kuplautumiseen ja tietynlaisen ajattelumallin omaksumiseen kriittisessä elämänvaiheessa.

 

Meitä transprosessin läpikäyneitä on moneen junaan. Koska kokemuksia on niin monenlaisia ja transhoidot osoittautuvat toimivaksi ratkaisuksi vain osalle porukasta, kun taas osalle niistä koituu lisää ongelmia, tarvitaan lisää tutkimusta. 

Moi sametti. Detransitioituvat ovat yhä vieläkin häviävän pieni ryhmä joten transitioituneita ei ole moneen junaan sillä tavalla mitä yrität implikoida. Se että transihmiset hakevat mt-hoitoja muista syihin - tai vaikka siihen vähemmistöstressiin liittyvistä syistä - ei ole mikään todiste transhoitojen toimimattomuudesta. Ainoa keino selvittää asia olisi kysyä itse transihmisiltä, ja aiemman näytön perusteella on voitu todeta että 1. transhoidoista on hyötyä transsukupuolisille, ja 2. transihmiset usein tarvitsevat hoitojen lisäksi terapiaa koska heillä on vähemmistön edustajina suurempi riski kohdata traumaattisia kokemuksia elämässään, esim. kiusaamista ja väkivaltaa.

En ole Sametti. Detransitioitujia on aika paljon Suomessakin. Valtaosa meistä ei halua olla omalla naamallaan julkisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Tottakai rekisteritietoja käytetään tutkimuksissa. Sama se on onko kyseessä transhoidot, polvileikkaus vai astman hoito. Seurannalla pyritään kehittämään toimivinta mahdollista hoitoa.

 

Hyvä että jaoit oman kokemukseni ja näkemyksesi. Minun kokemukseni transprosessin läpikäyneenä on toisenlainen kuin sinulla. Minua transhoidot eivät auttaneet ja päädyin detransitioon. Ymmärsin sukupuolidysforian liittyneen traumoihini, muihin mt-ongelmiini sekä sosiaaliseen kuplautumiseen ja tietynlaisen ajattelumallin omaksumiseen kriittisessä elämänvaiheessa.

 

Meitä transprosessin läpikäyneitä on moneen junaan. Koska kokemuksia on niin monenlaisia ja transhoidot osoittautuvat toimivaksi ratkaisuksi vain osalle porukasta, kun taas osalle niistä koituu lisää ongelmia, tarvitaan lisää tutkimusta. 

Moi sametti. Detransitioituvat ovat yhä vieläkin häviävän pieni ryhmä joten transitioituneita ei ole moneen junaan sillä tavalla mitä yrität implikoida. Se että transihmiset hakevat mt-hoitoja muista syihin - tai vaikka siihen vähemmistöstressiin liittyvistä syistä - ei ole mikään todiste transhoitojen toimimattomuudesta. Ainoa keino selvittää asia olisi kysyä itse transihmisiltä, ja aiemman näytön perusteella on voitu todeta että 1. transhoidoista on hyötyä transsukupuolisille, ja 2. transihmiset usein tarvitsevat hoitojen lisäksi terapiaa koska heillä on vähemmistön edustajina suurempi riski kohdata traumaattisia kokemuksia elämässään, esim. kiusaamista ja väkivaltaa.

"Ainoa keino selvittää asia olisi kysyä itse transihmisiltä, ja aiemman näytön perusteella on voitu todeta että 1. transhoidoista on hyötyä transsukupuolisille, ja 2. transihmiset usein tarvitsevat hoitojen lisäksi terapiaa koska heillä on vähemmistön edustajina suurempi riski kohdata traumaattisia kokemuksia elämässään, esim. kiusaamista ja väkivaltaa."

Kuuluisiko näihin "itse transihmisiin", joilta asiasta tulisi kysyä, myös sellaiset transhoitoja saaneet, jotka eivät enää identifioidu transsukupuoliseksi?

Voisiko transfobia olla yksi syy, miksi niin  monet tarvitsevat intensiivistä psykiatrista hoitoa kaiken jälkeen?

Hoidot kun eivät muuta ahdasmielisen yhteisön asenteista. Transhoitojen jälkeen kamppailu syrjiviä asenteista vastaan pääsee vasta alkamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.

Transkokemus on aina oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Joten pelkää vaan pahoin ihan rauhassa.

VOI MIKÄ YLLÄTYS. Jokainen jolla on ollut aivot on tajunnut että näinhän se varmasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Kaikista ei myöskään (kai?) voi tulla julkkiksia jotka elävät julkisuudessa transoikeuksien promoottoreina kuten joku Cristal Snow ja vastaavat sirkustelijat.

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.

Transkokemus on aina oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Joten pelkää vaan pahoin ihan rauhassa.

Anoreksia on myös kehonkuvahäiriö joka altistaa varhaiselle kuolemalle hoidettunakin. Hoito tähtää kaikissa tapauksissa joko painon ennallaan pitoon tai sen nostamiseen. Vastoin potilaan pakkomielteistä toivetta saada painoa aina hiukan alemmas. Kyllä tässäkin ihan vaativaa hoitohenkilöstölle loukata toisen itsemääräämisoikeutta. Pitäisikö anorektikot jättää vain hoitamatta jotta he saisivat toteuttaa täysillä itseään? Näemmekö vielä tälläisen päivän?

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Kenet tässä maailmassa nähtäisiin sellaisena kuin mitä itse kokee olevansa tai miten itse haluaisi tulla nähdyksi?? Ei toisten ihmisten tulkintoja pysty hallitsemaan ja harva meistä on ulkonäöllisesti sellainen kuin toivoisi olevansa, vaikka ei sukupuolensa kanssa ongelmaa olisikaan.

Monelle sekin on vaikeaa kun ikää tulee lisää ja ulkonäkö muuttuu.

Eikö sukupuoli ole nykyisin kunkin yksilön ihan vain ilmoitusluontoinen asia. 

Ylläri! Totta hitossa olisin itsekin halunnut olla toista sukupuolta mut en hetkeäkään kuvittele että se kokemus jonka voisin saada syömällä testoa ja leikkauttamalla itseäni olis millään lailla tavoittelemisen arvoista tai muuttaisi mun sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä mitä jo moneen kertaan olen sanonut. Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Kuvaan tuota toivetta psykoottisena fantasiana, sillä psykoosihan merkitsee sitä että maailma koetaan oman mielen kuvajaisena. Itse pidän tällaistä toivetta varmana merkkinä siitä, ettei transitiota kannata tehdä. On hoidettava muita asioita ensin. 

Transihmisen transitio voi lähteä liikkeelle vain siinä tapauksessa, että hän kykenee hyväksymään erilaisuutensa eli jos hän tavoittelee olevansa nainen, ei hoitoja tule edes aloittaa. Jokainen transnainen, joka väittää olevansa nainen, on hoidettu mielestäni vääristä lähtökohdista, sillä hoito ei ole auttanut häntä hyväksymään itseään paremmin, vaikka sitä on väitetty hoitoa puoltavaksi argumentiksi. Näin ollen hoitovirhe on varmaankin tapahtunut, mikä selittää myös tätä tutkimustulosta.

Kun tieteestä yritetään tehdä propagandaa, on lopputulos pahimmillaan todella traaginen.

EIPÄ OLE NÄKYNYT MEDIASSA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Juuri näin. Hoidon vaikuttavuudesta pitää olla näyttöä. Jos sitä ei ole, ei hoitoa pidä tehdä. Kuten sanoin, hoitojen epäonnistuminen voi johtua siitä, että hoitoon on valittu ihmisiä, jotka kuvittelevat muuttuvansa naisiksi ja vaativat muilta sitä, ettei heitä enää pidettäisi "kummajaisina". Se on epärealistinen toive aloittaa hoidot. Korjaamisen ajatus on se, että sukupuolta korjataan niin, että henkilön mielenterveys paranee, mutta jos niin ei tapahdu, hoidot ovat hyödyttömiä. Mitään hyötyähän hoidoista ei ole terveyden kannalta, vaan ne aiheuttavat merkittäviä riskejä ja kustannuksia sekä yhteiskunnalle että yksilölle.

Toistan, jos se ainoa hyöty, joka leikkauksista on ajateltu olevan (mielenterveys paranee), ei toteudu, ei ole yhtään syytä tehdä näitä leikkauksia yhteiskunnan kustannuksella. Ne aiheuttavat kaikilla muilla tavoilla haittaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Emme voi lähteä muussakaan terveydenhuollossa siitä, että jos yksi hyötyy, pitää kaikkien muiden kohdalla kokeilla, josko hekin hyötyisivät. Kun meillä ei edes ole vedenpitävää keinoa todeta transsukupuolisuus (siksi, että se sekoittuu muihin mielenterveyden häiriöihin).

Vierailija kirjoitti:

Voisiko transfobia olla yksi syy, miksi niin  monet tarvitsevat intensiivistä psykiatrista hoitoa kaiken jälkeen?

 

Hoidot kun eivät muuta ahdasmielisen yhteisön asenteista. Transhoitojen jälkeen kamppailu syrjiviä asenteista vastaan pääsee vasta alkamaan. 

Mitä tuo mainitsemasi transfobia mahtaa pitää sisällään? Termiä käytetään usein, mutta ei sen kummemmin selitetä, mitä se on. Esim. jos kritisoi tämän hetken transilmiötä jollain tavalla, saa kuulla olevansa transfobi. Myös sellaiset ihmiset, jotka itse ovat käyneet transhoidot läpi.

Mutta kysynpä sinulta, miksi syyn pitäisi olla juuri transfobia? Miksei se, että transkokemus on mielenterveyden häiriö ja vaikka yksilö saattaisikin kokea vaikkapa osan muuttuneen ulkonäön piirteistä miellyttäviksi, se ei kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa? Nythän missään ei ole todistettu tieteellisesti, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveyden ongelma. Se, että kieltä on muutettu ilmiön ympäriltä, ei tarkoita, että itse ilmiö olisi muuttunut. Eikä edelleenkään ole todistetta siitä, että transkokemus olisi joku ihmisen sisäsyntyinen kokemus. 

Toivottavasti et kommentoi, että transkokemuksen nimeäminen mielenterveyden ongelmaksi olisi leimaavaa. Minusta mielenterveysongelmissa ei ole mitään leimaavaa. Niihin vain olisi hyvä löytää joku hoitokeino. Se, että joku nuori ihminen saa netissä tukea sille, että hän onkin jotain muuta sukupuolta ja poistattaa rinnat täysi-ikäistyttyään, ei ole tuon ongelman hoitamista. Aina ongelmaa ei edes ole, vaan kyse on vaikkapa murrosiän aiheuttamasta ahdistuksesta tai homoseksuaalisuudesta. Minusta kurja, että nämä asiat voivat toisten kohdalla johtaa peruuttamattomiin ja terveydelle vaarallisiin toimenpiteisiin.

Koska voidaan myöntää ihan perusasiat että me olemme myös biologisesti eläimiä joilla on vain kaksi eri sukupuolta, koiras ja naaras ja erittäin, erittäin marginaaleissa tapauksissa molempien sukuelimet. Ja suurin osa ihmisistä kuten eläimistäkin on heteroita perusasetukselta. Kaikki muu on korvien välissä olevaa poikkeamaa, niin homous, lesbous kuin transsukupuolisuuden kokemukset.

Aivomme sanelee meille tunteemme, kokemuksemme ja suhtautumisemme omaan kehoon ja niin sen kuuluukin olla. Ja joskus se on vääristynyttä, niin että siitä on mielenterveydelle haittaa, suurimmalle osalle ei. Mutta asiaa ei koskaan korjata sillä että aletaan ensimmäisenä korjaamaan biologiaa, ennenkuin on perusteellisesti tutkittu vuosien ajan kaikki yksilön mieleen sekä taustahistoriaan liittyvät asiat. Sen vuoksi kaikki sukupuolen korjaukseen liittyvä rummutus pitäisi lopettaa, koska se haittaa oikeiden haasteiden tunnistamista sen sijaan että siitä tehdään trendikästä pikakorjausta ihmisille, jotka tarvitsevat muuta apua.