Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (1668)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalainen tutkimus olikin vanhempi kuin muistin, 2011 julkaistu. Tässä se nyt kuitenkin on:
Kiitos, tuotahan oli johtopäätösten osalta huomioitu Terveyskirjastonkin artikkelissa.
Kun pääargumentti on transhoitojen suhteen mennyttä, tulee mietintään priorisointi eli terveysdenhuollon logiikan kannalta hoidoista tulee olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämä ajattelu läpäisee koko lääketieteen hoitokirjon eli ei koske vain transsukupuolisuuden kokemusta. Koska transsukupuolisuus lisää psyykkistä sairastavuutta eikä se vähene leikkauksilla, vaan lisää muuta sairastavuutta ja kustannuksia, ei hoitoja tule tehdä julkisella puolella lainkaan.
Mä luulen kyllä, että tämä noin vuosikymmenen jatkunut transhuuma johtaa siihen, että lopulta hoidot poistuvat julkisesta terveydenhuollosta ja siirtyvät plastiikkakirurgian puolelle.
Niin minäkin luulen. Meillä on paljon sellaista hoitamattomuutta, missä saadaan tuloksia eli ihmiset paranevat. Ei ole syytä käyttää vähäisiä resursseja sellaisiin asioihin, jotka eivät tutkitusti tuo tulosta tai se on hyvin epävarmaa. Ihmiset eivät saa parantavia hoitoja syöpään, miksi antaisimme hoitoa, joka ei ole tehokasta, vaan tuottaa lisäkustannuksia erilaisten leikkauskomplikaatioiden ja jatkuvan lääkityksen sekä mt-ongelmien muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.
Miesten homoseksuaalisuutta on helppo tutkia kiihottumistestillä (peniksessä on anturit, miehille näytetään erilaista seksuaalista kuvastoa). Naistenkin seksuaalisuutta on tuolla tavalla tutkittu, mutta miesten seksuaalisuus on suoraviivaisempaa. Toki se ei kerro homoseksuaalisuuden synnystä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Olet oikeassa. Seksuaalinen suuntautuminen ei synny aivoissa eikä transsukupuolisuuttakaan voi millään luotettavalla tavalla diagnosoida. Siinäkin yksi peruste sen puolesta, ettei hoitoja tule tehdä yhteiskunnan kustannuksella. Hoitovirheiden riski on liian suuri etenkin mielenterveysongelmien kanssa yhdessä - eikä transsukupuolisuus käytännössä ilmene koskaan ilman muita vakavia mielenterveysongelmia.
Missä se sitten syntyy jos ei aivoissa? Aivoissa on kaiken käyttäytymisemme pohja ja siellä on myös synnynnäisiä tekijöitä.
Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.
Ai niin, ja sen verran vielä tuosta heteroseksuaalisuudesta ja transsukupuolisuudesta: siitä asti, kun transhoitoja on annettu, on ollut olemassa heteromiesten ryhmä, joka on hoitoja halunnut. Tähän ryhmään kuuluvat seksuaalisesti motivoituneet eli autogynefiilit ja transvestiitit. Jälkimmäisesti varmasti historiallisesti vähemmän. Aikaisemminhan hoidettiin lähinnä miehiä: homoseksuaaleja, jotka olivat lapsesta asti olleet feminiinisiä, sekä sitten näitä, jotka ovat aina olleet maskuliinisia miehiä, mutta heillä on ollut aina tuo seksuaalinen naiskokemus. Naisia oli vain kourallinen ja he olivat aina lesboja. Nykyään kohortit ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se transseksuaalisuus ole todellisuudessa vain frii kimpää homoseksuaalisuutta? Kun niiden "henkilöitten" seksi on samaa kuin homojenkin seksi. Pukeutuvat vain naisten vaatteisiin. Mielestäni ei ole erikseen tran-suja ja homoja vaan ne mahtuu kaikki homoseksuaalisuuden alle.
Transaktivismi on suunnannut toimintansa siten, että se vaatii yhteiskunnalta sitä mitä sen pitäisi itse tehdä. Eli luoda kuva, missä eletään itseensä tyytyväisenä sellaisena kuin on. Sitä ei saavuteta vaatimalla muita kustantamaan leikkauksia tai määräämällä, ettei transihmistä saisi enää kutsua transihmiseksi, vaan tavoitellun sukupuolen mukaiseksi.
Historiassa on ollut aina transihmisiä ja osa heistä on elänyt hyvää elämää ilman minkäänlaisia leikkauksia. Miksi heitä ei nosteta esikuviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.
Miesten homoseksuaalisuutta on helppo tutkia kiihottumistestillä (peniksessä on anturit, miehille näytetään erilaista seksuaalista kuvastoa). Naistenkin seksuaalisuutta on tuolla tavalla tutkittu, mutta miesten seksuaalisuus on suoraviivaisempaa. Toki se ei kerro homoseksuaalisuuden synnystä mitään.
Ei kuitenkaan mitään muuta selitystä ilmiölle. Aika vaikea transsukupuolisuuden syntymekanismia on osoittaa ilman jotain koetta tai kuvantamista jos se kulkee siihen liittyvien mielenterveysongelmien kanssa ristiriidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Olet oikeassa. Seksuaalinen suuntautuminen ei synny aivoissa eikä transsukupuolisuuttakaan voi millään luotettavalla tavalla diagnosoida. Siinäkin yksi peruste sen puolesta, ettei hoitoja tule tehdä yhteiskunnan kustannuksella. Hoitovirheiden riski on liian suuri etenkin mielenterveysongelmien kanssa yhdessä - eikä transsukupuolisuus käytännössä ilmene koskaan ilman muita vakavia mielenterveysongelmia.
Missä se sitten syntyy jos ei aivoissa? Aivoissa on kaiken käyttäytymisemme pohja ja siellä on myös synnynnäisiä tekijöitä.
En minä tiedä, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, seksuaalisuutta ei voi mitenkään tyhjentävästi aivokuvannuksella päätellä. Ehkä oli vähän harhaanjohtavaa sanoa, että seksuaalisuus ei synny aivoissa, tarkoitin siis sitä, että aivokuvannus ei tuo tyhjentävää vastausta seksuaalisuuteen. On olemassa erittäin miestyypilliset ja erittäin naistyypilliset aivot, ja ainakin mun käsittääkseni on olemassa homoseksuaalisia, joilla on huomattava määrä vastakkaisen sukupuolen piirteitä aivoissa. Mutta niin kuulemma on vaikkapa naispuolisilla autisteilla.
Nyt tämä ei ole ala, josta tiedän valtavan paljon. Suosittelen ennemmin googlettamaan kuin uskomaan mun höpinöitä. Se on mun käsittääkseni fakta, että mitään syntymekanismia homoseksuaalisuudelle ei ole löytynyt, ts. ei voida tutkimuksen valossa sanoa, että homoseksuaalisuus johtuu TÄSTÄ. Mun perstuntuma sanoisi, että se johtuu eri yksilöiden kohdalla eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.
Miesten homoseksuaalisuutta on helppo tutkia kiihottumistestillä (peniksessä on anturit, miehille näytetään erilaista seksuaalista kuvastoa). Naistenkin seksuaalisuutta on tuolla tavalla tutkittu, mutta miesten seksuaalisuus on suoraviivaisempaa. Toki se ei kerro homoseksuaalisuuden synnystä mitään.
Ei kuitenkaan mitään muuta selitystä ilmiölle. Aika vaikea transsukupuolisuuden syntymekanismia on osoittaa ilman jotain koetta tai kuvantamista jos se kulkee siihen liittyvien mielenterveysongelmien kanssa ristiriidassa.
En usko, että transkokemukselle on olemassa yhtä syntymekanismia, enkä myöskään usko, että transkokemus ja homoseksuaalisuus ovat samanlainen ilmiö. (Tämä lukemani perusteella, eli ei täysin mutua.)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se transseksuaalisuus ole todellisuudessa vain frii kimpää homoseksuaalisuutta? Kun niiden "henkilöitten" seksi on samaa kuin homojenkin seksi. Pukeutuvat vain naisten vaatteisiin. Mielestäni ei ole erikseen tran-suja ja homoja vaan ne mahtuu kaikki homoseksuaalisuuden alle.
Perinteisen määritelmän mukaan se on homoseksuaalisuutta tai biseksuaalisuutta, kun kaksi miestä harrastaa seksiä. Myös tämä jako on nykyään haluttu hämärtää monin tavoin. Pidän todennäköisenä sitä minkä olen täältä lukenut eli osa transihmisistä ja heidän kanssaan seksiä harrastavista ihmisistä ei pysty hyväksymään omaa homo- tai biseksuaalisuuttaan. Sen vuoksi he haluavat painottaa, että kumppani on vastakkaista sukupuolta. Tai sitten kyseessä on fetissi siitä, että itse on homoseksuaali muuntumalla mielessään tai konkreettisesti tavoitesukupuolekseen.
Myös heteroseksuaalisuuteen kuuluvat fantasiat siitä millaista olisi olla kaksineuvoinen, mutta transsukupuolisuudessa tai transsukupuolisen kanssa seksiä harrastaessa fantasia muuttuu todeksi ja sitä pyritään rationalisoimaan heteroseksuaalisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se transseksuaalisuus ole todellisuudessa vain frii kimpää homoseksuaalisuutta? Kun niiden "henkilöitten" seksi on samaa kuin homojenkin seksi. Pukeutuvat vain naisten vaatteisiin. Mielestäni ei ole erikseen tran-suja ja homoja vaan ne mahtuu kaikki homoseksuaalisuuden alle.
Et osaa erottaa näitä toisistaan. On myös erikseen henkilöitä (transvestiitteja) jotka vain pukeutuvat ja käyttäytyvät toisinaan tai jopa kokonaan vastakkaisen sukupuolen roolissa mutta heillä ei ole tarvetta muokata kehoa. Siinä voit olla oikeassa että yhdistävä tekijä saattaa olla pohjalla oleva homoseksuaalisuus jonka janan toinen pää olisi sitten transsukupuolisuus.
Vierailija kirjoitti:
Pelkän myös pahoin, että tämän tutkimuksen myötä transsukupuolisuus aletaan nähdä hoitamattomana mt-ongelmana ja hoidot poistetaan julkisesta palveluvalikoimasta. Seuraus, että ihmiset joutuvat hakeutumaan mahdollisesti vaarallisiinkin hoitoihin ulkomaille. Kyse ei ole mistään pienestä porukasta, koska tranasukupuolisuuden insidenssi on ollut nousussa länsimaissa 2010-luvun jälkeen.
Minusta taas korkea kynnys hoidoille on hyväksi, se tulee vähentämään toimenpiteitä ja lisäämään harkintaa, koska hoidot vaativat varallisuutta. Hormonihoidot ja lukuisat kirurgiset toimenpiteet ovat todella kalliita. Jos tulos on heikko, ei suomalainen terveydenhuolto ole vastuussa siitä, jos itse kuitenkin päättää riskin ottaa. Nythän tilanne on se, että katujat aivan oikeutetusti syyttävät hoitojärjestelmää hoitovirheestä. Meillä ei kuitenkaan ole yhtään varmaa keinoa diagnosoida transsukupuolisuutta, koska se sekoittuu muihin mielenterveysongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Olet oikeassa. Seksuaalinen suuntautuminen ei synny aivoissa eikä transsukupuolisuuttakaan voi millään luotettavalla tavalla diagnosoida. Siinäkin yksi peruste sen puolesta, ettei hoitoja tule tehdä yhteiskunnan kustannuksella. Hoitovirheiden riski on liian suuri etenkin mielenterveysongelmien kanssa yhdessä - eikä transsukupuolisuus käytännössä ilmene koskaan ilman muita vakavia mielenterveysongelmia.
Missä se sitten syntyy jos ei aivoissa? Aivoissa on kaiken käyttäytymisemme pohja ja siellä on myös synnynnäisiä tekijöitä.
En minä tiedä, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, seksuaalisuutta ei voi mitenkään tyhjentävästi aivokuvannuksella päätellä. Ehkä oli vähän harhaanjohtavaa sanoa, että seksuaalisuus ei synny aivoissa, tarkoitin siis sitä, että aivokuvannus ei tuo tyhjentävää vastausta seksuaalisuuteen. On olemassa erittäin miestyypilliset ja erittäin naistyypilliset aivot, ja ainakin mun käsittääkseni on olemassa homoseksuaalisia, joilla on huomattava määrä vastakkaisen sukupuolen piirteitä aivoissa. Mutta niin kuulemma on vaikkapa naispuolisilla autisteilla.
Nyt tämä ei ole ala, josta tiedän valtavan paljon. Suosittelen ennemmin googlettamaan kuin uskomaan mun höpinöitä. Se on mun käsittääkseni fakta, että mitään syntymekanismia homoseksuaalisuudelle ei ole löytynyt, ts. ei voida tutkimuksen valossa sanoa, että homoseksuaalisuus johtuu TÄSTÄ. Mun perstuntuma sanoisi, että se johtuu eri yksilöiden kohdalla eri asioista.
En siihen usko että johtuisi eri henkilöiden kohdalla eri asioista. Näen sen jotenkin samanlaisena asiana miten jostakin syntyy nainen ja toisesta mies. Ne on sitten variaatioita sukupuolen lisänä minkälainen seksuaalinen suuntautuminen on.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monella kehodysforia johtuu seksuaalisesta kaltoinkohtelusta? Etenkin transmiehillä on keskimääräistä useammin lapsuudessa tai varhaisessa nuoruudessa koettua hyväksikäyttöä.
Ja annatkos lähteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielenterveysongelmia voi korjata toisella mielenterveysongelmalla. Sukupuolenvaihtaminen (ei siis korjaus) on mielenterveysongelman takia tehtäviä turhia, tarpeettomia leikkauksia jotka pitäisi tehdä omilla kustannuksillaan jos sellaisen itselleen tekee.
Sukupuolikokemuksen sanominen mielenterveysongelmaksi on älytöntä jos tavallinen heterokin syntyisi huomenna vastakkaisen sukupuolen kehossa. Suurella todennäköisyydellä siitä syntyisi mielenterveysongelma.
Ei ole olemassa sellaista tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi, että transsukupuolisuus olisi jotenkin sisäsyntyistä ja vaikkapa aivoissa oleva asia. Transhoitoihin pääsy perustuu ainoastaan keskusteluun ja sen kautta diagnoosin määrittämiseen, ja diagnoosinhan saa myös valehtelemalla. Diagnoosin etsimisessä ei käytetä vaikkapa aivokuvannusta. Jos siis sanoo, että transkokemus olisi jotain muuta kuin mielenterveysongelma, olisi hyvä, että voisi viitata johonkin konkreettiseen.
Eihän se kokemus synny tyhjästä ja kuitenkin vähemmistöstä kyse. Loogisinta olisi joku aivokuvantaminen mutta eikö homoseksuaalisuuskin löydy aivoista ja mikä ero tässä on transsukupuoliseen?
Ei synnykään tyhjästä. Syitä on monia, esim. homoseksuaalisuus, seksuaalisen väkivallan kokeminen, PTSD, fetissi. Minulla on sellainen käsitys, että homoseksuaalisuuttakaan ei mitenkään tyhjentävästi aivokuvantamisella löydy. Se vähä, mitä sukupuolieroista aivoissa tiedän, on se, että niitä on, mutta variaatiota esiintyy erittäin paljon. Jos transsukupuolisuus olisi löydettävissä aivoista, sitä käytettäisiin diagnostiikassa.
Olet oikeassa. Seksuaalinen suuntautuminen ei synny aivoissa eikä transsukupuolisuuttakaan voi millään luotettavalla tavalla diagnosoida. Siinäkin yksi peruste sen puolesta, ettei hoitoja tule tehdä yhteiskunnan kustannuksella. Hoitovirheiden riski on liian suuri etenkin mielenterveysongelmien kanssa yhdessä - eikä transsukupuolisuus käytännössä ilmene koskaan ilman muita vakavia mielenterveysongelmia.
Missä se sitten syntyy jos ei aivoissa? Aivoissa on kaiken käyttäytymisemme pohja ja siellä on myös synnynnäisiä tekijöitä.
En minä tiedä, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, seksuaalisuutta ei voi mitenkään tyhjentävästi aivokuvannuksella päätellä. Ehkä oli vähän harhaanjohtavaa sanoa, että seksuaalisuus ei synny aivoissa, tarkoitin siis sitä, että aivokuvannus ei tuo tyhjentävää vastausta seksuaalisuuteen. On olemassa erittäin miestyypilliset ja erittäin naistyypilliset aivot, ja ainakin mun käsittääkseni on olemassa homoseksuaalisia, joilla on huomattava määrä vastakkaisen sukupuolen piirteitä aivoissa. Mutta niin kuulemma on vaikkapa naispuolisilla autisteilla.
Nyt tämä ei ole ala, josta tiedän valtavan paljon. Suosittelen ennemmin googlettamaan kuin uskomaan mun höpinöitä. Se on mun käsittääkseni fakta, että mitään syntymekanismia homoseksuaalisuudelle ei ole löytynyt, ts. ei voida tutkimuksen valossa sanoa, että homoseksuaalisuus johtuu TÄSTÄ. Mun perstuntuma sanoisi, että se johtuu eri yksilöiden kohdalla eri asioista.
En siihen usko että johtuisi eri henkilöiden kohdalla eri asioista. Näen sen jotenkin samanlaisena asiana miten jostakin syntyy nainen ja toisesta mies. Ne on sitten variaatioita sukupuolen lisänä minkälainen seksuaalinen suuntautuminen on.
Olen eri, mutta en minäkään näe. Mitä kauemmin olen ollut työkseni ihmisten kanssa tekemisissä ja myös tehnyt heistä diagnooseja, sitä paremmin on käynyt ilmi, ettei yksilöllisyyttä ihan valtavasti kuitenkaan ole. Kehityksen ladut on kuitenkin jo aika hyvin tiedossa esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen objektisuhteiden osalta, mihin seksuaalinen suuntautuminen ja fantasiamaailman kehitys liittyy. Toinen tärkeä vaihe on murrosikä ja sen jälkeen traumat ja erilaiset avainkokemukset, joita ei kuitenkaan kaikilla ole.
Lapsena halusin olla prinsessa, myöhemmin Teräsmies. Aikuistuin ja huomasin voivani olla kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä ilmiö johtua siitä, että monet tunnetusti harjoittelevat etukäteen mahdollisimman tasapainoisen kuvan antamisesta itsestään, jotta pääsisivät hoitoihin? He jopa jakavat keskenään vinkkejä, miten kannattaa vastata mihinkin kysymykseen. Sitten kun hoidot on saatu, niin ei ole enää tarvetta esittää.
Osaksi varmasti tämä. Ja osaksi se että hormonit vaikuttavat meissä kaikkeen. Myös mielialoihin ja oloon. Jos ongelmia ei selvitä ja syö hormoneita siihen päälle niin se helposti aiheuttaa lisämyrskyä tunne-elämään.
Ehkäpä tätä asiaa pohditaan jo budjettineuvotteluissa, sillä hoitojen rajaamista joudutaan tekemään joka päivä ja tämä asia vaikuttaa selvältä. Ei siihen tarvita kuin yksi päätös, kun näyttö on selvä. Emme enää leikkaa nivelrikkoisia polviakaan, koska siitä valtaosa ei hyödy, nykyisin niitä leikkauksia ei tehdä enää yksityisestikään, kun etiikka ei salli.
Heikolla pohjalla tutkimus silloin onkin. Homoseksuaalisuuskin on kokemus siinä missä transsukupuolisuus mutta erona että toiseen halutaan yleisesti isoja kehollisia muutoksia. Harvemmin jos koskaan mitä ilmeisemmin täysin hetero olisi trans. Jos ei kuvantamisella voida osoittaa läpi elämän jatkuvaa kiinnostusta samaan sukupuoleen, aika heikoilla jäillä ollaan faktatiedon kanssa eikä voida sanoa suuntaan eikä toiseen mitään jos kaikki on ihmisen kertoman varassa.