Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi
12.04.2026 |
Nadja Korpijaakko (@nadjastrange) • Instagram-kuvat ja -videot
Kamala tilanne, 14 v yhteiseloa takana ja 3 v lapsikin parilla :(
Kommentit (2002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella
nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla
ole eettiset säännöt????
Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.
Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa.
Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.
Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.
Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.
Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.
Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D
Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan.
Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D
Nämä (tai tämä yksittäinen =D) jotka ohittavat kaikki argumentit sillä, että täällä ryhävalaat vaan on kateellisia Olivian ulkonäöstä.
Mitä kadehtimisen aihetta tällaisessa ihmisessä on? Ihan vaan oman ikäisensä näköinen tyttönen. Ihan nätti, ei sen ihmeempää. Itselleni ainakin ihminen on muutakin kuin vain ulkonäkö, joten näen tässä tytössä myös valtavan epävarmuuden, sen että huomaisipa edes joku minut. Varmasti hetken hivelee itsetuntoa, kun nelikymppinen räppikaveri antaa huomiota ja pääsee kenties tällaisen kanssa hienoihin ravintoloihin ja paikkoihin, aukeaa ovia joita ilman tällaista suhdetta ei aukeaisi. Pääsee piireihin.
Ei, en koe mitään kateellisuutta tällaisesta sekoilusta.
No mikä saa sut sitten kommentoimaan hänestä yhtään mitään? Kateus noissa nyt vaan on yleensä taustalla. Jos sulla nyt on joku parempi syy, kerro ihmeessä. Sulle ei kuulu paskaakaan hänen asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu.
Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii.Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata.
Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti.
Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa.
Sinä nyt itse tulkitset, että ihmiset ajattelivat, että "elämäni on ollut turhaa".
Ehei. On olemassa monia elämän puolia, joista se suhde on vain yksi, vaikkakin iso osa. Vaikka se suhde kaduttaisi ja olisi suuri pettymys, elämässä on samaan aikaan tietysti paljon muutakin. Ei se muuta suhdetta itseen ja omiin tekemisiin, lapsiin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, perheeseen jne.
Ei se mies nyt sentään koko elämä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan Nadjalle suurin yllätys on vaan se, miten tollon miehen on ottanut. Miettii, että oliko se aina näin tyhmä vai onko ajan kanssa jotenni tyhmentyny. Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle". Lapsi parka ei ansaitse tollasta tyyppiä isäkseen. Ei sillä että tää häpeä kuuluis Nadjalle tai kenellekään samassa tilanteessa olevalle, mutta jotenki väkisinki kyseenalaistaisin ihan kaiken tän jälkeen ja tuntus pahalta omat valinnat sinne vuosikymmenien taakse.
Joku lohtu on että tollaset ihmiset tekee itsensä aina onnettomiksi jollain tavalla ja sössii hyvät jutut, nolo ja tyhjä ihminen tää äijä. Nadja ja lapsi voivat jatkaa omaa elämää hyvällä omallatunnolla.
No huh huh. Kelle tulee mieleen tollanen ajatus? Eiköhän se nyt ole kuitenkin niin, että vaikka liitto päättyisi eroon, niitä yhteisiä vuosia luulisi arvostavan. Ja he ovat saaneet lapsen eikä mitään Nadja on antanut lapsen -paskaa.
No tämä niin isosti! Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka katkeroituvat ja alkavat suoltaa sontaa omasta suhteestaan eron jälkeen. Mutta että jonkun muun suhteesta 🙄 Se on jo aivan käsittämätöntä.
He olivat yhdessä, eivät ole enää, jälkimmäinen ensin mainittua huonoksi muuta. Eikä erossa ihminen muutu paskaksi vaikka kuinka olisi hänessä suurempi vika. Joku raja sentään näihin juttuihin.Kyllä siinä erossa saattaa tutkiskella suhdetta ja kaikkea mitä siinä on tapahtunut hiukan etäisyyden päästä ja ihan rauhassa. Voi tunnistaa joitain kuvioita, jotka ovat ohimennen vaivanneet, mutta joihin ei ole halunnut tai pystynyt juuri silloin tarttumaan. Ja huomaa, että totta tosiaan, toinen on vain lokkeillut ja osallistunut lähinnä puheen tasolla. Samoin voi tajuta outoja juttuja, joiden myöhemmin ymmärtää liittyneen pettämiseen.
Että voipi tippua suomukset silmiltä ja todellakin toinen paljastuu aika paskaksi, pitkältä ajalta.
Silloinkaan ei todellakaan totea että paskat kun olin ja elin ja tein lapsia hänen kanssaan, että nyt kyllä hävettää. Haloo! Toivottavsti ette ole tosissanne, on meinaan sen verran outoa ja mustaa ajattelua että kannattaa olla yksin ettei sitten pääse sanomaan että muut pilasi elämän. Siinä menee samalla lapset meinaan hyvin äkkiä samaan laariin.
Kannattaa hankkia apua jo ennen kuolinvuoteen katkeraa tilitystä.Ethän sinä sitä päätä, mitä joku toinen ajattelee.
Ei tietenkään hävetä, kun itsellä ei ole mitään syytä hävetä. Toisen puolesta ei hävetä. Eikä ajattele, että toinen pilasi elämän, koska omasta elämästä ja sen onnesta on itsellä vastuu. Eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa, paitsi tietysti se, että tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, kun hekin ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi.
Kuolinvuoteella muistellaan hyviä hetkiä, toivottavasti myös hyvien ihmisten kanssa.
En päätäkään, neuvoa toki saan.
Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle".
Tästä lähdettiin liikkeelle.
Ja tuo on ihan silkkaa lässytystä että ei tietenkään sitä ja ei tietenkään tätä kun mähän olen täydellinen ja mies paska.
Tuollaisella ajattelulla väistämättä katkeroituu ja lapselle tulee olo että hän on osasyy siihen että äiti on vihainen. Nää on karuja faktoja, lapsenne siellä terapiassa on ettekä te.
Höpö höpö. Ilmaiset neuvosi ovat täsmälleen hintansa arvoisia.
No ei ole pakko ottaa neuvoja vastaan. Se nyt yllätä ketään. Senkus katkeroidut ja valitat sitten just niin paljon kun sielu sietää.
Ei se tarkoita automaattisesti katkeroitumista, että toteaa jonkun paskaksi ja jatkaa matkaansa. Asiat on hyvä selvittää rehellisesti eikä uskotella itselleen jotain kultareunoja asioihin, joissa ei niitä ole. Kun on epärehellisen ihmisen kanssa, niin saattaa elää pitkiäkin aikoja jonkinlaisessa kognitiivisessa dissonanssissa. Todellisuus ja narratiivi eivät kohtaa. Se on erittäin häiritsevää ja sairastuttavaa.
On parempi kohdata tosiasiat kuin väittää itselleen jotain, mitä ei ole. Elämä jatkuu.
Sinä ja sinun paskaksi toteaminen. Tossa puhuttiin ihan eri asiasta ja sä tulit latteuksunesi sössöttämään.
-eriNo niinpä. Akkalauma jauhaa miten äiti saa isän paskaksi ja virheeksi ja noloksi todeta erossa, isälle toivotaan kaikkea pahaa ja karma jne. Mutta samaan hengenvetoon todetaan miten miehen pitää kunnioittaa naista eronkin jälkeen.
Kyllä tää on sairas palsta.Otan sen verran kantaa, että kun on erottu ja on yhteisiä lapsia, niin olisi hyvä välillä muistella, miten alussa oltiin ihastuneita toinen toisiinsa ja oli kivaa yhdessä. Tästä voi kertoa lapsille kauniisti. Ikävä kyllä elämässä menee joskus eri tavalla kuin alussa toivottin.
En usko että nämä nyt kauheasti mitään yhdessä muistelevat. Miksi Nadja viitsisi ryhtyä sellaiseen?
Kun mies on ikäkriisin keskellä, hän on jonkinlaisessa huumassa ja tuijottaa omaa napaansa. Ei hän koe empatiaa. Tällaisen kanssa on turha mitään muistella. Ehkä sitten, kun mies taas laskeutuu maan päälle ja ymmärtää mitä tuli tehtyä. Saattaahan hänkin tästä kriisistä kypsyä.
En ajatellut, että eroavan parin pitää muistella suhteen alkuaikoja yhdessä. Tarkoitin, että kummankin olisi hyvä muistella asioita itsekseen. Jos toinen osapuoli on pettynyt ja katkera, hänen olisi hyvä muistaa niitä kivoja asioita, joita oli alussa. Suhde ei ollut virhe ja onhan hienoa, että on olemassa lapsi. On kurjaa, että tuli ero, mutta tässä kävi nyt näin. Toivon, ettei jätetty henkilö jää liian pitkäksi aikaa vellomaan vihan tunteissa.
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Nadja ei vaikuta vihaiselta, vaan ällistyneeltä, loukatulta ja surulliselta. Varmasti hänellä on tunteiden koko kirjo. Vihaa, pettymystä, ikävää, katumusta. Jossain vaiheessa toivoa ja varmuutta.
Hän varmasti saa hyvää vertaistukea ja pystyy asiaa käsittelemään. Enemmän olisin huolissani tästä toisesta, joka porhaltaa eteenpäin ja sotkee kriisiinsä muita ihmisiä.
Miten Aleksi sotkee muita asiaan?
No mietitäänpäs?🤔
Mieti vaan ihan rauhassa. Kerro kun keksit.
Vierailija kirjoitti:
mihin joku radio-ohjelma tarvii harjoittelijaa?
ei eletä mitään 60-lukua missä piti olla tekninen koulutus osatakseen käyttää elektronisia laitteita
Ei radio-ohjelma sitä harjoittelijaa tarvitsekaan, vaan opiskelija tarvitsee harjoittelijapaikan saattaakseen opinnot loppuun :D hän lienee opiskelee jotain media-alaa tms ja sen vuoksi oli työharjoittelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu.
Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii.Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata.
Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti.
Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa.Sinä nyt itse tulkitset, että ihmiset ajattelivat, että "elämäni on ollut turhaa".
Ehei. On olemassa monia elämän puolia, joista se suhde on vain yksi, vaikkakin iso osa. Vaikka se suhde kaduttaisi ja olisi suuri pettymys, elämässä on samaan aikaan tietysti paljon muutakin. Ei se muuta suhdetta itseen ja omiin tekemisiin, lapsiin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, perheeseen jne.
Ei se mies nyt sentään koko elämä ole.
Huoh. Ei ole koko elämä niin, mutta jos sanot että suhde häneen oli ajanhukkaa, tulet sanoneeksi että olisit elänyt mielummin toisin. Ihan turha on yrittää muuta väittää. Itse olet elämäsi pilannut, jos noin koet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuo Nadjan julkiuhriutuminen ja Aleksin julkinolaaminen auttaa häntä menemään elämässä eteenpäin?
Aleksi on nolannut ihan itse itsensä
Siis itse Aleksi kertonut kaikille mitä tehnyt?
Vaikko nainen taas ollu vauhissa kertomassa satuja ?
Seuraavaksi se varmaan julistaa Aleksin narsistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella
nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla
ole eettiset säännöt????
Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.
Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa.
Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.
Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.
Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.
Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.
Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D
Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan.
Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D
Olivian näköisiä naisia on hänen ikäluokassaan kymmenen tusinassa. Ei Olivia ole mitenkään poikkeuksellisen kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille muillekin on näin käynyt, joten osaavat samastua tilanteeseen. On ihan lapsellista tarjota mitään "molemmissa on varmasti yhtä paljon syytä"-selitystä, kun tilanne on pettäminen ja jättäminen, joka tulee puskista.
Ei se koskaan puskista tule. Se on vain sitä että ei pysty käsittelemään tilannetta ja sanoittaa asian muka yllätyksenä. Silkkaa katkeruutta ja huonoa itsetuntoa se on.Maailman kauneimpia ja upeavartaloisimpia naisiakin petetään koko ajan. Tuskin ne kaikki mitään pihtaavia riivinrautoja ovat.
Luonteesta kiinni.
Toiset on vietävissä, toiset ei.
Perhettä perustaessa on onni jos kumppani kuuluu jälkimmäiseen.
Joo, totta kai. Pointtini oli myös, että kyllä tämä järkytys voi ihan täysin puskistakin tulla, kun joku oli sitä mieltä, ettei oikein voi. Ja yleensä niin, ettei olla edes jättämässä sitä kaunista vaimoa, vaan käry käy. Sitten vaan miettimään että "erotako vai ei, antaako anteeksi vai kostaako", kuten nykyään systeemi menee. Kyllä tuollainen petos sekoittaa pään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu.
Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii.Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata.
Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti.
Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa.
Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.
Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tästä seurauksena naisten laihdutusbuumi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella
nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla
ole eettiset säännöt????
Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.
Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa.
Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.
Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.
Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.
Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.
Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D
Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan.
Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D
Nämä (tai tämä yksittäinen =D) jotka ohittavat kaikki argumentit sillä, että täällä ryhävalaat vaan on kateellisia Olivian ulkonäöstä.
Mitä kadehtimisen aihetta tällaisessa ihmisessä on? Ihan vaan oman ikäisensä näköinen tyttönen. Ihan nätti, ei sen ihmeempää. Itselleni ainakin ihminen on muutakin kuin vain ulkonäkö, joten näen tässä tytössä myös valtavan epävarmuuden, sen että huomaisipa edes joku minut. Varmasti hetken hivelee itsetuntoa, kun nelikymppinen räppikaveri antaa huomiota ja pääsee kenties tällaisen kanssa hienoihin ravintoloihin ja paikkoihin, aukeaa ovia joita ilman tällaista suhdetta ei aukeaisi. Pääsee piireihin.
Ei, en koe mitään kateellisuutta tällaisesta sekoilusta.No mikä saa sut sitten kommentoimaan hänestä yhtään mitään? Kateus noissa nyt vaan on yleensä taustalla. Jos sulla nyt on joku parempi syy, kerro ihmeessä. Sulle ei kuulu paskaakaan hänen asiansa.
Tää on niin ikiaikainen kuvio, sekaisin olevat setämiehet ja hukassa olevat nuoret naiset. Kun sen itse tietää, että aijai, kohta sattuu.
Kai sitä haluaisi, että aikuiset miehet yrittäisivät aikuistua ja lakata sössimästä muiden elämää.
Jotenkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Olivia ole mitenkään poikkeuksellisen kaunis.
Pitäisikö olla?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tästä seurauksena naisten laihdutusbuumi?
Todennäköisesti on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla miehellähän meni siis maanantaikin rokulipäiväksi, kun piti varmaan olla viikonloppu nuoren misun kanssa bailaamassa. Eiköhän se duunikin pian lähde...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella
nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla
ole eettiset säännöt????
Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.
Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa.
Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.
Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.
Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.
Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.
Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D
Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan.
Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D
Nämä (tai tämä yksittäinen =D) jotka ohittavat kaikki argumentit sillä, että täällä ryhävalaat vaan on kateellisia Olivian ulkonäöstä.
Mitä kadehtimisen aihetta tällaisessa ihmisessä on? Ihan vaan oman ikäisensä näköinen tyttönen. Ihan nätti, ei sen ihmeempää. Itselleni ainakin ihminen on muutakin kuin vain ulkonäkö, joten näen tässä tytössä myös valtavan epävarmuuden, sen että huomaisipa edes joku minut. Varmasti hetken hivelee itsetuntoa, kun nelikymppinen räppikaveri antaa huomiota ja pääsee kenties tällaisen kanssa hienoihin ravintoloihin ja paikkoihin, aukeaa ovia joita ilman tällaista suhdetta ei aukeaisi. Pääsee piireihin.
Ei, en koe mitään kateellisuutta tällaisesta sekoilusta.No mikä saa sut sitten kommentoimaan hänestä yhtään mitään? Kateus noissa nyt vaan on yleensä taustalla. Jos sulla nyt on joku parempi syy, kerro ihmeessä. Sulle ei kuulu paskaakaan hänen asiansa.
Tää on niin ikiaikainen kuvio, sekaisin olevat setämiehet ja hukassa olevat nuoret naiset. Kun sen itse tietää, että aijai, kohta sattuu.
Kai sitä haluaisi, että aikuiset miehet yrittäisivät aikuistua ja lakata sössimästä muiden elämää.
Jotenkin näin.
Voi kuule, kun sä et tuedä mitään kenenkään sekaisin tai hukassa olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu.
Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii.Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata.
Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti.
Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa.Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.
Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.
Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu.
Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii.Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata.
Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti.
Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa.Sinä nyt itse tulkitset, että ihmiset ajattelivat, että "elämäni on ollut turhaa".
Ehei. On olemassa monia elämän puolia, joista se suhde on vain yksi, vaikkakin iso osa. Vaikka se suhde kaduttaisi ja olisi suuri pettymys, elämässä on samaan aikaan tietysti paljon muutakin. Ei se muuta suhdetta itseen ja omiin tekemisiin, lapsiin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, perheeseen jne.
Ei se mies nyt sentään koko elämä ole.
Huoh. Ei ole koko elämä niin, mutta jos sanot että suhde häneen oli ajanhukkaa, tulet sanoneeksi että olisit elänyt mielummin toisin. Ihan turha on yrittää muuta väittää. Itse olet elämäsi pilannut, jos noin koet.
Ei se elämä ole kokonaan pilalla, vaikka siinä korissa on yksi mätä omena.
Ja tietysti oma elämä ja sen valinnat ovat omalla vastuulla. Sitten voi aina miettiä, että mistä olisi voinut tunnistaa, että toinen henkilö huijaa. En minä ainakaan haluaisi elää sellaista elämää, että koko ajan kyttäisin ja epäilisin toista.
Pitäisikö sinun mielestäsi siis yrittää jotenkin jälkikäteen väittää itselleen, että mätämuna olikin kultapala? Silläkö tavalla sinä tulet onnelliseksi? LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tästä seurauksena naisten laihdutusbuumi?
Todennäköisesti on!
Joko lopahtaa ensihädän jälkeen, kun läskit kuitenkaan laihduttamaan pysty. Joko bisneshaukka varmasti osaa hyödyntää buumin myymällä jotain humpuukkia, jota läskit pää märkänä ostavat.
Olisi tyytyväinen, tuohan tarkoittaa lapsivapaata jokatoinen viikko. Tosin epäilyttäisi luovuttaa 3-vuotiasta parikymppisen heilan hoitoon, kuten siinä tulee käymään.
Alue: Aihe vapaa
Niin makaa kuin petaa. Kannattaa ottaa jotain opiksi, vaikka nuori onkin. Omaa brändäystäänkin voi vähän petrata.