Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Tässä asiassa voin onnekseni todeta, etteivät omat eivätkä appivanhemmat elä enää. Minusta ei olisi heidän hoitajakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60-luvulla ja aiemmin vanhukset kuolivat tauteihin ja sairauksiin nopsaan, ei ne olleet sängynpohjalla vaipoissa 10 vuotta. Ei silloin ollut väkisin henkeä ylläpitäviä lääkityksiä. Väitän, ettänennenvanhaiset sitkeät ihmidet eivät olisi kestäneet  jos heidän olisi ollut pakko hoitaa sairasta vanhusta 10-15 vuotta oman työn ohessa omassa kodissa.

Tuohon aikaan ihmisillä saattoi vielä olla kunniantuntoa, juuri sitä sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja organisointikykyä, sekä nimenomaan yhteisöllisyyttä. Ennen vanhaan huolehdittiin muiden lapsistakin, ja miksi ei siis naapurin housuihinsa pissaavasta ja karkuun juoksevasta Erkki-sedästäkin, palvelus palveluksesta.  

Kannattaa ottaa huomioon, että noihin aikoihin perhekoot olivat suurempia, joten ison sisaruslauman oli myös helpompi jakaa hoivatyö keskenään. Nykyään yhä pienemmän ihmismäärän pitää venyä tekemään entistä enemmän, ja joku muistisairas vanhus on sellainen tapaus, että sitä ei välttämättä voi jättää yksin koskaan.

Sisarlauman? Kuinka moni miespuolinen hoiti?

Eiköhän se ollut sen miespuolisen vaimo joka käytännössä sen hoivatyön hoiti.

Klassikko. Mies hoitaa vanhempansa eli miniä käy töiden jälkeen hakee lapset päikkäristä ja kaupassa, ja samalla reissulla kattomassa että vieläkö anoppi ja appi hengittää, ja sitten kotiin tekee ruokaa toiseen työvuoroon.

Toinen klassikko: Iskäviikotkin menee lapsilla mummolassa. :D

Tekevät sen yleensä aivan vapaaehtoisesti.

.

Tämä ei jää siihen, että vanhuksia sysätään vain omaisten harteille. Nyt on tuttavapiirissä ollut jo sellaistakin, että viranomaiset ovat nakittaneet jopa vanhusten tuttaville vastuuta näiden asioiden hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ehdottomasti hoitaa omat vanhempani, kun he tarvitsevat apua. He ovat muistisairaita ja noin 5 vuoden sisällä tulevat tarvitsemaan apua. Olen miettinyt muuttoa takaisin kotiseudulle tai asunnon hankkimista heille kotini läheltä.

Ok. Miten olet järjestänyt tämän taloudellisesti? Saatko apua muilta?
Kysyn hyvää hyvyyttäni koska tiedän että moni palaa loppuun siinä että tilkitsee suunnitelman valuvikoja rakkaudella. Että kyllä sitä jaksamista löytyy kun vaan rakastaa. Ja kyllä rakkaus löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta sitten se rakkaus ei riitäkkään kun sillä ei mm. voi maksaa laskuja. Tai rakkaus turmeltuu kun muistisairas vanhus muuttuu väkivaltaiseksi ja pahansuovaksi. Se on ihan oikeasti todella rankkaa hommaa, ja se että kyseessä on oma läheinen on henkinen lisätaakka, yleisin syy miksi omaishoitajat ylikuormittuu ja palaa loppuun - toisin kuin ammattimainen hoitaja.

Juuri törmäsin tapaukseen, missä mukavan oloinen mies sairasti alkavaa dementiaa.

Hän oli sairaalassa sen ajan, että vaimo pääsi muuttamaan salaa pois. Syy: väkivalta. 

Se mies olis pitänyt laittaa hoivalaitokseen. 

Niin teki meidän naapurustossa yks nainen, joka oli ollut 60 vuotta naimisissa alkavan dementikon kanssa, joka alkoi väkivaltaiseksi. 

Se mies siis meni hoivalaitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisten pitäisi hoivata anoppia? Miehet voivat hoitaa omat vanhempansa. Koko aloitus on outo. Omat lapset on eri asia kun ovat yhteisiä mutta anoppi tai appi ovat miehen sukua. 

Ei aloituksessa puhutaan yhtään mitään naisista. Puhutaan vapautuvasta lastenhuoneesta. Jos sinne mahtuu yksi vanhus niin pitää päättää kuka neljästä sinne otetaan. Miksi anoppi ja appi olisi miehen vanhemmat? Myös vaimon vanhemmat ovat anoppi ja appi. 

Meillä vapautui lapsen huoneen myötä koko asunto. Avioliitto loppui samaan aikaan, ja asunto myytiin.

Oli muutenkin niin pieni (ja talvella viileä) koppi, että se sopi kasvavalle nuorelle juuri ja juuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ehdottomasti hoitaa omat vanhempani, kun he tarvitsevat apua. He ovat muistisairaita ja noin 5 vuoden sisällä tulevat tarvitsemaan apua. Olen miettinyt muuttoa takaisin kotiseudulle tai asunnon hankkimista heille kotini läheltä.

Ok. Miten olet järjestänyt tämän taloudellisesti? Saatko apua muilta?
Kysyn hyvää hyvyyttäni koska tiedän että moni palaa loppuun siinä että tilkitsee suunnitelman valuvikoja rakkaudella. Että kyllä sitä jaksamista löytyy kun vaan rakastaa. Ja kyllä rakkaus löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta sitten se rakkaus ei riitäkkään kun sillä ei mm. voi maksaa laskuja. Tai rakkaus turmeltuu kun muistisairas vanhus muuttuu väkivaltaiseksi ja pahansuovaksi. Se on ihan oikeasti todella rankkaa hommaa, ja se että kyseessä on oma läheinen on henkinen lisätaakka, yleisin syy miksi omaishoitajat ylikuormittuu ja palaa loppuun - toisin kuin ammattimainen hoitaja.

Juuri törmäsin tapaukseen, missä mukavan oloinen mies sairasti alkavaa dementiaa.

Hän oli sairaalassa sen ajan, että vaimo pääsi muuttamaan salaa pois. Syy: väkivalta. 

Se mies olis pitänyt laittaa hoivalaitokseen. 

Niin teki meidän naapurustossa yks nainen, joka oli ollut 60 vuotta naimisissa alkavan dementikon kanssa, joka alkoi väkivaltaiseksi. 

Se mies siis meni hoivalaitokseen. 

Ehkä onkin menossa tai mennyt jo. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paha dementia. Hän pärjännee vielä kotiavun varassa.

Mies, isokokoinen, olisi ollut vaaraksi, jos vaimo olisi pakannut kamansa tämän nähden, tai jäänyt vanhaan kotiin kun mies olisi muuttanut. Luultavasti hän on muutenkin väkivaltaan taipuva.

Ei yksiöissä ja kaksioissa ole lasten huoneita. Vain kokoomuskersoille ja muille kermaperseille on omat huoneet jo pentuina.

Vierailija kirjoitti:

Ei yksiöissä ja kaksioissa ole lasten huoneita. Vain kokoomuskersoille ja muille kermaperseille on omat huoneet jo pentuina.

Meillä vaihdettiin pienempään asuntoon, huoneista luovuttiin kun perhe kutistui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60-luvulla ja aiemmin vanhukset kuolivat tauteihin ja sairauksiin nopsaan, ei ne olleet sängynpohjalla vaipoissa 10 vuotta. Ei silloin ollut väkisin henkeä ylläpitäviä lääkityksiä. Väitän, ettänennenvanhaiset sitkeät ihmidet eivät olisi kestäneet  jos heidän olisi ollut pakko hoitaa sairasta vanhusta 10-15 vuotta oman työn ohessa omassa kodissa.

Tuohon aikaan ihmisillä saattoi vielä olla kunniantuntoa, juuri sitä sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja organisointikykyä, sekä nimenomaan yhteisöllisyyttä. Ennen vanhaan huolehdittiin muiden lapsistakin, ja miksi ei siis naapurin housuihinsa pissaavasta ja karkuun juoksevasta Erkki-sedästäkin, palvelus palveluksesta.  

Kannattaa ottaa huomioon, että noihin aikoihin perhekoot olivat suurempia, joten ison sisaruslauman oli myös helpompi jakaa hoivatyö keskenään. Nykyään yhä pienemmän ihmismäärän pitää venyä tekemään entistä enemmän, ja joku muistisairas vanhus on sellainen tapaus, että sitä ei välttämättä voi jättää yksin koskaan.

Sisarlauman? Kuinka moni miespuolinen hoiti?

Eiköhän se ollut sen miespuolisen vaimo joka käytännössä sen hoivatyön hoiti.

Klassikko. Mies hoitaa vanhempansa eli miniä käy töiden jälkeen hakee lapset päikkäristä ja kaupassa, ja samalla reissulla kattomassa että vieläkö anoppi ja appi hengittää, ja sitten kotiin tekee ruokaa toiseen työvuoroon.

Toinen klassikko: Iskäviikotkin menee lapsilla mummolassa. :D

Tekevät sen yleensä aivan vapaaehtoisesti.

Tällähän se naisten hoivatyö on perinteisesti kuitattu. Siitä ei tarvitse maksaa eikä sitä tarvitse edes arvostaa, koska naiset pohjimmiltaan toteuttavat vain biologista kutsumustaan hoivata muita ihmisiä. Ei napanuoraakaan tarvitse erikseen kiitellä siitä, että se pitää sikiön hengissä.

Ne pummit jotka eivät KELAn vaatimuksista huolimatta hankkineet pienempää asuntoa velvoitetaan ottamaan vanhuksia, asunnottomia, vapautuvia vankeja ja muita laitoshoidettavia huoneistoihinsa asumaan.

SUAMI NOUSUUN !

Pakotanko jotenkin nämä vanhukset muuttamaan luokseni vai luovunko työpaikastani sairaalassa?

Toinen ei ole välittänyt minusta edes lapsena sen vertaa että olisi hoitanut elatusvelvollisuuttaankaan.

Toinen on muuten vaan ttumainen luonne mutta asuu onneksi omasta tahdostaan yli 500 km päässä.

Että nämäkö ovat ristinäni sitten? Miten tämä käytännössä tapahtuu?

Meidän vanhus vaati muuttamaan luokseen.

Mistä tuo otsikon lainaus?

Vierailija kirjoitti:

Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin. 

Uskalletaankohan sellaista lakia tehdä, jossa hoitovelvollisuus koskee vain naisia? 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo otsikon lainaus?

Ap:n harhoista. Dementiassa suhteellidiudentaju katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin. 

Uskalletaankohan sellaista lakia tehdä, jossa hoitovelvollisuus koskee vain naisia? 🙄

Tyttölapsia ei kaiklla edes ole. Jos tuollaisen lain edes teoriassa olisi mahdollista laatia niin kyllä se koskisi lapsia oli heidän sukupuolensa mikä tahansa.

Moniko mummu sitten oikeasti edes haluaisi että se oma poika tulisi pyykimään p:tä tai vaihtamaan vaippaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ehdottomasti hoitaa omat vanhempani, kun he tarvitsevat apua. He ovat muistisairaita ja noin 5 vuoden sisällä tulevat tarvitsemaan apua. Olen miettinyt muuttoa takaisin kotiseudulle tai asunnon hankkimista heille kotini läheltä.

Ok. Miten olet järjestänyt tämän taloudellisesti? Saatko apua muilta?
Kysyn hyvää hyvyyttäni koska tiedän että moni palaa loppuun siinä että tilkitsee suunnitelman valuvikoja rakkaudella. Että kyllä sitä jaksamista löytyy kun vaan rakastaa. Ja kyllä rakkaus löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta sitten se rakkaus ei riitäkkään kun sillä ei mm. voi maksaa laskuja. Tai rakkaus turmeltuu kun muistisairas vanhus muuttuu väkivaltaiseksi ja pahansuovaksi. Se on ihan oikeasti todella rankkaa hommaa, ja se että kyseessä on oma läheinen on henkinen lisätaakka, yleisin syy miksi omaishoitajat ylikuormittuu ja palaa loppuun - toisin kuin ammattimainen hoitaja.

Juuri törmäsin tapaukseen, missä mukavan oloinen mies sairasti alkavaa dementiaa.

Hän oli sairaalassa sen ajan, että vaimo pääsi muuttamaan salaa pois. Syy: väkivalta. 

Se mies olis pitänyt laittaa hoivalaitokseen. 

Niin teki meidän naapurustossa yks nainen, joka oli ollut 60 vuotta naimisissa alkavan dementikon kanssa, joka alkoi väkivaltaiseksi. 

Se mies siis meni hoivalaitokseen. 

Ehkä onkin menossa tai mennyt jo. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paha dementia. Hän pärjännee vielä kotiavun varassa.

 

Mies, isokokoinen, olisi ollut vaaraksi, jos vaimo olisi pakannut kamansa tämän nähden, tai jäänyt vanhaan kotiin kun mies olisi muuttanut. Luultavasti hän on muutenkin väkivaltaan taipuva.

Kamalan ilkeä temppu sitä miestä kohtaan. 

Meni luottamus kaikkeen varmaan kerralla. Ymmärsi, jos kerran oli alkava dementia vasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin. 

Uskalletaankohan sellaista lakia tehdä, jossa hoitovelvollisuus koskee vain naisia? 🙄

Tyttölapsia ei kaiklla edes ole. Jos tuollaisen lain edes teoriassa olisi mahdollista laatia niin kyllä se koskisi lapsia oli heidän sukupuolensa mikä tahansa.

Moniko mummu sitten oikeasti edes haluaisi että se oma poika tulisi pyykimään p:tä tai vaihtamaan vaippaa?

Koskisi tietysti tyttäriä ja poikia. 

Halutessaan osansa voisi korvata rahalla.

Näin oli ennen suomessa kaupungeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ehdottomasti hoitaa omat vanhempani, kun he tarvitsevat apua. He ovat muistisairaita ja noin 5 vuoden sisällä tulevat tarvitsemaan apua. Olen miettinyt muuttoa takaisin kotiseudulle tai asunnon hankkimista heille kotini läheltä.

Ok. Miten olet järjestänyt tämän taloudellisesti? Saatko apua muilta?
Kysyn hyvää hyvyyttäni koska tiedän että moni palaa loppuun siinä että tilkitsee suunnitelman valuvikoja rakkaudella. Että kyllä sitä jaksamista löytyy kun vaan rakastaa. Ja kyllä rakkaus löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta sitten se rakkaus ei riitäkkään kun sillä ei mm. voi maksaa laskuja. Tai rakkaus turmeltuu kun muistisairas vanhus muuttuu väkivaltaiseksi ja pahansuovaksi. Se on ihan oikeasti todella rankkaa hommaa, ja se että kyseessä on oma läheinen on henkinen lisätaakka, yleisin syy miksi omaishoitajat ylikuormittuu ja palaa loppuun - toisin kuin ammattimainen hoitaja.

Juuri törmäsin tapaukseen, missä mukavan oloinen mies sairasti alkavaa dementiaa.

Hän oli sairaalassa sen ajan, että vaimo pääsi muuttamaan salaa pois. Syy: väkivalta. 

Se mies olis pitänyt laittaa hoivalaitokseen. 

Niin teki meidän naapurustossa yks nainen, joka oli ollut 60 vuotta naimisissa alkavan dementikon kanssa, joka alkoi väkivaltaiseksi. 

Se mies siis meni hoivalaitokseen. 

Ehkä onkin menossa tai mennyt jo. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paha dementia. Hän pärjännee vielä kotiavun varassa.

 

Mies, isokokoinen, olisi ollut vaaraksi, jos vaimo olisi pakannut kamansa tämän nähden, tai jäänyt vanhaan kotiin kun mies olisi muuttanut. Luultavasti hän on muutenkin väkivaltaan taipuva.

Kamalan ilkeä temppu sitä miestä kohtaan. 

Meni luottamus kaikkeen varmaan kerralla. Ymmärsi, jos kerran oli alkava dementia vasta. 

Ainoa oikea tapa, jos tyyppi on väkivaltainen.