Lapsi ei soita eikä käy. Sanoi syyksi yli 30 vuoden takaiset tukkapöllyt

Ihme juttu miksi pitää pahoinpidellä ihmistä jota rakastaa.

Heikko itsetunto ja itsetuhoisuus olivat hinta, mikä minulle lankesi maksettavaksi siitä,että isäni kiivas luonto ja lyhyt pinna pakottivat hänet repimään,ruoskimaan ja retuuttamaan minua aina tilaisuuden tullen.  Olen joutunut tekemään paljon töitä mielenterveyteni eteen.  Työ jatkuu edelleen; trikkeröidyin jo tätä ketjua lukiessani!  Vtutus ei varmaan lopu ikinä!  N67

Fyysinen kurittaminenhan kiellettiin jo 1984.

Vierailija kirjoitti:

Tukkapöllytkö on sukupolven tuhonnut? Itketään menneistä, traumatisoidutaan ja hakeudutaan hoitoon.

Menkää töihin ja olkaa aikuisia.

Kurittajamummohan se siellä aloituspostauksessaan pillitti, kun ei tulla käymään, eikä kukaan muu. Nyt terästä selkärankaan mummo ja muistele hienoja aikoja, kun sait hakata puolustuskyvytöntä lasta.

Yleensä vanhempien kanssa vain menee aikaa tyhjään jaaritteluun. Ei kai sellainen vuorovaikutus kiinnosta ilman tukkapöllyjäkään. Milloin olet viimeksi tehnyt yhtään mitään kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Tukkapöllytkö on sukupolven tuhonnut? Itketään menneistä, traumatisoidutaan ja hakeudutaan hoitoon.

Menkää töihin ja olkaa aikuisia.

Suurin osa meistä, joita kuritettiin kovalla kädellä ja pahoinpideltiin henkisesti, käy töissä ja elää ihan normaalia elämää. Aikuisuutta ja vastuunkantamista on juurikin se, että asioista keskustellaan, tuodaan esille kipeitä muistoja, hoidetaan traumoja ja hakeudutaan hoitoon kun sille on tarvetta. 

Hoitoon hakeutuminen ja traumojen hoitaminen auttaa työkyvyn ylläpitämistä ja ylisukupolvisten

traumakierteiden katkaisemista. 

teoilla on seurauksensa. se on erityisesti naisille vaikea ymmärtää. 

prinsessat on kasvatettu niin, että aina voi aloittaa uudelleen alusta. kaikissa asioissa se ei kuitenkaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

teoilla on seurauksensa. se on erityisesti naisille vaikea ymmärtää. 

prinsessat on kasvatettu niin, että aina voi aloittaa uudelleen alusta. kaikissa asioissa se ei kuitenkaan toimi.

Mikä se on naisissa sellaista että miehet eivät kuulu näihin? Onko kurittaminen jotenkin sukupuoleen sidonnaista? Muistaakseni lapsuudessani näin omin silmin aina miehen heittämässä lapsensa päin seiniä. Äiti oli se joka laittoi sitten laastarin käteen tai vei lääkäriin. Ehkä sinulla on sitten päinvastainen kokemus, mutta se että elämä on mustavalkoista, ei palvele ketään. En itsekään oleta että vain miehet ovat se pahin ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Tukkapöllytkö on sukupolven tuhonnut? Itketään menneistä, traumatisoidutaan ja hakeudutaan hoitoon.

Menkää töihin ja olkaa aikuisia.

Nyt sinä jo syytä lapsiasi siitä että heidän elämänsä on tuhoutunut. Miksi he kävosivät luonasi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai tarhassakin tukkapöllyä vuonna 96. Taisi olla aika yleistäkin, eikä sitä osannut lapsena ajatella, että se on väärin.

Asuitteko jossain peräpohjolassa?

Isät joi viinaa ja hakkasi lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teoilla on seurauksensa. se on erityisesti naisille vaikea ymmärtää. 

prinsessat on kasvatettu niin, että aina voi aloittaa uudelleen alusta. kaikissa asioissa se ei kuitenkaan toimi.

Mikä se on naisissa sellaista että miehet eivät kuulu näihin? Onko kurittaminen jotenkin sukupuoleen sidonnaista? Muistaakseni lapsuudessani näin omin silmin aina miehen heittämässä lapsensa päin seiniä. Äiti oli se joka laittoi sitten laastarin käteen tai vei lääkäriin. Ehkä sinulla on sitten päinvastainen kokemus, mutta se että elämä on mustavalkoista, ei palvele ketään. En itsekään oleta että vain miehet ovat se pahin ryhmä.

Ja pääsääntöisesti se seinään heitetty oli poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teoilla on seurauksensa. se on erityisesti naisille vaikea ymmärtää. 

prinsessat on kasvatettu niin, että aina voi aloittaa uudelleen alusta. kaikissa asioissa se ei kuitenkaan toimi.

Mikä se on naisissa sellaista että miehet eivät kuulu näihin? Onko kurittaminen jotenkin sukupuoleen sidonnaista? Muistaakseni lapsuudessani näin omin silmin aina miehen heittämässä lapsensa päin seiniä. Äiti oli se joka laittoi sitten laastarin käteen tai vei lääkäriin. Ehkä sinulla on sitten päinvastainen kokemus, mutta se että elämä on mustavalkoista, ei palvele ketään. En itsekään oleta että vain miehet ovat se pahin ryhmä.

Muistaakseni lapsuudessani näin, kun naiset yllyttivät miehiään heittämään lapsensa päin se iniä. Naiset pääsivät sitten to teuttamaan hoivaviettiään.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.  Lapsenlapset ovat niin ihana asia, että neuvoisin sinua tekemään aloitteen, pyytämään anteeksi ja yrittämään selvittää asian.  Kyllä minäkin pelkäsin vannhempiani niin, että olin 5-kymppinen, kun lopulta sanoin vastaan ja annoin tulla koko repullisen.  Kyllä siinä meni muutama kuukausi puhumatta, mutta tilanne vähitellen normalisoitui.  Enää en ole kovin katkera, koska ovat jo yli 9-kymppisiä, eikä aikaa enää ole paljon.

Ap. On väkivaltarikollinen.

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti olet trolli. Ei todellakaan ollut ok 90-luvulla. Sehän oli silloin laitonta. Jos et näe omassa toiminnassa vikaa niin en yhtään ihmettele ettet näe lapsenlapsia. Kuulostaa ihan hirveältä tuo sinun lapsesi tilanne.

Kyllä se aikalailla oli vielä tuolloin ok ja moni sitä käytti. 

Laitonta se oli silloin jo eikä mitenkään normaalia, vıťúñ mūļķkụ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, valitettavasti tällöin monet vanhemmat oli kyvyttömiä ja yksinkertaisia, että ainoa kasvatustyyli oli väkivalta ja pelottelu.

Miten niin "tällöin"? Millä vuosikymmenellä sinä olet kasvanut ja kasvattanut lapsesi?

Tällöin ysärillä. Etkö lukenut aloitusta?

Sinä et tiedä ysäristä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt, että riskit isot aikuiset käyvät kiinni pieniin puolustuskyvyttömiin lapsiin tukkapöllyllä ja monella muulla väkivaltaisella tavalla. Minulla myös sellainen kohtalo ja en vain pystynyt koskaan antamaan asiaa anteeksi vanhemmilleni. Nyt ovat jo kuolleet ja toivottavasti joutuivat kiirastuleen. Yli 20 vuotta en pitänyt mitään yhteyttä kunnes he sitten kutsuivat minut 80 v. synttäreilleen, joilla oli vuosi väliä. Välit eivät parantuneet yhtään mutta tulipa käytyä. Isän hautajaisiinkaan en mennyt.

Samaa kysyy tulevat sukupolvet, että eivät ymmärrä kuinka sadisteja nykyvanhemmat olivat kun antoivat vauvankin leikkiä tabletilla, leikit loppui ja mädätti aivot niin ettei lukeakaan aikuisena osaa.... että aina on näitä asioita, mitä milloinkin ihmiset kokevat tekevänsä parhaaksi päin kun eivät tiedä paremmasta. Kun kokonainen kansa kurittaa, niin se on silloin "normalisoitua" eikä ajatukset ole samat kuin meillä nyt. Kurittaminen on kuulunut kasvatukseen kauemmin kuin sen kriminalisointi.

Kyllä. Juuri näin. Ymmärtää asian kehittymiseen vaikuttava ympäristö ja suuren joukon asenteet ei tarkoita asian hyväksymistä eikä puolustelua. Mutta tämä on yksi esimerkki tuhannesta asiasta siinä, että vastakkainasettelu ei ratkaise yhtään mitään. Ymmärtäminen ja vastuun ottaminen väärästä auttaa. Mutta sitä vastuun ottamistakaan ei väkipakolla keneltäkään saa. Ensin täytyy ymmärtää miksi jotain on tapahtunut että sen voi korjata ja ottaa tarvittavat stepit varmistaakseen että niin ei enää tapahdu. Tämä nyt yleisohjeena kaiken huonon kulttuuriympäristön muutokseen. 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ajattelen myös että vanhemmalla tulisi luonnostaan aina olla tärkeintä halu läheiseen suhteeseen lastensa kanssa ja jos ylpeys estää itsereflektion, on se kyllä perhesuhteissa kaikista isoin virhe. Ap:n kuuluisi mennä itseensä, tunnustaa että toimi väärin ja pyytää aidosti anteeksi. Kuten kaikkien muidenkin vanhempien. Itse äitinä ajattelen että vanhempi on aina se joka menee lasta kohti, oli lapsi minkä ikäinen hyvänsä. Tämä ei tarkoita että lapsi saa vapauden kohdella vanhempiaan huonosti, mutta se suhteen yrittäminen on aina ensisijaisesti vanhemman tehtävä. Lapsi tulee mukana kun näkee aidon rakkauden. Sadistisuudesta en nyt tässä puhu tai sen anteeksi antamisesta. Vaan inhimillisistä virheistä, joita vanhempi katuu. Itsekin sain kerran selkään ja muutaman kerran tukkapöllyä 80-90 luvuilla mutta olen myös nähnyt ja tuntenut vanhempieni aidon rakkauden aina ja he ovat pyytäneet anteeksi paineissa tehtyjä virheitään.