Lapsi ei soita eikä käy. Sanoi syyksi yli 30 vuoden takaiset tukkapöllyt

Tavallaan tämäkin aloitus on esimerkki siitä että määräysvallasta ei osata luopua. Lapsen pitäisi pitää yhteyttä koska minä niin haluan ja haluan tavata lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan annettu 90-luvulla tukkapöllyjä. 

Tuo on vain jäävuoren huippu. Häpeä. Yksin.

Näin. 60-70-luvulla saattoi tulla luunappeja ja roduilla kintuille/ahteriin. Risut piti vielä hakea itse. 

Oletko AP aidosti katunut ja pyytänyt anteeksi? Ei ihan vaikuta siltä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kuritus on ollu kiellettyä -80 luvulta lähtien. Kumma ku sen jälkeen on menny kaikki ihan perseelleen, lapset tekee miten huvittaa, kiusaa ja perseilee. Eikä kunnollisia seuraamuksia tuu. "Voi voi, nyt tuli Pikku Kallelle paha mieli ku kiusasit häntä, ethän tee sitä enää". Ja sama paska jatkuu. Kuri ja järjestys pitää olla.

Nääh. Ei siihen fyysistä kuristusta tarvita, pikemminkin vanhemmat voisivat käydä vaikka kursseja siihen kuinka puhua lapsille ja opettaa heitä tunteidensa säätelyssä jne. Osata edes keskustella lapsen kanssa, sitä kautta he oppivat paremmin kuin pelon kautta. Hyysäämistä en kuitenkaan tarkoita, vaan rakentavaa opettamista elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Mutta jos et saa päättää? Porukassa on aina joku liideri ja jos et oo se niin et päätä mistään. Siksi on tärkeää saada päättää omista asioista kotona ilman että joku siihen puuttuu.

Tukkapöllyt taisi olla vain jäävuoren huippu. Eiköhän ollut niin, että lapsi jäi ilman huomiota ja tukea laajemmassakin merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Mutta jos et saa päättää? Porukassa on aina joku liideri ja jos et oo se niin et päätä mistään. Siksi on tärkeää saada päättää omista asioista kotona ilman että joku siihen puuttuu.

Juu, eli sinä päätät kaikesta mitä teet ja miten olet. Mikä on vanhempiesi rooli? Muuta kuin antavat rahaa, ruokaa, vaatteet ja asunnon.

Miksi lapsi haluaisi pitää sinuun yhteyttä? Mitä hän saa siitä että kävisi luonasi ja sinä tapaisit lapsenlapsiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Mutta jos et saa päättää? Porukassa on aina joku liideri ja jos et oo se niin et päätä mistään. Siksi on tärkeää saada päättää omista asioista kotona ilman että joku siihen puuttuu.

Juu, eli sinä päätät kaikesta mitä teet ja miten olet. Mikä on vanhempiesi rooli? Muuta kuin antavat rahaa, ruokaa, vaatteet ja asunnon.

Jos asun omillani niin miksi vanhemmat tarjoaisi asunnon ja rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan annettu 90-luvulla tukkapöllyjä. 

Tuo on vain jäävuoren huippu. Häpeä. Yksin.

Kyllä annettiin. Tunnen useita itseni mukaan lukien, jotka sai tukkapöllyjä ysärillä. Kyse ei ollut mistään hennosta nyppäyksestä, vaan repimisestä.

Joo. Oma faijani nosti siskon hiuksista ilmaan vielä 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Mutta jos et saa päättää? Porukassa on aina joku liideri ja jos et oo se niin et päätä mistään. Siksi on tärkeää saada päättää omista asioista kotona ilman että joku siihen puuttuu.

Juu, eli sinä päätät kaikesta mitä teet ja miten olet. Mikä on vanhempiesi rooli? Muuta kuin antavat rahaa, ruokaa, vaatteet ja asunnon.

Jos asun omillani niin miksi vanhemmat tarjoaisi asunnon ja rahaa.

Eikös tässä puhuttu lapsista

Sano nyt sinä ap, miksi kenenkään pitäisi käydä tapaamassa sellaista vanhempaa joka on käyttänyt väkivaltaa? Ja mikä ihmeen selitys se on, että on kulunut jo 30 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Mutta jos et saa päättää? Porukassa on aina joku liideri ja jos et oo se niin et päätä mistään. Siksi on tärkeää saada päättää omista asioista kotona ilman että joku siihen puuttuu.

Juu, eli sinä päätät kaikesta mitä teet ja miten olet. Mikä on vanhempiesi rooli? Muuta kuin antavat rahaa, ruokaa, vaatteet ja asunnon.

Jos asun omillani niin miksi vanhemmat tarjoaisi asunnon ja rahaa.

Eikös tässä puhuttu lapsista

Eikö aloituksessa odoteta että voisi tavata lasta joka asuu muualla.

En käy tapaamassa Ex kumpanniakaan joka hakkasi minut 27 vuotta sitten, enkä entistä työpaikkakiusaajaa 11 vuoden takaa. Mitä minä saan siitä että änkeämällä änkeän väkivaltaa minuun käyttäneiden ihmisten seuraan. 

Jos olet aidosti pyytänyt anteeksi niin ei siinä voi muuta kun odottaa että toinen antaa anteeksi. Sen enempää tietämättä mitä taustalla on niin painostaminen ei ainakaan auta. Anna tilaa ja toivo parasta, samalla voi itsereflektoida että onko jotain jäänyt huomaamatta, oletko kuunnellut tarpeeksi lastasi jne... 

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.

Oudon myöhään. 

Minusta ap:n pitää nyt vain tyytyä siihen että ei näe enää koskaan lastaan eikä lapsenlapsiaan. 

Minä olen syntynyt -86 ja sain monta kertaa ihan kunnolla selkääni. Ulkoa haettiin "Koivuniemen Herra" eli ihan itse jouduin hakemaan koivusta oksan, jolla minua piestiin paljaalle takapuolelle ja selkään. Jos valitsin liian hentoisen, tuli äiti mukaan valitsemaan uuden. Lisäksi muistan monta kertaa minua tulostetun niin, että hiuksista lähti tukkona hiuksia. Koskaan ei pyydetty anteeksi, vaikka takapuoli punoitti ja oli kipeä päiväkausia. Sanottiin vain, että itse toimin väärin ja olen kiittämätön lapsi. Ei ole muistikuvia milloin tuo loppui, kyllä ehkä vielä eka-tokaluokalla noin tapahtui. 

Ja ei, en ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa eivätkä he näe lapsiani juuri koskaan, ainakaan ilman meitä vanhempia. Isoimmat lapset jo isompia toki, mutta pienemmät vielä pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt -86 ja sain monta kertaa ihan kunnolla selkääni. Ulkoa haettiin "Koivuniemen Herra" eli ihan itse jouduin hakemaan koivusta oksan, jolla minua piestiin paljaalle takapuolelle ja selkään. Jos valitsin liian hentoisen, tuli äiti mukaan valitsemaan uuden. Lisäksi muistan monta kertaa minua tulostetun niin, että hiuksista lähti tukkona hiuksia. Koskaan ei pyydetty anteeksi, vaikka takapuoli punoitti ja oli kipeä päiväkausia. Sanottiin vain, että itse toimin väärin ja olen kiittämätön lapsi. Ei ole muistikuvia milloin tuo loppui, kyllä ehkä vielä eka-tokaluokalla noin tapahtui. 

 

Ja ei, en ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa eivätkä he näe lapsiani juuri koskaan, ainakaan ilman meitä vanhempia. Isoimmat lapset jo isompia toki, mutta pienemmät vielä pieniä. 

Siis muistan tukistetun. Ennakoiva tekstinsyöttö...

Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aidosti pyytänyt anteeksi niin ei siinä voi muuta kun odottaa että toinen antaa anteeksi. Sen enempää tietämättä mitä taustalla on niin painostaminen ei ainakaan auta. Anna tilaa ja toivo parasta, samalla voi itsereflektoida että onko jotain jäänyt huomaamatta, oletko kuunnellut tarpeeksi lastasi jne... 

Onko anteeksi antamimen se syy miksi joku haluaa minun seuraani? Minusta ei. Tapaamisten on annettava jotakin muutakin kuin että ne on velvollisuus siitä että olen antanut anteeksi sen että minua on kohdeltu väärin. Pelkästään se että annetaan anteeksi puolim tai toisin että haluaisi pitää yhteyttä. Yhteyden pitoon pitää olla syy.