Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Vierailija kirjoitti:

Minä en taitaisi enää sopeutua elämään suhteessa missä meillä olisi erilaiset tavat, ruokailutottumukset ja elämän tyyli. Ylipaino, huonot ruokailutottumukset, huono kunto ja epäsiisteys ovat jokaisen oma asia, mutta suhteessa ja varsinkin saman katon alla asuessa en sietäisi kumppanissa edellä mainittuja ominaisuuksia vaikka kumppani olisi muuten kuinka miellyttävä tahansa. 

Tämä on vaikea kysymys silloin kun toinen muuttuu yli 10v yhdessäolon jälkeen pikkuhiljaa tuollaiseksi. Missä menee se raja jolloin lähteä suhteesta? 

On kokemusta miehestä joka oli ihan liikunnallinen kun tavattiin, mutta sittemmin elämäntapa muuttui yhä enemmän ruudun ääressä viihtyväksi. Ei suhde liikunnan puutteeseen kaatunut tai edes siihen, että vuosien päästä tuo elämäntapa näkyi myös fyysisesti ja jaksamisessa vaan lopulta ihan muuhun yhä kauemmas toisistaan erkanevaan elämäntyyliin. 

Mutta kyllä minulle seuraa hakiessa oli sitten tosi tärkeää, että tietyt aiemman suhteen harmit ei toistu eli halusin miehen joka käy salilla ja on myös yleisesti sellainen ahkera ja reipas. Että kun kysyn mennäänkö kävelylle tai pihahommiin tai tuleeko kaveriksi treeneihin niin vastaus on lähtökohtaisesti aina että totta kai! Eikä että ainoa yhteinen aktiviteetti on lopulta vain leffat ja sarjat ja... Syöminen. 

Ja tykkään siis syödä ja katsoa ruutua, sitä suuremmalla syyllä se ei voi olla ainoa aktiviteetti. On se lopulta aika yksinäistä jos itse käy eri paikoissa retkillä ja kävelyllä ja treenaa aktiivisesti, eikä toinen ikinä jaa mitään siitä kanssasi. Ja vielä ehkä valittaa väsymystä vaikka osa siitä selittyy puhtaasti elintavoilla.

Itse arvostan miehessäni rehellisyyttä, lämpöä, empatiakykyä ja älykkyyttä. yhdessä 15 vuotta. Itse olen aina ollut liikunnallinen, hän ei niinkään.  Tykkään itse uimisesta ja harrastan sitä neljä kertaa viikossa. Arvostan sitä, että minulla on siihen mahdollisuus. Mies tykkää kokkaamisesta, palapeleistä, ristikoista ja on himolukija. Niin minäkin, mutta vähemmän.  Käymme yhdessä rauhallisilla kävelyillä, lähinnä vaan ulkoilun vuoksi. Minä olen kuitenkin se, jonka paino helpommin nousee, uiminen pitää sitä vähän aisoissa, mies on saanut sukunsa geenit ja pysyy hoikkana.  En kaipaa kummallisempaa yhteistä tekemistä, yhteinen arki riittää. Syödään yhdessä, jutellaan ja tehdään ihan tavallisia asioita. Mennään kerran viikossa johonkin kivaan kahvilaan. On meillä yksi yhteinen suuri intohimo, lätkän katselu, onneksi sama suosikkijoukkue. Mikä sen mukavampaa kun kylki kyljessä jännittää. Jokaisen täytyy itse määrittää mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Toista ei tosiaan kannata yrittää muuttaa, vain itseään voi muuttaa. Täydellisyyttä ei ole, luojan kiitos, olisi tylsää. 

Meitä yhdistää puolison kanssa huumorintaju, musiikkiharrastus, taiteen arvostus, elokuvaillat, kulinarismi ja aktiivinen lukemisharrastus. Sen sijaan käsitöitä, liikuntaa ja tietotekniikkaa harrastan itsekseni, mieheni tusaa autoa ja käy keikoilla. Yhdessä tehdään jotain ja erikseen jotain. Ollaan molemmat iltavirkkuja mutta en näkisi sitäkään valtavana ongelmana, jos on löydetty tapa viettää aikaa yhdessä. Tärkeintä on mielestäni

-molemminpuolinen kunnioitus

-yhteinen aika ja yhdessä viihtyminen

-autonomia

Näillä ollaan pärjätty eroavaisuuksistamme huolimatta. En vielä ole kertaakaan nähnyt tasapainoista ja tervettä symbioosisuhdetta, jossa siis aivan kaikki pitää tehdä pakonomaisesti yhdessä - sen kääntöpuoli kun on, että sellaisesta pitää luopua, mistä toinen ei tykkää, eikä mitään omaa saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Eli tunturin huipulta katselu jää kokematta. Kiitos vastauksesta. Suurimmalle osallehan tuo ei ole mikään kynnyskysymys. Huonokuntoinen ei tarkoita obeesia, joten mahtuvat kyllä laitteisiin eivätkä paina sataa kiloa. Mutta sullahan taisi olla läskivihasta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Liian vaikea ymmärtää, että jos etsii, siis deittailee, liikunnallista kumppania, niin tapailee vain sellaisia? Ehdoton=ei tapaile ei-liikunnallisia deittejä. Haluatko saivarrella lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Eli tunturin huipulta katselu jää kokematta. Kiitos vastauksesta. Suurimmalle osallehan tuo ei ole mikään kynnyskysymys. Huonokuntoinen ei tarkoita obeesia, joten mahtuvat kyllä laitteisiin eivätkä paina sataa kiloa. Mutta sullahan taisi olla läskivihasta kysymys.

Suurimmalle osalle ei ole sama kuin kaikille. Toisille tällaisten asioiden tekeminen yhdessä on tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas tänne tullut paljon viestejä, kiitos niille jotka ovat laittaneet asiallisia kommentteja.

 

Paljon sellaista mitä on jo tullutkin mietittyä. Mies ei ole fyysisesti mitenkään kykenemätön liikkumaan ja on jo tosiaan tehnyt suuren muutoksen painonsa suhteen jo ennen kuin tapasimme. Olen tutustunut mieheen netissä, eli ihastuin hänessä alunperinkin ihan muuhun kuin ulkonäköön.
Joku sanoi, että aloituksessa luettelemani ominaisuudet pitäisi olla miehille itsestäänselvyyksiä. No omalla kohdalla se ei ainakaan ole ikävä kyllä pitänyt paikkaansa ja senkin takia nykyinen mies tuntuu monella tavalla harvinaisen ihanalta. Onko se sitten tyytymistä jos yhdeksän kymmenestä asiasta osuu kohdalleen mutta yksi ei, en tiedä.

 

Miehen ulkonäkö ei vaivaa minua nykyisellään, isompi huolenaihe on terveys nyt ja tulevaisuudessa sekä miehen suhtautuminen liikuntaan. Hän siis lähtee kanssani ulkoilemaan mielellään kun ollaan yhdessä, mutta yksin ollessaan saattaa viettää 8+ tuntia tietokoneella istuen eikä uhraa päivästä edes sitä pientä hetkeä siihen, että kävisi vartin kävelyllä. Ja tässä vaiheessa täytyy tietenkin valita lenkit ja muut aktiviteetit sen mukaan, että mies pysyy perässäni. En ole itsekään mikään himoliikkuja, vaan ihan "normaalin" kiinnostunut huolehtimaan omasta kropasta ja terveydestä.
En aio ketään yrittää muuttaa ja olen todellakin sitä mieltä, että halu muuttua lähtee jokaisesta itsestään. Ei minulla ole mielenkiintoa alkaa patistamaan aikuista miestä mihinkään, varsinkin kun hän tiedostaa oman tilanteensa hyvin. Olen kyllä tietenkin valmis tukemaan ja kannustamaan, mutta pakottamaan en ketään ala.

 

Joku kysyi, että miten aion asian ottaa miehen kanssa puheeksi. En halua loukata tai painostaa, mutta asiasta ei voi oikein kierrellenkään keskustella.

 

Ainakin aloitus on herättänyt jonkin verran keskustelua, mikä on kiva. En oikein tiedä, että minkälaisia vastauksia varsinaisesti hain. Mutta hyviä on tullut ja tottahan se on, että pitää vaan päättää kuinka ratkaiseva tekijä tämä on juuri meidän parisuhteessa.

Eli haluaisit määrätä hänen ajanviettotapansa myös silloin kun ette ole yhdessä? 

Mielestäni tuo on jo arvomaailma kysymys. Sinä arvostat terveyttä, hyvää oloa ja pitkäjänteisyyttä ja hän arvostaa enemmän niitä laiskottelua ja helpolla pääsemistä. Varmaan jossain vaiheessa tuo alkaisi ärsyttämään vielä enemmän, etenkin tuo ettei jaksa edes kävellä on jo tosi paha.

Liikuttiin nuorina miehen kanssa yhdessä. Hänellä liikunta jäi nivelrikon vuoksi vähemmälle, pihatöitä ja pientä kävelyä sitten yhdessä. Rakas ihminen sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata, omakin mieheni on samanlainen. Liikun itsekseni, dekä ystävien ja lasten kanssa. Mies lähtee kyllä mielellään mukaan esim patikoimaan, pyöräilemään ja retkille, mutta sellainen arkiliikunta ei ole hänen juttunsa. 

Joistakin tutuista pariskunnista olen huomannut, että miehet mielellään mittaavat esim suorituksia, askelmääriä, kuntohaasteiden etenemistä yms. 

Jos tilastot ovat miehen juttu, kiinnostuisiko hän arkiliikunnasta esim kehonkoostumusmittauksen/ kuntotestin myötä ja haluaisi parantaa tuloksiaan?

Mun mies on myös taipuvainen menemään lähikauppaan autolla tai mopolla. Johtuu siitä että suorite on kauppaanmeno eikä liikuntahetki. Jos sanon että käydäänkö kävelyllä, hän lähtee mielellään sillä silloin suorite on kanssani vietetty kävelyhetki. Otetaan reppu mukaan ja kävellään lähikauppaan ja takaisin, näin on kaupassa käyty kävellen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlainen tilanne, itse juoksen maratoneja harrastusmielessä. Liikunnallinen elämäntapa kiinnosti miestäkin ja välillä siitä innostunutkin, mutta se oli kausittaista ja lyhyt kestoista. Tämä ei ole ollut sinänsä parisuhteelle mikään ongelma, mutta siitä alkoi vuosien mittaan tulla ongelma, koska sillä alkoi olla terveydellisiä vaikutuksia.

 

15 vuotta mentiin näin ja yritin kannustaa parempiin elämäntapoihin laihoin tuloksin. Ei siihen sinänsä parisuhteen osalta ongelmia liittynyt, mutta huoli alkoi kasvaa kun ikää tuli lisää. Sitten sai lääkäriltä karua ennustetta ja oikeasti alkoi pitää itsestään huolta ja panostaa siihen elämäntapamuutokseen. Nyt menty jo jokunen vuosi näin ja se on tuonut meitä lähemmäs kun liikuntaakin harrastetaan yhdessä ja omilta harteilta on pudonnut se huoli, kun puoliso on saanut kaikki arvot kohdilleen ja ensimmäistä kertaa suhteemme aikana on päässyt normaalipainoon. Toki rankemmat treenit teen edelleen itsekseni, mutta se nyt ei haittaa mitään.

 

Ei siis ole minusta automaattisesti mikään ongelma, mutta pitkällä tähtäimellä siitä voi sellainen tulla, jos toinen ei pidä itsestään huolta.

Tähän huomauttaisin, että liikkumattomuus ei välttämättä kovin pian aiheuta kaikille terveysongelmia. Asia riippuu paljon myös geeneistä ja liikunnan lisäksi muista elämäntavoista.

Riittävän pitkällä aikavälillä kaikille. Vaikka muut elämäntavat olisi miten tikissä.

Liikkumattomuus tarkoittaa ihmisille eri asioita. Jonkun mielestä on liikkumaton sellainen joka ei juokse maratoneja ja harrasta kaikkia mahdollisia lajeja, toisen mielestä liikkumaton on neliraajahalvaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Niin sulla on toimiva kristallipallo, mitä tulevaisuudessa tulee varmasti tapahtumaan? Mun pallon yhteys vähän pätkii jatkuvasti.

Olen ollut etäsuhteessa, eikä se toiminut etäisyyden takia, jonka jälkeen päätin, etten enää sellaiseen lähde. Muutama mies deittiapissa on vänkännyt asiasta kanssani, mutta vastaukseni on aina sama, kerron sen mieluummin nyt heti, kuin puolen vuoden tapailun jälkeen, koska sitten sä olet mulle vihainen, miksen heti sanonut. 

Paljonko siis haluat, että tuhlataan molempien aikaa asiaan, joka ei tule toimimaan? Vai olisiko sittenkin parempi keskittyä potentiaalisempiin ehdokkaisiin? Kuulostat mieheltä, jolle jokainen nainen on velkaa jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailin miestä, joka uniongelmien takia (heräsi 03) tapasi käydä salitreeneissä aamuyöllä: yhteensä kaksi tuntia kuntopyörää, juoksua, soutua yms. Tämä vähintään joka toinen yö, välillä joka yö.

Kun olimme yötä yhdessä, mies ei tietenkään poistunut yöllä salille.

Mutta mietin, että jos suhteemme olisi vakiintunut (yhteenmuutto), olisiko mies palannut omiin, tuttuihin tapoihinsa?

Onko kellään kokemusta jostain vastaavasta pakkomielteisestä ja erikoisesta tavasta?

Onpas tuo aiempi viestini kerännyt negaa. Kysyn: mikä siinä aiheuttaa närää?

Minähän esitin lopuksi kysymykswn. Vain yksi on vastannut siihen.

Korostan vielä, että tälle miehelle rääkkikuntoilu oli/on oikeasti pakkomielle. 

Hänellä meni muissakin asioissa täysin överiksi.  Kun tämän tajusin, en enää halunnut jatkaa.

Mutta nyt oli kyse liikunnasta, niin ei mennä niihin muihin obsessioihin.

Vierailija kirjoitti:

Itse arvostan miehessäni rehellisyyttä, lämpöä, empatiakykyä ja älykkyyttä. yhdessä 15 vuotta. Itse olen aina ollut liikunnallinen, hän ei niinkään.  Tykkään itse uimisesta ja harrastan sitä neljä kertaa viikossa. Arvostan sitä, että minulla on siihen mahdollisuus. Mies tykkää kokkaamisesta, palapeleistä, ristikoista ja on himolukija. Niin minäkin, mutta vähemmän.  Käymme yhdessä rauhallisilla kävelyillä, lähinnä vaan ulkoilun vuoksi. Minä olen kuitenkin se, jonka paino helpommin nousee, uiminen pitää sitä vähän aisoissa, mies on saanut sukunsa geenit ja pysyy hoikkana.  En kaipaa kummallisempaa yhteistä tekemistä, yhteinen arki riittää. Syödään yhdessä, jutellaan ja tehdään ihan tavallisia asioita. Mennään kerran viikossa johonkin kivaan kahvilaan. On meillä yksi yhteinen suuri intohimo, lätkän katselu, onneksi sama suosikkijoukkue. Mikä sen mukavampaa kun kylki kyljessä jännittää. Jokaisen täytyy itse määrittää mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Toista ei tosiaan kannata yrittää muuttaa, vain itseään voi muuttaa. Täydellisyyttä ei ole, luojan kiitos, olisi tylsää. 

Minä olen kuitenkin se, jonka paino helpommin nousee, uiminen pitää sitä vähän aisoissa, mies on saanut sukunsa geenit ja pysyy hoikkana.

Korjataanpas. Naisen korkeampi estrogeeni ja matalampi testosteroni hidastaa aineenvaihduntaa ja keskittää sitä vararavintoon, sillä naisen biologia on synnytellä lapsia.

Testosteronin vaikutus kehonkoostumukseen

Lihasmassa ja energia: Testosteroni on anabolinen (lihaskasvua edistävä) hormoni. Enempi lihasmassa lisää elimistön levossa kuluttamaa energiamäärää.

Rasva-aineenvaihdunta: Se auttaa säätelemään rasvan varastoitumista ja polttoa, edistäen rasvan vähenemistä.

Vaikutus vireystilaan: Optimaaliset testosteronitasot voivat parantaa fyysistä suorituskykyä, mikä mahdollistaa tehokkaamman treenin ja siten korkeamman aineenvaihdunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tänne tullut paljon viestejä, kiitos niille jotka ovat laittaneet asiallisia kommentteja.

 

Paljon sellaista mitä on jo tullutkin mietittyä. Mies ei ole fyysisesti mitenkään kykenemätön liikkumaan ja on jo tosiaan tehnyt suuren muutoksen painonsa suhteen jo ennen kuin tapasimme. Olen tutustunut mieheen netissä, eli ihastuin hänessä alunperinkin ihan muuhun kuin ulkonäköön.
Joku sanoi, että aloituksessa luettelemani ominaisuudet pitäisi olla miehille itsestäänselvyyksiä. No omalla kohdalla se ei ainakaan ole ikävä kyllä pitänyt paikkaansa ja senkin takia nykyinen mies tuntuu monella tavalla harvinaisen ihanalta. Onko se sitten tyytymistä jos yhdeksän kymmenestä asiasta osuu kohdalleen mutta yksi ei, en tiedä.

 

Miehen ulkonäkö ei vaivaa minua nykyisellään, isompi huolenaihe on terveys nyt ja tulevaisuudessa sekä miehen suhtautuminen liikuntaan. Hän siis lähtee kanssani ulkoilemaan mielellään kun ollaan yhdessä, mutta yksin ollessaan saattaa viettää 8+ tuntia tietokoneella istuen eikä uhraa päivästä edes sitä pientä hetkeä siihen, että kävisi vartin kävelyllä. Ja tässä vaiheessa täytyy tietenkin valita lenkit ja muut aktiviteetit sen mukaan, että mies pysyy perässäni. En ole itsekään mikään himoliikkuja, vaan ihan "normaalin" kiinnostunut huolehtimaan omasta kropasta ja terveydestä.
En aio ketään yrittää muuttaa ja olen todellakin sitä mieltä, että halu muuttua lähtee jokaisesta itsestään. Ei minulla ole mielenkiintoa alkaa patistamaan aikuista miestä mihinkään, varsinkin kun hän tiedostaa oman tilanteensa hyvin. Olen kyllä tietenkin valmis tukemaan ja kannustamaan, mutta pakottamaan en ketään ala.

 

Joku kysyi, että miten aion asian ottaa miehen kanssa puheeksi. En halua loukata tai painostaa, mutta asiasta ei voi oikein kierrellenkään keskustella.

 

Ainakin aloitus on herättänyt jonkin verran keskustelua, mikä on kiva. En oikein tiedä, että minkälaisia vastauksia varsinaisesti hain. Mutta hyviä on tullut ja tottahan se on, että pitää vaan päättää kuinka ratkaiseva tekijä tämä on juuri meidän parisuhteessa.

Eli haluaisit määrätä hänen ajanviettotapansa myös silloin kun ette ole yhdessä? 

#luetunymmärtäminen

Ap nimenomaan sanoo, ettei ala muuttamaan tai patistelemaan aikuista ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo on jo arvomaailma kysymys. Sinä arvostat terveyttä, hyvää oloa ja pitkäjänteisyyttä ja hän arvostaa enemmän niitä laiskottelua ja helpolla pääsemistä. Varmaan jossain vaiheessa tuo alkaisi ärsyttämään vielä enemmän, etenkin tuo ettei jaksa edes kävellä on jo tosi paha.

Niin siis ap arvostaa sairaalloista ja turhanpäiväistä sykkimistä ja suorittamista, energiantuhlausta ja mies on säästäväinen, leppoisa ja rauhallinen. 

Se on totta, että yhden tyypin hullujen kannattaa hengailla toisten kaltaistensa kanssa, eli testoravaajat keskenään ja rauhalliset keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei selvästikään ole kemiaa miehen kanssa, joten eroa ja jätä mies jollekin jolle liikunta ei ole kynnyskysymys.

Fakta on että ap:lla ei ole kemiaa testohuuruisen urheilusonnin kanssa, kuten ei kovin monella muullakaan. Urheilu ei yksinkertaisesti ole seksikästä modernissa yhteiskunnassa.

Tulikohan tää väärään ketjuun? 

Ei vaan nimenomaan oikeaan. Ap on miehen kanssa johon rakastui, ja nyt haluaa muovata tästä jotakin muuta. Tosiasia on, että hän ei rakastunut siihen muuhun vaan nimenomaan tähän pullantuoksuiseen mieheen. Deal with it.

Eikun tossa väitetään, ettei aplla ole kemiaa testohuuruisen sonnin kanssa, mutta kun eihän tämä mies ole sellainen. Mistä miehestä, jonka kanssa ei ole kemiaa, siis puhutaan? 

Testohuuruisen urheilusonnin. Mutta tämä mieshän on pullantuoksuinen sohvaperuna, joten kenen kanssa aplla ei ole kemiaa? 

Ap:lla nimenomaan on kemiaa tämän pullamössömiehen kanssa, sillä on tämän kanssa parisuhteessa. Jos kemia kohdistuisi testosonniin niin ap olisi tämän kanssa ravaamassa kukkulalta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään. 

 

Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään. 

Sinä kirjoitit että 

että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa.Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 
 

Puhuit itse kumppanista, etkä deittailusta niin älä viitsi. Sanoit vieläpä että tämä on ehdoton. 
Kuka miettii suhteeseen lähtiessään että johonkin osallistuminen on ehdotonta? Jännä ettei voi kuvitellakaan ettei kumppani osallistuisi, mutta ei pysty kuvittelemaan että se puoliso ei välttämättä pysty osallistua. Kummasti vain toinen on mielestäsi loputonta jossittelua 😉

Tuollahan se lukee, omassa lainauksessasi, heti ekana, että puhutaan d e i t t a i l u s t a. Lue nyt hyvä mies ensin kunnolla, ennen kuin alat vääntämään.