Helsingissä on kauniimpaa ja monipuolisempaa luontoa, kuin maaseudulla.

Vierailija kirjoitti:

UKK on myös pääosin metsiä ja sekin on noin kymmenen kertaa Helsinkiä suurempi. Lemmenjoella ja UKK-puistossa on toki tuntureita, mutta metsää on reilusti eniten.

Itse olen tuolla käynyt usein vaeltamassa ja ei ole maisemallisesti erityisen säväyttävä paikka. Lisäksi mäkäräiset ja hyttyset puree verille pitkälle syksyyn.

Itselle Helsingin saaristo on se rakkain kansallismaisema. Ehkä olen hölmö, mutta en ymmärrä, miten joku voi asua sisämaassa... Ei mikään järvimaisema voita merimaisemaa.

Entä jos siihen Helsingin saaristoon rakennettaisiin tuulivoimaloita, jotka tuottaisivat tuulisähköä Helsingin tarpeisiin. Nythän Helsingin käyttämä tuulisähkö tuotetaan muualla Suomessa ja nämä tuulivoimalat tuhoavat luontoa maaseudun luontoa.

Yhy. Järvisuomalaisena preferoin kirkasvetiset järvet hiekkarantoineen ja saarineen.  Harvoin tuulee liikaa veneilyyn. Jäät talvella riittävät ulkoiluun. Ei levää,  ei ruovikkoa. Mikä parasta: ei liikaa muita.  Ei roskaa, ei juoppoja, ei nuorisojengejä lymyilemässä uhkaavana, ei nalkuttavia mummuja tai jollain purkilla fleksaavia äijänkäppänöitä. Ei lokkilaumoja, ei hajua, ei jatkuvaa liikenteen taustamelua.  Vain leikkiviä lapsia, koiria ja muita veneilijöitä. Meillä on täällä myös nämä kansallispuistot ja polut ja ladut 100m ovelta.

Vierailija kirjoitti:

Lähiluonnon mitätöinti on aina ärsyttänyt minua. Ihan kuin luontokokemus ei voisi olla riittävän aito, ellei se tapahdu riittävän kaukana asutuksesta. 

Aina ei tarvitse matkustaa Lappiin asti nähdäkseen jotain kaunista. Kaikki eivät myöskään edes voi matkustaa ja siksi lähiluontoa pitäisi arvostaa. 

Mitä enemmän ihmiset siirtyvät kuntosaleille ja hylkäävät ulkoilureitit, sitä varmemmin niiden tilalle rakennetaan kerrostaloja. 

Samalla tavalla täällä maaseudullakin on se lähiluonto, joka voi olla hyvin tavallista ja tyypillistä suomalaista luontoa ilman mitään erityistä wau-efektiä, ja jota ei osata arvostaa sellaisenaan. Matkustetaan jonnekin kauas katsomaan 'upeampaa' luontoa. Lähiluontoa pitäisi todellakin arvostaa enemmän, myös maalla! 

Vierailija kirjoitti:

Veinpä kerran idästä Helsinkiin muuttaneen ihan vain Nuuksioon päiväretkelle kun sinä päivänä ei muutakaan keksitty. Oli asunut Helsingissä 5 vuotta ja kävi kotiseudulla retkeilemässä pitkään. Hän oli äimän käkenä siitä, minkälaista ihan mielestäni tavallisen näköisessä Nuuksiossa on. Puut ovat vanhoja ja paksuja eikä mitään hammastikkuja. Totesi vain että on käynyt merta edempänä kalassa. Seuraavaksi vein saaristoo ja hänenkin oli pakko myöntää että oli pitkään ollut väärä käsitys uudesta kotiseudusta.

Aaa, ok. Mie kävin Sipoonkorvessa ja minusta se oli pusikkoa ja liian rakennettu. No, makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks siel jokia koskineen ja tuntureita kuten meillä? 

Tunturit ovat aivan yliarvostettuja luontoarvoiltaan. Tuntureille mennään, kun etelämpänä luontoa on tuhottu niin paljon. Pohjoisen luonto ei lähtökohtaiseti ole lajirikasta vaan melkoisen haurasta ja hitaasti kasvavaa. 

Tää on oikeasti ihan totta, että pk-seudun kupeessa on paljon metsää, jota ei ole kaadettu vuosikymmeniin ja muutama läntti on jopa yli satavuotiasta. Koetapa löytää vastaavaa muualta.

Sitä vanhaa metsää on muualla vaikka kuinka paljon. Kaikkiaan Suomessa on suojeltu noin 3 miljoonaa hehtaaria metsää, mikä vastaa noin 13 prosenttia kaikesta metsäpinta-alasta. Suojelun ulkopuolella vanhaa luonnontilaista tai Helsingin metsien tyyppisiä lähes luonnontilaisia metsiä on paljon niitäkin.

Niin, itseasiassa luken mukaan vanhat metsät puuttuvat nimenomaan koko eteläisestä Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin luonto on monipuolista, alueet ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan. Maaseudulla on tylsempää, yhtä samaa metsää, peltoja, ei puistoja eikä oikeastaan mitään paikkoja missä ihmiset viettäisivät aikaa yhdessä. Vain omat pihat ja pellot. 

Meillä täällä maaseutukylässä on mm. vanha kyläkoulu, jossa kyläyhdistys jäsenineen kokoontuu. Joihinkin tapahtumiin on vieraatkin tervetulleita (mm. mökkiläiset). Nuo tilat voi vuokrata myös vaikka hääpaikaksi. Ja kun on ne omat pihat, voi kutsua muita kylään, ja pitää isoja perhejuhliakin kotona. Olen ihan varma, että maaseudulla ollaan yhteisöllisempiä, kuin jossain Helsingissä, jossa ei edes seinänaapuria välttämättä tunneta. Täällä tunnetaan toisemme, pidetään naapureista huolta, pidetään talkoita ja naapuriapu toimii monin tavoin. 

Kyllä minä tunnen kaikki samassa rapussa asuvat ihmiset ja tervehdin heitä. Tunnen myös jonkun verran naapurirapun ihmisiä. Tämä Helsingin keskustassa vanhassa jugendtalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UKK on myös pääosin metsiä ja sekin on noin kymmenen kertaa Helsinkiä suurempi. Lemmenjoella ja UKK-puistossa on toki tuntureita, mutta metsää on reilusti eniten.

Itse olen tuolla käynyt usein vaeltamassa ja ei ole maisemallisesti erityisen säväyttävä paikka. Lisäksi mäkäräiset ja hyttyset puree verille pitkälle syksyyn.

Itselle Helsingin saaristo on se rakkain kansallismaisema. Ehkä olen hölmö, mutta en ymmärrä, miten joku voi asua sisämaassa... Ei mikään järvimaisema voita merimaisemaa.

Oletko kuullut makuasioista? 

Jostain syystä useimmat tuntemani sisämaasta meren äärelle muuttaneet eivät enää sinne järven ääreen takaisin hingu. -eri

Mitäpä tuota kinastelemaan kun voi todeta itse:

https://aamuset.fi/artikkeli/5811003

Suomessa on suojeltu kokonaan metsätaloudelta 2,27 miljoonaa hehtaaria, josta 0,38 Etelä-suomessa ja pohjois-suomessa (Kainuu, Lappi, p-pohjanmaa) 1,89.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UKK on myös pääosin metsiä ja sekin on noin kymmenen kertaa Helsinkiä suurempi. Lemmenjoella ja UKK-puistossa on toki tuntureita, mutta metsää on reilusti eniten.

Itse olen tuolla käynyt usein vaeltamassa ja ei ole maisemallisesti erityisen säväyttävä paikka. Lisäksi mäkäräiset ja hyttyset puree verille pitkälle syksyyn.

Itselle Helsingin saaristo on se rakkain kansallismaisema. Ehkä olen hölmö, mutta en ymmärrä, miten joku voi asua sisämaassa... Ei mikään järvimaisema voita merimaisemaa.

Oletko kuullut makuasioista? 

Jostain syystä useimmat tuntemani sisämaasta meren äärelle muuttaneet eivät enää sinne järven ääreen takaisin hingu. -eri

Ok. Minä taas olen kokenut aivan toisin (Oulussa ja pk-seudulla) että valtaosa junantuomista kaipasi juurikin kotiseudun järviä ja metsiä ja vierasti merenrantaa. Se on matalaa ja ruovikkoista.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Helsingin merellinen luonto on upea ja eteläisessä kantakaupungissa asuvalle minuuttien kävelymatkan päässä. Minulla on Vene Merisatamassa, jolla pääsee hetkessä luontoon; paljon mielenkiintoisempaan luontoon kuin joku korpi sisämaassa.

Jäniksiä näkee ihan joka paikassa keskustassakin, kettuja satunnaisesti. Viikonloppuna kadun yli käveli Munkkiniemessä kolme peuraa.

Pieni vinkki sulle ja ap:lle. Suomi, tuhansien järvien maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

UKK on myös pääosin metsiä ja sekin on noin kymmenen kertaa Helsinkiä suurempi. Lemmenjoella ja UKK-puistossa on toki tuntureita, mutta metsää on reilusti eniten.

Itse olen tuolla käynyt usein vaeltamassa ja ei ole maisemallisesti erityisen säväyttävä paikka. Lisäksi mäkäräiset ja hyttyset puree verille pitkälle syksyyn.

Itselle Helsingin saaristo on se rakkain kansallismaisema. Ehkä olen hölmö, mutta en ymmärrä, miten joku voi asua sisämaassa... Ei mikään järvimaisema voita merimaisemaa.

Oletko kuullut makuasioista? 

Jostain syystä useimmat tuntemani sisämaasta meren äärelle muuttaneet eivät enää sinne järven ääreen takaisin hingu. -eri

Enpä tiedä. Pilallahan tuo Itämeri on. Puolet avovesikaudesta yhtä leväpuuroa. Minulla on kesäpaikka sekä Tammisaaressa että Inarissa ja jos etäisyydet olisivat samat niin eipä tulisi kyllä Tammisaaressa käytyä. Nyt olen kesällä pari kk pohjoisessa ja keväällä ja syksyllä sitten viikonloput tuolla Tammisaaressa kun vedet on kylmemmät. Kesällähän ne on enimmäkseen uintikelvottomat, ei viitsi koiraakaan rantaan laskea kun tuulesta riippuen se voi olla aamulla yhtäkkiä täynnä sinilevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kaupunkilainen voi verrata rannikkomaisemaa sisämaahan ja päätellä siitä jotain. 

Olen sisämaasta kotoisin, ja ainakin vuonna 2026 tuo kuvaus pitää valitettavan hyvin paikkansa. On joitain yksittäisiä harvoja länttejä sisämaassakin, joissa on luonnontilaista metsää.

Käyn iäkkäiden vanhempieni luona, ja lintujen puute verrattuna kaupunkikotini takametsään on aivan järkttävä. Asun omakotitalolähiössä kehä III:n sisällä, ja olen havainnut täällä paljon erilaisia lintuja, mutta myös kettuja, oravia yms. joita ei nykyään näe kotiseudulla enää juuri ollenkaan. Naapuri väitti nähneenä ilveksiä Kirkkonummella, lähellä kehää sekin.

Sitten takaisin faktojen pariin. Sisämaassa on valtavan suuria suojelualueita, suurimmat monta kertaa Helsingin pinta-ala. Se, että et niistä tiedä, kertoo vain sinusta. Teiden varsilla on talousmetsää, koska se on kustannustehokasta ja luonnollisesti vähän niin kuin pakollista logistiikan kannalta. Suojelualueet ovat yleensä enemmän syrjässä.

Listaa vaikka top3 pk-seudun kokoista ja yhtenäistä suojelualuetta, jotka eivät ole merialueella.

Googlaa Suomen kansallispuistot. Löytyy vaikka kuinka. Sanotaan vaikka Seitseminen, Helvetinjärvi ja Patvinsuo.

Näistä mainituista vain Patvinsuon on hieman yli 100 neliökilometriä, nuo kaksi muuta ovat alle 50 neliökilometriä kun pelkkä Helsingin pinta-ala on 213 neliökilometriä. Edelleen mielenkiinnolla odotan, mistä löytyy tundravyöhykkeen eteläpuolella sijaitseva metsäinen suojelualue joka on paaaljon suurempi kuin pk-seudun alue. 

Veikkaan ettet sinä osaisi kertoa metsän ikää jos ottaisin mukaan kulkemaan vaikka koitajokea pitkin petkeljörven, nuorajärven, kesonsuon  ja koitereen kautta patvinsuolle ja takaisin kohti koivusuota.

Vinkki: kaikki vanha metsä ei ole korkeaa.  Kaikki vanha, suojeltu, metsä ei ole koskematonta.

Veikkaan itseasiassa ettet ole koskaan lahtea pidemmällä käynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Helsingin merellinen luonto on upea ja eteläisessä kantakaupungissa asuvalle minuuttien kävelymatkan päässä. Minulla on Vene Merisatamassa, jolla pääsee hetkessä luontoon; paljon mielenkiintoisempaan luontoon kuin joku korpi sisämaassa.

Jäniksiä näkee ihan joka paikassa keskustassakin, kettuja satunnaisesti. Viikonloppuna kadun yli käveli Munkkiniemessä kolme peuraa.

Pieni vinkki sulle ja ap:lle. Suomi, tuhansien järvien maa.

Kertoo paljon että nämä mainitsee erikseen näkevänsä jäniksiä ja kettuja 😅

Jos totta puhutaan, niin onhan Turun saaristo on paljon hienompaa kuin mitä Helsingissä. Ei Helsingissä oikein edes ole sellaista saaristoa. Olen asunut meren rannan lähettyvillä Helsingissä ja en nyt erityisesti kaipaa sinne päin takaisin. Meren lähellä on aika kylmää yleensä ja nyt muutenkaan näe meressä mitään niin hienoa elementtiä, että sen lähellä tarvitsisi asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kaupunkilainen voi verrata rannikkomaisemaa sisämaahan ja päätellä siitä jotain. 

Olen sisämaasta kotoisin, ja ainakin vuonna 2026 tuo kuvaus pitää valitettavan hyvin paikkansa. On joitain yksittäisiä harvoja länttejä sisämaassakin, joissa on luonnontilaista metsää.

Käyn iäkkäiden vanhempieni luona, ja lintujen puute verrattuna kaupunkikotini takametsään on aivan järkttävä. Asun omakotitalolähiössä kehä III:n sisällä, ja olen havainnut täällä paljon erilaisia lintuja, mutta myös kettuja, oravia yms. joita ei nykyään näe kotiseudulla enää juuri ollenkaan. Naapuri väitti nähneenä ilveksiä Kirkkonummella, lähellä kehää sekin.

Sitten takaisin faktojen pariin. Sisämaassa on valtavan suuria suojelualueita, suurimmat monta kertaa Helsingin pinta-ala. Se, että et niistä tiedä, kertoo vain sinusta. Teiden varsilla on talousmetsää, koska se on kustannustehokasta ja luonnollisesti vähän niin kuin pakollista logistiikan kannalta. Suojelualueet ovat yleensä enemmän syrjässä.

Listaa vaikka top3 pk-seudun kokoista ja yhtenäistä suojelualuetta, jotka eivät ole merialueella.

Googlaa Suomen kansallispuistot. Löytyy vaikka kuinka. Sanotaan vaikka Seitseminen, Helvetinjärvi ja Patvinsuo.

Näistä mainituista vain Patvinsuon on hieman yli 100 neliökilometriä, nuo kaksi muuta ovat alle 50 neliökilometriä kun pelkkä Helsingin pinta-ala on 213 neliökilometriä. Edelleen mielenkiinnolla odotan, mistä löytyy tundravyöhykkeen eteläpuolella sijaitseva metsäinen suojelualue joka on paaaljon suurempi kuin pk-seudun alue. 

En tiennytkään, että koko Helsinki on yhtä aarniometsää. Turha vertailla jos toisessa riittää joku neliökilometrin läntti ja toisessa pitää olla satona neliökilometrejä.

No just täällä paukuteltiin henkseleitä miten Suomesta löytyy pk-seutua monta kertaa laajempia luonnontilaisia alueita, mutta kukaan ei ole kyennyt sanomaan mitä ne ovat. Ihmeellistä paskanjauhantaa taas :D 

Ei sinulle Lapin suuret erämaat kelpaa kun eivät ole tarpeeksi "luontoa".

Ap on näitä koronan aikaan retkeilytrendiin hurahtaneita. No, pandemia loppui ja tuli taas konsertit ja euroopan-matkat. Nyt pitää ulkoiluttaa fjällräveneitå nuuksiossa silloin tällöin somesisältöä varten, ja selittää että luontoa on Helsingissäkin kun tosiasiassa 'luonto' ei olisi koskaan todella kiinnostanut ilman vuoden mittaista sosiaalista eristäytymistä. Karttojen lukeminen on vaikeaa ja vaivalloista ja löytääkseen jotain liikuttavaa joutuu ajamaan matkojen päähän, yöpymään epämukavasti ja kävelemään, kilometrejä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos totta puhutaan, niin onhan Turun saaristo on paljon hienompaa kuin mitä Helsingissä. Ei Helsingissä oikein edes ole sellaista saaristoa. Olen asunut meren rannan lähettyvillä Helsingissä ja en nyt erityisesti kaipaa sinne päin takaisin. Meren lähellä on aika kylmää yleensä ja nyt muutenkaan näe meressä mitään niin hienoa elementtiä, että sen lähellä tarvitsisi asua.

Veneilevänä Helsinkiläisenä olen kanssasi täysin samaa mieltä, ja niin on jokainen tuntemani veneilijä. Saaristomeri on upein pala Suomen luontoa. 

Tuulisuus ei minua Helsingissä tai muualla meren äärellä haittaa. Toki meri on keväällä pitkään kylmä, mutta vastapainoksi pidempään lämmin syksyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kaupunkilainen voi verrata rannikkomaisemaa sisämaahan ja päätellä siitä jotain. 

Olen sisämaasta kotoisin, ja ainakin vuonna 2026 tuo kuvaus pitää valitettavan hyvin paikkansa. On joitain yksittäisiä harvoja länttejä sisämaassakin, joissa on luonnontilaista metsää.

Käyn iäkkäiden vanhempieni luona, ja lintujen puute verrattuna kaupunkikotini takametsään on aivan järkttävä. Asun omakotitalolähiössä kehä III:n sisällä, ja olen havainnut täällä paljon erilaisia lintuja, mutta myös kettuja, oravia yms. joita ei nykyään näe kotiseudulla enää juuri ollenkaan. Naapuri väitti nähneenä ilveksiä Kirkkonummella, lähellä kehää sekin.

Sitten takaisin faktojen pariin. Sisämaassa on valtavan suuria suojelualueita, suurimmat monta kertaa Helsingin pinta-ala. Se, että et niistä tiedä, kertoo vain sinusta. Teiden varsilla on talousmetsää, koska se on kustannustehokasta ja luonnollisesti vähän niin kuin pakollista logistiikan kannalta. Suojelualueet ovat yleensä enemmän syrjässä.

Listaa vaikka top3 pk-seudun kokoista ja yhtenäistä suojelualuetta, jotka eivät ole merialueella.

Googlaa Suomen kansallispuistot. Löytyy vaikka kuinka. Sanotaan vaikka Seitseminen, Helvetinjärvi ja Patvinsuo.

Näistä mainituista vain Patvinsuon on hieman yli 100 neliökilometriä, nuo kaksi muuta ovat alle 50 neliökilometriä kun pelkkä Helsingin pinta-ala on 213 neliökilometriä. Edelleen mielenkiinnolla odotan, mistä löytyy tundravyöhykkeen eteläpuolella sijaitseva metsäinen suojelualue joka on paaaljon suurempi kuin pk-seudun alue. 

En tiennytkään, että koko Helsinki on yhtä aarniometsää. Turha vertailla jos toisessa riittää joku neliökilometrin läntti ja toisessa pitää olla satona neliökilometrejä.

No just täällä paukuteltiin henkseleitä miten Suomesta löytyy pk-seutua monta kertaa laajempia luonnontilaisia alueita, mutta kukaan ei ole kyennyt sanomaan mitä ne ovat. Ihmeellistä paskanjauhantaa taas :D 

Typerys. Syötteen kansallispuisto ja Oulangan kansallispuisto ovat molemmat reilusti koko Helsinkiä suurempia. Lemmenjoki on pääosin mäntymetsiä ja on kymmenen kertaa suurempi.

Silti molemmat pienempiä kuin pk-seutu yhteensä. Alunperin oli horinoita alueista, jotka olisivat monta kertaa suurempia. Mutta hienoa, että edes Helsinkiä isompia alueita löytyy. Harmi vain, kun sijaitsevat silti sellaisella kasvuvyöhykkeellä, ettei lajisto voi olla kovin runsas.

Öhh Oulangan kp ja 'ei runsas lajisto'. Cant argue with stupid.

Helsinkiä katsovat tuhannet ihmiset päivässä, maaseutua muutama.

Vierailija kirjoitti:

Kuin-sanan eteen ei tule pilkkua! Pakko antaa palaute tuosta yleisestä virheestä.

Voipa joskus tullakin pilkku, et vain tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kaupunkilainen voi verrata rannikkomaisemaa sisämaahan ja päätellä siitä jotain. 

Olen sisämaasta kotoisin, ja ainakin vuonna 2026 tuo kuvaus pitää valitettavan hyvin paikkansa. On joitain yksittäisiä harvoja länttejä sisämaassakin, joissa on luonnontilaista metsää.

Käyn iäkkäiden vanhempieni luona, ja lintujen puute verrattuna kaupunkikotini takametsään on aivan järkttävä. Asun omakotitalolähiössä kehä III:n sisällä, ja olen havainnut täällä paljon erilaisia lintuja, mutta myös kettuja, oravia yms. joita ei nykyään näe kotiseudulla enää juuri ollenkaan. Naapuri väitti nähneenä ilveksiä Kirkkonummella, lähellä kehää sekin.

Sitten takaisin faktojen pariin. Sisämaassa on valtavan suuria suojelualueita, suurimmat monta kertaa Helsingin pinta-ala. Se, että et niistä tiedä, kertoo vain sinusta. Teiden varsilla on talousmetsää, koska se on kustannustehokasta ja luonnollisesti vähän niin kuin pakollista logistiikan kannalta. Suojelualueet ovat yleensä enemmän syrjässä.

Listaa vaikka top3 pk-seudun kokoista ja yhtenäistä suojelualuetta, jotka eivät ole merialueella.

Googlaa Suomen kansallispuistot. Löytyy vaikka kuinka. Sanotaan vaikka Seitseminen, Helvetinjärvi ja Patvinsuo.

Näistä mainituista vain Patvinsuon on hieman yli 100 neliökilometriä, nuo kaksi muuta ovat alle 50 neliökilometriä kun pelkkä Helsingin pinta-ala on 213 neliökilometriä. Edelleen mielenkiinnolla odotan, mistä löytyy tundravyöhykkeen eteläpuolella sijaitseva metsäinen suojelualue joka on paaaljon suurempi kuin pk-seudun alue. 

En tiennytkään, että koko Helsinki on yhtä aarniometsää. Turha vertailla jos toisessa riittää joku neliökilometrin läntti ja toisessa pitää olla satona neliökilometrejä.

No just täällä paukuteltiin henkseleitä miten Suomesta löytyy pk-seutua monta kertaa laajempia luonnontilaisia alueita, mutta kukaan ei ole kyennyt sanomaan mitä ne ovat. Ihmeellistä paskanjauhantaa taas :D 

Ei sinulle Lapin suuret erämaat kelpaa kun eivät ole tarpeeksi "luontoa".

Tundralla harvemmin kasva kunnollista metsää, siksi.

Mutta ne ovat suurempia kuin pk-seutu. Helsingissä on noin tuhat hehtaaria suojeltua luontoa (wikipedia), joten siihen jos vertaa niin Suomi on täynnä isompia luonnonsuojelualueita.

Et siis todella ymmärrä, miten pohjoiseen täytyy mennä, jotta edes jonkinmoisia suojeltuja länttejä löytyy? Miksi riittävän laajoja alueita ei ole etelämpänä?
Jotta ongelma hahmottuisi vähän paremmin, niin karhun reviiri on useita satoja neliökilometrejä kun taas susilaumalla se voi olla jopa 1000-2000 neliökilometriä. Missä näillä on tilaa olla, kun joka paikkan ängetty hakuuaukeaa, mökkiä, taloa ja ties mitä. Sen sijaan Kanadassa ja Ruotissa on aidosti todella laajoja aloja saatu säästettyä, mutta ei täällä. 

Monella on virheellinen käsitys, jonka mukaan talousmetsä olisi sopimatonta eliöille. Ei ole. Metsätyypistä toki riippuu paljon, mutta monet talousmetsät ovat lajistoltaan hyvin samankaltaisia kuin suojelualueet. Etenkin karuilla kasvupaikoilla erot ovat melko pieniä. On olemassa joitakin erikoistuneita lajeja, jotka ovat vaikeuksissa talousmetsissä, mutta valtaosa lajeista pärjää niissä oikein hyvin, muun muassa karhut ja sudet.

Ei se tietenkään sopimatonta ole, mutta tuo ei pidä paikkansa että talousmetsät olisivat samankaltaisia kuin suojelualueet tai että se olisi jotenkin suotava asia. Se kertoo ennen kaikkea siitä, miten vähälajisia ja luntoarvoiltaan köyhtyneitä metsiä on nimetty suojelualueiksi. 
Mikään ei käytännössä suojele suurpetoa, joka muka tulee ns. piha-alueelle. Se on aika vaikeaa olla menemättä piha-alueelle kun se perkuleen piha-alue on tungettu joka notkoon.

Ei kaikki olekaan, mutta monet ovat. Esimerkiksi kuivien ja kuivahkojen kankaiden mäntymetsät ovat lajistoltaan hyvin samankaltaisia luonnonmetsien ja talousmetsien kesken, ja niitä on Suomessa paljon. Kenttäkerroksessa samat sammalet, jäkälät ja varvut. Yleensä ovat melko puhtaita männiköitä ihan luonnostaankin. Pääosin samat linnut ja hyönteiset, samat nisäkkäät jne. 

Rehevät luonnontilaiset ikimetsät ovat usein kuusettuneita ja vähälajisia, koska sakea kuusikko varjostaa liikaa, hapan neulaskarike muuttaa pintamaan ph:n happamaksi ja lehtipuusto kuolee pois tietyn iän jälkeen. Monipuolisimpia ovat vanhahkot rehevät metsät, jotka ovat joskus joko luonnontuhojen vuoksi uusiutuneet tai hakattu paljaaksi ja jätetty sitten koskematta. 

Tätä 2 vatipäätä alanuolittaa ja tähän mennessä tämä oli järkevin kirjoitus. Suomalaiset eivät enää tiedä mitä on pitkään hoitamatta ollut metsä. Ne komeat isohonkaiset hiekkakankaat on tosiaan palaneet sadan vuoden sisällä, joko tarkoituksella tai ei.