Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Vierailija kirjoitti:

Etkö tunne historiaa ollenkaan. Ihan suomen laissa olo 1960-luvulla vielä, että lapset hoitavat vanhempansa. (Tai maksavat täyden hinnan jonnekin, joka hoitaa)

 

Ei olisi mikään ihme, että tuo laki tulisi jälleen. 

Eiks etelämmässä ole jotain tuontapaisia lakeja? Saksassa? Välimeren maissa?

 

Etelä-Euroopassa on vähän eri systeemi.

Täällä kyllä monet vanhukset asuvat kotitalossaan jossa asuu myös pojan tai tyttären perhe huolehtimassa heistä.

Täytyy tosin muistaa ettei nuorella perheellä ole mennyt satojatuhansia euroja kodin hankintaan kuten Suomessa vaan ovat saaneet kodin ilmaiseksi. Helppo silloin on pärjätä yhden palkalla arjesta ja toisen hoitaa dementikkomummoa kuten naapurissamme. Ja elää ostovoimaltaan paljon parempaa elämää kuin me jotka molemmat teemme 45v töitä saadaksemme itsemme velattomiksi eläkeikään mennessä...

Voi noin tehdä Suomessakin. Eli lapsen perhe voi muuttaa vanhemman taloon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tuo useampi sukupolvi samassa asunnossa. Joissain kehitysmaissa ehkä.

Ja suurin ongelma kait se, että usein vanhukset tarvitsevat apua eri asioissa, eivätkä voi olla yksinään esim. työpäivän ajan. Minulle on muuten epäselvää, että saako vanhus, joka asuisi omien lasten luona minkäänlaista kotipalvelua, vaan oletetaan, että kyllä hänet siellä hoidetaan, vaikka muu porukka olisi 8-10 tuntia poissa kotoa päivällä?

Kun oman äitini kohdalla tuli tunne, että meitä lapsia pidettiin hänen hoitajina, vaikka äiti asui yksinään ja perusteluna se, että kävimme hänen luonaan säännöllisesti. No oli pakko käydä, kun kotipalvelun saaminen oli niin tiukassa, joutui ihan kunnolla kinaamaan siitä, että me emme ole kukaan omaishoitajana ja me käymme töissä itsekin, emme pysty hoitamaan äitiä kuin vain siten, että käymme esim. viikonloppuisin. No nyt on äiti kuollut, eikä enää tarvitse tapella sote-palveluiden kanssa joka asiasta - luojan kiitos.

Niin ja taas kerran, kun siellä muualla Euroopassa on yleisesti käytössä perheverotus, niin siinä tapauksessa että avioparista toinen hoitaa mummua ja toinen käy töissä, niin sen töissä käyvän tuloista lasketaan, montako niillä elää ja verotus määritellään sen mukaan. Lisäksi ainakin Ranskassa saa vielä useiden tuhansien verovähennykset, jos omassa kodissa asuu vanhus. Suomessa vain kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi ja omasta selkänahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö tunne historiaa ollenkaan. Ihan suomen laissa olo 1960-luvulla vielä, että lapset hoitavat vanhempansa. (Tai maksavat täyden hinnan jonnekin, joka hoitaa)

 

Ei olisi mikään ihme, että tuo laki tulisi jälleen. 

Eiks etelämmässä ole jotain tuontapaisia lakeja? Saksassa? Välimeren maissa?

 

Etelä-Euroopassa on vähän eri systeemi.

Täällä kyllä monet vanhukset asuvat kotitalossaan jossa asuu myös pojan tai tyttären perhe huolehtimassa heistä.

Täytyy tosin muistaa ettei nuorella perheellä ole mennyt satojatuhansia euroja kodin hankintaan kuten Suomessa vaan ovat saaneet kodin ilmaiseksi. Helppo silloin on pärjätä yhden palkalla arjesta ja toisen hoitaa dementikkomummoa kuten naapurissamme. Ja elää ostovoimaltaan paljon parempaa elämää kuin me jotka molemmat teemme 45v töitä saadaksemme itsemme velattomiksi eläkeikään mennessä...

Voi noin tehdä Suomessakin. Eli lapsen perhe voi muuttaa vanhemman taloon. 

Minä kyllä mieluummin asun oman mieheni mitä äitini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ehdottomasti hoitaa omat vanhempani, kun he tarvitsevat apua. He ovat muistisairaita ja noin 5 vuoden sisällä tulevat tarvitsemaan apua. Olen miettinyt muuttoa takaisin kotiseudulle tai asunnon hankkimista heille kotini läheltä.

Ok. Miten olet järjestänyt tämän taloudellisesti? Saatko apua muilta?
Kysyn hyvää hyvyyttäni koska tiedän että moni palaa loppuun siinä että tilkitsee suunnitelman valuvikoja rakkaudella. Että kyllä sitä jaksamista löytyy kun vaan rakastaa. Ja kyllä rakkaus löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta sitten se rakkaus ei riitäkkään kun sillä ei mm. voi maksaa laskuja. Tai rakkaus turmeltuu kun muistisairas vanhus muuttuu väkivaltaiseksi ja pahansuovaksi. Se on ihan oikeasti todella rankkaa hommaa, ja se että kyseessä on oma läheinen on henkinen lisätaakka, yleisin syy miksi omaishoitajat ylikuormittuu ja palaa loppuun - toisin kuin ammattimainen hoitaja.

Juuri törmäsin tapaukseen, missä mukavan oloinen mies sairasti alkavaa dementiaa.

Hän oli sairaalassa sen ajan, että vaimo pääsi muuttamaan salaa pois. Syy: väkivalta. 

Se mies olis pitänyt laittaa hoivalaitokseen. 

Niin teki meidän naapurustossa yks nainen, joka oli ollut 60 vuotta naimisissa alkavan dementikon kanssa, joka alkoi väkivaltaiseksi. 

Se mies siis meni hoivalaitokseen. 

Ehkä onkin menossa tai mennyt jo. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paha dementia. Hän pärjännee vielä kotiavun varassa.

 

Mies, isokokoinen, olisi ollut vaaraksi, jos vaimo olisi pakannut kamansa tämän nähden, tai jäänyt vanhaan kotiin kun mies olisi muuttanut. Luultavasti hän on muutenkin väkivaltaan taipuva.

Kamalan ilkeä temppu sitä miestä kohtaan. 

Meni luottamus kaikkeen varmaan kerralla. Ymmärsi, jos kerran oli alkava dementia vasta. 

Eikös väkivalta ole aika ilkeää?

Kuinkahan moni täällä kirjoitteleva haluaisi pilata lapsensa elämän muuttamalla tämän kotiin hoidettavaksi?

Olen se iäkäs! Lapsillani ei ole lastenhuonetta. Meillä on lämpimät välit ja ehdottomasti haluan pitää oman huushollini. Ostan apuja kotiin jos sen tarpeeseen tulen vai onko sittenkin äkkilähtö, kuka sen tietää. 

Liian nuoria, lapsellisia ja historiaa tuntemattomia he, jotka eivät usko, että vanhukset ovat ennenkin olleet täysin lastensa elätettävänä. Minun lapsuudessani näin oli vielä. Laki määräsi. Sitten tuli kansaneläkelaki. (Isoisäni oli pettynyt, kun hän ei saanut työeläkettä. Joku syntymävuosiraja oli.)

Mikään ei estä, että näin ei kävisi jälleen. Suomen taloudella menee erittäin huonosti ja työttömyyttä on valtavasti. Aivan hyvin vanhukset saatetaan sysätä jälleen omaisille. 

Kauheaahan tuo olisi. Kannatan takuueläkettä. Sitä pitäisi jopa nostaa. Pelkkä kansaneläke ei ole riittävä. Mutta olen tietoinen, että vanhukset saatetaan laittaa lastensa kontolle. (Tämä muuten varmasti lisäisi syntyvien lasten määrää.) Itse olen vanhempieni omaishoitaja ja työikäinen vielä. Tämä on raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni täällä kirjoitteleva haluaisi pilata lapsensa elämän muuttamalla tämän kotiin hoidettavaksi?

Ei kukaan, mutta eläkkeet saatetaan lopettaa ja lapset velvoittaa. 

Suomella on aikamoinen ahdinko. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa noin tehdäänkin,  vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on  varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan  varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.

Kummat näissä muissa maissa muuttaa: vanhus lähelle lapsiaan vai lapset lähelle vanhusta?  Miten työssäkäynti onnistuu,  jos lapset ovat nämä muuttajat eikä vanhuksen kotipaikkakunnalla ole työpaikkoja? Kuka tässä tapauksessa elättää nämä aikuiset lapsensa? Se vanhusko? Vai maksetaanko näissä maissa niin hyvää omaishoidontukea,  että töissä ei tarvitse käydäkään?  Suomessa kun aika iso ongelma on,  että vanhukset eivät halua muuttaa lähemmäs lapsiaan.  Ei vaikka sen kotitönön saisikin myytyä. 

Suomessa ainakin entisaikaan suvut itse päättivät, miten tehdään. Ei ollut mitään yleistä tapaa siihen aikaan kun suomen laki pakotti lapset hoitamaan. 

Mun isoäidin lapset palkkasi hoitajan hänelle kotiin. Toinen isoäiti taas asui naimattomien lastensa kanssa (lasten lapsuudenkodissa) ja muut lapset antoi osuutensa rahana. 

Isoisän isä taas maksettiin täydellä rahalla turun ukkokotiin lastensa toimesta. Isoäidin äiti kiersi lapsillaan kullakin vuoden kerrallaan (satojen kilsojen matkoja. Sairasti ankaraa reumaa.)

Nää kaikki asui kaupungeissa. Maalla varmaan vähän eri tavalla (syytingit maalla)

Nykyisin Suomessa kuitenkin vanhuksella on itsemääräämisoikeus eikä hänen tarvitse muuttaa Perähikiältä yhtään minnekään,  vaikka koko suku löisi nyrkkiä pöytään tai saisi itkupotkuraivarit.  Joskus aikoinaan vanhukset olivat apua tarvitessaan huomattavasti nöyrempiä kuin tämän päivän vanhukset.  Olivat kiitollisia,  jos joku toi puurolautasen nenän eteen.  Nykyvanhukset haluavat itse päättää,  mitä syövät ja mihin aikaan vuorokaudesta. 

Mitä tulee siihen,  että lapset voisivat palkata vanhemmalleen hoitajan, niin millä sen lapsen on tarkoitus elää,  jos koko palkka menee hoitajan palkkaamiseen eikä kaikkine työnantajamaksuineen välttämättä edes riitä? Pyhällä Hengellä?

Muutenkin,  kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi,  se hoitajaksi päätyvä aikuinen lapsi ei välttämättä ole itsekään enää siinä kunnossa,  että mitään hoitotyötä pystyisi tekemään.  On ihan eri juttu hoitaa ja avustaa sairaalasängyssä makaavaa potilasta, kun koko huone on karsittu kaikesta ylimääräisestä. Mutta jos kyseessä on koti,  missä ei ole otettu huomioon minkäänlaista ergonomiaa,  niin se iäkäs tytär/poika on aika nopeasti itsekin avun tarpeessa.  Sain onneksi mahdollistettu äidilleni ikiuneen nukkumisen kotonaan,  mutta aika hankalassa asennossa kotihoidon kaksi nuorehkoa hoitajaa silti joutui työskentelemään.  Ja jonkun mielestä mun yli 60v reumaatikon olisi yksin pitänyt selvitä hommista,  mitkä oli hankalia mua nuormmillekin, joita oli kuitenkin kaksi. Ja vieläpä käydä duunissakin samassa elämänvaiheessa. 

Mun mielestä olisi ihan hyvä miettiä ratkaisuja, joilla parannettaisiin omaisten mahdollisuuttakaan hoitaa vanhuksensa.  Tämä kuitenkin edellyttäisi vähintään sen,  että omaishoidontuki vastaisi palkkaa.  Siitä kertyisi työeläkettä ja sitten vanhuksen kuoltua  - jos omaishoitajalla eläkeikään on enää muutamia vuosia,  olisi jokin entistä työttömien eläkeputkea vastaava toimeentulo. Läheskään kaikilta vanhuksilta kun ei jää sellaista perintöä,  että sillä rahalla perillinen eläisi eläkepäiviinsä asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä ei ole yksikään lastenhuone vapautunut, kaksi neljästä on kuollut ja yksi niin painava, etten pysty nostelemaan.

Lastenhuoneet? Kuolleet?

Vierailija kirjoitti:

Niin ja taas kerran, kun siellä muualla Euroopassa on yleisesti käytössä perheverotus, niin siinä tapauksessa että avioparista toinen hoitaa mummua ja toinen käy töissä, niin sen töissä käyvän tuloista lasketaan, montako niillä elää ja verotus määritellään sen mukaan. Lisäksi ainakin Ranskassa saa vielä useiden tuhansien verovähennykset, jos omassa kodissa asuu vanhus. Suomessa vain kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi ja omasta selkänahasta.

Suomessa varmaan keksittäisiin joku omaishoitovero, jos vanhuksen eläke ei menekään Attendolle tai vastaaville.

Ei se "itse hoitajan palkkaaminen" ole vaihtoehto. Pitäisi pystyä palkkaamaan 3 hoitajaa (kolmivuorotyö), lisäksi viikonloput ja sijaistukset. Yö-, ilta- ja sunnuntailisät, sekä työnantajamaksut.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa noin tehdäänkin,  vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on  varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan  varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.

Kummat näissä muissa maissa muuttaa: vanhus lähelle lapsiaan vai lapset lähelle vanhusta?  Miten työssäkäynti onnistuu,  jos lapset ovat nämä muuttajat eikä vanhuksen kotipaikkakunnalla ole työpaikkoja? Kuka tässä tapauksessa elättää nämä aikuiset lapsensa? Se vanhusko? Vai maksetaanko näissä maissa niin hyvää omaishoidontukea,  että töissä ei tarvitse käydäkään?  Suomessa kun aika iso ongelma on,  että vanhukset eivät halua muuttaa lähemmäs lapsiaan.  Ei vaikka sen kotitönön saisikin myytyä. 

Suomessa ainakin entisaikaan suvut itse päättivät, miten tehdään. Ei ollut mitään yleistä tapaa siihen aikaan kun suomen laki pakotti lapset hoitamaan. 

Mun isoäidin lapset palkkasi hoitajan hänelle kotiin. Toinen isoäiti taas asui naimattomien lastensa kanssa (lasten lapsuudenkodissa) ja muut lapset antoi osuutensa rahana. 

Isoisän isä taas maksettiin täydellä rahalla turun ukkokotiin lastensa toimesta. Isoäidin äiti kiersi lapsillaan kullakin vuoden kerrallaan (satojen kilsojen matkoja. Sairasti ankaraa reumaa.)

Nää kaikki asui kaupungeissa. Maalla varmaan vähän eri tavalla (syytingit maalla)

Nykyisin Suomessa kuitenkin vanhuksella on itsemääräämisoikeus eikä hänen tarvitse muuttaa Perähikiältä yhtään minnekään,  vaikka koko suku löisi nyrkkiä pöytään tai saisi itkupotkuraivarit.  Joskus aikoinaan vanhukset olivat apua tarvitessaan huomattavasti nöyrempiä kuin tämän päivän vanhukset.  Olivat kiitollisia,  jos joku toi puurolautasen nenän eteen.  Nykyvanhukset haluavat itse päättää,  mitä syövät ja mihin aikaan vuorokaudesta. 

Mitä tulee siihen,  että lapset voisivat palkata vanhemmalleen hoitajan, niin millä sen lapsen on tarkoitus elää,  jos koko palkka menee hoitajan palkkaamiseen eikä kaikkine työnantajamaksuineen välttämättä edes riitä? Pyhällä Hengellä?

Muutenkin,  kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi,  se hoitajaksi päätyvä aikuinen lapsi ei välttämättä ole itsekään enää siinä kunnossa,  että mitään hoitotyötä pystyisi tekemään.  On ihan eri juttu hoitaa ja avustaa sairaalasängyssä makaavaa potilasta, kun koko huone on karsittu kaikesta ylimääräisestä. Mutta jos kyseessä on koti,  missä ei ole otettu huomioon minkäänlaista ergonomiaa,  niin se iäkäs tytär/poika on aika nopeasti itsekin avun tarpeessa.  Sain onneksi mahdollistettu äidilleni ikiuneen nukkumisen kotonaan,  mutta aika hankalassa asennossa kotihoidon kaksi nuorehkoa hoitajaa silti joutui työskentelemään.  Ja jonkun mielestä mun yli 60v reumaatikon olisi yksin pitänyt selvitä hommista,  mitkä oli hankalia mua nuormmillekin, joita oli kuitenkin kaksi. Ja vieläpä käydä duunissakin samassa elämänvaiheessa. 

Mun mielestä olisi ihan hyvä miettiä ratkaisuja, joilla parannettaisiin omaisten mahdollisuuttakaan hoitaa vanhuksensa.  Tämä kuitenkin edellyttäisi vähintään sen,  että omaishoidontuki vastaisi palkkaa.  Siitä kertyisi työeläkettä ja sitten vanhuksen kuoltua  - jos omaishoitajalla eläkeikään on enää muutamia vuosia,  olisi jokin entistä työttömien eläkeputkea vastaava toimeentulo. Läheskään kaikilta vanhuksilta kun ei jää sellaista perintöä,  että sillä rahalla perillinen eläisi eläkepäiviinsä asti. 

Kyllä nykypäivän vanhuksetkin muuttaisivat vaikka lastensa luo tai muuttuisivat muuten nöyriksi, jos heiltä vietäisiin kaikki eläkkeet, kuten ennen oli vallitseva tilanne. Tämä, jos samalla velvoitettaisiin jälleen lain mukaan lapset huolehtimaan vanhemmistaan. 

En itse halua tällaista, mutta tällainen voi tulla. (En edes aloita siitä aiheesta, että jos tulee sota, ei hoitopaikatkaan pelaa eikä hyvinvointialueiden kotihoito. Resurssit viedään palvelemaan sotilaita. Kaikki vanhushoiva  kaatuu sukulaisille.)

Vierailija kirjoitti:

Liian nuoria, lapsellisia ja historiaa tuntemattomia he, jotka eivät usko, että vanhukset ovat ennenkin olleet täysin lastensa elätettävänä. Minun lapsuudessani näin oli vielä. Laki määräsi. Sitten tuli kansaneläkelaki. (Isoisäni oli pettynyt, kun hän ei saanut työeläkettä. Joku syntymävuosiraja oli.)

Mikään ei estä, että näin ei kävisi jälleen. Suomen taloudella menee erittäin huonosti ja työttömyyttä on valtavasti. Aivan hyvin vanhukset saatetaan sysätä jälleen omaisille. 

Kauheaahan tuo olisi. Kannatan takuueläkettä. Sitä pitäisi jopa nostaa. Pelkkä kansaneläke ei ole riittävä. Mutta olen tietoinen, että vanhukset saatetaan laittaa lastensa kontolle. (Tämä muuten varmasti lisäisi syntyvien lasten määrää.) Itse olen vanhempieni omaishoitaja ja työikäinen vielä. Tämä on raskasta. 

Kansaneläke tuli 50-luvulla, ainakin omille sukulaisille.

Silloin syntyneet ovat jo pois työelämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen se iäkäs! Lapsillani ei ole lastenhuonetta. Meillä on lämpimät välit ja ehdottomasti haluan pitää oman huushollini. Ostan apuja kotiin jos sen tarpeeseen tulen vai onko sittenkin äkkilähtö, kuka sen tietää. 

Niin kauan, kun kyse on vanhuuden mukanaan tuomista fyysisistä rajoitteista, onnistuu avun ostaminen.  Mutta siinä vaiheessa, kun dementia on jo pitkällä, tarvitaan ympärivuorokautista hoitopaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa noin tehdäänkin,  vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on  varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan  varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.

Johtuisiko siitä, että iso osa boomereista ja x-sukupolven edustajista olivat vanhempina tunnekylmiä ja väkivaltaisia. Miksi välittää taksisin vanhemmasta, joka ei koskaan välittänyt sinusta, ei edes silloin kun olit pieni puolustuskyvytön lapsi? 

X-sukupolvi on 70-luvulla syntyneet, taidat nyt puhua jostain muusta. Ei X-polvi ole vielä pitkiin aikoihin vanhuksia, monilla on pieniä lapsiakin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se "itse hoitajan palkkaaminen" ole vaihtoehto. Pitäisi pystyä palkkaamaan 3 hoitajaa (kolmivuorotyö), lisäksi viikonloput ja sijaistukset. Yö-, ilta- ja sunnuntailisät, sekä työnantajamaksut.

Mun isoäidille palkattiin 1960-luvulla ympärivuorokautinen hoivaaja. Se oli mun isoäitiä vanhempi. (Isoäiti kuoli 70-vuotiaana ja oli erittäin dementoitunut.)

Tuolloin ei ollut kaikkia mahdollisia tukia, niin ihmiset tekivät töitä niin paljon kuin kykenivät. (Mun toisen puolen isoisä sairasti leukemiaa ja viimeiseen asti yritti saada jotain helpompia töitä tehtaalta, jossa oli ollut vuosikymmenet ahkerana raskaissa töissä. Iso työ mennä sinne kysymään ja yleensä ei ollut mitään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä ei ole yksikään lastenhuone vapautunut, kaksi neljästä on kuollut ja yksi niin painava, etten pysty nostelemaan.

Muista että tuo kohtalo odottaa myös sinua.

Painavuus vai mikä? 

Ja kuolevuus.

Mielestäni olisi jollain lakimuutoksella huomioitava niiden asemaa, jotka palkatonta hoivatyötä tekevät. Omaishoidontuki ei tähän ole ollenkaan riittävä.