Lapsi ei soita eikä käy. Sanoi syyksi yli 30 vuoden takaiset tukkapöllyt

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.

Kyse on kuritusväkivallasta ei kurittamisesta fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan annettu 90-luvulla tukkapöllyjä. 

Tuo on vain jäävuoren huippu. Häpeä. Yksin.

Kyllä minä sain äidiltäni tukkapöllyä ja luunappeja. Tiedän että se on laitonta nykyään, mutta oliko myös silloin? 

Itse olen sen luontoinen, että en jaksa tai halua kaivella vanhoja, mutta ap:n olisi syytä suhtautua nöyrästi omiin virheisiinsä. Onhan tuo ihan kamala tapa kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.

Kyse on kuritusväkivallasta ei kurittamisesta fyysisesti.

Missäs se raja menee? Eikö hiuksista repiminen ole fyysistä väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.

Kyse on kuritusväkivallasta ei kurittamisesta fyysisesti.

Ihan sama ne on. Fyysinen kurittaminen on fyysistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Lapsella voi olla kuri ja rajat täysin ilman väkivaltaa. Toki se vaatii vanhemmilta osaamista ja halua toimia oikein haastavissakin tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teoilla on seurauksensa. se on erityisesti naisille vaikea ymmärtää. 

prinsessat on kasvatettu niin, että aina voi aloittaa uudelleen alusta. kaikissa asioissa se ei kuitenkaan toimi.

Mikä se on naisissa sellaista että miehet eivät kuulu näihin? Onko kurittaminen jotenkin sukupuoleen sidonnaista? Muistaakseni lapsuudessani näin omin silmin aina miehen heittämässä lapsensa päin seiniä. Äiti oli se joka laittoi sitten laastarin käteen tai vei lääkäriin. Ehkä sinulla on sitten päinvastainen kokemus, mutta se että elämä on mustavalkoista, ei palvele ketään. En itsekään oleta että vain miehet ovat se pahin ryhmä.

Muistaakseni lapsuudessani näin, kun naiset yllyttivät miehiään heittämään lapsensa päin se iniä. Naiset pääsivät sitten to teuttamaan hoivaviettiään.

Höpönlöpön, keksit nyt omiasi että pääset oikeuttamaan naisvihasi. Vaikka mies teon tekisi niin syytät silti vain naisia, miehet ovat enkeleitä. Älä nyt viitsi. Kyllä vika on molemmissa sukupuolissa, ihmisissä ylipäätään. Mutta omapa on elämäsi elää jatkuvan vihasi kanssa, ei varmaan ole kovin pitkälle kantanut. Kukaan ei sitä sulta vie, pidät itse siitä kiinni kynsin ja hampain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Rajat ovat rakkautta ja kurilla niitä rajoja vahditaan. Se ei tarkoita väkivaltaa, ei fyysistä tai henkistä. Kuria pystyy pitämään muutenkin. 

Kyllä keskustelen lasteni kanssa, mutta lopullisen päätöksen teemme me vanhemmat. 

Vanhin lapsistani on jo muuttanut opiskelemaan ja olemme hänen kanssa hyvissä väleissä. Hänellä on nyt oma, itsenäinen elämä johon me emme puutu ilman että hän pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Kannattaa miettiä kuinka lapsia kohtelee.

Itsekin muistan jokaisen ilkeän sanan, tukkapöllyn, haukkumisen ja muun vielä yli 20 vuoden jälkeen. 

Väleissä ollaan ja vihainen en ole, mutta kovin usein ei tule kotipaikalla käytyä, eikä välit ole läheiset. Muut sisarukset ei kokeneet läpsintää, tukkapöllyjä tai korvaan huutamista, riepottelua, joten he ovat paremmissa väleissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.

Kyse on kuritusväkivallasta ei kurittamisesta fyysisesti.

Samaa ne tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan annettu 90-luvulla tukkapöllyjä. 

Tuo on vain jäävuoren huippu. Häpeä. Yksin.

Todellakin annettiin ja piiskaa sai veljenpoika vielä 2000-luvun alussakin. Äitinsä säilytti pajunvitsaa kellon yläpuolella olohuoneessa. Tyhmäiltyään poika lähti liukkaasti ku näki että piiska otetaan esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Tai jos päättäkin käy juuri niin kuin tässä aloituksessa. Lapsi päättää että ei ole missään tekemisissä vanhempie kanssa.

Itse hoidin pitkään ongelmaani nimeltä erittäin väkivaltainen narsistiäiti lähinnä itseni psyykkisellä työstämisellä ja etäisyydellä.

Nyt viisikymppisenä olen jo sen verran toipunut, että minulla on vara olla myös suhteessa häneen oma itseni ja elää arvojeni mukaan.

Edelleen pelkään häntä ja ahdistun hänestä, mutta siedän satunnaiset pullakahvit, johonkin hoidettavaan asiaan liittyvät puhelut tai sukujuhlat.

Hän on äitini, ei tunnetasolla ikävä kyllä. Mutta halusin tai en, hän on sitä. Voin omaehtoisesti, saamatta mitään lämpöä tai muutakaan vastineeksi, kohdella häntä kuin ketä tahansa. 

Vaikka hän ei olekaa, minä olen lempeä, sivistynyt ja hyvätapainen. Minä elän omaa elämääni omien arvojeni mukaisesti. 

Hän ei pyydä anteeksi, päinvastoin viimeksi sivulauseessa ilmaisi olevansa syytön siihen, että välit ovat olleet katki. (Totuus on täysin päinvastainen, hän pahoinpiteli minua vauvasta lähtien ja vielä aikuisenakin.)

Totesin vain, että tästä aiheesta meidän ei kannata keskustella, koska siitä ei tule mitään. Pitäköön itseään uhrina, näinhän hän aina on pitänyt, kaikissa ihmissuhteissa. Narsisti on narsisti. 

Mutta minä en ole. Minulla on hyvä elämäz lämpimät ihmissuhteet ja olen onnellinen. Äiti on hyvin yksin mutta saa olla juuri miten on. Ikääntyessään lisää tulee tarvitsemaan apua. Sitten tämä asenteeni toki punnitaan.

Muistan vieläkin sen rusahtavan äänen päässä kun hiuksia irtosi iso tuppo äidin käteen, kasarilla. En ole yhteyksissä, enkä ikinä tule olemaankaan. Oli muutoinkin henkisesti väkivaltainen raivoaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Minä sain 80-luvun alussa tukkapöllyä ja pari kertaa selkäänkin, mutta se ei ollut mitään tukasta repimistä tai hakkaamista, vaan enemmän muistutus siitä, miten ei toimita. Olin aika villi ja omapäinen lapsi ja selkään sain molemmilla kerroilla siksi, että alle kouluikäisenä olin häipynyt pihasta tuntikausiksi omille teilleni ja vanhemmat olivat huolesta sekaisin. En muista, että rangaistukset olisivat sattuneet, enemmän vain nolotti että oli toiminut niin hölmösti. Mitään traumoja tai kaunaa ei ole jäänyt, vaikka en pidäkään noita hyvinä kasvatuskeinoina ja omat lapset olen saanut kasvatettua oikein hyvin ilman fyysisiä rangaistuksia. 

Vähän veikkaan, että ap:n tapauksessa kyse on ollut vähän muusta kuin pienestä tukistamisesta. 

Lasten kuritus on ollu kiellettyä -80 luvulta lähtien. Kumma ku sen jälkeen on menny kaikki ihan perseelleen, lapset tekee miten huvittaa, kiusaa ja perseilee. Eikä kunnollisia seuraamuksia tuu. "Voi voi, nyt tuli Pikku Kallelle paha mieli ku kiusasit häntä, ethän tee sitä enää". Ja sama paska jatkuu. Kuri ja järjestys pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapset tarvitsee kuria ja rajoja. Ei semmonen päänsilitely ja "gentle parenting" lapsille toimi.

Rajoja kyllä, mutta ei kuria. Ei enää nykyään. Kaikesta voi puhua, neuvotella ja päästä kompromissiin. Lapsellakin on oikeus päättää omasta elämästään.

Kuri on sääntöjen, käskyjen taikka itsekurin kautta luotua järjestystä, jolla ohjataan toimintaa. Joten todellakin lapset myös sitä tarvitsee. Lapsi saa päättää elämästään sitte ku 18 täyttää ja muuttaa omilleen. Niin kauan ku vanhemmilla asuu niin totellaan niitä vanhempia.

Jos lapsi ei koskaan saa päättää mistää miten hän osaa päättä asioista yhtäkkiä täysi-ikäisenä?

Ainahan lapset ovat saaneet asioita päättää. Sitä päätöksentekoa harjoitellaan päivittäin kavereiden kanssa ja päätökset koskevat omaa sekä porukan toimintaa. Päätökset ja niiden suuruus muuttuvat iän mukana. 

Onhan noita esimerkkejä jossa se määräysvalta on vanhemmilla vielä yli 40 vuotiaanakin. Mitää ei voi tehdä jos ei eka kysy äidillä/isällä on määräysvalta. Samoin niitä esimerkkejä että yhteys pistetään kokonaan poikki kun vanhempi vain ei pysty luopumaan määräilystä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kuritus on ollu kiellettyä -80 luvulta lähtien. Kumma ku sen jälkeen on menny kaikki ihan perseelleen, lapset tekee miten huvittaa, kiusaa ja perseilee. Eikä kunnollisia seuraamuksia tuu. "Voi voi, nyt tuli Pikku Kallelle paha mieli ku kiusasit häntä, ethän tee sitä enää". Ja sama paska jatkuu. Kuri ja järjestys pitää olla.

Monet mieltävätkin kurin kuritukseksi. Ne eivät ole sama asia. Kuri jos puuttuu ja häviää, tekevät nämä pikku Kallet mitä haluavat.