Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Säälittävä tässä on vain nainen, joka kostaa eksälleen pesemällä likapyykin julkisesti. Noloa ja erittäin lapsellista. Kokoaisi nyt itsensä ja menisi eteenpäin, kun kerran toinen ei rakasta, niin tämä parkuminenko auttaa.

Miksi ei saa omasta tilanteestaan kertoa? Hän on julkinen persoona ja hänellä on seuraajia. Välttyy ainakin sadoilta kyselyiltä, miksi te erositte...

Laura Arffman kertoi myös elämästään. Se on osa toipumisprosessia.

Ja jos ei tuolla krpäjaakolla ole mielestään mitään hävettävää, ja on "onnensa" omasta mielestään ansainnut, niin mikä tässä on ongelma? Parikymppinen heitukka ja pienen lapsen varattu iskä. Onneksi nyt tiedetään millainen lumpustelija tuo toinenkin osapuoli on. Eikös työpaikalla pitäisi kuitenkin tehdä niitä töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Vierailija kirjoitti:

Monille muillekin on näin käynyt, joten osaavat samastua tilanteeseen. On ihan lapsellista tarjota mitään "molemmissa on varmasti yhtä paljon syytä"-selitystä, kun tilanne on pettäminen ja jättäminen, joka tulee puskista.

Ei se koskaan puskista tule. Se on vain sitä että ei pysty käsittelemään tilannetta ja sanoittaa asian muka yllätyksenä. Silkkaa katkeruutta ja huonoa itsetuntoa se on. 

Maailman kauneimpia ja upeavartaloisimpia naisiakin petetään koko ajan. Tuskin ne kaikki mitään pihtaavia riivinrautoja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota syöpäasiaa vasten tuntuu todella kurjalle Aleksin käytös. Nadja on ollut tukena. Ovat olleet pitkään yhdessä, on yhteinen pieni lapsi ja koti. Toivon todella, että Nadja ei ota Aleksia takaisin, kun ihastus nuorikkoon menee ohi. Tuollainen mies pettää toistekin.

Näissä tapauksissa ihmetyttää, että eikö uusi nainen ymmärrä tätä. Jos mies petti aikaisempaa vakituista kumppaniaan, niin sama mies voi myöhemmin pettää häntäkin. Itse suhtautuisin varauksella tällaiseen tyyppiin. On rehdimpää, jos ensin erotaan ja sitten vasta aloitetaan uusi suhde.

Mutta miksi erota, jos ei ole sitä syytä? Nuokin oli vuosia yhdessä, niin tottakai erolle sitten on jokin suurempikin syy kuin lasvettiin erilleen. Jos se on uusi ihastus, mitä sitten? Se kerran pettää aina pettää-paska on naisten keksimä defenssi, ei totta. 

Normaalilla ihmisellä on todella korkea kynnys pettää. Sellaiselle, jolta se onnistuu, se onnistuu sitten joka kerta aina vain helpommin. Eihän se pettäminen sinällään ole vaikeaa. Seksiä on tarjolla vähän joka puolella.

Tämä. Vain persoonallisuushäiriöinen on kykenevä pettämään toisen luottamuksen noin rajattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Nadjalle suurin yllätys on vaan se, miten tollon miehen on ottanut. Miettii, että oliko se aina näin tyhmä vai onko ajan kanssa jotenni tyhmentyny. Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle". Lapsi parka ei ansaitse tollasta tyyppiä isäkseen. Ei sillä että tää häpeä kuuluis Nadjalle tai kenellekään samassa tilanteessa olevalle, mutta jotenki väkisinki kyseenalaistaisin ihan kaiken tän jälkeen ja tuntus pahalta omat valinnat sinne vuosikymmenien taakse. 

 

Joku lohtu on että tollaset ihmiset tekee itsensä aina onnettomiksi jollain tavalla ja sössii hyvät jutut, nolo ja tyhjä ihminen tää äijä. Nadja ja lapsi voivat jatkaa omaa elämää hyvällä omallatunnolla.

No huh huh. Kelle tulee mieleen tollanen ajatus? Eiköhän se nyt ole kuitenkin niin, että vaikka liitto päättyisi eroon, niitä yhteisiä vuosia luulisi arvostavan. Ja he ovat saaneet lapsen eikä mitään Nadja on antanut lapsen -paskaa. 

 

No tämä niin isosti! Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka katkeroituvat ja alkavat suoltaa sontaa omasta suhteestaan eron jälkeen. Mutta että jonkun muun suhteesta 🙄 Se on jo aivan käsittämätöntä. 

He olivat yhdessä, eivät ole enää, jälkimmäinen ensin mainittua huonoksi muuta. Eikä erossa ihminen muutu paskaksi vaikka kuinka olisi hänessä suurempi vika. Joku raja sentään näihin juttuihin. 

Kyllä siinä erossa saattaa tutkiskella suhdetta ja kaikkea mitä siinä on tapahtunut hiukan etäisyyden päästä ja ihan rauhassa. Voi tunnistaa joitain kuvioita, jotka ovat ohimennen vaivanneet, mutta joihin ei ole halunnut tai pystynyt juuri silloin tarttumaan. Ja huomaa, että totta tosiaan, toinen on vain lokkeillut ja osallistunut lähinnä puheen tasolla. Samoin voi tajuta outoja juttuja, joiden myöhemmin ymmärtää liittyneen pettämiseen.

Että voipi tippua suomukset silmiltä ja todellakin toinen paljastuu aika paskaksi, pitkältä ajalta.

Silloinkaan ei todellakaan totea että paskat kun olin ja elin ja tein lapsia hänen kanssaan, että nyt kyllä hävettää. Haloo! Toivottavsti ette ole tosissanne, on meinaan sen verran outoa ja mustaa ajattelua että kannattaa olla yksin ettei sitten pääse sanomaan että muut pilasi elämän. Siinä menee samalla lapset meinaan hyvin äkkiä samaan laariin. 

Kannattaa hankkia apua jo ennen kuolinvuoteen katkeraa tilitystä. 

Ethän sinä sitä päätä, mitä joku toinen ajattelee.

Ei tietenkään hävetä, kun itsellä ei ole mitään syytä hävetä. Toisen puolesta ei hävetä. Eikä ajattele, että toinen pilasi elämän, koska omasta elämästä ja sen onnesta on itsellä vastuu. Eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa, paitsi tietysti se, että tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, kun hekin ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi.

Kuolinvuoteella muistellaan hyviä hetkiä, toivottavasti myös hyvien ihmisten kanssa.

En päätäkään, neuvoa toki saan. 

Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle".

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Ja tuo on ihan silkkaa lässytystä että ei tietenkään sitä ja ei tietenkään tätä kun mähän olen täydellinen ja mies paska. 

Tuollaisella ajattelulla väistämättä katkeroituu ja lapselle tulee olo että hän on osasyy siihen että äiti on vihainen. Nää on karuja faktoja, lapsenne siellä terapiassa on ettekä te. 

 

 

Höpö höpö. Ilmaiset neuvosi ovat täsmälleen hintansa arvoisia.

No ei ole pakko ottaa neuvoja vastaan. Se nyt yllätä ketään. Senkus katkeroidut ja valitat sitten just niin paljon kun sielu sietää. 

Ei se tarkoita automaattisesti katkeroitumista, että toteaa jonkun paskaksi ja jatkaa matkaansa. Asiat on hyvä selvittää rehellisesti eikä uskotella itselleen jotain kultareunoja asioihin, joissa ei niitä ole. Kun on epärehellisen ihmisen kanssa, niin saattaa elää pitkiäkin aikoja jonkinlaisessa kognitiivisessa dissonanssissa. Todellisuus ja narratiivi eivät kohtaa. Se on erittäin häiritsevää ja sairastuttavaa.

On parempi kohdata tosiasiat kuin väittää itselleen jotain, mitä ei ole. Elämä jatkuu.

Sinä ja sinun paskaksi toteaminen. Tossa puhuttiin ihan eri asiasta ja sä tulit latteuksunesi sössöttämään. 

-eri

No niinpä. Akkalauma jauhaa miten äiti saa isän paskaksi ja virheeksi ja noloksi todeta erossa, isälle toivotaan kaikkea pahaa ja karma jne. Mutta samaan hengenvetoon todetaan miten miehen pitää kunnioittaa naista eronkin jälkeen. 

Kyllä tää on sairas palsta. 

Otan sen verran kantaa, että kun on erottu ja on yhteisiä lapsia, niin olisi hyvä välillä muistella, miten alussa oltiin ihastuneita toinen toisiinsa ja oli kivaa yhdessä. Tästä voi kertoa lapsille kauniisti. Ikävä kyllä elämässä menee joskus eri tavalla kuin alussa toivottin.

En usko että nämä nyt kauheasti mitään yhdessä muistelevat. Miksi Nadja viitsisi ryhtyä sellaiseen?

Kun mies on ikäkriisin keskellä, hän on jonkinlaisessa huumassa ja tuijottaa omaa napaansa. Ei hän koe empatiaa. Tällaisen kanssa on turha mitään muistella. Ehkä sitten, kun mies taas laskeutuu maan päälle ja ymmärtää mitä tuli tehtyä. Saattaahan hänkin tästä kriisistä kypsyä.

En ajatellut, että eroavan parin pitää muistella suhteen alkuaikoja yhdessä. Tarkoitin, että kummankin olisi hyvä muistella asioita itsekseen. Jos toinen osapuoli on pettynyt ja katkera, hänen olisi hyvä muistaa niitä kivoja asioita, joita oli alussa. Suhde ei ollut virhe ja onhan hienoa, että on olemassa lapsi. On kurjaa, että tuli ero, mutta tässä kävi nyt näin. Toivon, ettei jätetty henkilö jää liian pitkäksi aikaa vellomaan vihan tunteissa. 

Jos julkisesti hylkää perheensä, niin ihan oikein että jätetty osapuoli julkisesti kertoo siitä.

Eipä tarvitse juoruilijoiden arvailla mitä tapahtui ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

No ei ole outo kombo. Sua tuo häiritsee, mutta miksi se häiritsi työyhteisöä? Vasta, jos kyseessä on valta-asema ja sen väärinkäyttö, hommasta rulee firman asia. Me missään jenkeissä olla. 

Nuo ovat kaiketi kuherrelleet radiogaalassa kun ovat olleet ns. töissä ja edustamassa firmaa, se ei muuten ole ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille muillekin on näin käynyt, joten osaavat samastua tilanteeseen. On ihan lapsellista tarjota mitään "molemmissa on varmasti yhtä paljon syytä"-selitystä, kun tilanne on pettäminen ja jättäminen, joka tulee puskista.

Ei se koskaan puskista tule. Se on vain sitä että ei pysty käsittelemään tilannetta ja sanoittaa asian muka yllätyksenä. Silkkaa katkeruutta ja huonoa itsetuntoa se on. 

Maailman kauneimpia ja upeavartaloisimpia naisiakin petetään koko ajan. Tuskin ne kaikki mitään pihtaavia riivinrautoja ovat.

Luonteesta kiinni.

Toiset on vietävissä, toiset ei.

Perhettä perustaessa on onni jos kumppani kuuluu jälkimmäiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Palstalaiset ovat vihaisia ja kiihtyneitä, koska moni täällä on kokenut samoja asioita omassa elämässä. Tai nähnyt sen tapahtuvan omalle vanhemmalle, ystävälle tai sukulaiselle. Pettäminen herättää suuria tunteita. Suuttumusta ja surua. Siitä pitäisi silti päästä yli ajan kanssa. Muuten voi pilata oman elämänsä liiallisella katkeruudella.

Tästä keskustellaan, koska Nadja on tehnyt rohkeasti ja kertonut kuten asia on ja halunnut vertaistukea. On edelleenkin tosi tavallista, että petetyt ja jätetyt syyttä suotta nuolevat yksin haavansa ja kantavat miehen satuttavien tekojen häpeän. Joitakin ihmisiä kiihdyttää, kun nainen ei suostukaan näin tekemään.

Tässä ajassa salaisuudet tulevat julki. On ihmisiä, jotka elävät kaikenlaisia elämänsä asioita julkisesti. Otetaan vaikka joku Ellen Jokikunnas puolisoineen. Hänen tarinassaan, etten sanoisi brändissään, on keskeinen tuo lapsettomuuden teema, jonka jatko-osa on nyt elämä adoptiolapsen kanssa. Ennen ihmiset surivat näitä salassa ja itsekseen. Nyt näitä avataan kaikille, ja siinä toivottavasti ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan kasvaa.

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävä tässä on vain nainen, joka kostaa eksälleen pesemällä likapyykin julkisesti. Noloa ja erittäin lapsellista. Kokoaisi nyt itsensä ja menisi eteenpäin, kun kerran toinen ei rakasta, niin tämä parkuminenko auttaa.

Miksi ei saa omasta tilanteestaan kertoa? Hän on julkinen persoona ja hänellä on seuraajia. Välttyy ainakin sadoilta kyselyiltä, miksi te erositte...

Laura Arffman kertoi myös elämästään. Se on osa toipumisprosessia.

Ja jos ei tuolla krpäjaakolla ole mielestään mitään hävettävää, ja on "onnensa" omasta mielestään ansainnut, niin mikä tässä on ongelma? Parikymppinen heitukka ja pienen lapsen varattu iskä. Onneksi nyt tiedetään millainen lumpustelija tuo toinenkin osapuoli on. Eikös työpaikalla pitäisi kuitenkin tehdä niitä töitä?

Sadoilta kyselyiltä 😂 Ei hitto sentään. Kukaan oikeasti julkkiskaan lähde ruotimaan eronsa syitä. Kertoo aika paljon sinusta, että olet heti tuomitsemassa toisen osapuolen ja haukut ja rähiset. Jos Nadja halusi ettei tule kysymyksiä, tätäkö hän sitten sen sijaan halusi? Ilmeisesti. Tee vaan itsestäsi pelle, mikäs siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Palstalaiset ovat vihaisia ja kiihtyneitä, koska moni täällä on kokenut samoja asioita omassa elämässä. Tai nähnyt sen tapahtuvan omalle vanhemmalle, ystävälle tai sukulaiselle. Pettäminen herättää suuria tunteita. Suuttumusta ja surua. Siitä pitäisi silti päästä yli ajan kanssa. Muuten voi pilata oman elämänsä liiallisella katkeruudella.

Tästä keskustellaan, koska Nadja on tehnyt rohkeasti ja kertonut kuten asia on ja halunnut vertaistukea. On edelleenkin tosi tavallista, että petetyt ja jätetyt syyttä suotta nuolevat yksin haavansa ja kantavat miehen satuttavien tekojen häpeän. Joitakin ihmisiä kiihdyttää, kun nainen ei suostukaan näin tekemään.

Tässä ajassa salaisuudet tulevat julki. On ihmisiä, jotka elävät kaikenlaisia elämänsä asioita julkisesti. Otetaan vaikka joku Ellen Jokikunnas puolisoineen. Hänen tarinassaan, etten sanoisi brändissään, on keskeinen tuo lapsettomuuden teema, jonka jatko-osa on nyt elämä adoptiolapsen kanssa. Ennen ihmiset surivat näitä salassa ja itsekseen. Nyt näitä avataan kaikille, ja siinä toivottavasti ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan kasvaa.

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Ei se, että ei jaa somessa asioitaan tarkoita sitä että nuolee haavansa yksin tai piilottelee jotakin. Mietipäs vähän. Toki jos some ja kaltaisesi ouolustajat on koko elämä ja muita ihmisiä ei ole, näin varmaan pakko toimia. Mutta se on vain surullista, ei lainkaan hyvä asia. Ja jos se, että maalitat Aleksia, on sun mielestä Nadjan toipumiselle hyväksi, miettisin toisenkin kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Ei. Olen ite eronnut sinkku ja hoikkakin. En ole kateellinen tytölle joka lähti varatun miehen kaa sekoilemaan ja kuvittelee ehkä että hän on nyt voittanut tässä😁 hän voitti vain ja ainoastaan keski-ikäisen epäluotettavan miehen, nadja kyllä löytää seuraa, tuo mies tulee jäämään yksin sitä ku tyttö kyllästyykin äitipuolen rooliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Palstalaiset ovat vihaisia ja kiihtyneitä, koska moni täällä on kokenut samoja asioita omassa elämässä. Tai nähnyt sen tapahtuvan omalle vanhemmalle, ystävälle tai sukulaiselle. Pettäminen herättää suuria tunteita. Suuttumusta ja surua. Siitä pitäisi silti päästä yli ajan kanssa. Muuten voi pilata oman elämänsä liiallisella katkeruudella.

Tästä keskustellaan, koska Nadja on tehnyt rohkeasti ja kertonut kuten asia on ja halunnut vertaistukea. On edelleenkin tosi tavallista, että petetyt ja jätetyt syyttä suotta nuolevat yksin haavansa ja kantavat miehen satuttavien tekojen häpeän. Joitakin ihmisiä kiihdyttää, kun nainen ei suostukaan näin tekemään.

Tässä ajassa salaisuudet tulevat julki. On ihmisiä, jotka elävät kaikenlaisia elämänsä asioita julkisesti. Otetaan vaikka joku Ellen Jokikunnas puolisoineen. Hänen tarinassaan, etten sanoisi brändissään, on keskeinen tuo lapsettomuuden teema, jonka jatko-osa on nyt elämä adoptiolapsen kanssa. Ennen ihmiset surivat näitä salassa ja itsekseen. Nyt näitä avataan kaikille, ja siinä toivottavasti ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan kasvaa.

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Ei se, että ei jaa somessa asioitaan tarkoita sitä että nuolee haavansa yksin tai piilottelee jotakin. Mietipäs vähän. Toki jos some ja kaltaisesi ouolustajat on koko elämä ja muita ihmisiä ei ole, näin varmaan pakko toimia. Mutta se on vain surullista, ei lainkaan hyvä asia. Ja jos se, että maalitat Aleksia, on sun mielestä Nadjan toipumiselle hyväksi, miettisin toisenkin kerran. 

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Ja sitten, jos hän näin tekee, pillastut, kun selviää että Nadja ei ollut hänelle sopiva kumppani. Ikäkriisi tai ei, mitä väliä? Ihan kaiken ikäisenä pitää tehdä kuten itselle on parhaaksi. Kannattaa katkerien mammojenkin miettiä omaa elämäänsä, myös esivaihdevuosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Noh keski-ikäinen nainen jo tietää, että vuodet vievät ulkonäön. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta vaihdevuodet tuovat jokaiselle rupsahduksen.

Joten jos mies on sitä tyyppiä, että päivittää uudemman mallin, niin hän tekee sen uudestaankin, ja uudestaan, ja uudestaan.

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Nadjalle suurin yllätys on vaan se, miten tollon miehen on ottanut. Miettii, että oliko se aina näin tyhmä vai onko ajan kanssa jotenni tyhmentyny. Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle". Lapsi parka ei ansaitse tollasta tyyppiä isäkseen. Ei sillä että tää häpeä kuuluis Nadjalle tai kenellekään samassa tilanteessa olevalle, mutta jotenki väkisinki kyseenalaistaisin ihan kaiken tän jälkeen ja tuntus pahalta omat valinnat sinne vuosikymmenien taakse. 

 

Joku lohtu on että tollaset ihmiset tekee itsensä aina onnettomiksi jollain tavalla ja sössii hyvät jutut, nolo ja tyhjä ihminen tää äijä. Nadja ja lapsi voivat jatkaa omaa elämää hyvällä omallatunnolla.

No huh huh. Kelle tulee mieleen tollanen ajatus? Eiköhän se nyt ole kuitenkin niin, että vaikka liitto päättyisi eroon, niitä yhteisiä vuosia luulisi arvostavan. Ja he ovat saaneet lapsen eikä mitään Nadja on antanut lapsen -paskaa. 

 

No tämä niin isosti! Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka katkeroituvat ja alkavat suoltaa sontaa omasta suhteestaan eron jälkeen. Mutta että jonkun muun suhteesta 🙄 Se on jo aivan käsittämätöntä. 

He olivat yhdessä, eivät ole enää, jälkimmäinen ensin mainittua huonoksi muuta. Eikä erossa ihminen muutu paskaksi vaikka kuinka olisi hänessä suurempi vika. Joku raja sentään näihin juttuihin. 

Kyllä siinä erossa saattaa tutkiskella suhdetta ja kaikkea mitä siinä on tapahtunut hiukan etäisyyden päästä ja ihan rauhassa. Voi tunnistaa joitain kuvioita, jotka ovat ohimennen vaivanneet, mutta joihin ei ole halunnut tai pystynyt juuri silloin tarttumaan. Ja huomaa, että totta tosiaan, toinen on vain lokkeillut ja osallistunut lähinnä puheen tasolla. Samoin voi tajuta outoja juttuja, joiden myöhemmin ymmärtää liittyneen pettämiseen.

Että voipi tippua suomukset silmiltä ja todellakin toinen paljastuu aika paskaksi, pitkältä ajalta.

Silloinkaan ei todellakaan totea että paskat kun olin ja elin ja tein lapsia hänen kanssaan, että nyt kyllä hävettää. Haloo! Toivottavsti ette ole tosissanne, on meinaan sen verran outoa ja mustaa ajattelua että kannattaa olla yksin ettei sitten pääse sanomaan että muut pilasi elämän. Siinä menee samalla lapset meinaan hyvin äkkiä samaan laariin. 

Kannattaa hankkia apua jo ennen kuolinvuoteen katkeraa tilitystä. 

Ethän sinä sitä päätä, mitä joku toinen ajattelee.

Ei tietenkään hävetä, kun itsellä ei ole mitään syytä hävetä. Toisen puolesta ei hävetä. Eikä ajattele, että toinen pilasi elämän, koska omasta elämästä ja sen onnesta on itsellä vastuu. Eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa, paitsi tietysti se, että tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, kun hekin ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi.

Kuolinvuoteella muistellaan hyviä hetkiä, toivottavasti myös hyvien ihmisten kanssa.

En päätäkään, neuvoa toki saan. 

Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle".

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Ja tuo on ihan silkkaa lässytystä että ei tietenkään sitä ja ei tietenkään tätä kun mähän olen täydellinen ja mies paska. 

Tuollaisella ajattelulla väistämättä katkeroituu ja lapselle tulee olo että hän on osasyy siihen että äiti on vihainen. Nää on karuja faktoja, lapsenne siellä terapiassa on ettekä te. 

 

 

Höpö höpö. Ilmaiset neuvosi ovat täsmälleen hintansa arvoisia.

No ei ole pakko ottaa neuvoja vastaan. Se nyt yllätä ketään. Senkus katkeroidut ja valitat sitten just niin paljon kun sielu sietää. 

Ei se tarkoita automaattisesti katkeroitumista, että toteaa jonkun paskaksi ja jatkaa matkaansa. Asiat on hyvä selvittää rehellisesti eikä uskotella itselleen jotain kultareunoja asioihin, joissa ei niitä ole. Kun on epärehellisen ihmisen kanssa, niin saattaa elää pitkiäkin aikoja jonkinlaisessa kognitiivisessa dissonanssissa. Todellisuus ja narratiivi eivät kohtaa. Se on erittäin häiritsevää ja sairastuttavaa.

On parempi kohdata tosiasiat kuin väittää itselleen jotain, mitä ei ole. Elämä jatkuu.

Sinä ja sinun paskaksi toteaminen. Tossa puhuttiin ihan eri asiasta ja sä tulit latteuksunesi sössöttämään. 

-eri

No niinpä. Akkalauma jauhaa miten äiti saa isän paskaksi ja virheeksi ja noloksi todeta erossa, isälle toivotaan kaikkea pahaa ja karma jne. Mutta samaan hengenvetoon todetaan miten miehen pitää kunnioittaa naista eronkin jälkeen. 

Kyllä tää on sairas palsta. 

Otan sen verran kantaa, että kun on erottu ja on yhteisiä lapsia, niin olisi hyvä välillä muistella, miten alussa oltiin ihastuneita toinen toisiinsa ja oli kivaa yhdessä. Tästä voi kertoa lapsille kauniisti. Ikävä kyllä elämässä menee joskus eri tavalla kuin alussa toivottin.

En usko että nämä nyt kauheasti mitään yhdessä muistelevat. Miksi Nadja viitsisi ryhtyä sellaiseen?

Kun mies on ikäkriisin keskellä, hän on jonkinlaisessa huumassa ja tuijottaa omaa napaansa. Ei hän koe empatiaa. Tällaisen kanssa on turha mitään muistella. Ehkä sitten, kun mies taas laskeutuu maan päälle ja ymmärtää mitä tuli tehtyä. Saattaahan hänkin tästä kriisistä kypsyä.

En ajatellut, että eroavan parin pitää muistella suhteen alkuaikoja yhdessä. Tarkoitin, että kummankin olisi hyvä muistella asioita itsekseen. Jos toinen osapuoli on pettynyt ja katkera, hänen olisi hyvä muistaa niitä kivoja asioita, joita oli alussa. Suhde ei ollut virhe ja onhan hienoa, että on olemassa lapsi. On kurjaa, että tuli ero, mutta tässä kävi nyt näin. Toivon, ettei jätetty henkilö jää liian pitkäksi aikaa vellomaan vihan tunteissa. 

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Nadja ei vaikuta vihaiselta, vaan ällistyneeltä, loukatulta ja surulliselta. Varmasti hänellä on tunteiden koko kirjo. Vihaa, pettymystä, ikävää, katumusta. Jossain vaiheessa toivoa ja varmuutta.

Hän varmasti saa hyvää vertaistukea ja pystyy asiaa käsittelemään. Enemmän olisin huolissani tästä toisesta, joka porhaltaa eteenpäin ja sotkee kriisiinsä muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Ei, mäkin olen ollut nuori ja kaunis, se on tehty jo. Tytärkin on Oliviaa vanhempi, hänkin jo löytänyt oman, hyvän kumppanin. Sellaista toivoisin Oliviallekin, nyt ei oikein hyvältä näytä.

En halua sellaista puolisoa, joka jättää minut kun vanhenen, sairastun tai rupsahdan. Menkööt! Aito kumppanuus ei perustu pinnallisille asioille.


Miksi sitten avlla määyt miten Aleksi on tyhmä? Menkööt, eikö niin? Ja jos sun mies sut jättää, tuskin liittyy sun rupsahdukseen vaan sun asenteeseen ja nillitykseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljostako vetoa että täälläkin nuo vouhottavat akat on katkeroituneita, elämäänsä kyllästyneitä ja ylipainoisia, joita v1tuttaa kun nuori ja kaunis Olivia vei vaimon paikan.

Palstalaiset ovat vihaisia ja kiihtyneitä, koska moni täällä on kokenut samoja asioita omassa elämässä. Tai nähnyt sen tapahtuvan omalle vanhemmalle, ystävälle tai sukulaiselle. Pettäminen herättää suuria tunteita. Suuttumusta ja surua. Siitä pitäisi silti päästä yli ajan kanssa. Muuten voi pilata oman elämänsä liiallisella katkeruudella.

Tästä keskustellaan, koska Nadja on tehnyt rohkeasti ja kertonut kuten asia on ja halunnut vertaistukea. On edelleenkin tosi tavallista, että petetyt ja jätetyt syyttä suotta nuolevat yksin haavansa ja kantavat miehen satuttavien tekojen häpeän. Joitakin ihmisiä kiihdyttää, kun nainen ei suostukaan näin tekemään.

Tässä ajassa salaisuudet tulevat julki. On ihmisiä, jotka elävät kaikenlaisia elämänsä asioita julkisesti. Otetaan vaikka joku Ellen Jokikunnas puolisoineen. Hänen tarinassaan, etten sanoisi brändissään, on keskeinen tuo lapsettomuuden teema, jonka jatko-osa on nyt elämä adoptiolapsen kanssa. Ennen ihmiset surivat näitä salassa ja itsekseen. Nyt näitä avataan kaikille, ja siinä toivottavasti ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan kasvaa.

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Ei se, että ei jaa somessa asioitaan tarkoita sitä että nuolee haavansa yksin tai piilottelee jotakin. Mietipäs vähän. Toki jos some ja kaltaisesi ouolustajat on koko elämä ja muita ihmisiä ei ole, näin varmaan pakko toimia. Mutta se on vain surullista, ei lainkaan hyvä asia. Ja jos se, että maalitat Aleksia, on sun mielestä Nadjan toipumiselle hyväksi, miettisin toisenkin kerran. 

Ehkä tämä Aleksi voi sitten joskus avautua ikäkriisistään?

Ja sitten, jos hän näin tekee, pillastut, kun selviää että Nadja ei ollut hänelle sopiva kumppani. Ikäkriisi tai ei, mitä väliä? Ihan kaiken ikäisenä pitää tehdä kuten itselle on parhaaksi. Kannattaa katkerien mammojenkin miettiä omaa elämäänsä, myös esivaihdevuosissaan. 

Miksi minä siitä pillastuisin? Senhän varmasti palvelisi muitakin samojen ongelmien kanssa painivia. Mutta onko hän niin rohkea?

Ihan kaiken ikäisenä voi myös tehdä asiat niin, että ei suotta kiusaa muita ihmisiä. Ei oma onni edellytä sitä, että rusikoi toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Nadjalle suurin yllätys on vaan se, miten tollon miehen on ottanut. Miettii, että oliko se aina näin tyhmä vai onko ajan kanssa jotenni tyhmentyny. Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle". Lapsi parka ei ansaitse tollasta tyyppiä isäkseen. Ei sillä että tää häpeä kuuluis Nadjalle tai kenellekään samassa tilanteessa olevalle, mutta jotenki väkisinki kyseenalaistaisin ihan kaiken tän jälkeen ja tuntus pahalta omat valinnat sinne vuosikymmenien taakse. 

 

Joku lohtu on että tollaset ihmiset tekee itsensä aina onnettomiksi jollain tavalla ja sössii hyvät jutut, nolo ja tyhjä ihminen tää äijä. Nadja ja lapsi voivat jatkaa omaa elämää hyvällä omallatunnolla.

No huh huh. Kelle tulee mieleen tollanen ajatus? Eiköhän se nyt ole kuitenkin niin, että vaikka liitto päättyisi eroon, niitä yhteisiä vuosia luulisi arvostavan. Ja he ovat saaneet lapsen eikä mitään Nadja on antanut lapsen -paskaa. 

 

No tämä niin isosti! Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka katkeroituvat ja alkavat suoltaa sontaa omasta suhteestaan eron jälkeen. Mutta että jonkun muun suhteesta 🙄 Se on jo aivan käsittämätöntä. 

He olivat yhdessä, eivät ole enää, jälkimmäinen ensin mainittua huonoksi muuta. Eikä erossa ihminen muutu paskaksi vaikka kuinka olisi hänessä suurempi vika. Joku raja sentään näihin juttuihin. 

Kyllä siinä erossa saattaa tutkiskella suhdetta ja kaikkea mitä siinä on tapahtunut hiukan etäisyyden päästä ja ihan rauhassa. Voi tunnistaa joitain kuvioita, jotka ovat ohimennen vaivanneet, mutta joihin ei ole halunnut tai pystynyt juuri silloin tarttumaan. Ja huomaa, että totta tosiaan, toinen on vain lokkeillut ja osallistunut lähinnä puheen tasolla. Samoin voi tajuta outoja juttuja, joiden myöhemmin ymmärtää liittyneen pettämiseen.

Että voipi tippua suomukset silmiltä ja todellakin toinen paljastuu aika paskaksi, pitkältä ajalta.

Silloinkaan ei todellakaan totea että paskat kun olin ja elin ja tein lapsia hänen kanssaan, että nyt kyllä hävettää. Haloo! Toivottavsti ette ole tosissanne, on meinaan sen verran outoa ja mustaa ajattelua että kannattaa olla yksin ettei sitten pääse sanomaan että muut pilasi elämän. Siinä menee samalla lapset meinaan hyvin äkkiä samaan laariin. 

Kannattaa hankkia apua jo ennen kuolinvuoteen katkeraa tilitystä. 

Ethän sinä sitä päätä, mitä joku toinen ajattelee.

Ei tietenkään hävetä, kun itsellä ei ole mitään syytä hävetä. Toisen puolesta ei hävetä. Eikä ajattele, että toinen pilasi elämän, koska omasta elämästä ja sen onnesta on itsellä vastuu. Eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa, paitsi tietysti se, että tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, kun hekin ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi.

Kuolinvuoteella muistellaan hyviä hetkiä, toivottavasti myös hyvien ihmisten kanssa.

En päätäkään, neuvoa toki saan. 

Mulla ainaki hävettäis ihan hulluna, jos olisin tuhlannut pari vuosikymmentä aikaa ja synnyttäny lapsenki tollaselle "miehelle".

Tästä lähdettiin liikkeelle. 

Ja tuo on ihan silkkaa lässytystä että ei tietenkään sitä ja ei tietenkään tätä kun mähän olen täydellinen ja mies paska. 

Tuollaisella ajattelulla väistämättä katkeroituu ja lapselle tulee olo että hän on osasyy siihen että äiti on vihainen. Nää on karuja faktoja, lapsenne siellä terapiassa on ettekä te. 

 

 

Höpö höpö. Ilmaiset neuvosi ovat täsmälleen hintansa arvoisia.

No ei ole pakko ottaa neuvoja vastaan. Se nyt yllätä ketään. Senkus katkeroidut ja valitat sitten just niin paljon kun sielu sietää. 

Ei se tarkoita automaattisesti katkeroitumista, että toteaa jonkun paskaksi ja jatkaa matkaansa. Asiat on hyvä selvittää rehellisesti eikä uskotella itselleen jotain kultareunoja asioihin, joissa ei niitä ole. Kun on epärehellisen ihmisen kanssa, niin saattaa elää pitkiäkin aikoja jonkinlaisessa kognitiivisessa dissonanssissa. Todellisuus ja narratiivi eivät kohtaa. Se on erittäin häiritsevää ja sairastuttavaa.

On parempi kohdata tosiasiat kuin väittää itselleen jotain, mitä ei ole. Elämä jatkuu.

Sinä ja sinun paskaksi toteaminen. Tossa puhuttiin ihan eri asiasta ja sä tulit latteuksunesi sössöttämään. 

-eri

No niinpä. Akkalauma jauhaa miten äiti saa isän paskaksi ja virheeksi ja noloksi todeta erossa, isälle toivotaan kaikkea pahaa ja karma jne. Mutta samaan hengenvetoon todetaan miten miehen pitää kunnioittaa naista eronkin jälkeen. 

Kyllä tää on sairas palsta. 

Otan sen verran kantaa, että kun on erottu ja on yhteisiä lapsia, niin olisi hyvä välillä muistella, miten alussa oltiin ihastuneita toinen toisiinsa ja oli kivaa yhdessä. Tästä voi kertoa lapsille kauniisti. Ikävä kyllä elämässä menee joskus eri tavalla kuin alussa toivottin.

En usko että nämä nyt kauheasti mitään yhdessä muistelevat. Miksi Nadja viitsisi ryhtyä sellaiseen?

Kun mies on ikäkriisin keskellä, hän on jonkinlaisessa huumassa ja tuijottaa omaa napaansa. Ei hän koe empatiaa. Tällaisen kanssa on turha mitään muistella. Ehkä sitten, kun mies taas laskeutuu maan päälle ja ymmärtää mitä tuli tehtyä. Saattaahan hänkin tästä kriisistä kypsyä.

En ajatellut, että eroavan parin pitää muistella suhteen alkuaikoja yhdessä. Tarkoitin, että kummankin olisi hyvä muistella asioita itsekseen. Jos toinen osapuoli on pettynyt ja katkera, hänen olisi hyvä muistaa niitä kivoja asioita, joita oli alussa. Suhde ei ollut virhe ja onhan hienoa, että on olemassa lapsi. On kurjaa, että tuli ero, mutta tässä kävi nyt näin. Toivon, ettei jätetty henkilö jää liian pitkäksi aikaa vellomaan vihan tunteissa. 

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Nadja ei vaikuta vihaiselta, vaan ällistyneeltä, loukatulta ja surulliselta. Varmasti hänellä on tunteiden koko kirjo. Vihaa, pettymystä, ikävää, katumusta. Jossain vaiheessa toivoa ja varmuutta.

Hän varmasti saa hyvää vertaistukea ja pystyy asiaa käsittelemään. Enemmän olisin huolissani tästä toisesta, joka porhaltaa eteenpäin ja sotkee kriisiinsä muita ihmisiä.

Miten Aleksi sotkee muita asiaan?