Onko kukaan onnellinen lapsensa puolisosta?

Mitä mä just luin?

Pidän kovasti tyttäreni aviomiehestä. Pääasia kuitenkin että hän tykkää, ja on onnellinen kumppaninsa kanssa.

Puhutaan aikuisten lasten puolisoista nyt.

Pojan puolisosta olen. Hän on tosi paljon rauhoittanut poikaani ja kaiken kaikkiaan poika on todella onnellisen oloinen ja avoimempi kuin ennen seurustelua. Tyttären puolisosta en niinkään. Kontrolloiva ja peruskohteliaan pinnan alla vähän pelottavan oloinen.

Ap taitaa olla oikea demoninen anoppi.

Tytärteni miehet ovat ihan huipputyyppejä. Onni potkaisi tyttöjä, kun heihin tutustuivat ja saivat puolisoikseen.

Omituinen aloitus!? Mitä oikein haluat sanoa?

Minä olen, lapset löysivät hyvät puolisot itselleen.

Olen kyllä onnellinen poikani puolisosta ja hän on oikein mukava, mutta kieltämättä moni asia myös arveluttaa. Erityisesti mielenterveysongelmat ja ADD tuovat mukanaan ongelmia. Kun menee hyvin, niin menee hyvin. Kun menee huonosti, niin menee huonosti. Tällöin mm. uhkailee itsemurhalla. ADD hankaloittaa arkea aika paljon. On aina myöhässä, unohtelee asioita ja on tavattoman sotkuinen. Aistiyliherkkyydet vaikuttavat ruokavalioon todella rajoittavasti.

Meillä ollaan todella onnellisia  poikien puolisoista.  Ollaan oikein hyviä ystäviä  miniöiden kanssa.  Ihan omaa perhettää he ovat.  Mukavia lastenlapsia myös. Pojat myös huolehtivat  hyvin puolisosta ja lapsista. Nykyään miehet ottavat paljon vastuuta  arjesta ja  kaikesta suunnittelustakin. Tedän että se on iso asia .

Meidän isä on sellainen, että hän ei ole koskaan kyseenalaistanut meidän kumppanivalintoja. Hän myös todella selkeästi pitää sekä minun että sisarusteni puolisoista ja tulee oikein hyvin toimeen heidän kanssaan.

Tyttäreni mies on työtön hunsvotti... Just tein aloituksen