Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.


Miksi sitten avlla määyt miten Aleksi on tyhmä? Menkööt, eikö niin? Ja jos sun mies sut jättää, tuskin liittyy sun rupsahdukseen vaan sun asenteeseen ja nillitykseesi. 

No onhan se nyt aivan harvinaisen tyhmä ikäisekseen, harva pelaa korttinsa ihan noin huonosti. Ikäkriisi tosiaan sekoittaa jotkut. Sillä tässä mussutellaan poppareita. -eri

Vierailija kirjoitti:

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.


Miksi sitten avlla määyt miten Aleksi on tyhmä? Menkööt, eikö niin? Ja jos sun mies sut jättää, tuskin liittyy sun rupsahdukseen vaan sun asenteeseen ja nillitykseesi. 

Ai nytkö se onkin asenne? Kun sadoissa viesteissä on suoraan kerrottu, miten Nadja on mukamas liian lihava tai muuten vain ulkonäöltään riittämätön.

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.


Miksi sitten avlla määyt miten Aleksi on tyhmä? Menkööt, eikö niin? Ja jos sun mies sut jättää, tuskin liittyy sun rupsahdukseen vaan sun asenteeseen ja nillitykseesi. 

Ai nytkö se onkin asenne? Kun sadoissa viesteissä on suoraan kerrottu, miten Nadja on mukamas liian lihava tai muuten vain ulkonäöltään riittämätön.

Minä vastasin sinun kommenttiisi, en niihin muka satoihin provokommentteihin. En usko hetkeäkään että he ovat ulkonäön vuoksi eronneet tai uuden ulkonäkö liittyisi asiaan. Se on sun päässäsi se. Edelleen, jos sut jätetään, ei liity ulkonäköösi vaan siihen minkä jo avlla näytät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

No ei ole outo kombo. Sua tuo häiritsee, mutta miksi se häiritsi työyhteisöä? Vasta, jos kyseessä on valta-asema ja sen väärinkäyttö, hommasta rulee firman asia. Me missään jenkeissä olla. 

Onko Bauer suomalainen yritys?

Suomessa työntekijät ovat Suomen soppareilla ja Suomen lainsäädännön alla. Etkö sitä vertaa tiedä? Oikein intellektuelli organisaario-osaaja 😂

Kansainvälisissä firmoissa yleensä noudatetaan emoyhtiö asettamia arvoja. Voi tulla melkoista mainehaittaa, jos jossain sivukonttorissa eletään kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävä tässä on vain nainen, joka kostaa eksälleen pesemällä likapyykin julkisesti. Noloa ja erittäin lapsellista. Kokoaisi nyt itsensä ja menisi eteenpäin, kun kerran toinen ei rakasta, niin tämä parkuminenko auttaa.

Tässähän ei ole kysymys EXÄSTÄ  vaan aviomiehestä joka jättää raukkamaisesti perheensä. Eikä Instakirjoitus ole kosto vaan itkuinen epätoivoinen julkaisu äidiltä ja vaimolta.

ihan munaton mies joka lähtee liitosta kertailmoituksella. Pelkuri sellainen on. 

Onnee vaaan uudelle "suhteelle". Kestää n. puoli vuotta.

Kuunnelkaa se Olli Halosen biisi...Miten käärmeet lisääntyy.

"Nadja ei vaikuta vihaiselta, vaan ällistyneeltä, loukatulta ja surulliselta. Varmasti hänellä on tunteiden koko kirjo. Vihaa, pettymystä, ikävää, katumusta. Jossain vaiheessa toivoa ja varmuutta."

Jätetty joutuu käymään kaikki tunteiden kirjot läpi. Varsinkin, kun on jätetty pitkästä suhteesta yllättäen. Ensimmäisenä tulee epäusko, ällistys, epätodellinen olo, masentunut olo, alakulo, itkettää koko ajan. Hyvä, että sängystä pääsee ylös. Tämän jälkeen alkaa niin sanottu raivovaihe. Se voi kestää jopa vuoden. Saatat saada yksinäsi raivokohtauksia tai kertoa raivoten tilanteesta jollekkin luotettavalle ihmiselle. Päällimmäinen tunne on siis viha ja raivo. Siihen sekoittuu myös masennusta, epäuskoa, itkuisuutta.

Tuo raivovaihe onneksi laantuu noin vuodessa, sillä se vie tosi paljon voimavaroja.

Sen jälkeen sitten voidaan vuosikausia kellua selviytymisen rajamailla. Ne, jotka selviytyvät äkkijättämisestä, niin lopussa sitten heille tulee se hyväksyntä, ero ei enää aiheuta tunteita ja sitten elämässä pääsee eteenpäin.

Nadjalla on siis vuosikausien työ päästä tästä yli.

Miksi vain miehet ovat tällaisia kaksinaamaisia selkäänpuukottajia? Eikö miesten pitänyt olla perheen suuria johtajia? Miksi johtaja jättää johtoalueensa näin helposti ja usein? Miksi miesten kaksinaamaisuus ei aiheuta vihaa? Vapaita naisia kyllä demonisoitte. Kannattaisiko lopettaa se miesten jalustalle nosto? Naurettava nimenvaihtaja-akka yllättäen kyseessä :D Noloa kantaa selkäänpuukottajan nimeä. Ihan Kamara sä Nadja olet.

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Miten niin?

Kun tajuaa eläneensä petturin kanssa, niin alkaa huomata niitä kohtia, joissa joku on ollut pielessä, mutta ei ole oikein osannut nimetä, että mikä. Yleensä ihminen ei osaa olettaa, että toinen on petollinen, joten sitä vain ottaa tilanteet kuten ne tulevat ja elelee eteenpäin hyvässä luottamuksessa.

Jälkeenpäin tajuaa, että mitkä olivat huonoja merkkejä ja missä kohtaa olisi pitänyt tajuta puhaltaa peli poikki. Jotkut petturit ovat myös taitavampia kuin toiset, ja nämä ikäkriiseilijät ovat usein pitkään pettäneet myös itseään.

Lapset ovat omia ihmisiään, eikä niistä yleensä kukaan vanhempi ihan helpolla sano, että olivat virheitä. Mutta voihan se olla, että jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksumpaa jättää tekemättä, tämän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.


Miksi sitten avlla määyt miten Aleksi on tyhmä? Menkööt, eikö niin? Ja jos sun mies sut jättää, tuskin liittyy sun rupsahdukseen vaan sun asenteeseen ja nillitykseesi. 

Ai nytkö se onkin asenne? Kun sadoissa viesteissä on suoraan kerrottu, miten Nadja on mukamas liian lihava tai muuten vain ulkonäöltään riittämätön.

Minä vastasin sinun kommenttiisi, en niihin muka satoihin provokommentteihin. En usko hetkeäkään että he ovat ulkonäön vuoksi eronneet tai uuden ulkonäkö liittyisi asiaan. Se on sun päässäsi se. Edelleen, jos sut jätetään, ei liity ulkonäköösi vaan siihen minkä jo avlla näytät. 

Tässä on tosiaan kymmeniä, satoja kommentteja tullut, miten ulkonäkö on ollut sekä uuden suhteen aloittamisen että vanhan suhteen päättämisen syynä. Joillekin se ulkonäkö siis selvästi on se ainoa tärkeä asia - pitäkää hyvänänne vaan, sellaista suhdetta ei kovinkaan moni halua. Älykäs ihminen ymmärtää jo nuorena voimansa tunnossa, että ulkonäkö ei kestä kenelläkään.

Sinä et myöskään tiedä, onko tuolle ukonkäppänälle tullut ikäkriisi ja haluaa elää villiä nuoruutta nuoren sihteerin kanssa johon hänellä on valta-asetelma. Kovin onneton ihminen tuskin bloggaa perheestään ja tekee siitä itselleen toimeentulon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille muillekin on näin käynyt, joten osaavat samastua tilanteeseen. On ihan lapsellista tarjota mitään "molemmissa on varmasti yhtä paljon syytä"-selitystä, kun tilanne on pettäminen ja jättäminen, joka tulee puskista.

Ei se koskaan puskista tule. Se on vain sitä että ei pysty käsittelemään tilannetta ja sanoittaa asian muka yllätyksenä. Silkkaa katkeruutta ja huonoa itsetuntoa se on. 

Maailman kauneimpia ja upeavartaloisimpia naisiakin petetään koko ajan. Tuskin ne kaikki mitään pihtaavia riivinrautoja ovat.

Miehet ovat niin munansa vietävissä. Ei mitään impulssikontrollia. Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

No ei ole outo kombo. Sua tuo häiritsee, mutta miksi se häiritsi työyhteisöä? Vasta, jos kyseessä on valta-asema ja sen väärinkäyttö, hommasta rulee firman asia. Me missään jenkeissä olla. 

Onko Bauer suomalainen yritys?

Suomessa työntekijät ovat Suomen soppareilla ja Suomen lainsäädännön alla. Etkö sitä vertaa tiedä? Oikein intellektuelli organisaario-osaaja 😂

Kansainvälisissä firmoissa yleensä noudatetaan emoyhtiö asettamia arvoja. Voi tulla melkoista mainehaittaa, jos jossain sivukonttorissa eletään kuin pellossa.

Ei se ole kuin pellossa elämistä, jos seurustelusuhteet eivät ole kiellettyjä maassa, jossa se ei ole laitonta tai kiellettyä. 

Älä nyt jaksa. 

Mielestäni Nadjan kannattaisi ottaa uusi mies. Jos olisin Nadja, niin ottaisin Jari "Keisari" Aarnion.

Keisari on komea ja varakas mies.

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Sä olet sairas päästäsi. Ne on eronneet ihan pari viikkoa sitten ja kuka helvetti tässä jotain nimenvaihtoa alkaa kriisin keskellä pohtimaan? Ootko kenties tää Olivia itse vai mikä viiraa päässä! Kuka oikeasti tollasta edes kehtaa miettiä.. He olivat yhdessä melkein 15v ja naimisissa, se on täysin luonnollista ottaa avioitumisen yhteydessä puolison sukunimi. Voi luoja mitä vajaa-älysiä maa päällään kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Nämä (tai tämä yksittäinen =D) jotka ohittavat kaikki argumentit sillä, että täällä ryhävalaat vaan on kateellisia Olivian ulkonäöstä.

Mitä kadehtimisen aihetta tällaisessa ihmisessä on? Ihan vaan oman ikäisensä näköinen tyttönen. Ihan nätti, ei sen ihmeempää. Itselleni ainakin ihminen on muutakin kuin vain ulkonäkö, joten näen tässä tytössä myös valtavan epävarmuuden, sen että huomaisipa edes joku minut. Varmasti hetken hivelee itsetuntoa, kun nelikymppinen räppikaveri antaa huomiota ja pääsee kenties tällaisen kanssa hienoihin ravintoloihin ja paikkoihin, aukeaa ovia joita ilman tällaista suhdetta ei aukeaisi. Pääsee piireihin. 

Ei, en koe mitään kateellisuutta tällaisesta sekoilusta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Nadjalle suurin yllätys on vaan se, miten tollon miehen on ottanut. Miettii, että oliko se aina näin tyhmä vai onko ajan kanssa jotenni tyhmentyny. Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle". Lapsi parka ei ansaitse tollasta tyyppiä isäkseen. Ei sillä että tää häpeä kuuluis Nadjalle tai kenellekään samassa tilanteessa olevalle, mutta jotenki väkisinki kyseenalaistaisin ihan kaiken tän jälkeen ja tuntus pahalta omat valinnat sinne vuosikymmenien taakse. 

 

Joku lohtu on että tollaset ihmiset tekee itsensä aina onnettomiksi jollain tavalla ja sössii hyvät jutut, nolo ja tyhjä ihminen tää äijä. Nadja ja lapsi voivat jatkaa omaa elämää hyvällä omallatunnolla.

No huh huh. Kelle tulee mieleen tollanen ajatus? Eiköhän se nyt ole kuitenkin niin, että vaikka liitto päättyisi eroon, niitä yhteisiä vuosia luulisi arvostavan. Ja he ovat saaneet lapsen eikä mitään Nadja on antanut lapsen -paskaa. 

 

No tämä niin isosti! Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka katkeroituvat ja alkavat suoltaa sontaa omasta suhteestaan eron jälkeen. Mutta että jonkun muun suhteesta 🙄 Se on jo aivan käsittämätöntä. 

He olivat yhdessä, eivät ole enää, jälkimmäinen ensin mainittua huonoksi muuta. Eikä erossa ihminen muutu paskaksi vaikka kuinka olisi hänessä suurempi vika. Joku raja sentään näihin juttuihin. 

Kyllä siinä erossa saattaa tutkiskella suhdetta ja kaikkea mitä siinä on tapahtunut hiukan etäisyyden päästä ja ihan rauhassa. Voi tunnistaa joitain kuvioita, jotka ovat ohimennen vaivanneet, mutta joihin ei ole halunnut tai pystynyt juuri silloin tarttumaan. Ja huomaa, että totta tosiaan, toinen on vain lokkeillut ja osallistunut lähinnä puheen tasolla. Samoin voi tajuta outoja juttuja, joiden myöhemmin ymmärtää liittyneen pettämiseen.

Että voipi tippua suomukset silmiltä ja todellakin toinen paljastuu aika paskaksi, pitkältä ajalta.

Silloinkaan ei todellakaan totea että paskat kun olin ja elin ja tein lapsia hänen kanssaan, että nyt kyllä hävettää. Haloo! Toivottavsti ette ole tosissanne, on meinaan sen verran outoa ja mustaa ajattelua että kannattaa olla yksin ettei sitten pääse sanomaan että muut pilasi elämän. Siinä menee samalla lapset meinaan hyvin äkkiä samaan laariin. 

Kannattaa hankkia apua jo ennen kuolinvuoteen katkeraa tilitystä. 

Ethän sinä sitä päätä, mitä joku toinen ajattelee.

Ei tietenkään hävetä, kun itsellä ei ole mitään syytä hävetä. Toisen puolesta ei hävetä. Eikä ajattele, että toinen pilasi elämän, koska omasta elämästä ja sen onnesta on itsellä vastuu. Eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa, paitsi tietysti se, että tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, kun hekin ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi.

Kuolinvuoteella muistellaan hyviä hetkiä, toivottavasti myös hyvien ihmisten kanssa.

En päätäkään, neuvoa toki saan. 

Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle".

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Ja tuo on ihan silkkaa lässytystä että ei tietenkään sitä ja ei tietenkään tätä kun mähän olen täydellinen ja mies paska. 

Tuollaisella ajattelulla väistämättä katkeroituu ja lapselle tulee olo että hän on osasyy siihen että äiti on vihainen. Nää on karuja faktoja, lapsenne siellä terapiassa on ettekä te. 

 

 

Höpö höpö. Ilmaiset neuvosi ovat täsmälleen hintansa arvoisia.

No ei ole pakko ottaa neuvoja vastaan. Se nyt yllätä ketään. Senkus katkeroidut ja valitat sitten just niin paljon kun sielu sietää. 

Ei se tarkoita automaattisesti katkeroitumista, että toteaa jonkun paskaksi ja jatkaa matkaansa. Asiat on hyvä selvittää rehellisesti eikä uskotella itselleen jotain kultareunoja asioihin, joissa ei niitä ole. Kun on epärehellisen ihmisen kanssa, niin saattaa elää pitkiäkin aikoja jonkinlaisessa kognitiivisessa dissonanssissa. Todellisuus ja narratiivi eivät kohtaa. Se on erittäin häiritsevää ja sairastuttavaa.

On parempi kohdata tosiasiat kuin väittää itselleen jotain, mitä ei ole. Elämä jatkuu.

Sinä ja sinun paskaksi toteaminen. Tossa puhuttiin ihan eri asiasta ja sä tulit latteuksunesi sössöttämään. 

-eri

No niinpä. Akkalauma jauhaa miten äiti saa isän paskaksi ja virheeksi ja noloksi todeta erossa, isälle toivotaan kaikkea pahaa ja karma jne. Mutta samaan hengenvetoon todetaan miten miehen pitää kunnioittaa naista eronkin jälkeen. 

Kyllä tää on sairas palsta. 

Otan sen verran kantaa, että kun on erottu ja on yhteisiä lapsia, niin olisi hyvä välillä muistella, miten alussa oltiin ihastuneita toinen toisiinsa ja oli kivaa yhdessä. Tästä voi kertoa lapsille kauniisti. Ikävä kyllä elämässä menee joskus eri tavalla kuin alussa toivottin.

En usko että nämä nyt kauheasti mitään yhdessä muistelevat. Miksi Nadja viitsisi ryhtyä sellaiseen?

Kun mies on ikäkriisin keskellä, hän on jonkinlaisessa huumassa ja tuijottaa omaa napaansa. Ei hän koe empatiaa. Tällaisen kanssa on turha mitään muistella. Ehkä sitten, kun mies taas laskeutuu maan päälle ja ymmärtää mitä tuli tehtyä. Saattaahan hänkin tästä kriisistä kypsyä.

En ajatellut, että eroavan parin pitää muistella suhteen alkuaikoja yhdessä. Tarkoitin, että kummankin olisi hyvä muistella asioita itsekseen. Jos toinen osapuoli on pettynyt ja katkera, hänen olisi hyvä muistaa niitä kivoja asioita, joita oli alussa. Suhde ei ollut virhe ja onhan hienoa, että on olemassa lapsi. On kurjaa, että tuli ero, mutta tässä kävi nyt näin. Toivon, ettei jätetty henkilö jää liian pitkäksi aikaa vellomaan vihan tunteissa. 

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Nadja ei vaikuta vihaiselta, vaan ällistyneeltä, loukatulta ja surulliselta. Varmasti hänellä on tunteiden koko kirjo. Vihaa, pettymystä, ikävää, katumusta. Jossain vaiheessa toivoa ja varmuutta.

Hän varmasti saa hyvää vertaistukea ja pystyy asiaa käsittelemään. Enemmän olisin huolissani tästä toisesta, joka porhaltaa eteenpäin ja sotkee kriisiinsä muita ihmisiä.

Miten Aleksi sotkee muita asiaan? 

No mietitäänpäs?🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Ei. Olen ite eronnut sinkku ja hoikkakin. En ole kateellinen tytölle joka lähti varatun miehen kaa sekoilemaan ja kuvittelee ehkä että hän on nyt voittanut tässä😁 hän voitti vain ja ainoastaan keski-ikäisen epäluotettavan miehen, nadja kyllä löytää seuraa, tuo mies tulee jäämään yksin sitä ku tyttö kyllästyykin äitipuolen rooliin

Ei kukaan häntä äitipuolen rooliin ole laittamassa? Eiköhän hän nimenomaan etsi itselleen miestä, ei roolia jossa voisi olla äitipuoli. Itsekin Olivian ikäisenä seurustelin usean vuoden miehen kanssa jolla oli lapsi, enkä edes nähnyt lasta kun ehkä pari kertaa suhteen aikana - joten en joutunut äitipuoleksi. Lapsi oli vain joka toinen viikonloppu isällään, joten viikot ja joka toinen viikonloppu vietimme yhdessä, niin eipä siinä paljoa äitipuoleilua tullut. Ja kyllä, tämä oli ihan sossujen virallinen määräys että näin toimitaan tapaamisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Mikähän tuollaisia ihmisiä vetää suhteeseen ihan vääränlaisten kumppanien kanssa, kun oikeanlaisen voisi löytää ihan vaan olemalla rehellinen siitä, kuka on ja mitä etsii. Ajanhukkaa molempien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Mikähän tuollaisia ihmisiä vetää suhteeseen ihan vääränlaisten kumppanien kanssa, kun oikeanlaisen voisi löytää ihan vaan olemalla rehellinen siitä, kuka on ja mitä etsii. Ajanhukkaa molempien kannalta.

Tällä miehellä oli sairaalloinen miellyttämisenhalu, hänet oli äiti lapsena hylännyt eikä osannut olla yksin. Tänä päivänäkin uskon, ettei hän osaa olla yksin, eikä tiedä kuka hän on ilman toista ihmistä. Hän ei missään vaiheessa varmastikaan ollut minuun rakastunut, vaan halusi parisuhteen ja avoliiton omia traumojaan pehmentämään. Ei missään vaiheessa vuosia kestänyttä suhdetta oppinut mistä pidän ja mistä en.