Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

"Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa"

Tämä sata kertaa.

Minkälainen on korjaus missä leikataan sukuelimet pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Tottakai rekisteritietoja käytetään tutkimuksissa. Sama se on onko kyseessä transhoidot, polvileikkaus vai astman hoito. Seurannalla pyritään kehittämään toimivinta mahdollista hoitoa.

 

Hyvä että jaoit oman kokemukseni ja näkemyksesi. Minun kokemukseni transprosessin läpikäyneenä on toisenlainen kuin sinulla. Minua transhoidot eivät auttaneet ja päädyin detransitioon. Ymmärsin sukupuolidysforian liittyneen traumoihini, muihin mt-ongelmiini sekä sosiaaliseen kuplautumiseen ja tietynlaisen ajattelumallin omaksumiseen kriittisessä elämänvaiheessa.

 

Meitä transprosessin läpikäyneitä on moneen junaan. Koska kokemuksia on niin monenlaisia ja transhoidot osoittautuvat toimivaksi ratkaisuksi vain osalle porukasta, kun taas osalle niistä koituu lisää ongelmia, tarvitaan lisää tutkimusta. 

Moi sametti. Detransitioituvat ovat yhä vieläkin häviävän pieni ryhmä joten transitioituneita ei ole moneen junaan sillä tavalla mitä yrität implikoida. Se että transihmiset hakevat mt-hoitoja muista syihin - tai vaikka siihen vähemmistöstressiin liittyvistä syistä - ei ole mikään todiste transhoitojen toimimattomuudesta. Ainoa keino selvittää asia olisi kysyä itse transihmisiltä, ja aiemman näytön perusteella on voitu todeta että 1. transhoidoista on hyötyä transsukupuolisille, ja 2. transihmiset usein tarvitsevat hoitojen lisäksi terapiaa koska heillä on vähemmistön edustajina suurempi riski kohdata traumaattisia kokemuksia elämässään, esim. kiusaamista ja väkivaltaa.

Mikä ihmeen "moi sametti"? Ihan niin kuin detransitoituneita ihmisiä olisi vain yksi. Kannattaa oikeasti seurata aikaansa.

Eihän se hulluus sillä parane, että hullun kirveeseen vartta jatketaan. Yllättyneitä oli??

Surullista tässä on se, että butch-naiset ovat kadonneet katukuvasta ja ovatkin nyt "miehiä".  Just saying... onneksi ehdin nauttia seksikkäistä butch-naisista jo kyllikseni.

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Uskoisin, että tämä on ainakin melko keskeinen osasyy monen oireilun taustalla. Oma kokemus ei tule validoiduksi yhteiskunnan taholta, vaan muut ihmiset mieluummin määrittelevät sen, kuinka he sinut näkevät. Tämä on pahimmillaan suoranaista syrjintää ja fobiaa. Kuinka ihminen edes voisi teoriassa voida hyvin, jos ei tule kohdatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tietojani on minun tietämättä käytetty johonkin tuollaiseen tutkimukseen? Hei vaan, kaikki hyvin mitä tulee sukupuoliasioihin. Se syy minkä takia käyn psykoterapiassa nyt 13 vuotta sukupuolen korjauksen jälkeen ei liity siihen mitenkään vaan elämän muihin traumoihin, alkaen lapsuudenkodin väkivallasta aina sinne oman lapsen kuolemaan asti. Jo tutkimusten aikaan psykologi linjasi että psykoterapiaa tarvittaessa niihin traumoihin, mutta terve pää eli ei estettä diagnoosille. Ja tätäkö nyt sitten käytetään argumenttina sille miksi minä ja muut transihmiset eivät tarvitse edes sitä yhtä hyvää eli transhoitoja? 😬

Ei ole edes mitenkään tavatonta että vähemmistöön kuuluva henkilö kärsii myös henkisesti, sitä enemmän mitä vihamielisempi ympäröivä maailma on heitä kohtaan. Transihmiset joutuu lähes järjestään käymään tutkimusten rinnalla terapiassa, koska erityisesti sellainen väärään sukupuoleen pakottamalla kasvattaminen on traumaattista. Nyt valoja päälle.

Hei! Mitenkään omaa kokemustasi väheksymättä, on pakko todeta, että pitäähän meillä olla jotain konkreettista mittaria osoittaa, että julkisista varoista maksetuilla hoidoilla on hyötyä, muuta kuin henkilön oma fiilis. Pitäisi siis pystyä näyttämään, että terveyshyöty radikaaleilla hoidoilla lisääntyy, minkä pitäisi näkyä jollain tavalla mielenterveyden paranemisena, toimintakyvyn lisääntymisenä tai muuna mitattavana asiana. Se, että tilastoissa olisi kiva tällaista hyötyä nähdä ei tietenkään mitätöi sitä, etteikö ihminen voisi myöhemmässä elämässä joutua terapiaan vaikkapa kamalan tapahtuman vuoksi. Mutta joku hyöty meillä pitäisi olla. Muutoin täytyy oikeasti kyseenalaistaa, pitääkö nämä maksaa verorahoista, kuin meillä on myös sairauksia joita pitäisi hoitaa. 

Juuri näin. Hoidon vaikuttavuudesta pitää olla näyttöä. Jos sitä ei ole, ei hoitoa pidä tehdä. Kuten sanoin, hoitojen epäonnistuminen voi johtua siitä, että hoitoon on valittu ihmisiä, jotka kuvittelevat muuttuvansa naisiksi ja vaativat muilta sitä, ettei heitä enää pidettäisi "kummajaisina". Se on epärealistinen toive aloittaa hoidot. Korjaamisen ajatus on se, että sukupuolta korjataan niin, että henkilön mielenterveys paranee, mutta jos niin ei tapahdu, hoidot ovat hyödyttömiä. Mitään hyötyähän hoidoista ei ole terveyden kannalta, vaan ne aiheuttavat merkittäviä riskejä ja kustannuksia sekä yhteiskunnalle että yksilölle.

 

Toistan, jos se ainoa hyöty, joka leikkauksista on ajateltu olevan (mielenterveys paranee), ei toteudu, ei ole yhtään syytä tehdä näitä leikkauksia yhteiskunnan kustannuksella. Ne aiheuttavat kaikilla muilla tavoilla haittaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Emme voi lähteä muussakaan terveydenhuollossa siitä, että jos yksi hyötyy, pitää kaikkien muiden kohdalla kokeilla, josko hekin hyötyisivät. Kun meillä ei edes ole vedenpitävää keinoa todeta transsukupuolisuus (siksi, että se sekoittuu muihin mielenterveyden häiriöihin).

Minäkin uskon, että transhoidoista hyötyy varmimmin ihmiset, jotka hyväksyvät biologisen sukupuolensa mutta tavoittelevat sukupuolelleen epätyypillisempää ulkonäköä. Esim. biologinen nainen, joka tahtoo enemmän lihasmassaa ja parran, tai mies, joka tahtoo pehmeämmät muodot. Heitä voisi kutsua myös transsukupuolisiksi jotka hyväksyvät transsukupuolisuutensa. Sellaisilla ihmisillä ei ole yhtä epärealistisia odotuksia hoitojen suhteen kuin heillä, jotka aidosti kuvittelevat olevansa toista sukupuolta kuin joksi ovat syntyneet. Toisaalta, sp-hormonit vaikuttavat kehossamme niin moniin eri toimintoihin, että on hyvin riskialtista lähteä käyttämään hormoneita esteettisistä syistä, eikä esteettisten toiveiden toteuttamisen pitäisi kuulua julkisen terveydenhuollon piiriin kuin joissakin harvoissa, hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Uskoisin, että tämä on ainakin melko keskeinen osasyy monen oireilun taustalla. Oma kokemus ei tule validoiduksi yhteiskunnan taholta, vaan muut ihmiset mieluummin määrittelevät sen, kuinka he sinut näkevät. Tämä on pahimmillaan suoranaista syrjintää ja fobiaa. Kuinka ihminen edes voisi teoriassa voida hyvin, jos ei tule kohdatuksi?

Jos kaikkien hoitojenkin jälkeen ihmisen hyvinvointi on niin paljon kiinni siitä että toisten ihmisten pitää nähdä hänet tismalleen oikealla tavalla ettei identiteetti ja psyykkinen terveys muserru, mitä järkeä hoidoissa on? Lähtökohta on se, että tiettyjä piirteitä voidaan muuttaa mutta biologia on mitä on ja monissa tapauksissa se näkyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä mitä jo moneen kertaan olen sanonut. Kukaan ihminen ei tule nähdyksi sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Kuvaan tuota toivetta psykoottisena fantasiana, sillä psykoosihan merkitsee sitä että maailma koetaan oman mielen kuvajaisena. Itse pidän tällaistä toivetta varmana merkkinä siitä, ettei transitiota kannata tehdä. On hoidettava muita asioita ensin. 

 

Transihmisen transitio voi lähteä liikkeelle vain siinä tapauksessa, että hän kykenee hyväksymään erilaisuutensa eli jos hän tavoittelee olevansa nainen, ei hoitoja tule edes aloittaa. Jokainen transnainen, joka väittää olevansa nainen, on hoidettu mielestäni vääristä lähtökohdista, sillä hoito ei ole auttanut häntä hyväksymään itseään paremmin, vaikka sitä on väitetty hoitoa puoltavaksi argumentiksi. Näin ollen hoitovirhe on varmaankin tapahtunut, mikä selittää myös tätä tutkimustulosta.

 

Kun tieteestä yritetään tehdä propagandaa, on lopputulos pahimmillaan todella traaginen.

Kaikille osapuolille.

Vähän sama tosiaan kun meitä terveitä alettaisiin vaatia pitämään psykoottisen ihmisen harhoja tosina. Millään tavoin ei saisi haastaa niitä.  

Seuraisikohan tuostakaan mitään hyvää kenellekään? Näin voitaisiin silti alkaa uskottelemaan! Kuka näin voisi tehdä? No vaikkapa sadistinen tyranni joka saisi nautintoa pakkovallastaan. Valheita ei saisi kiistää tai siitä seuraisi hirveitä.

Testi meneekö kommentti läpi

Vierailija kirjoitti:

Uskallappa vanhempana kritisoida tätä sukupuolen korjaus toimenpide ideologiaa ja sinut leimataan homofoobikoksi alta aikayksikön. On se kyllä kumma, että lääkärit, terapeutit ja muut saa mennen ja tullen kävellä vanhempien yli ja tehdä lapsillemme ihan mitä tahansa ihmiskokeita vaikka tämänkin tulos oli tottakai tiedossa. 

Ei homofoobikoksi, vaan transfoobikoksi. Tässä yritetään muuttaa kehon fyysistä sukupuolta, ei seksuaalista suuntautumista.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se hulluus sillä parane, että hullun kirveeseen vartta jatketaan. Yllättyneitä oli??

Ei, mutta ajatelkaa sitä että maailman rikkaimmat ihmiset rahoittavat transagendaa, myös sen jatkosuunnitelmaa transhumanismia (en luota esim Elon Muskin integriteettiin). Eli tämä selittää valtaisan mediatoiston sekä sen että sateenkaarimaailmaa pusketaan yliopistojen kautta. Kyse ei ole siis siitä että äänestetäänpä tämä pois silmistä ensi vaaleissa. Tälläistä vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Se ei tietenkään tee kriittisestä keskustelusta ja eritasoisesta kieltäytymisestä merkityksetöntä tai vaikutuksetonta. On vain ymmärrettävä taustat ja aikajana joka on alkanut vuosikymmeniä sitten. Ja myös kritiikin mustamaalaus joka voi vielä voimistua. Emme voi olla varmoja siitä miten tässä käy, säilytämmekö terveen järkemme vai revitäänkö se vaikka väkivalloin käsistämme. Säilytämme sen tietysti silloinkin. Sitä vain estetään näkymästä tällä tavoin kuin se on vielä nyt mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullu tämä nykymaailma, kun kaikki on käännetty ylösalaisin. Kun kirjaimellisesti tuhotaan sukupuolielimet, sitä kutsutaan "sukupuolenkorjaukseksi". Tulee taas mieleen Orwellin "Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta jne."

Laittomat paperittomia.

Internetti nosti kaikki viestinnän propagandakeinot valtaan (koska on helppoa ja nopeaa valehdella + spämmiä), ja mediassa ei valitettavasti oltu viisaita ja pysytty tuon yläpuolella vaan heitettiin samantien vanha tylsä journalismi faktoineen roskiin ja ruvettiin spämmimään täysillä ideologiaa.

Niinpä media onkin luotettavuudeltaan kuin joku moderoimaton palsta jonne palstan vallannut porukka postaa mitä lystää ja poistelee vastaväitteet todistaakseen itse olevansa oikeassa. 

Niinpä. Hesarissa oli vähän aikaa sitten Setan ja Trasekin tarkoitushakuinen kirjoitus siitä, miten urheilukisoihin takaisin tulevat sukupuolitestit "syrjivät naisia" varmistamalla sen, että naisten sarjoihin ei pääse biologiset miehet.

Kommentit ko. kirjoitukseen olivat lähes pelkästään sukupuolitestien puolella, mutta oletteko nähneet HS mielipidepalstalla yhtään vastausta?

Yllätyitkö? Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tätä asiaa pohditaan jo budjettineuvotteluissa, sillä hoitojen rajaamista joudutaan tekemään joka päivä ja tämä asia vaikuttaa selvältä. Ei siihen tarvita kuin yksi päätös, kun näyttö on selvä. Emme enää leikkaa nivelrikkoisia polviakaan, koska siitä valtaosa ei hyödy, nykyisin niitä leikkauksia ei tehdä enää yksityisestikään, kun etiikka ei salli. 

Vaikea uskoa, että tämä toiveuni toteutuisi, koska Kokoomus ja Sverigepuolue rakastavat transeja ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoita.

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Sukupuolelle tyypillistä ulkonäköä on yllättävän vaikea muuttaa ja ihmiset tunnistavat sen yleensä alitajuisesti. Ei se ole mitään ahdasmielisyyttä tai fobiaa.

Sitä paitsi oli kokemuksesi mikä tahansa, se ei anna sinulle oikeutta haukkua muita ahdasmielisiksi. Sinun mielipiteesi ei ole ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri stressi syntyy myös pakkosukupuolittamisesta. Vielä hoitojen jälkeenkään yhteisö ei välttämättä suostu näkemään transihmisiä sellaisena kuin he itse kokevat olevansa. Tämä voi olla märkä rätti vasten kasvoja. Raskaat hoidot taustalla eikä silti tulla kohdatuksi koetussa sukupuolessa. Ahdasmieliset asenteet synnyttävät hoidon tarvetta.

Uskoisin, että tämä on ainakin melko keskeinen osasyy monen oireilun taustalla. Oma kokemus ei tule validoiduksi yhteiskunnan taholta, vaan muut ihmiset mieluummin määrittelevät sen, kuinka he sinut näkevät. Tämä on pahimmillaan suoranaista syrjintää ja fobiaa. Kuinka ihminen edes voisi teoriassa voida hyvin, jos ei tule kohdatuksi?

Toisten ihmisten todellisuus on enemmän olemassa kuin sinun validoinnin tarpeesi. Se ei ole syrjintää eikä fobiaa, vaan fakta.

En ala kieltämään todellisuutta validoidakseni sinun harhojasi, etkä voi minua siihen pakottaa.

Miksi poikkeavasti kokevalla tai käyttäytyvällä on oikeus olla oma itsensä mutta normaalilla, tavallisella ja terveellä ei tätä oikeutta ole? Koska jälkimmäinen on niin etuoikeutettu että häneltäpä näpsitäänkin liikoja oikeuksia pois? Hirveän reilulta ja tasa-arvoiselta kuulostaa. Ketään ei ainakaan päästetä tässä systeemissä olemaan terve.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poikkeavasti kokevalla tai käyttäytyvällä on oikeus olla oma itsensä mutta normaalilla, tavallisella ja terveellä ei tätä oikeutta ole? Koska jälkimmäinen on niin etuoikeutettu että häneltäpä näpsitäänkin liikoja oikeuksia pois? Hirveän reilulta ja tasa-arvoiselta kuulostaa. Ketään ei ainakaan päästetä tässä systeemissä olemaan terve.

Jos ei ole häiriöisyyttä niin ei ole silloin terveen käsitettäkään. On vain ihanan tasa-arvoista monimuotoisuutta.

Kuka saa tana näitä suunnittelee?

Vierailija kirjoitti:

EIPÄ OLE NÄKYNYT MEDIASSA

Onpas. 

Ei kyllä tuosta tutkimuksesta voi päätellä oikein mitään transhoidoista. Verrokkiryhmä ei ollut hoitoa saamattomat transsukupuoliset, vaan cis-sukupuoliset joilla ei ollut mielenterveysongelmia. Tutkimus ei myöskään tutkinut mitään muuta kuin hoitokäyntien määrää mielenterveyspalveluissa - ei siis käyntien syitä.