Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Eihän se välttämättä olekkaan. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseen, saa sitä uuden suhteen etsiä. Sitähän ei estä kukaan. Toiset löytää,toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te itse mieti yhtään yhteensopivuuksia jo ennen kuin alatte tapailla? Minulla on ollut deitti-ilmoitus fb-datingissä, ja vaikka profiilissani ei ole mitään viittauksia liikunallisuuteen, saan koko ajan tykkäyksiä miehiltä, jotka etsivät liikunnallista naista. Samoin vaikka asun Helsingissä, tuli juuri hiljattain tykkäys mieheltä, joka etsii maaseudulla asuvaa naista. Itse swaippaan oikealle vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa minulla on riittävän paljon yhteistä, ja joka jakaa ne kiinnostuksenkohteet, jotka ovat minulle erityisen tärkeitä ja joissa haluan meidän olevan samalla aaltopituudella.
Eivät miehet lue näitä. Vaikka naisella lukisi ettei halua uusperhettä ja haluaa monogamisen miehen niin jo lisääntyneet ukot kyllä tunkevat ovista ja ikkunoista pippeli tanassa kun näkevät jotakin, mitä itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Tarve "miehelle" jää aika vähäiseksi jos sosiaaliset tarpeet tulee täytettyä muualta. Jos mies ei kelpaa muuhun kuin sängyn lämmittämiseen ja sukuelimen hiplaamiseen niin siihenkin on tarjolla kuumavesipullo ja surisutin.
Tarpeet parisuhteille ovat muuttuneet, kyseessä ei ole enää mikään selviytymiskamppailu että kun yhdessä raadetaan niin on varaa kattoon pään päällä, makarooniin ja mies saa seksulia. Naisenkin pitää saada parisuhteesta jotakin sellaista, mikä ilostuttaa häntä. Muuten nainen asuu yksin ja maksaa mieluummin tuplahintaa siitä, ettei asu miehen kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
No onko pakko hankkia tällainen väkisin-kumppani? Elämästä voi nauttia ilmankin, että pakottaa itseään muottiin, mihin ei sovi. Sitten joskus jos sopii niin voi pariutua, ei se ole ikärajoitettu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin aikaa olet tapaillut ja ennen pitkää aiot asiasta keskustella. Eli meinaatko antaa kuvan ensin,että kelpaa sellaisena ja vasta pitkän tovin päästä alat haukkumaan ja nalkuttamaan kun ei liiku tarpeeksi ja toivot että muuttuu mieltymyksesi mukaiseksi? Itse suosittelen sitä keskustelua nyt eikä huomenna.
Mä jouduin käymään vakavan keskustelun jossa otin jo eron esiin ihan vain niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lattialle kuseminen. Että kyllä pienistäkin asioista voi kasvaa todella isoja asioita ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Tarve "miehelle" jää aika vähäiseksi jos sosiaaliset tarpeet tulee täytettyä muualta. Jos mies ei kelpaa muuhun kuin sängyn lämmittämiseen ja sukuelimen hiplaamiseen niin siihenkin on tarjolla kuumavesipullo ja surisutin.
Tarpeet parisuhteille ovat muuttuneet, kyseessä ei ole enää mikään selviytymiskamppailu että kun yhdessä raadetaan niin on varaa kattoon pään päällä, makarooniin ja mies saa seksulia. Naisenkin pitää saada parisuhteesta jotakin sellaista, mikä ilostuttaa häntä. Muuten nainen asuu yksin ja maksaa mieluummin tuplahintaa siitä, ettei asu miehen kanssa :D
Tämä saattaa muuttua jos hyvinvointivaltiota joudutaan karsimaan vielä lisää. Nyt miesten verorahoilla kustannetaan paljon yhteiskunnan ylläpitoa julkisen sektorin osalta. Ihan vaan toteamuksena kun muotia naureskella miehille ja heidän tarpeilleen parisuhteisiin liittyen.
Ei kannata olla liian nirso. Tai ainahan sitä voi etsiä neulaa heinäsuovasta, mutta turha sitten itkeä jos ei sitä huippukumppania löydykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
No onko pakko hankkia tällainen väkisin-kumppani? Elämästä voi nauttia ilmankin, että pakottaa itseään muottiin, mihin ei sovi. Sitten joskus jos sopii niin voi pariutua, ei se ole ikärajoitettu juttu.
Ei ole pakko, mutta sitten ei kannata itkeä aikakausi- tai sanomalehdissä miten minulle kuuluu huippumies kun olen niin ahkerasti opiskellut, deittaillut, hoitanut ulkonäköäni tms. On myös hyvä tiedostaa, että parisuhde ja perhe yksikkönä on monen nykyisen länsimaisen yhteiskunnan perusta. Jos se muuttuu, niin muuttuvat yhteiskunnatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Samat harrastukset ei ole mikään parisuhteen onnen tae, mutta asenne terveyteebnon. Jos siis toinen ei ole yhtään kiinnostunut terveellisestä elämästä ja itse on, tulee todennäköisesti vaikeuksia. En itse voisi katsoa, jos mies söisi makkaraa ja valkoista leipää, rasvaisia tuotteita ja kavahtaisi kasviksille. Ihan terveellisyyttä ajatellen. Laihakin voi syödä epäterveellisesti, joten kyse ei ole ulkonäöstä. Tietynlainen positiivinen suhde liikuntaan olisi hyvä olla, vaikka sitten se olisikin kävelyä. En myöskään kestäisi himoliikkujaa, jolle vartalon palvonta menee överiksi. Sopivasti kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Tuo johtuu vain sinun kapeasta katsantokannastasi. Oikeistolaisuus on tuonut myös paljon hyvää yhteiskuntiin vai miksi sitten kaikki kommunismia yrittäneet yhteiskunnat ovat enemmän tai vähemmän sortuneet...? Joten demonisoinnin sijaan voisit tunnustaa, että useimmissa asioissa on hyviä puolia vaikka ei niitä ehkä kokonaisuutena kannatakaan. Sama päätee myös vasemmistolaisuuteen ja sosiaalidemokratiaan.
Kannattaa myös huomioida, että tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vaati molempien sukupuolien yhteistyötä, jos naiset tai miehet yksipuolisesti irtisanoutuvat yhteiskunnan kehittämisestä on sillä hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Tarve "miehelle" jää aika vähäiseksi jos sosiaaliset tarpeet tulee täytettyä muualta. Jos mies ei kelpaa muuhun kuin sängyn lämmittämiseen ja sukuelimen hiplaamiseen niin siihenkin on tarjolla kuumavesipullo ja surisutin.
Tarpeet parisuhteille ovat muuttuneet, kyseessä ei ole enää mikään selviytymiskamppailu että kun yhdessä raadetaan niin on varaa kattoon pään päällä, makarooniin ja mies saa seksulia. Naisenkin pitää saada parisuhteesta jotakin sellaista, mikä ilostuttaa häntä. Muuten nainen asuu yksin ja maksaa mieluummin tuplahintaa siitä, ettei asu miehen kanssa :D
Tämä saattaa muuttua jos hyvinvointivaltiota joudutaan karsimaan vielä lisää. Nyt miesten verorahoilla kustannetaan paljon yhteiskunnan ylläpitoa julkisen sektorin osalta. Ihan vaan toteamuksena kun muotia naureskella miehille ja heidän tarpeilleen parisuhteisiin liittyen.
Ei kannata olla liian nirso. Tai ainahan sitä voi etsiä neulaa heinäsuovasta, mutta turha sitten itkeä jos ei sitä huippukumppania löydykään.
Meinaatko, että jos yhteiskuntaa muutetaan oikeistolaisemmaksi ja vielä kovempien arvojen yhteiskunnaksi, sillä saataisiin kiristettyä naiset suhteisiin oikeistolaisten, kovien arvojen miesten kanssa? Kiinnostava logiikka, mutta en usko, että niin käy. Olen itse huomannut, että vaikeuksia kohdanneilla naisilla ei selviytymisstrategia ole mieheen turvautuminen, vaan esimerkiksi oma kouluttautuminen rahakkaammille aloille ja urakehitys, ja kriisin tullen lähisukulaisiin turvautuminen. Moni yksinhuoltaja on luonut tiiviin turvaverkon muiden yksinhuoltajien kanssa. Ei oikeistolainen mies tunnu turvalliselta, kun ei oikeistolaisiin voi luottaa.
Ja miksi ei saisi itkeä, jos ei löydä etsimäänsä? Onhan se varmasti iso murhe. Ei se muuksi tosin muuttuisi, jos tyytyisi johonkin epämieluisaan mieheen - eihän silloinkaan olisi löytänyt huippukumppania, ja tuollainen kohtalo olisi se kaikkein masentavin: olla sidoksissa ihmiseen, jonka kanssa ei oikeasti haluaisi olla, kenties vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Tuo johtuu vain sinun kapeasta katsantokannastasi. Oikeistolaisuus on tuonut myös paljon hyvää yhteiskuntiin vai miksi sitten kaikki kommunismia yrittäneet yhteiskunnat ovat enemmän tai vähemmän sortuneet...? Joten demonisoinnin sijaan voisit tunnustaa, että useimmissa asioissa on hyviä puolia vaikka ei niitä ehkä kokonaisuutena kannatakaan. Sama päätee myös vasemmistolaisuuteen ja sosiaalidemokratiaan.
Kannattaa myös huomioida, että tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vaati molempien sukupuolien yhteistyötä, jos naiset tai miehet yksipuolisesti irtisanoutuvat yhteiskunnan kehittämisestä on sillä hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa.
Tuollainen ei saa minua harkitsemaan oikeistolaista miestä. Joko olen sellaisen kanssa, jonka kanssa arvomaailma osuu yksiin, tai sitten olen yksin. Nämä ovat molemmat ihan hyviä vaihtoehtoja, ei ole tarvetta harkita muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Tuo johtuu vain sinun kapeasta katsantokannastasi. Oikeistolaisuus on tuonut myös paljon hyvää yhteiskuntiin vai miksi sitten kaikki kommunismia yrittäneet yhteiskunnat ovat enemmän tai vähemmän sortuneet...? Joten demonisoinnin sijaan voisit tunnustaa, että useimmissa asioissa on hyviä puolia vaikka ei niitä ehkä kokonaisuutena kannatakaan. Sama päätee myös vasemmistolaisuuteen ja sosiaalidemokratiaan.
Kannattaa myös huomioida, että tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vaati molempien sukupuolien yhteistyötä, jos naiset tai miehet yksipuolisesti irtisanoutuvat yhteiskunnan kehittämisestä on sillä hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa.
Tuollainen ei saa minua harkitsemaan oikeistolaista miestä. Joko olen sellaisen kanssa, jonka kanssa arvomaailma osuu yksiin, tai sitten olen yksin. Nämä ovat molemmat ihan hyviä vaihtoehtoja, ei ole tarvetta harkita muita.
No jokainen voi päättää olla yksin kunhan tienaa itse elantonsa. Muussa tapauksessa on hyvä miettiä miten osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen naisena saanut pakkeja vuoroviikkoisiltä, jotka haluavat, että tyttöystävä viettäisi aikaa hänen lastensa kanssa. Itse etsin parisuhdetta, jossa voisi viettää aikaa vain kahden kesken ilman kummankaan lapsia. Ihmettelen vaan , miten se voi näille miehille olla niin mielettömän tärkeää, että tyttöystävä viettää hänen luonaan aikaa myös lapsiviikoilla .
Minulla on miespuolinen kaveri, joka on himoliikkuja. Tuli ero lastensa äidistä, kun se liikkuminen oli niin tärkeää että perhekin jäi toiseksi; ei muistanut perheen menoja ja senkun oli omissa treeneissään päivästä toiseen. Perheen äiti taas ei voinut panostaa omiin harrastuksiin lainkaan, kun lapset piti jonkun hoitaa.
Kaikessa on kääntöpuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Tuo johtuu vain sinun kapeasta katsantokannastasi. Oikeistolaisuus on tuonut myös paljon hyvää yhteiskuntiin vai miksi sitten kaikki kommunismia yrittäneet yhteiskunnat ovat enemmän tai vähemmän sortuneet...? Joten demonisoinnin sijaan voisit tunnustaa, että useimmissa asioissa on hyviä puolia vaikka ei niitä ehkä kokonaisuutena kannatakaan. Sama päätee myös vasemmistolaisuuteen ja sosiaalidemokratiaan.
Kannattaa myös huomioida, että tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vaati molempien sukupuolien yhteistyötä, jos naiset tai miehet yksipuolisesti irtisanoutuvat yhteiskunnan kehittämisestä on sillä hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa.
Tuollainen ei saa minua harkitsemaan oikeistolaista miestä. Joko olen sellaisen kanssa, jonka kanssa arvomaailma osuu yksiin, tai sitten olen yksin. Nämä ovat molemmat ihan hyviä vaihtoehtoja, ei ole tarvetta harkita muita.
No jokainen voi päättää olla yksin kunhan tienaa itse elantonsa. Muussa tapauksessa on hyvä miettiä miten osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen.
Tarkoitatko, että köyhillä on velvollisuus pariutua?
Vierailija kirjoitti:
Itse arvostan miehessäni rehellisyyttä, lämpöä, empatiakykyä ja älykkyyttä. yhdessä 15 vuotta. Itse olen aina ollut liikunnallinen, hän ei niinkään. Tykkään itse uimisesta ja harrastan sitä neljä kertaa viikossa. Arvostan sitä, että minulla on siihen mahdollisuus. Mies tykkää kokkaamisesta, palapeleistä, ristikoista ja on himolukija. Niin minäkin, mutta vähemmän. Käymme yhdessä rauhallisilla kävelyillä, lähinnä vaan ulkoilun vuoksi. Minä olen kuitenkin se, jonka paino helpommin nousee, uiminen pitää sitä vähän aisoissa, mies on saanut sukunsa geenit ja pysyy hoikkana. En kaipaa kummallisempaa yhteistä tekemistä, yhteinen arki riittää. Syödään yhdessä, jutellaan ja tehdään ihan tavallisia asioita. Mennään kerran viikossa johonkin kivaan kahvilaan. On meillä yksi yhteinen suuri intohimo, lätkän katselu, onneksi sama suosikkijoukkue. Mikä sen mukavampaa kun kylki kyljessä jännittää. Jokaisen täytyy itse määrittää mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Toista ei tosiaan kannata yrittää muuttaa, vain itseään voi muuttaa. Täydellisyyttä ei ole, luojan kiitos, olisi tylsää.
Annan vanhustenhoitajan näkökulman: Siinä vaiheessa, kun ihmisen lihaskunto on niin surkealla tolalla ettei pääse vessanpöntöltä ulos, on pulassa. Lihakset alkaa surkastua jo viidenkympin jälkeen, joten kannattaa alkaa pitää huolta lihaskunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Voit ap harrastaa liikuntaa vaikka kavereiden kanssa.
En ole ap, mutta ihmettelen tätä suhtautumista, että jos ihminen kokee suhteensa epätyydyttävä, ratkaisuksi ehdotetaan, että kaverit paikkaisivat puuttuvaa osa-aluetta. Miksi edes pitäisi olla suhteessa, joka ei tunnu hyvältä? Jos kerran pitää hakea kavereilta iso osan siitä, mitä haluaisi suhteessa olevan, niin mikä pointti siinä suhteessa sitten enää edes on?
Alue: Aihe vapaa
Sama kumman