Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä mitä jo moneen kertaan olen sanonut. Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Kuvaan tuota toivetta psykoottisena fantasiana, sillä psykoosihan merkitsee sitä että maailma koetaan oman mielen kuvajaisena. Itse pidän tällaistä toivetta varmana merkkinä siitä, ettei transitiota kannata tehdä. On hoidettava muita asioita ensin. 

 

Transihmisen transitio voi lähteä liikkeelle vain siinä tapauksessa, että hän kykenee hyväksymään erilaisuutensa eli jos hän tavoittelee olevansa nainen, ei hoitoja tule edes aloittaa. Jokainen transnainen, joka väittää olevansa nainen, on hoidettu mielestäni vääristä lähtökohdista, sillä hoito ei ole auttanut häntä hyväksymään itseään paremmin, vaikka sitä on väitetty hoitoa puoltavaksi argumentiksi. Näin ollen hoitovirhe on varmaankin tapahtunut, mikä selittää myös tätä tutkimustulosta.

 

Kun tieteestä yritetään tehdä propagandaa, on lopputulos pahimmillaan todella traaginen.

Siis mitä oikein puhut?

Tottakai jokainen transhenkilö haluaa tulla kohdatuksi kokonaisuudessaan siinä korjatussa sukupuolessa. Hoitojen tavoite on, että ihminen voi kokea näin, jottei koko asiaa tarvitse edes miettiä.

Haaste muiden joukossa on se, että ns. korjausleikkauksilla taidetaan pyrkiä hoitamaan myös sellaisia ongelmia, joita ne eivät todellakaan poista. Eli esimerkiksi dysforiaa. Paljon tiukempi seula tarvittaisiin, jotta tunnistettaisiin, kuka hakee mielenterveysongelmaan apua kirurgilta. Epävakaa ihminen ei yhtään sen onnellisemmaksi muutu raskaan leikkausprosessin jälkeen, luultavasti päin vastoin. Sitä paitsi eihän näiden leikkausten tarkoitus kai ole tuottaa hyvää mieltä ja iloa leikattavalle - eihän mitään muitakaan leikkauksia sellaisin perustein tehdä verovaroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Uskoisin, että tämä on ainakin melko keskeinen osasyy monen oireilun taustalla. Oma kokemus ei tule validoiduksi yhteiskunnan taholta, vaan muut ihmiset mieluummin määrittelevät sen, kuinka he sinut näkevät. Tämä on pahimmillaan suoranaista syrjintää ja fobiaa. Kuinka ihminen edes voisi teoriassa voida hyvin, jos ei tule kohdatuksi?

Toisten ihmisten todellisuus on enemmän olemassa kuin sinun validoinnin tarpeesi. Se ei ole syrjintää eikä fobiaa, vaan fakta.

En ala kieltämään todellisuutta validoidakseni sinun harhojasi, etkä voi minua siihen pakottaa.

Tämä on juuri se asenne, joka varmasti saa monen transihmisen voimaan pahoin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

Vierailija kirjoitti:

Haaste muiden joukossa on se, että ns. korjausleikkauksilla taidetaan pyrkiä hoitamaan myös sellaisia ongelmia, joita ne eivät todellakaan poista. Eli esimerkiksi dysforiaa. Paljon tiukempi seula tarvittaisiin, jotta tunnistettaisiin, kuka hakee mielenterveysongelmaan apua kirurgilta. Epävakaa ihminen ei yhtään sen onnellisemmaksi muutu raskaan leikkausprosessin jälkeen, luultavasti päin vastoin. Sitä paitsi eihän näiden leikkausten tarkoitus kai ole tuottaa hyvää mieltä ja iloa leikattavalle - eihän mitään muitakaan leikkauksia sellaisin perustein tehdä verovaroilla.

Transitioita on perusteltu sillä, että ne tuottavat parempaa mielenterveyttä leikatuille ja nyt tämä todistettiin vääräksi. Oireilu jopa lisääntyi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poikkeavasti kokevalla tai käyttäytyvällä on oikeus olla oma itsensä mutta normaalilla, tavallisella ja terveellä ei tätä oikeutta ole? Koska jälkimmäinen on niin etuoikeutettu että häneltäpä näpsitäänkin liikoja oikeuksia pois? Hirveän reilulta ja tasa-arvoiselta kuulostaa. Ketään ei ainakaan päästetä tässä systeemissä olemaan terve.

Aika pöyristyttävä tuo yksi mielipide, että raiskatut tai ahdistellut naiset voivat jäädä pois uimahalleista, jos heitä ahdistaa naisten pukutiloihin tulevat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Verrokkiryhmänä oli käytetty spesifisti nuoria jotka ei tarvitse mt-hoitoja.. Häh!? Eikö oikea vertailukohta olisi nimenomaan ei-trans nuoret jotka hakeutuu mt-hoitojen piiriin, ja sitten verrataan että kumpi käyttää niitä palveluja enemmän ja mistä syystä? Mitä yllättävää siinä on että mt-hoitoja käyttämättömät nuoret ei käytä niitä, kun taas transihmisien joukossa on niitä jotka käyttää? Kuka ke ha ri on päätynyt tuollaiseen kehäpäätelmään? :D

Miten on mahdollista, että et ole käsittänyt mitä tutkittiin. Tutkittiin sitä vähentääkö transitio transsukupuolisten oireilua kuten on väitetty. Ei vähennä oli tutkimustulos.

Melko harhainen pitää olla, jos kuvitteli sukupuolen"korjaus"leikkauksen auttavan mielenterveysongelmiin

Vierailija kirjoitti:

Melko harhainen pitää olla, jos kuvitteli sukupuolen"korjaus"leikkauksen auttavan mielenterveysongelmiin

Mutta eipä hätää, jonkun lompakko paksunee tuollakin humpuukilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko harhainen pitää olla, jos kuvitteli sukupuolen"korjaus"leikkauksen auttavan mielenterveysongelmiin

Mutta eipä hätää, jonkun lompakko paksunee tuollakin humpuukilla.

Juuri niin. Puhutaan mielenterveydestä vaikka tarkoitus on vain lypsää rahaa.

Tutkimus osoittaa että henkilöt jotka saavat hoitoa, saavat sitä enemmän, kuin ennen saamista.

Vaikuttavuuden mittaaminen psykiatrisissa hoidoissa on muutenkin kyseenalaista.

Ihmiset kokevat tärkeäksi säännöllisen tuen ja keskustelumahdollisuudet ammattilaisen kanssa.

Jos voit paremmin, otetaan se tuki pois. Se taas pahentaa tilannetta ja lisää oireita.

Luulen että moni voi vasta alkaa keskittyä hoitoihin, kun transitio alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

Eli nuo ihmiset aiheuttavat täysin turhia kustannuksia yhteiskunnalle. 

Samalla joudutaan tekemään kipeitä menoleikkauksia perusturvaan koska SETA-friikit haluavat rahaa omien ongelmiensa hoitoon.

Jos vika on vintillä, niin ei siihen kellariremontti auta.

Vierailija kirjoitti:

Jos vika on vintillä, niin ei siihen kellariremontti auta.

Näin se on. Tässähän kiistatta on kyse mielenterveydellisistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttavuuden mittaaminen psykiatrisissa hoidoissa on muutenkin kyseenalaista.

 

Ihmiset kokevat tärkeäksi säännöllisen tuen ja keskustelumahdollisuudet ammattilaisen kanssa.

 

Jos voit paremmin, otetaan se tuki pois. Se taas pahentaa tilannetta ja lisää oireita.

 

Luulen että moni voi vasta alkaa keskittyä hoitoihin, kun transitio alta pois.

Hoidon vaikuttavuuden tutkiminen on lääketieteen ja myös psykiatrian ytimessä. Ne hoidot, joilla ei ole tehoa tutkitusti, poistetaan hoitokäytännöstä eli luonnollisesti huonoin tilanne on silloin, kun oireilu lisääntyy hoidon seurauksena, esim. itsetuhoisuus. 

Tutkimus on erittäin merkittävä, koska se kääntää päälaelleen koko transitioiden hoitoideologian, sillä päämääränä on ollut tuottaa parempaa mielenterveyttä, mutta saatiin tutkitusti lisääntyvää oireilua ja itsetuhoisuuden lisääntymistä, josta kyllä oli vihiä jo aiemmissakin tutkimuksissa. 

Jo aiemmin kirjoitin, että transaktivismi itse on aiheuttanut mahdollisesti tämä tutkimustuloksen lobbaamalla ankarasti itsemääriteltyä sukupuolta ja psykoottiselle fantasialle perustuvaa kuvitelmaa siitä, että tavoitesukupuoli olisi mahdollista saavuttaa muiden silmin. Sellaista ei milloinkaan voi tapahtua eikä sitä sen vuoksi voi asettaa päämääräksikään, vaan mukaan on tullut sellaisia hoidettavia sellaisin taustoin, että muodostui transition hyödyllisyyden kiistatta kumoava tutkimustulos.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Miten toteuttaisit laajan tutkimuksen, jossa vertailtaisiin hoitoa saaneiden ja hoitoa saamattomien transsukupuolisten tilannetta. Miten nämä hoitoa vaille jääneet transsukupuoliset identifioitaisiin tutkimusta varten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

2 vuotta on todella lyhyt aika ja lisäksi otetaan huomioon että mikä tahansa muutos on stressitekijä. Ja lisäksi tuossa on mitattu hoitokontaktien määrää.  Ei hoitokontaktien syytä. Psykiatriselle on voitu siis olla yhteydessä esimerkiksi opiskelustressin, eron, burnoutin, jne. vuoksi, joihin transsukupuolisuudella ei ole mitään korrelaatiota. Ei tarvitsekaan olla. 

Tuossa ei edes pohidita vähemmistöstressin todennäköistä (ei siis vain mahdollista vaan todennäköistä) vaikutusta, joka olisi tuollaiselle tutkimukselle vähimmäisvaatimus. 

Lisäksi tutkimus esittää psykiatrisen avun hakemisen huonona asiana, joka on äärimmäisen vastenmielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu tieto täydentyy.

 

Jotkut psykiatrithan ovat kommentoineet, että transpoleille hakeutuva populaatio on muuttunut vuosien saatossa.

 

Voisiko olla, että transhoitoihin hakeutuu nyt enemmän henkilöitä, jotka ylipäätään hakevat hanakammin apua ongelmiinsa?

 

Myös diagnoosin tulkinta on varmaankin muuttunut ajassa. Nykyäänhän korostetaan näissä asioissa eniten yksilön kokemusta.

 

Marssijärjestys näyttää olevan, että ensin kroppa ja sitten pää kuntoon. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat taipuvaisempia ajattelemaan, että tämän tulisi olla päinvastoin.

Hallitseva transtotuus on vähän kuon homoudessakin että mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa eheyttää, oikeus olla! Oikeus olla muuttuu nopeasti oikeudeksi saada juuri sellaista prosedyyriä kuin mitä lekurilta voi tilata. Psykoterapian tuputus jopa loukkaa kun se jotenkin taivuttelee, ehdottelee ja manipuloi normoksi.

En sano että tämä edustaa kaikkia transkandidaatteja mutta ääntä näistä mutku mä haluun! - tyypeistä lähtee sitäkin enemmän.

Jos henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan vihdoin puututaan, eikö se ole hyvä asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä. 

Se tutki sitä mitä pitikin eli vähentääkö transitio transihmisten oireilua. Ei vähennä. Verrattiin siis oireilua ennen transitiota ja sen jälkeen. Näin ollen hoito on turha, tavoiteltua hyötyä ei tullut, vain kustannuksia ja terveyshaittoja.

2 vuotta on todella lyhyt aika ja lisäksi otetaan huomioon että mikä tahansa muutos on stressitekijä. Ja lisäksi tuossa on mitattu hoitokontaktien määrää.  Ei hoitokontaktien syytä. Psykiatriselle on voitu siis olla yhteydessä esimerkiksi opiskelustressin, eron, burnoutin, jne. vuoksi, joihin transsukupuolisuudella ei ole mitään korrelaatiota. Ei tarvitsekaan olla. 

Tuossa ei edes pohidita vähemmistöstressin todennäköistä (ei siis vain mahdollista vaan todennäköistä) vaikutusta, joka olisi tuollaiselle tutkimukselle vähimmäisvaatimus. 

 

Lisäksi tutkimus esittää psykiatrisen avun hakemisen huonona asiana, joka on äärimmäisen vastenmielistä. 

Tutkimukset, joita psyk. sairastavuudesta transition jälkeen aiemmin on tehty, on tehty paljon lyhyemmällä ajalla (heti leikkauksen jälkeen 6 kk- 1v.) ja ovat olleen huomattavasti pienempiä eli tässä todettiin, että sairastavuus lisääntyy transition jälkeen, ei vähene. Sairastavuutta kuvastaa käynti olipa se mistä syystä hyvänsä, kun sitä verrataan ikätovereihin eli sen vuoksi verrokkiryhmä. 

Transsukupuolisiksi itsensä kokevat sairastavat psyykkisesti enemmän kuin muut ennen transitiota ja sen jälkeen sairastavuus lisääntyy edelleen verrattuna aikaisempaan omaan historiaan ja verrokkiryhmään. Tuossa ei ole paljoakaan mitä muuksi muuttaa, sillä sairastavuutta mitataan aina käynneillä, sehän myös näyttää kustannukset ja kertoo mahdollisista haitoista. Hoidolla ei saavuteta hyötyjä.