Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Yhdessä soittaminen ei kai oikein onnistu kuin samankaltaisilla taidoilla ja yhteiselläi innostuksella- ja onko pakko kaikkea yhdessä tehdä. Relatkaa vähän, haloo.

Ettekö te itse mieti yhtään yhteensopivuuksia jo ennen kuin alatte tapailla? Minulla on ollut deitti-ilmoitus fb-datingissä, ja vaikka profiilissani ei ole mitään viittauksia liikunallisuuteen, saan koko ajan tykkäyksiä miehiltä, jotka etsivät liikunnallista naista. Samoin vaikka asun Helsingissä, tuli juuri hiljattain tykkäys mieheltä, joka etsii maaseudulla asuvaa naista. Itse swaippaan oikealle vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa minulla on riittävän paljon yhteistä, ja joka jakaa ne kiinnostuksenkohteet, jotka ovat minulle erityisen tärkeitä ja joissa haluan meidän olevan samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te itse mieti yhtään yhteensopivuuksia jo ennen kuin alatte tapailla? Minulla on ollut deitti-ilmoitus fb-datingissä, ja vaikka profiilissani ei ole mitään viittauksia liikunallisuuteen, saan koko ajan tykkäyksiä miehiltä, jotka etsivät liikunnallista naista. Samoin vaikka asun Helsingissä, tuli juuri hiljattain tykkäys mieheltä, joka etsii maaseudulla asuvaa naista. Itse swaippaan oikealle vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa minulla on riittävän paljon yhteistä, ja joka jakaa ne kiinnostuksenkohteet, jotka ovat minulle erityisen tärkeitä ja joissa haluan meidän olevan samalla aaltopituudella.

Miehet ei mieti, nehän swaippaa oikealle kaikki naiset. 

Kummia käsityksiä täällä, kun ollaan hetki tapailtu, täytyy pysyä yhdessä, vaikka mikä tulisi. Ei, se on tutustumista, jossa selvitellään, tulisiko siitä jotain vakavampaa. Vasitenkin miehille tuntuu hetken tapailu olevan lupaus yhteisestä, ikuisesta tulevaisuudesta. 

On ihan normaalia, että suhteessa on alussa asioita, jotka mietityttää. Joskus ne ratkeaa suhteen hyväksi, joskus päädytään eroon. Tilastollisesti kuitenkaan suurin osa tapailusuhteista ei johda pysyvään suhteeseen, joten aika moni päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Olen kiivennyt tunturin laelle yli satakiloisena, oli aika raskas reisu mutta nautin joka hetkestä. Se onkin ainoa kerta kun olen saanut liikunnallisen kumppanini mukaan Lappiin tai mihinkään luontoretkelle. Aina pitäisi yksin mennä niin jää menemättä, kun en halua mennä yksin, ja liikunnallinen kumppani ei halua lähteä.

Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei kiinnosta säännöllinen ja tavoitteellinen treeni. Sen verran on hyvä liikkua, että tasapaino ja liikuntakyky pysyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään. Esim. kuusikymppisille on omat jumppaohjelmat sitä varten, ja lihaskunnosta tulisi huolehtia.

Muuten esim. taipumus huonoon kolesteroliin voi olla perinnöllinen, jolloin siitä tietysti on huolehdittava. Verenpaine taas voi alkaa heilahdella vanhana, vaikka olisi ollut ahkera liikkumaan.

Jokaisella on oikeus elää miten haluaa. Mutta kritisoin tätä terveyspuolta silti: jos ihmisen harrastukset ovat yksinomaan istumista/makaamista, hänen koko hermostonsa alkaa laiskistua ja mennä alivireäksi. Sillä on vaikutuksia aivan kaikkeen, eli henkilö voi olla passiivisuuden vuoksi jo melko erilainen ihminen verrattuna hänen normaalivireyteensä. On aivosumua, ajattelun hitautta, jatkuvaa väsymystä...

Lisäksi on aivan fakta, että säännöllinen liikkuminen parantaa kuntoa ja jaksamista. Eli jos ei liiku, ei myöskään jaksa liikkua. Arjessa ei jaksa lähteä tapahtumiin joihin haluaisi tai reissuihin jotka kiinnostaisivat. Eli kyllä passiivisuus myös vaikuttaa elämänlaatuun.

Minusta tilanteessa, jossa ihminen on niin täysin passivoitunut ettei jaksa mitään fyysistä (kävely, remppa, siivous yms) edes ajoittain puhutaan jo mielenterveyden ongelmista, arjen kuormittavuudesta, elimistön puutostiloista, piilevistä sairauksista tai muusta vastaavasta. Jokainen normaali ihminen jaksaa tehdä jotain fyysistä ja se kiinnostaa edes jotenkin, vaikka se kävelyreissu sinne puistoon, vaikkei muutoin olisikaan liikunnallinen ja reipas. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa. 

Olen eri, mutta jotkut haluavat suhteelta enemmän yhteensopivuutta ja yhteistä tekemistä. Joillekin riittää yhdistäväksi tekijäksi seksi ja yhteiseksi tekemiseksi arkisten asioiden pyörittäminen (kotitöiden jako, kaupassa käynti, syöminen), mutta jotkut sitten toivovat suhteelta enemmän ns. sielunkumppanuutta, samanhenkisyyttä, asioiden jakamista. Joten se, jos joku pari elää onnellista yhdessäeloa, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä, ei toimi ohjenuorana kaikille - kaikille kun ei riittäisi onnelliseen yhteiselämään vain se, että on joku vaan suhde ja joku vaan kumppani. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en taitaisi enää sopeutua elämään suhteessa missä meillä olisi erilaiset tavat, ruokailutottumukset ja elämän tyyli. Ylipaino, huonot ruokailutottumukset, huono kunto ja epäsiisteys ovat jokaisen oma asia, mutta suhteessa ja varsinkin saman katon alla asuessa en sietäisi kumppanissa edellä mainittuja ominaisuuksia vaikka kumppani olisi muuten kuinka miellyttävä tahansa. 

Tämä on vaikea kysymys silloin kun toinen muuttuu yli 10v yhdessäolon jälkeen pikkuhiljaa tuollaiseksi. Missä menee se raja jolloin lähteä suhteesta? 

Siis milloin sen huonoon kuntoon menneen pitäisi lähteä sellaisesta suhteesta? Sitten saisi ainakin joka toisen viikonlopun aikaa liikkua ja kuntoilla.

Jonkin aikaa olet tapaillut ja ennen pitkää aiot asiasta keskustella. Eli meinaatko antaa kuvan ensin,että kelpaa sellaisena ja vasta pitkän tovin päästä alat haukkumaan ja nalkuttamaan kun ei liiku tarpeeksi ja toivot että muuttuu mieltymyksesi mukaiseksi? Itse suosittelen sitä keskustelua nyt eikä huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa. 

Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.

Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin aikaa olet tapaillut ja ennen pitkää aiot asiasta keskustella. Eli meinaatko antaa kuvan ensin,että kelpaa sellaisena ja vasta pitkän tovin päästä alat haukkumaan ja nalkuttamaan kun ei liiku tarpeeksi ja toivot että muuttuu mieltymyksesi mukaiseksi? Itse suosittelen sitä keskustelua nyt eikä huomenna.

Hyvä neuvo. AP:n kirjoituksesta selvästi aistii, että asia on alkanut ärsyttää häntä eikä pysty harjaamaan sitä pois mielestään. Mitä pitemmälle asiaa venyttää, niin sitä tuskallisempi erosta tulee jos (kun) se kerta on tuloillaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy eli vaikka AP saisi miehen liikkumaan kanssaan enemmän, niin on suuri todennäköisyys että hän jossain vaiheessa palaa entisiin tapoihinsa tai sitten päättää itse erota kun ei jaksa AP:n jatkuvaa treenaamista. Tietysti aina on mahdollista muuttaa elintapoja, mutta jos aktiivinen liikunta ei missään vaiheessa ole kuulunut miehen rutiineihin, niin vaatii aika suuren muutoksen tehdä tuollainen elämänmuutos. Mies pitää hyväksyä sellaisena kuin on tai sitten lähteä eri teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Liian vaikea ymmärtää, että jos etsii, siis deittailee, liikunnallista kumppania, niin tapailee vain sellaisia? Ehdoton=ei tapaile ei-liikunnallisia deittejä. Haluatko saivarrella lisää?

Deittailee, tapailee, kysyin mitä sitten kun KUMPPANI ei enää pystykään olemaan yhtä liikunnallinen kuin aiemmin? Jos tämä liikkuminen on kerran ehdoton asia. Ei tullut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Eli tunturin huipulta katselu jää kokematta. Kiitos vastauksesta. Suurimmalle osallehan tuo ei ole mikään kynnyskysymys. Huonokuntoinen ei tarkoita obeesia, joten mahtuvat kyllä laitteisiin eivätkä paina sataa kiloa. Mutta sullahan taisi olla läskivihasta kysymys.

Suurimmalle osalle ei ole sama kuin kaikille. Toisille tällaisten asioiden tekeminen yhdessä on tärkeää. 

Kyllä, juuri näin. Kysyin mitä jää kokematta ja se oli tunturin laelta maisemien katselu. Sain vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tänne tullut paljon viestejä, kiitos niille jotka ovat laittaneet asiallisia kommentteja.

 

Paljon sellaista mitä on jo tullutkin mietittyä. Mies ei ole fyysisesti mitenkään kykenemätön liikkumaan ja on jo tosiaan tehnyt suuren muutoksen painonsa suhteen jo ennen kuin tapasimme. Olen tutustunut mieheen netissä, eli ihastuin hänessä alunperinkin ihan muuhun kuin ulkonäköön.
Joku sanoi, että aloituksessa luettelemani ominaisuudet pitäisi olla miehille itsestäänselvyyksiä. No omalla kohdalla se ei ainakaan ole ikävä kyllä pitänyt paikkaansa ja senkin takia nykyinen mies tuntuu monella tavalla harvinaisen ihanalta. Onko se sitten tyytymistä jos yhdeksän kymmenestä asiasta osuu kohdalleen mutta yksi ei, en tiedä.

 

Miehen ulkonäkö ei vaivaa minua nykyisellään, isompi huolenaihe on terveys nyt ja tulevaisuudessa sekä miehen suhtautuminen liikuntaan. Hän siis lähtee kanssani ulkoilemaan mielellään kun ollaan yhdessä, mutta yksin ollessaan saattaa viettää 8+ tuntia tietokoneella istuen eikä uhraa päivästä edes sitä pientä hetkeä siihen, että kävisi vartin kävelyllä. Ja tässä vaiheessa täytyy tietenkin valita lenkit ja muut aktiviteetit sen mukaan, että mies pysyy perässäni. En ole itsekään mikään himoliikkuja, vaan ihan "normaalin" kiinnostunut huolehtimaan omasta kropasta ja terveydestä.
En aio ketään yrittää muuttaa ja olen todellakin sitä mieltä, että halu muuttua lähtee jokaisesta itsestään. Ei minulla ole mielenkiintoa alkaa patistamaan aikuista miestä mihinkään, varsinkin kun hän tiedostaa oman tilanteensa hyvin. Olen kyllä tietenkin valmis tukemaan ja kannustamaan, mutta pakottamaan en ketään ala.

 

Joku kysyi, että miten aion asian ottaa miehen kanssa puheeksi. En halua loukata tai painostaa, mutta asiasta ei voi oikein kierrellenkään keskustella.

 

Ainakin aloitus on herättänyt jonkin verran keskustelua, mikä on kiva. En oikein tiedä, että minkälaisia vastauksia varsinaisesti hain. Mutta hyviä on tullut ja tottahan se on, että pitää vaan päättää kuinka ratkaiseva tekijä tämä on juuri meidän parisuhteessa.

Eli haluaisit määrätä hänen ajanviettotapansa myös silloin kun ette ole yhdessä? 

#luetunymmärtäminen

 

Ap nimenomaan sanoo, ettei ala muuttamaan tai patistelemaan aikuista ihmistä. 

Ei riitä että liikkuu mielellään apn kanssa vaan pitäisi liikkua silloinkin kun ei ole apn kanssa. Kyllä tuo minun korvaani kuulostaa siltä että halutaan määrätä myös siitä ajasta jolloin yhdessä ei olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa. 

Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.

 

Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.

Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Tuollahan se lukee, omassa lainauksessasi, heti ekana, että puhutaan d e i t t a i l u s t a. Lue nyt hyvä mies ensin kunnolla, ennen kuin alat vääntämään. 

Höpsistä, luepa itse tarkemmin mihin vastasin. Jos ei onnistu niin voin kopioida sen tähän. 

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Voi olla eri mieltä, mutta on pelkästään typerää väittää toisen kirjoittaneen väärin silloin kun sen tekeekin itse. 

Ymmärrätkö mitä viestin lainaaminen ylipäätään tarkoittaa? Se tarkoittaa sen viestin lainaamista mitä lainataan, ei koko lainausrimpsun ensimmäistä viestiä, tai valitsemaasi viestiä jostain kymmenien kommenttien sisältä, vaan sitä viestiä mitä henkilö lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Kummia käsityksiä täällä, kun ollaan hetki tapailtu, täytyy pysyä yhdessä, vaikka mikä tulisi. Ei, se on tutustumista, jossa selvitellään, tulisiko siitä jotain vakavampaa. Vasitenkin miehille tuntuu hetken tapailu olevan lupaus yhteisestä, ikuisesta tulevaisuudesta. 

 

On ihan normaalia, että suhteessa on alussa asioita, jotka mietityttää. Joskus ne ratkeaa suhteen hyväksi, joskus päädytään eroon. Tilastollisesti kuitenkaan suurin osa tapailusuhteista ei johda pysyvään suhteeseen, joten aika moni päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eroon. 

Ja tällöin käytetään sanoja kuten, tapailu, deittailu, tutustuminen, ei sanoja kumppani, puoliso jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Olen kiivennyt tunturin laelle yli satakiloisena, oli aika raskas reisu mutta nautin joka hetkestä. Se onkin ainoa kerta kun olen saanut liikunnallisen kumppanini mukaan Lappiin tai mihinkään luontoretkelle. Aina pitäisi yksin mennä niin jää menemättä, kun en halua mennä yksin, ja liikunnallinen kumppani ei halua lähteä.

Sama. Samoilen pitkään ja hartaasti, en ole yhtään urheilullinen. Ex oli kovin liikunnallinen, mikä käsitti jalkapallon pelaamisen, salikissailun ja jonkun muun palloilulajin. Ei häntä saanut minnekään luonnon helmaan liikkumaan, piti käydä yksin. Lopulta totesin että nautinkin yksin ulkoilusta niin paljon etten enää halunnut sinne ketään mukaan🤷‍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa. 

Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.

 

Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.

Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa? 

Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.

Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.